Kirjoittaja Aihe: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)  (Luettu 12508 kertaa)

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 516
Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« : 06.03.2020 12:54:41 »
Ikäraja: S
Yhteenveto: AU, jossa Harry kuoli Tylypahkan taistelussa. Pieni paenneiden joukko etsii turvaa Ranskassa.

A/N: Tämä on etydiharjoitus. Inspiraationa toimivat nämä kauniit kuvat: 1 ja 2.


Tavuja

Kun saavuimme tänne, oli satanut viikkoja. Olimme märkiä viimeisimpään vaatekappaleeseen saakka ja tuuli oli kulkenut lävitsemme niin että olimme ohuita ja uupuneita.

Nyt minä kuivaan meidät, Neville sanoi kaksi päivää sitten. Hän polvistui märkään maahan ja ryhtyi repimään repusta tavaroita: paitoja, viittoja, kattiloita. Ranskan kartta. Nyt tämä saa riittää! hän huusi, mutta kun Luna tarttui häntä käsivarresta ja pudisti rauhallisesti päätään, hän lopetti; roikotti käsiään repun päällä tietämättä mitä niillä olisi tehnyt. Taikasauva oli yhä repussa pohjimmaisena.

Emme voi taikoa jottei meitä löydetä. En tiedä olisiko se mahdollista mutta emme voi ottaa sitä riskiä; itse asiassa me emme ota mitään riskejä. Me kävelemme maaseudun poikki hiljaisina ja huomaamattomina kuin metsäneläimet jotka eivät halua tulla nähdyiksi.

Viimeisimmästä kylästä tänne on puoli päivää kävellen. Tietä reunustavat vuori ja meri. Jonain toisena aikana olisin varmasti pysähtynyt katsomaan ja häikäistynyt. Mutta meillä oli kiire. Löydätte talon, kun tie taittaa sisämaahan ja vuori pehmenee kumpareiksi, oli vanha nainen sanonut – tai mistä minä sen tiedä, en puhu ranskaa, Luna oli keskustellut naisen kanssa ja meitä ihmettelemään tulleet ihmiset olivat katsoneet meitä uteliaasti ja vähän epäluuloisesti. Minulla oli sylissäni lapsi jonka hiukset olivat vihreät. Ehkä sellaista ei oltu tässä ranskalaiskylässä nähty.

Sinne on kuulemma asettunut englantilainen mies, Luna sanoi kun me jätimme naisen ja kyläläiset taaksemme. Välillä tie oli niin kapea, että oli otettava märästä kalliosta kiinni. Paikoin nostin ensin Teddyn Nevillelle tai Lunalle, asetin jalkani tarkkaan liukkaalla polulla ja otin tukea molemmilla käsilläni. Mutta sitten minä aina otin Teddyn takaisin, hänen kätensä takertuivat kaulaani ja hänen painonsa asettui käsivarsieni taakaksi. Mi-mi, hän sanoi korvaani. Mm, minä vastasin, me vähenimme niin ettei meistä jäänyt jäljelle kuin tavuja.

Ennen kuin näimme taloa me kuulimme koirat. Ne juoksivat meitä vastaan, ruskea ja valkoinen, ja niiden haukku kimpoili ympärillämme. Luna hymyili ensimmäistä kertaa kuukausiin, Teddy osoitteli koiria sylistäni. Vain Neville hidasti askeleitaan ja käveli loppumatkan hieman etäämmällä. Ja sitten: talo ja valkoiseksi rapatut seinät, edustalla kasvimaat vehreinä ja lupaavina. Seurasimme koiria kasvimaan poikki ja kun käännyin katsomaan, Neville kosketti kevyesti sormillaan häntä kohti ojentautuvia syvänvihreitä lehtiä.

