Nimi: Sitruunajäätelö
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Paritus: Wright/Edgeworth
Ikäraja: S
Tyylilaji: haikea fluff, AU
Haasteet: FanFic100 (86. Valinnat), Sana/kuva/lause10 #2 (sana: järkeillä), Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: Jotain haikeaa, mutta kuitenkin söpöä! Tämä on AU, jossa Edgeworthin isä ei koskaan kuollut, eikä hän vaihtanut kouluja = hän ja Phoenix on yhä ystäviä. On kesä lukion loppumisen jälkeen ja Miles harmittelee tulevaisuuttaan.
SITRUUNAJÄÄTELÖ
350 sanaa
Kesäpäivä on kaunis, mutta Milesin mieli on täynnä levottomia tuulia ja vesisadetta. Sitruunajäätelö sulaa hänen sormilleen. Phoenix nauraa hänen vieressään tarttuvaisella sortilla, mutta Milesin suupielet eivät edes nytkähdä. Hän katselee lampea ja lumpeenlehtiä ja surisevia sudenkorentoja, muttei oikeastaan näe mitään. Veden tyyni pinta on ikkuna taivaalle ja surunsiniseen.
”Hei”, Phoenix sanoo ja pukkaa häntä kyynärpäällään. ”Maa kutsuu Miles Edgeworthiä. Sinun paitasikin on kohta likainen.”
Miles hymähtää ja heittää sitruunajäätelön pusikkoon.
”Onko kaikki hyvin?” Phoenix kysyy. Hän on riisunut kenkänsä ja sukkansa ja käärinyt hosujensa lahkeet polviin. Hän huljuttelee paljaita varpaitaan Sammakkolammen haaleassa vedessä.
”Olet ollut kamalan poissaoleva viime aikoina.”
”Niin…” Miles mutisee ja katsoo kaikkialle muualle paitsi Phoenixin silmiin. Hän tietää, että Phoenix osaa lukea hänen kasvoiltaan ne salaisimmatkin ajatukset, joiden piilottamiseen Miles käyttää paljon päänvaivaa.
”Mikä sinua vaivaa?” Phoenix jatkaa. ”Pääsit sinne lakikouluun, minne halusitkin. Ja sinulla on jo oma asuntokin keskustasta! Miksi näytät noin pitkää naamaa?”
Miles kohauttaa olkiaan. ”Niin. Asiat ovat kyllä kaikin puolin hyvin. Sinullakin.”
Phoenix nyökyttelee. ”Meillä ei ole hätää.”
Mutta heillähän vasta hätä onkin! Miles hieroo kasvojaan. Phoenix kiertää käsivartensa lohduttaen hänen hartioidensa ympärille.
”Kerro, mikä sinua huolettaa.”
”En haluaisi kuulostaa sentimentaaliselta idiootilta.”
”Älä huoli, olet niin kankea, ettei siihen ole vaaraa.”
Miles hymähtää ja nojaa hienoeleisesti Phoenixin halaukseen. ”Olen vain harmissani siitä, että nämä ovat viimeiset viikkomme yhdessä.”
Phoenix näyttää ensin surulliselta, sitten hämmentyneeltä. ”Miten niin viimeiset viikkomme? Et kai sinä ole pistämässä välejämme poikki?”
”Sinä muutat itärannikolle”, Miles tuhahtaa tyrmistyneenä, kuin asian pitäisi olla Phoenixille ilmiselvä. Phoenix näyttää vain huvittuneelta.
”Miles”, hän huokaisee ja vetää tämän tiukkaan rutistukseen. ”Olet oikea idiootti. Totta kai minä tulen käymään Los Angelesissa lomillani!” Hän työntää Milesin kauemmas ja katsoo tätä silmiin. ”Ja sinä tietenkin voit aina lentää luokseni. Minulla ei ole varaa omaan asuntoon, mutten usko, että huonekaverini pistää pahakseen, jos kestitsen sinua viikonlopun tai pari.”
Milesin huulille leviää huojentunut hymy. Hän ei ole tullut edes ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että Phoenix haluaisi nähdä vaivaa hänen eteensä.
”Sitä paitsi”, Phoenix sanoo äkkiä hermostuneempana, ”minusta tuntuu, etten malta pysyä sinusta erossa tämän jälkeen.”
Yllätyksenä Phoenix painaa huulensa Milesin huulille, ja Milesista tuntuu, ettei kesäpäivä ole ollut koskaan kauniimpi.
