Toinen kerta toden sanoo | K-11 | Harry/Draco | 2/2

[Angelina]

Title: Toinen kerta toden sanoo
Author: Angelina
Rating: K-11
Genre: fluff
Paring: Harry Potter/Draco Malfoy

A/N: Söpöä ja sokerintäytteistä ystävänpäivää Vendelalle ♥ Edellisestä Drarrysta on ikuisuus ja tää onkin sitten kunnon old schoolia - nimittäin Tylypahkaan sijoittuvaa siirappia!

Haasteet: Vuosi raapalehtien, Fandomkohtaiset OTP:t ja Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus

TOINEN KERTA TODEN SANOO

YKSI


“Draco, mitä sinä teet?”

Platinablondi liikahti salamannopeasti ja piilotti jotakin selkänsä taakse, häivä vaaleanpunaista poskillaan.

“En mitään. Mene muualle nuuskimaan, Parkinson.”

Välittämättä toisen tiukasta käskystä, Pansy istui Dracon sängylle ja katsoi tätä lähes viekas ilme kasvoillaan.

“Ystävänpäivä on huomenna.”

“Ja sen pitäisi kiinnostaa minua miksi?” Draco kysyi kyllästyneellä äänellä.

Todellisuudessa hän oli jännittänyt päivää jo viikkoja, joten hän tiesi varsin hyvin, että huomenna olisi totuuden hetki. Draco Malfoy oli nimittäin päättänyt vihdoin kertoa Harry Potterille, tuolle typerän rohkealle ja ärsyttävän komealle Rohkelikolle, että tunsi todellisuudessa tätä kohtaan kaikkea muuta, kuin vihaa ja inhoa.

Dracolla oli vain yksi ongelma - hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten Potter tulisi reagoimaan hänen paljastukseensa. Heidän välinsä olivat vuosikaudet olleet huonot ja suoraan sanottuna vihamieliset, mutta pahin terä heidän riitelystään oli kadonnut sen jälkeen, kun Harry oli kukistanut Pimeyden lordin.

Ja kun aikaa ei enää tarvinnut tuhlata typerien pilojen keksimiseen tai lapselliseen loanheittoon, oli Draco alkanut nähdä tumman Rohkelikon aivan uudessa valossa.

Harryn linnunpesää muistuttava sotkuinen tukka oli muuttunut pehmeiksi kiharoiksi, joihin Draco halusi upottaa sormensa. Tämän aiemmin myrkynvihreät, liian kirkkaat silmät olivat muuttuneet hehkuviksi smaragdeiksi, joihin Draco oli valmis hukkumaan. Ilkkuva, liian korkea ääni olikin muuttunut matalaksi ja mielihyvää herättäväksi. Pelkkä ajatus Harrysta kuiskimassa hänen korvaansa sai väristyksen kulkemaan vaalean Luihuisen selkää pitkin.

“Mmh”, Pansy tokaisi silmiään pyöritellen, “sinua ei todellakaan kiinnosta.”

“Mitä merkitystä sillä on?” Draco kivahti takaisin. “Eiköhän minun mahdollisuuteni mennyt jo kuusi vuotta sitten.”

Pansy nousi ylös, painoi suukon Dracon poskelle ja hymyili sitten leveästi.

“Ei sen perusteella, mitä minä olen kuullut.”

[Vendela]

Voi muru ❤️ Drarrya minulle ystävänpäiväksi, olet ihana!

Ihanaa, kliseistä ja suloisen siirappista HooDeetä, just niin kuin tykkään en malta odottaa tuota kakkososaa ja silloin lupaan kommentoida paremmin. Nyt pelkkä puh.

Vendela

[Thelina]

Siitä onkin aikaa, kun on viimeksi tullut luettua tällaista siirappista Tylypahka-Drarrya! Ihanaa, ja mikäpä sopisi paremmin ystävänpäivään ❤️

Draco ajattelemassa ah-niin-ärsyttävää mutta ah-niin-ihanaa Harrya om kyllä parasta! Pansy taitaa tietää enemmän kuin arvaammekaan... tykkään siitä, että Pansy on Dracon hyvä ystävä, jotenkin Crabbesta ja Goylesta ei ikinä kunnolla ole siihen hommaan, varsinkaan näissä suhdekiemuroissa

Jatkoa odotan, mitäköhän Harry sanoo!