Kun Charlie astui oviaukosta portaille ja näytti meidät nähdessään hämmästyneeltä ja helpottuneelta yhtä aikaa, me nauroimme ääneen: oman nauruni yli minä kuulin Nevillen ja Lunan ja sydäntäni puristi kevyesti. Juoksin viimeiset metrit, Teddy kikatti sylissäni, koirat haukkuivat, taivas oli kirkas. Charlien kädet ja tuoksu ympärilläni olivat tutut, ja minun nauruni muuttui itkuksi, niin se nykyisin aina tekee.

Nyt voimme seisahtua hetkeksi. Näen sen Nevillestä joka kiertää kasvimaata, ja Lunasta joka käveli huolettomin askelin rantaan, istui hiekkaan ja katsoi merelle pitkälti toista tuntia. Teddysta minä näen sen selvimmin, hän juoksee koirien perässä pihamaalla ja hänen hiuksensa ovat turkoosit niin kuin uni. Istun portailla teemukin kanssa ja Charlie istuu vieressäni, ja minä kerron miten pääsimme lähtemään Englannista sekä sen vähän mitä tiedän Ronista ja hänen oikeudenkäynnistään. Vasta kun Charlie kysyy, minä kerron Hermionesta. Itkemme hetken ja sitten on taas hiljaista.

Tiedän että Charlie haluaa pysytellä kaukana Englannin asioista, joten pyydän anteeksi. Hän pudistelee päätään ja silittää hiuksiani. En tiennyt että se meni tuollaiseksi, hän sanoo, että he tappavat sellaiset joita eivät pidä puhtaina. Niin, minä sanon. Teddy tulee luoksemme ja kiipeää syliin. Meidän oli päästävä pois, minä sanon, meidän kaikkien. Teddy painaa märkiä suukkoja vasemmalle poskelleni. Charlie kumartuu ja painaa yhden oikealle.

Illalla kävelemme kaikki rantaan katsomaan auringonlaskua. Se roihuaa kuin mitään surua ei olisikaan. En jaksa puhua; olemme selvinneet tänne ja nyt haluan olla vaiti. Tällaisina hetkinä ajattelen Harrya. Joskus puhun hänelle. Saatan sanoa, että tästä ei tule mitään ilman sinua tai että olisitpa täällä. Nyt minä katson taivaanrantaan ja ajattelen: katso nyt, me selvisimme. Ainakin tähän asti me selvisimme. Luna seuraa katsettani ja ymmärtää. Hän ottaa kädestäni kiinni.
« Viimeksi muokattu: 06.03.2020 12:58:08 kirjoittanut Ricolette »
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 478
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #1 : 25.03.2020 21:45:33 »
Kommenttikampanjasta iltaa :)

Okakettu oli laittanut tämän tuonne ja nappasin, koska olen tykännyt muistakin teksteistäsi ja tämän asetelma vaikutti mielenkiintoiselta. Ja sitä tämä toden totta olikin! Monta kysymystä heräsi ja osaan tuli vastauksia, osa jäi rivien väliin sopivasti piiloon ja osan sain päätellä itse.

Ensinnäkin se, että Tylypahkan taistelussa olisi käynyt toisin on jo itsessään sellainen juttu mikä herättää mielenkiinnon. Olen heikkona kaikkiin entä jos teorioihin ja niistä on aina kiva lukea, eikä tämä teksti ollut poikkeus. Vasta tuolla lopussa konkretisoitui se, mitä sodan häviäminen todella merkitsi ja minkälaiset uudet johtajat ovat. Peilaan tässä Voldemortia vahvasti Hitleriin ja Hermionen kaltaisia juutalaisiin :'(

Sitten nämä hahmot. Neville, Luna ja Teddy, jotka mainittiin nimeltä sekä tuo yksi nimetön, jonka henkilöllisyyden tulkitsin lopulta Ginnyksi. Ehkä se olisi voinut olla joku muukin, mutta jotenkin tuolla lopussa tuli todella voimakkaat Ginny-fiilikset kun Luna otti kädestä kiinni. Joka tapauksessa hahmovalinnat olivat hienot ja lisäksi pidin tuosta lievästä paritusvibasta mikä tekstistä myös välittyi. Ensin ajattelin Nevillen ja Lunan olevan pari, mutta lopulta se kallistui Ginny/Lunaan, mikä on itse asiassa pieni salainen paheeni minkä oivalsin vasta tämän tekstin myötä. Charlie turvapaikan antajana oli yllättävä veto, sillä hänet miellän aina niin voimakkaasti Romaniaan, mutta on hyvin mahdollista että on sodan lopputuloksen myötä joutunut etsimään itselleen uuden asuinpaikan.

