Väsymys ei voita (S • unettomuuslohtua, kertoja & Hermanni-kissa • raapale)

[Waulish]

S
FinFanFun1000 sanalla 781. raajat; Otsikoinnin iloja -kevätkurssi 2020 lopetusotsikolla

Tämä pieni raapale on Vehkalle, joka kaipasi tänään lohtulukemista. Ja kaikille muillekin, jotka kamppailevat ikävien tai vaikeiden asioiden kanssa! Olen nyt jotenkin mieltynyt näihin tismalleen satasanaisiin rapsuihin, ja lisäksi olen viime aikoina fiilistellyt ihan liikaa kissoja, kääk.


En muista, milloin olisin viimeksi herännyt herätyskellooni. Yleensä naksautan herätyksen pois puolta tuntia etuajassa, sillä en kuitenkaan enää nuku. Viime aikoina olen tehnyt sen aina vain aikaisemmin.

Kun työpäivän selätettyäni sukellan lohtunojatuoliini, saan seuraa. Jäntevät jalat painelevat reisiäni Hermannin haeskellessa torkkuasentoa. Virtaviivainen vartalo kiertyy keräksi vatsaani vasten. Siimahäntä mukailee sitä, ja suippokorvat rentoutuvat. Silmät painuvat kiinni nautinnosta.

Kuljettelen kättäni kissan kyljellä. Kehräyksen hurina kumpuaa syvältä, ja aaltoileva kiharakarva tuntuu pehmeämmältä kuin lohtunojatuolini koskaan.

Hermanni on cornish rex, joka lyhytkarvaisena ja lämpöä rakastavana hakeutuu usein lähelleni. Se muistuttaa minua siitä, että olen elävänlämmin, elossa.

Hymyilen helpottuneena, ja hymyäni väsymys ei voita.

[Okakettu]

Kissoja ei voi koskaan fiilistellä liikaa. <3 Minusta on kehkeytynyt tässä vuoden sisällä kissaihminen siskoni hankkiman kissan myötä, kun olen huomannut, kuinka paljon iloa ja sisältöä moinen olento voi elämään tuoda. Tunnistin tästä nimenomaan sen fiiliksen, että kun maailma painaa, niin kissan läsnäolo ja läheisyyden tarve on ihmeen lohdullinen asia, puhumattakaan syvältä kumpuavasta kehräyksestä. Se muistuttaa minua siitä, että olen elävänlämmin, elossa. Tämä virke oli erityisen kaunis. Kiitos paljon lukukokemuksesta! Hermanni on muuten ihana nimi kissalle.

[carrowfan]

Purr...tuli mieleen edesmennyt kissani, semmone hassu kilpparinarttu joka joutu erotetuksi emostaan liian aikaisin. Sil oli kans veli jonka serkkuni otti, harmittaa kun en muista et miks heidät sit erotettiin emostaan niin nuorina.
Tykkäsin tästä tekstistä, paljon laadukkaampi kuin mikään omani vaikka pituutta onkin vain raapaleen verran. Kissan rapsuttelu on aina kivaa, varsinkin jos eläimen turkki on sellainen että siihen on mukavaa upottaa sormet.

[Seila]

Näin kissan otsikossa ja piti tulla kurkkaamaan ja tämä olikin oikein pieni söpö raapale. Kissat ovat jotain parhautta. Kuten Okakettu sanoikin, miekin tunnistin tästä juuri sen tuntemuksen, kun kaikki asiat tuntuvat olevan huonosti ja ihan vinksallaan ja kissan läsnäolo, silittäminen, kissan kehräys yms lohduttavat. Itsellänikin kaksi purisijaa täällä on ja niiden huomio on kyllä ihanaa. En ole itse Cornish Rexiä päässyt silittämään, mutta rodun tiedän ja voin vain kuvitella kuinka pehmeältä ja hupsulta se kihara karva tuntuu verrattuna ns. tavalliseen turkkiin.

Kiitos lukukokemuksesta, tästä jäi itselleni hyvä ja lämmin mieli. Menenkin rapsuttelemaan noita omia karvapalloja saman tien.

[summerblue]

Raapalepiiristä heipat!

Luin tämän tekstin joskus, kun sattui olemaan vähän huonompi hetki ja kovasti aioin kommentoida, mutta sitten se jäi

Ihailin tässä tuota kontrastia, kertojan ahdistuneisuutta, joka sitten helpotti tuon kissan läheisyyden ansiosta. Tässä on oikeastaan sitäkin ajatusta, että pitäisi muistaa nauttia niistä simppeleistä, hyvistä jutuista elämässä. Halusin mainita, että tämä lohdutti mua silloin, kun raapaleen alun perin luin. Ihanasti olit kuvaillut tuota kissaa. En voisi sitoutua lemmikkiin, mutta voi kun olisi joku paikka, missä saisi viettää aikaa kissojen kanssa ♥ Kiitos tästä!

[Unohtumaton]

Kissatarina! <3

Ensinnäkin yhden itämaisen lyhytkarvan omistajana tästä löytyi paljon samaistuttavaa. Hän ryömii aina yöksi viereen peiton alle nukkumaan ja tykkää muutenkin olla lähellä ja mukana aivan kaikessa. Ja jos häntä ei huomata, niin ääntä löytyy senkin edestä. 

Mutta eläinten vaikutus on toisinaan melkein maaginen. Ne ovat niin suoria ja hetkessä eläviä persoonia, että ihmiseltä menee äkkiä paljon ohi, jos ei tartu siihen samaan hetkeen, jota siinä yhdessä kissan kanssa eletään. Mitä enemmän kissojen kanssa on, sen useammin myös ajattelee asioita kissan näkövinkkelistä. Ihminen sukeltaa lohtunojatuoliin työpäivän uuvuttamana, mutta kissalle hetki merkityksellistyy aivan muiden asioiden kautta – saa taas ihmisen huomiota ja hellyyttä. Siinä nojatuolissa kun ajatteleekin itseään kissan näkökulmasta, ei moni asia jaksa enää surettaa. <3

Se muistuttaa minua siitä, että olen elävänlämmin, elossa.

Tämä oli niin kauniisti ilmaistu, ja kuinka ihanaa, että juuri kissa pystyy osoittamaan tämän omalle ihmiselleen. Elävänlämmin, elossa, niin kuin me kaikki karvaiset ja karvattomat maapallon asukit.

Tämä oli ihan täydellinen, kiitos! <3