[Avaruuspiraatti]

Tui ♥

“Ei sen perusteella, mitä minä olen kuullut.”

Tämä tietää vain hyvää

Kiitos ja jatkoa odotellessa!

[Angelina]

Ven: Eikös kliseet oo se, mikä tekee tän parituksen? :''D hahha no ei vaan, nyt musta vaan tuntu että pakko mennä kliseillä tai muuten en onnistu ja halusin kuitenkin kirjottaa sulle jotain ♥ Pakko kyllä sanoa, että tää oli ihan todella vaikeaa, mutta toivon että onnistuin edes jotenkin :3

Thelina: Mäkään en oo aikoihin lukenut tällästä kunnon Tylypahkahöttöä, joten senkin takia halusin sitä kirjoittaa! Crabbe ja Goyle olisi näissä kuvioissa kyllä hyödyttömiä Mietin ensin, että nappaanko mukaan Blaisen vai Pansyn, mutta jotenkin Pansy tuntui kuitenkin luonnollisemmalta vaihtoehdolta. Tässä selviää Harryn kanta

Pirre: tuitui :3 ♥ Jatko tulee nyt!

A/N: Tiedättekö sen tunteen, kun teksti lähtee aivan eri urille, kun mitä olitte alunperin ajatelleet? No tässä kävi nyt niin. Toivottavasti Vendelalle kuitenkin kelpaa <3


KAKSI


Ystävänpäivän aamuna Harry tunsi olonsa kurjaksi - hänen nenänsä oli tukossa ja kurkkua kutitti ilkeästi. Toisaalta nyt hänellä oli oiva tekosyy jäädä linnaan sen sijaan, että lähtisi Hermionen ja Ronin mukana Tylyahoon katsomaan toisiinsa liimautuneita pariskuntia.

“Harmin paikka, kamu”, Ron totesi kateutta äänessään, “kovin ikävää, ettet pääse mukaan Puddifootille.”

Harry virnisti leveästi, hyvästeli ystävänsä ja päätti suunnata sitten alas keittiöön. Dobby ja Oljo varmasti keittäisivät hänelle ison kupillisen teetä.
Matkalla alakertaan hänelle tuli kuitenkin ikävä tunne, että häntä seurattiin. Hermione kutsuisi sitä paranoiaksi, mutta Harry tiesi paremmin. Vuosien taistelu pimeyden voimia vastaan olivat tehneet hänen vaistoistaan liiankin tarkat.

Harry teki nopean käännöksen ja piiloutui nurkan takana odottavan haarniskan taakse. Hän pidätti hengitystään odottaessaan, kuka kulman takaa kääntyisi, eikä osannut lainkaan odottaa, että tuo joku olisi Draco Malfoy.
Malfoy, jonka kädessä oli kirjekuori, jonka poskia punotti ja joka katseli ympärilleen. Ja Harry, kömpelö kun oli, tölmäisi haarniskaa yrittäessään piiloutua paremmin, jolloin hänen suojansa kaatui ryminän saattelemana lattialle.

“Potter?”

Draco tuijotti haarniskanpalasten seassa seisovaa Harrya, joka tunsi olonsa typeräksi. Tottakai hänen piti jälleen kerran nolata itsensä Luihuisen edessä.
Enää hän ei kuitenkaan pelännyt, että toinen pitäisi häntä pilkkanaan -  hän pelkäsi, että toinen pitäisi häntä kömpelönä idioottina.

“Niin?”

Malfoy rykäisi hermostuneesti ja puna tämän poskipäillä syveni.

“Minä kirjoitin sinulle kirjeen. Toivon, että luet sen”, Draco sanoi, ojensi kuoren Harrylle ja kääntyi nopeasti lähteäkseen.

“Odota!” Harry huudahti, ennen kuin ehti estää itseään. “Haluaisitko... Tai siis, olin menossa keittiöön. Tuletko mukaan?”

Draco katsoi häntä hetken kuin järkensä menettänyttä, kunnes hymyili pienesti ja nyökkäsi.

Ja jos he yhteisen teekupillisen jälkeen päätyivät rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, jossa Harry luki Dracon kirjoittaman kirjeen toisen punastellessa vieressä, tai jos he sen jälkeen päätyivät suutelemaan takkatulen loimussa, ennen kuin siirtyivät makuusaleihin koskettelemaan toisiaan huohotusten saattelemana - no, se ei kuulunut kenellekään muulle kuin heille.