Tämä oli surumielininen mutta kuitenkin toiveikas. Ehkä jonkinlainen uusi alku on mahdollinen näille jotka ovat selvinneet. Teddy ennen kaikkea ansaitsee kaikki nuo ihmiset ympärilleen tukemaan ja turvaamaan tulevaisuuttaan. Tämä oli kirjoitettu myös todella kauniisti, kauniita sanoja käyttäen vaikka, kuten jo totesin, itse aihe ei niin iloinen olekaan.

Olipa mukavaa lukea tämä, iso kiitos! Ja se sanottakoon vielä, että oikein onnistunut etydiharjoitus :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 153
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #2 : 27.03.2020 15:24:37 »
Minun on jostakin syystä tosi vaikea kommentoida tätä ficciä, mutta halusin silti tulla sanomaan, että tämä on ehdottomasti yksi hienoimmista tekstejä, joita olen finissä viime aikoina lukenut. Sellainen, jonka voi lukea vaikka kuinka monesti, ja silti jää aina hyvällä tavalla vähän sanaton olo. Miten paljon tunnetta ja tarinaa saitkin mahtumaan sinänsä lyhyeen kokonaisuuteen, juuri sopivasti myös rivien välistä luettavaksi - minusta oli esimerkiksi tosi toimiva ratkaisu, että minäkertojan henkilöllisyyttä ei missään vaiheessa suoraan paljasteta, mutta hänet pystyy kuitenkin tulkitsemaan Ginnyksi. AU-skenaarionahan tämä on myös todella synkkä mutta mielenkiintoinen. Minusta tässä välittyy todella koskettavasti, miten surumielisyydestään huolimatta vahvimmaksi elementiksi nousee kuitenkin toiveikkuus ja ajatus toipumisesta, vaikka molempiin liittyy myös oma vaikeutensa. Nämä kohdat pysäyttivät siltä osin erityisesti:
Lainaus
Nyt voimme seisahtua hetkeksi. Näen sen Nevillestä joka kiertää kasvimaata, ja Lunasta joka käveli huolettomin askelin rantaan, istui hiekkaan ja katsoi merelle pitkälti toista tuntia. Teddysta minä näen sen selvimmin, hän juoksee koirien perässä pihamaalla ja hänen hiuksensa ovat turkoosit niin kuin uni.

Nyt minä katson taivaanrantaan ja ajattelen: katso nyt, me selvisimme. Ainakin tähän asti me selvisimme.
Kuvailusi oli myös tosi hienoa luettavaa läpi tekstin, tykästyin todella moneen ilmaukseen. Suosikkikohtani oli varmaankin tämä, josta myös teksti on saanut nimensä: Mi-mi, hän sanoi korvaani. Mm, minä vastasin, me vähenimme niin ettei meistä jäänyt jäljelle kuin tavuja. Kiitos todella paljon lukukokemuksesta, tämä oli todella upea teksti, jonka pariin tulen palaamaan varmasti vielä myöhemminkin. :)
« Viimeksi muokattu: 27.03.2020 15:30:13 kirjoittanut Okakettu »
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 516
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #3 : 30.03.2020 13:16:24 »
Vendela, kiitos kommentistasi! Oli ihana lukea mietteitästi tästä. Erityisesti lämmittää, että pidit hahmoista ja ehkä myös taustalla väreilevistä paritusfiilareista! Olet oikeassa, että Charlien mieltää ensisijaisesti Romaniaan. Kun lähdin tätä suunnittelemaan, tähän liittyi vähän lohikäärmeitä ja muuta taustatarinaa, mutta tämä olikin valmis tällaisenaan. :)

