A/N: Minä palaamassa melkein kolme vuotta vanhan tekstin ääreen kirjoittaakseni lisää teekkareista?! Johan on. Kiitokset hurjan kivoista kommenteista
Thelina ja sugared, pahoittelut että olette joutuneet odottamaan jatkoa näinkin kauan mutta jos höttöiset teekkaripoitsut vielä kelpaavat niin tässä olis
*
Polin suojiin me saavumme taas(27. Itsekuri; osallistuu SKL#3-haasteeseen "Olet aamukasteenkaunis.")Anttoni havahtui hereille kuullessaan asunnon oven käyvän. Hänellä kesti hetki orientoitua uuteen aamuun: hänen peittonsa oli valunut puoliksi sängyn ja patterin väliseen kapeaan koloon seinän viereen, Joonas ei löytynyt hänen vierestään toiselta puolelta, ja kännykkäkin oli juuri ja juuri hänen näppiensä saavuttamattomissa yöpöydällä. Anttoni kuunteli, kuinka joku rapisteli vaatteita ja kenkiä pois eteisessä ja kirosi vaimeasti, ja päätteli kontekstivihjeistä, että Joonas oli varmaankin käynyt aamulenkillään.
Siinä oli yksi asia, jota Anttoni ei ollut heidän suhteensa aikana vieläkään ymmärtänyt - Joonaksen innokkuus reippailuun heti aamuvarhain. Pojat olivat keskustelleet asiasta useampaankin kertaan, eikä Joonaksella ollut antaa asiaan muuta selitystä kuin armeijasta päälle jäänyt halu aloittaa päivät raikkaassa ulkoilmassa. Vaikka Anttoni oli itsekin käynyt tekemässä pyörähdyksensä Suomen puolustusvoimien huomassa, hän ei vain kyennyt sisäistämään, miksi kukaan haluaisi kiduttaa itseään vapaaehtoisilla juoksulenkeillä ja etenkään ennen kahdeksaa aamulla. Pelkät pakolliset laskuharjoitustilaisuudet siihen kellonaikaan kampuksella - vain reilun kilometrin päässä - olivat hänelle jo tuskaa!
Anttoni kömpi istuma-asentoon sängyssä, kun Joonas raotti varovaisesti makuuhuoneen ovea. Anttoni kiinnitti heti huomiota pojan kiilteleviin kasvoihin, jotka myös punottivat enemmän kuin normaalisti lenkin jälkeen. Vastaukseksi Joonas pyöritteli päätään ja virnisti.
"Sattui aamusadekuuro. En ihan odottanut sitä, kun sääsovelluksessakin näytti olevan pelkkää auringonpaistetta."
Anttonilla oli vaikeuksia peitellä kevyttä vahingoniloaan, kun Joonas sukelsi kosteassa vaatetuksessaan kaapille ja nappasi sieltä Angry Birds -kylpypyyhkeen. Hän ojentui kuitenkin sängyn yli ja antoi Anttonille pusun ennen kuin suuntasi takaisin ovelle.
"Mää menen nyt suihkuun. En oo vielä ehtinyt juoda aamukahvia, joten..."
"Mä hoidan, mee vaan."
Joonas puristi kätensä yhteen ja heitti pikaisen kumarruksen Anttonin suuntaan. Poikaystävänsä lompsiessa suihkuun Anttoni viskasi loputkin peitostaan syrjään ja nappaa kännykkänsä sekä tuolilta päälleen nuhjuisen Superdryn T-paidan ja collegehousut. Kello oli puoli yhdeksän maissa ja pojista molemmilla alkoi kyberturvallisuuden kurssin luento kymmeneltä, joten heillä oli kunnolla aikaa nauttia rauhallinen yhteinen aamupala - perinne, joka lenkkien sijaan kelpasi Anttonille paremmin kuin hyvin.