Sekä tietysti epäonniselle Ronille, joka yllätti heidät juuri, kun Draco oli polvillaan alastoman Harryn edessä. Eikä se muuten olisi Ronia niin haitannutkaan, mutta nyt hän joutuisi pitkin hampain maksamaan velkansa leveästi hymyilevälle Hermionelle, sekä omahyväisesti virnistelevälle Parkinsonille.

Ron sai kuitenkin pienen korvauksen vahingonilon muodossa - Harry kun joutui seuraavat päivät kuuntelemaan Dracon valitusta siitä, miten tämä oli tartuttanut häneen typerän flunssansa.

[Avaruuspiraatti]

Aww, ihana loppu ihanalle ystävänpäiväfikille ♥ Sanoisin, ettei Dracoon tarttunut flunssa ole vitsaus: siinäpä vasta oivat h/c mahdollisuudet! Tosin voi olla, että Harry ja Draco joutuvat kovaan flunssakierteeseen, kun joutuvat aina hoivaamaan toisiaan

Kiitos!

[Vendela]

Oi, hyvin kelpaa! Tämä oli aivan ihana ja juuri sellainen suloinen tarina mistä tykkään tosi, tosi paljon ♥ Kiitos ihan tosi paljon kun näit vaivaa kirjoittaaksesi tämän minulle, olet ihana

Tuossa ekassa osassa Draco oli jotenkin niin oma itsensä kun piilotteli Pansylta totuutta ja vähätteli ihastumistaan Harryyn Ja sitten Harry, joka oli flunssassa mutta oli kuitenkin rohkea ja pyysi Draco mukaansa keittiöön. Hahaa, tuo lopussa paljastunut vedonlyönti jotenkin tosi osuvaa ja sopivaa näille hahmoille. Minä en yhtään sääli Ronia Hyvä vaan, jos Harry ja Draco ovat tutustuneet toisiinsa hieman syvemmin.

Ihana, suloinen Tylypahka-tarina, saisit kirjoittaa enemmänkin HooDeetä, sillä tämä oli todella hyvä. Joten onnistuit kyllä tosi hyvin, oot vaan niin kriininen itseäsi kohtaan ♥

Kiitos tästä,
Ven

[Fiorella]

Terveiset kommenttikampanjasta!

Tämä alkoi ihanan H/D-tyypillisesti, jos voi sanoa niin, ja Dracon suunnitelma sopi erinomaisesti romanttisiin valentinuksen päivän henkisiin tunnustuksiin. Minustakin oli mainio idea tehdä näppärästä Pansysta Dracon fiksu kaveri ja uskottu, siinä oli tosiaan paljon toimivampi pohja tarinalle kuin Grabbessa ja Goylessa tai edes Blaisessa.

Harryn linnunpesää muistuttava sotkuinen tukka oli muuttunut pehmeiksi kiharoiksi, joihin Draco halusi upottaa sormensa. Tämän aiemmin myrkynvihreät, liian kirkkaat silmät olivat muuttuneet hehkuviksi smaragdeiksi, joihin Draco oli valmis hukkumaan.

LOL, sitä se rakkaus teettää. 

Kömpelö Harry ja tunteitaan ujosteleva Draco olivat lystiä luettavaa ja jotenkin hyvin Harrylle tyypillistä ehdottaa ensitreffeiksi keittiötä. Toki mukaan mahtui myös Ronille tyypillinen paikalle putkahtaminen juuri väärällä hetkellä. Romantiikan fyysinen puoli astui ehkä kuvioihin yllättävän äkkiä siihen nähden, miten kumpikin vasta hetki sitten nolosteli vähän toisiaan, mutta toisaalta sekin on yksi tuttu H/D-klisee, joten mikäpä tuossa.

Harry luki Dracon kirjoittaman kirjeen toisen punastellessa vieressä

Jotenkin tosi kiusallinen tilanne ollakseen niin hellyttävä. Joskin Draco varmaan jo siinä vaiheessa osasi arvata, että ei ole tulossa pakkeja.