Kiitos, Okakettu! Ihanaa, että tämä on tehnyt vaikutuksen ja tekstin ratkaisut toimivat mielestäsi hyvin. Kiva myös kuulla, että sait toiveikkuudesta ja tulevaisuuteen katsomisesta kiinni. <3
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #4 : 31.07.2020 14:48:21 »
Luin tämän ja tajusin, että tänäänhän on Harryn syntymäpäivä (40 vuotta!), ja oivalluksen ansiosta tämä ficci tuntui entistä surullisemmalta ja karmaisevammalta. Yllätyin että tämä ficci on Godrickin notkossa eikä Pimeyden voimissa (tosin genrejaot on tosi vaikeita, musta tuntuu, että heittelen ficcini angst-osastoille aika kevyesti!).

Tämän ficin jälkeen tuntuu nyt kauhean hyvältä, ettei Harry kirjoissa lopullisesti kuollutkaan. Joskus kymmenen vuotta sitten vielä pähkin, että se olisi ollut jotenkin oikeampi loppu tarinalle, mutta ei se kyllä olisi ollut. Tämä on ihan kauheaa. Ficci esittää karmeudet melko lakonisesti ja ne tuntuvat kahta hirveämmiltä, koska Ginny alkaa olla niin uupunut, he kaikki alkavat. Ja jotenkin he ovat hyvin hetkessä kiinni, yksityiskohtiin kiinnitetään huomiota, koiriin, kasveihin, koska kaikki voi loppua milloin vain.

Mulla ei ollut tätä samaa kertojaääneen liittyvää mystiikkaa lukiessani kuin aiemmilla, koska tulin listauksesi kautta. Tavallaan hyvä niin, energia ei mennyt sen miettimiseen, kuka kumma puhuu (vaikka minusta se välittyy hyvin, ehkä olisin sen keksinytkin), vaan saatoin sitten suoraan heittäytyä ja piehtaroida tässä kamalassa vaihtoehtoistodellisuudessa.

Mua suoraan sanottuna raastoi ihan kappaleisiin tuo, että Ronin ja Hermionen kohtalot valotetaan kahdella tuskaisella lauseella (tai kolmella!), koska mietin sitä alusta asti. Jos Harry on kuollut, entä he. Upea valinta, ettei heistä puhuta enempää, se korostaa sitä, kuinka kipeä asia on. Ihan oikeasti hirveä. En löydä sanoja. Juuri siksi on tosi hyvä, ettei asialla tässäkään mässäillä, koska tarpeeksi hyvin kuvaavia sanoja tuskin löytyisi! Tai mistä minä tiedän, mutta asian vähäeleisyys on tyylikästä. Aitoa. Todellista.

Voi Teddy. Minusta on erikoista ja ihanaa, että Teddy on mukana. Se antaa vähän ymmärtää, kuinka suuri joukko ihmisiä on kenties kuollut tai muutoin menetetty. Mahdottoman upea linkki tekstin ja ficin nimen välillä, muuten! Mietin ficciä klikatessa, mitä nimi tarkoittaa, ja oih, se kuvaa kyllä tosi hyvin koko tekstiä.