Ronin vedonlyönti tyttöjen kanssa ja etenkin Pansyn omahyväisyys takasivat mainion päätöksen tarinalle. Minustakin tämä oli oikein kelpo Tylypahka-tunnelmainen ficci, ei mitään itsekritiikin tarvetta sinulla siis.

[Thelina]

Mietin toisen osan alussa, että mitäköhän ihmettä tässä nyt tapahtuu, kun Harry onkin kipeä? Että vesittyykö tässä nyt kaikki romanttiset ystävänpäiväsuunnitelmat?! No eihän siinä onneksi niin käynyt, koska Puddifootin missaaminen ei taatusti Harrya haittaa, varsinkin kun keittiössä ja sen jälkeen oli niin paljon parempaa seuraa tarjolla ❤️ Hieman yllätti, miten nopsaan pojat siirtyivät makuusaliin, mutta lopun kiusallinen keskeytys ja Ronin vedonlyönti tyttöjen kanssa kyllä kruunasivat tarinan! Sekä tietysti flunssaa valittava Draco ❤️

Kiitos tästä, oli hauska ja erittäin ystävänpäivään sopiva ficci!

[Angelina]

Ihanaa kommentteja ♥

Pirre: :'''D ahahha, se oliskin loistava idea h/c ficciin, jossa flunssakierre vaan jatkuu ja jatkuu... Ihanaa että luit, kiitos kommentista <3

Ven: You deserve everything ♥ Olin kyllä ihan todella ruosteessa koko Potterin ja Drarryn kanssa, onneksi kuitenkin tykkäsit! Mun itsekritiikki lähentelee kyllä jo legendaarista, mutta yritän opetella siitä pois :'D Kiitos, oot rakas!

Fiorella: Joo, nopeastihan tässä edettiin, mutta kliseet on rikkaus ja kaksiosaisessa rapsusarjassa ei kauheesti ehdi pohjustaa :'D Tylypahkaficit on kyllä ehkä parasta, pitäisi lukea (ehkä kirjoittaakin) niitä useammin! Mun itsekritiikki on aika rajua kyllä välillä, ihana kuulla ettei sille ehkä olisi niin tarve kuitenkaan... Kiitos kommentista <3

Thelina: Hah joo, Ron-parka kun joutui menemään Puddifootille yksin! No mutta piningista kärsineet 18-vuotiaat, mitä sitä turhaan sen pidempään odottelemaan Yksi hienoimmista kliseistä on se, että kaikki muut tietävät kuvion ennen näitä kahta pölvästiä, joten olihan se hyödynnettävä. Kiitos että luit ja kommentoit <3

[Pura]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa! <3

Olen tosi iloinen että poimin listauksestasi juuri tämän ficin, sillä olinkin kaivannut elämääni hyvää drarrya ja tämä tuli tarpeeseen

Dracon raapale on todella söpö ja hellyyttävä, ihanan samaistuttavaa hermoilua ja murehtimista.

Todellisuudessa hän oli jännittänyt päivää jo viikkoja, joten hän tiesi varsin hyvin, että huomenna olisi totuuden hetki. Draco Malfoy oli nimittäin päättänyt vihdoin kertoa Harry Potterille, tuolle typerän rohkealle ja ärsyttävän komealle Rohkelikolle, että tunsi todellisuudessa tätä kohtaan kaikkea muuta, kuin vihaa ja inhoa.

Tämä on häneltä ilahduttavan rohkelikkomaista! Hyvähän se on jossain vaiheessa viimein uskaltautua kertomaan, kun on jo pitkään piilotellut tunteita. Tykkäsin hirveästi myös siitä, että myöhemmin paljastui, että Draco oli valinnut tunnustustavaksi kirjeen. Ihanan virallista ja jotenkin tosi hyvin hahmoon sopivaa. <3

Pansy nousi ylös, painoi suukon Dracon poskelle ja hymyili sitten leveästi.

<3<3<3 Tykkään aina näiden kahden ystävyydestä, ja olet ihanasti kirjoittanut Pansyn tukemaan ja rohkaisemaan Dracoa. <3

Pidän kovasti myös Harryn raapaleesta. Saat raapaleiden kerronnasta tehtyä keskenään hyvinkin erilaista, Draco tuntuu ihan Dracolta ja Harry ihan Harrylta, ja se on hienoa.

“Harmin paikka, kamu”, Ron totesi kateutta äänessään, “kovin ikävää, ettet pääse mukaan Puddifootille.”