Loppu on tosiaan toiveikas. Ja tietyllä tapaa seesteinen. Eloon jääneet haluavat selviytyä. Edes seuraavaan päivään. En tiedä pystyisinkö itse samaan toiveikkuuteen ja taistelutahtoon (vaikkakin pakenemisen kautta), mutta onneksi minun ei tarvitse ainakaan tällaisella tavalla kokeilla. Tämä oli hyvin syvästi ihon alle menevä elämys, varsinainen simulaatio! Kiitos hurjasti!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 516
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #5 : 01.08.2020 12:35:00 »
Ah, kiitos Sisilja. Oon lukenut kommenttisi jo tosi monta kertaa! Hyvä kysymys, miksi tämä ei ole Pimeyden voimissa. Ehkä itselleni tässä painottui tuo turvaan pääseminen ja hetken hengähdys surun ja tragedian jälkeen. Olikin tosi kiinnostavaa huomata, että toiselle tässä voi nousta tärkeämmäksi juurikin ne kipeät asiat, joita on paettu. Ihanaa, että koit Hermionen ja Ronin kohtaloiden käsittelyn onnistuneeksi. Ehkä Ginnylla on vielä heidän suhteensa jokin sellainen menetyksen vaihe, jossa sanoja ei löydy. Harryn kuoleman kanssa hän on jo ehkä pidemmällä. No niin, se analysoinnista. Kiitos, että kerroit tunnelmistasi!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #6 : 06.09.2020 17:32:03 »
Kommenttiarpajaisista hei!

Tämä oli tosiaan surumielinen. Jäin pohtimaan mitä muille Weasleyn perheenjäsenille oli tapahtunut? Huolestuin oikeastaan heti, kun tajusin, että vain Charlie ja kertoja-Ginny mainitaan. Olen muiden kanssa samaa mieltä siitä, että Ronin ja Hermionen kohtalot oli ilmaistu hienosti. Olikohan Ronin käsittely jonkilainen spektaakkeli, näytösoikeudenkäynti? Tulkitsin, että hän oli kolmikosta ainoa tuollaiseen asti eloonjäänyt. Ehkä muut Weasleytkin kuolivat Tylypahkan taistelussa ja mahdollisissa sen jälkeisissä yhteenotoissa.
Pidin siitä, miten kuvailit Neville kiinnostusta kasveihin ja tuntui hyvin luonnolliselta, että juuri Luna osasi ranskaa. Pidin myös, että tässä Voldemortin sota oli todella selvästi keskittynyt Englantiin, koska Ranskassa vaikuttaa olevan tuvallista (toki taikoa ei voi, mutta muuten). Ei kai Charliekaan siellä muuten asustelisi.
Teddy oli kiva lisä tässä tarinassa. Pohdin tosin tässäkin, että olivatko he onnistuneet noutamaan pojan Andromedalta vai miten hänet oli saatu pelastautujien joukkoon. Ihanaa, että kuitenkin oli saatu.

Lainaus
Mi-mi, hän sanoi korvaani. Mm, minä vastasin, me vähenimme niin ettei meistä jäänyt jäljelle kuin tavuja.
Tämä oli minusta kaunis kohta.

Kiitos, kun kirjoitit! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #7 : 11.09.2020 09:15:28 »
Heihoi! Olen nyt lukenut tämän neljä tai viisi kertaa - ensin, koska halusin nähdä, mitä tästä etydistä syntyi, ja sitten, koska pidin tästä niin paljon - ja joka kerta liikutun. Sinun Nevillesi on ihana, tämän tekstin maailma samaan aikaan lohduton, toiveikas ja kaunis, ja tunnelma yksinkertaisesti toimii pienintä piirtoa myöten. Pystyn kuvittelemaan tuon maaseudun, luissa asti kalvavan väsyneisyyden, sanojen vähittäisen katoamisen ja silti tuon toivon, joka laittoi jatkamaan. Ja ai että, tuo kohtaus jossa he juoksevat Charlien luo - se tuo kyyneleet silmiin joka kerta! Kiitos tästä.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 770
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #8 : 13.09.2020 15:31:05 »
Synkeästä alkuasetelmastaan huolimatta tästä tekstistä huokui päätunteeksi ja -vireeksi toivo. On suunta ja määränpää ja toivo turvapaikasta, oli se sitten kuinka väliaikainen tahansa. Kuvailit hienosti hahmojen uupumusta, surua ja rikkonaisuutta. Esimerkiksi Nevillen purkaus oli todella upea ja ihana, että Luna otti hänet vastaan ja rauhoitti tilanteen. Myös se, että koirien näkeminen sai Lunan hymyilemään ensimmäistä kertaa kuukausiin, oli niin aito ja viaton yksityiskohta.

Minäkin tulkitsin kertojaksi Ginnyn, koska käy järkeen, ettei Ron ja Hermione ole jättäneet Harrya edes tämän kuollessa ja paenneet itse. Teddyn läsnäolo oli ihana, lämmin ja hellyttävä. Teddy on jotain, jonka takia jaksaa vielä seuraava päivä, jotain, jota suojella, jotain, jonka vuoksi elää tuskasta ja menetyksistä huolimatta. Niin kaunista.

Onneksi kolmikko + Teddy löysi Charlien, joka oli varmasti helpottunut ja riemuissaan, että näki tuttuja tyyppejä ja etenkin pikkusiskonsa. Auringonlasku, Harryn muistelu ja Lunan kosketus oli upea, hieno lopetus.

Vau, pidin tästä kovasti. Kiitos!

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 516
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #9 : 15.09.2020 22:57:44 »
Kelsier, ihanaa että valitsit juuri tämän! Ja miten hyviä kysymyksiä! Paljon jää tässä sanomatta, ja tämä AU tarjoaisi kyllä mahdollisuuden paljon tarkempaankin käsittelyyn. Tämä oli tällainen pieni välähdys vain. Kiitos, että kommentoit!

Kaarne, voi ei miten ihana kuulla, että olet tullut lukemaan tämän useampaan kertaan. Etydiharjoituksen taustalla olevat kuvat johdattivat kyllä tosi voimakkaasti tämän tunnelman ja ympäristön luomisen kanssa. Kiitos, että jaoit tunnelmiasi!

Sokerisiipi, kiva, että pidit Teddysta! Lapsen läsnäolo tuo tiettyä toivoa vähän väkisinkin. Kiva, että kommentoit myös Neville ja Lunaa. En ole kirjoittanut oikeastaan kenestäkään näistä hahmoista ennen, joten on tosi ihana kuulla, että he tuntuvat onnistuneilta. Kiitos kommentistasi!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Iloinen Sipuli

  • Potterhead forever
  • ***
  • Viestejä: 454
  • Olen jälleen takaisin!
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #10 : 28.09.2020 19:24:15 »
Olipa kaunis teksti! Harry-onkin-kuollut on kieltämättä eräs suosikki AU-skenaarioitani, joka voidaan tosin toteuttaa monella tapaa. Lisäksi ylipäätänsä näihin aikoihin, noin vuosiin 1998-2002, sijoittuvat tarinat ovat mainioita, sillä niissä kerrotaan siitä, mikä jäi canontarinan ja epilogin väliin.

Tässä on niin monta hienoa kohtaa, joita edelliset kommentoijat ovatkin jo nostaneet esille.

Lainaus
Mutta sitten minä aina otin Teddyn takaisin, hänen kätensä takertuivat kaulaani ja hänen painonsa asettui käsivarsieni taakaksi. Mi-mi, hän sanoi korvaani. Mm, minä vastasin, me vähenimme niin ettei meistä jäänyt jäljelle kuin tavuja.

Ai että! Tavuja. Miten kaunis, kirjallinen oivallus.

Lainaus
Vasta kun Charlie kysyy, minä kerron Hermionesta. Itkemme hetken ja sitten on taas hiljaista.

Ja kuinka vähillä sanoilla voikaan sanoa paljon ja tärkeää.

Nautin tästä kovasti kaikessa surumielisyydessään. Oikea taidenovelli!
Who am I? A bundle of information

**SIPULIMAA**

**AO3**

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 516
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #11 : 04.10.2020 21:40:26 »
Kiitoksia, Iloinen Sipuli! Harry kuolee -AU on tosi kiinnostava skenaario, josta en kylläkään ole tainnut itse lukea juuri mitään. Se antaa mahdollisuudet aika synkällekin pohdinnalle. Oikea taidenovelli, voi että, kiitos hurjasti! Ihanaa, että pidit!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #12 : 18.01.2021 00:40:29 »
Hei! Päätin ottaa kommenttikampanjasta jonkin tekstisi, mutta päädyin sitten kuitenkin lukemaan jälleen tämän. Tässä on sellaista lempeyttä ja lohdullisuutta ja haikeutta, että surullisina päivinä tää teksti jostakin syystä koskettaa mua aina syvältä.

Halusin tulla kiittämään siitä, ja toki yleensäkin sun teksteistä, koska tää ei ole ainoa teksti, jonka luen uudelleen ja uudelleen. Sulla on sellainen viiltävän tarkka, mutta kuitenkin pehmeä tapa kuvata ihmisyyttä, maailmaa ja tunteita, ja se vaan resonoi jotenkin sen kanssa, mitä tarinoilta ja sanoilta haen.

Mää oon jäämässä nyt määrittelemättömäksi ajaksi finitauolle, mutta kunhan palaan, lupaan kommentoida läpi useamman sun tekstin - viimeinkin! Olkoon se ensimmäinen asia, johon tartun, kun taas kirjaudun sisään. ❤️

Kiitos teksteistäsi, ne on aina ilo (ja usein sopivasti myös avain itkuun silloin, kun sitä tarvitsee).


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 516
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #13 : 21.01.2021 17:52:13 »
Voi Kaarne. Musta on hirmuisen sympaattista, että tulit kommentoimaan just tätä. Ja eikäää miten ihanasti sanot, viiltävän tarkka, mutta kuitenkin pehmeä, myhyy. On niin mielettömän tärkeää kuulla onnistuneensa. Kiitos tuhannesti. :-*
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #14 : 27.03.2021 10:15:08 »


Meemivastausten sarja jatkukoon. :D Tulin vaan kertomaan, että mulla oli eilen surkea ilta, joten luin tän taas kerran, ja sitten ilta ei ollut enää niin surkea. Ei mulla muuta!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 516
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #15 : 29.03.2021 22:23:54 »
Ihana Kaarne-hurjastelija joka löydät tiesi tänne aina uudestaan. Jotenkin tosi hienoa kuulla, että pikkuiset tavut ovat parantaneet kurjaa iltaa. <3 Kiitos että luet!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 905
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #16 : 30.07.2022 20:23:13 »
Huhhuh, josko sillä osaisi aloittaa. Toisaalta onnettomat AUt eivät kiinnosta minua lainkaan, ainakaan tähän tapaan näin rajun toivottomat, mutta näin lyhyenä maistiaisena se meni. Kerroit vähällä tarpeeksi ja yhtään enempää en olisi halunnut tietääkään. Viimeistään Hermionen kohtalon kohdalla olin iloinen, että tämähän oli melkein loppu. Juuri sopivan pituinen kammottava mahdollisuus, joka olisi voinut käydä ja josta olit muotoillut mielenkiintoisen katkelman.

Mietin vähän, miksi Ginny ei ole nimenomaan Ronin kanssa tai muiden veljiensä, mutta Ronin kohtalosta aloin maalailemaan skenaarioita, että Percy olisi palannut toiselle puolelle, George kuollut suruun veljensä turhasta kuolemasta ja Bill on paennut pitääkseen oman alkavan perheensä turvassa. Ginny, Neville ja Luna Teddy mukanaan tuntuivat juuri sopivalta pieneltä lohduttomalta ryhmältä, joka yrittää selviytyä ja joilla olisi yhä niin vahva side, että voisivat selvitä yhdessä. Kaikissa oli pala entistä ja kuitenkin uutta, joka oli ollut pakko omaksua uudessa elämässä. Näin jotenkin Ginnyssä myös meidän maailman sotaevakkojen kuvaa, nuori äiti, tavallaan, pakenee vauvan kanssa jalan, koska on vain pakko. Ilman Teddyä, olisiko Ginnykin jäänyt kotiin kohtaamaan kaiken? Ehkä aikaisempi Ginny olisi. Nyt on ollut pakko ottaa Harryn jättämä rooli Teddyn elämässä ja minusta on ihanaa, että Ginny siihen ryhtyi rakkaudesta Harryyn. Vaikka en koskaan ole Ginnystä tykännyt, sinun versiosi tuntui aidommalta sekä myös tapahtumien luontevasti kasvattamalta.

Mitään tähän verrattavaakaan kammottavaa en ole elämässäni kohdannut, mutta jotain tuttua oli tuossa lopussa, että kun on vain selvinnyt, on halu vain olla. Ehkä vähän itkeä, mutta lähinnä olla ajattelematta, vain olla olemassa. Että omaan tietoisuuteen ei mahdu enempää tuntemuksia, ne on kaikki työnnettävä pois, jotta voi selviytyä. Rakastin myös tuota, että Ginnyn nauru muuttui itkuksi, eivät ole kaukana nuo kaksi tunnetta toisistaan.

Kiitos tästä palasesta, joka oli kammottavan kaunis, erittäin onnistunut. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 516
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #17 : 12.08.2022 19:01:18 »
Kiitos, Meldis! En usko, että itsekään olisin kirjoittanut tästä AU:sta mitään pitkää tekstiä. Kaikista kipeintä pystyy ehkä käsittelemään vain tällaisina pieninä, kipua sivuavina murusina. Ja voi ei, ajatus Ginnystä sotaa pakenevana nykyajan äitinä on kyllä tosi, tosi riipaiseva.
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 669
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #18 : 14.10.2022 16:47:54 »
Tämä on niin surullinen ja viiltävä, ja vaikka iloakin lopulta on vähän, ei se poista kokonaan surua, pelkoa, vihaa ja mitä muita tunteita sota nyt aiheuttaakaan. Se, että tällainen mielikuva jää viimeiseksi, kertoo hyvin siitä, että onnistut todella hyvin kuvaamaan sitä, miten hahmoilla kestää aikaa toipua koettelemuksistaan. Tällaiseen tekstiin sopi todella hyvin se, että pilkutus ei ole niin tarkkaa, eikä käytetä vuorosanoihin mitään merkkejä. Jotenkin se sopii tunnelmaan. Samoin sade ja matkan koettelemukset, kuten liukkaat polut. Tulin ajatelleeksi, että olivatkohan Teddyn hiukset matkalla vihreät sen vuoksi, että joukkio kulkee maaseudulla, ehkä metsäisissä maisemissa ja haluaa pysyä huomaamattomana. Oli ihana ilonpilkahdus, että Charlien luona hiukset muuttuivat turkooseiksi.

Tuon kohta, mistä otsikko on, on todella oivaltava ja samalla sydäntäsärkevä. Charlien kohtaaminen on ihanasti kuvattu: on lopulta edes vähän enemmän turvallinen olo, mutta nauru muuttuu itkuksi. Pidin myös siitä, miten eri henkilöiden luonteita on tuotu esiin: Neville toipuu puutarhassa, Luna rannalla, Ginny veljensä ja Teddyn avulla. Ihan hirveää ajatella, että Hermione ja Harry ovat poissa ja Ronillakaan ei ilmeisesti ole kaikki hyvin. Onneksi porukka saa toisistaan turvaa ja lohtua, sen kertoo viimeinen lausekin ja Luna, joka aina ymmärtää.

Kiitos tästä! Ymmärrän hyvin miksi tämän pariin palataan uudestaan ja uudestaan, hieno teksti <3
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 516
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #19 : 15.10.2022 19:57:38 »
Kiitos, Thelina! Ah voi että, jäin oikein tunnelmoimaan ajatusta siitä miten pieni Teddy vihreine hiuksineen naamioituu vehreään maaseutuun. <3 Ihanaa että pidit tästä pienestä toipumistekstistä. Kiitos tosi paljon näistä ihailijakaartin kommenteista, olivat ihana yllätys!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)