Tämä hymyilytti, voi Ron-raukkaa :'D

Onneksi kuitenkin Harrylekin oli luvassa romanssia ihan linnan seinien sisällä. Poikien kohtaaminen oli kiusallisuudessaan kovin söpö, ja pidin tästä:

Ja jos he yhteisen teekupillisen jälkeen päätyivät rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, jossa Harry luki Dracon kirjoittaman kirjeen toisen punastellessa vieressä, tai jos he sen jälkeen päätyivät suutelemaan takkatulen loimussa, ennen kuin siirtyivät makuusaleihin koskettelemaan toisiaan huohotusten saattelemana - no, se ei kuulunut kenellekään muulle kuin heille.

Tässä on mukavan kompaktisti kuvattu tää tapahtumakulku, ja tässä korostuu se, miten helppoa ja luontevaa näille kahdelle ehkä lopulta sitten onkin siirtyä vihollisista rakastavaisiksi, kun kumpikin sitä on salaa halunnut. :') <3

Kiitos kun kirjoitit, tykkäsin näistä kovasti. <3

[Angelina]

Pura: Naaaw, ihan yllätyin saadessani kommentin Potteriin! Yleensä laitan Kommikseen tarjolle Marvelia, mutta tää oli kyllä kiva ylläri :3 Dracon ja Pansyn ystävyys on mustakin hienoa, en niin välitä siitä että luihuiset välillä kirjoitetaan kauhean kylmiksi toisiaan kohtaan - uskon, että heidän välillään on aivan samanlaista ystävyyttä kuin muidenkin tupien jäsenten! Tosi hyvä, että oon saanut hahmot erottumaan toisistaan ja tuntumaan nimenomaan Harrylta ja Dracolta, muistan nimittäin että tän kirjoittaminen tuntui hankalalta :'D Kiitos hirveesti kommentista <3

[Vuorna]

Aamua! Ai että, siirappista ystävänpäivä-Drarrya? No totta kai mulle semmoinen kelpaa näin toukokuisena sunnuntaina. Siirappia voi onneksi lukea myös ystävänpäivän ulkopuolella ja se myös aina ilahduttaa kovasti. Erityisesti tämmöinen kevyempi ja vielä Tylypahkaan sijoittuva hömppä tyynnyttää mukavasti kaiken mun lukeman angstin jälkeen.

Tykkäsin tosi paljon tämän kaksiosaisesta rakenteesta! Eka osa pohjusti nätisti Dracon fiiliksiä ja siinä oli tosi kivaa myös Dracon ja Pansyn ystävyys. On aina kiva nähdä, miten luihuisillekin kirjoitetaan syvempiä ja aitoja ystävyyssuhteita, ja Dracon ja Pansyn välinen dynamiikka on minusta tosi otollinen juuri semmoisen ystävyyden kirjoittamiselle. Täytyy kyllä myös ihailla Dracon päättäväisyyttä sen suhteen, että hän todella aikoo pitäytyä kertomissuunnitelmassaan vaikka häntä selkeästi vähän jopa kauhistuttaa Pidin ihan valtavan paljon myös tuosta kohdasta, jossa Draco listaa niitä piirteitä Harryssa, joita hän ennen inhosi, mutta jotka nyt ovat hänelle vastustamattomia. Muutenkin oli kiva, miten tässä oli korostettu Harryn ja Dracon vähemmän rakkaudentäyteistä historiaa.

Näkökulmanvaihdos toimi hurjan hyvin, ja oli kiva nähdä punasteleva Draco Harryn silmin, erityisesti kun tiesi, mistä se johtuu. Sympaattista oli myös se, että Harryn tunteet Dracoa kohtaan olivat sopivasti samankaltaiset kuin Dracolla häntä kohtaan. Minusta oli toimiva ratkaisu siirtyä tuommoiseen referoivampaan kerrontatyyliin kakkosraapaleen lopussa ja se oli myös toteutettu hienosti. Suoraan petipuuhiin siirtyminen tuntui oikeastaan ihan luonnolliselta ratkaisulta näille kahdelle, sen sitä saa kun kyseessä on kaksi teinipoikaa, jotka ovat kärvistelleet jo pidemmän aikaa.

Sekä tietysti epäonniselle Ronille, joka yllätti heidät juuri, kun Draco oli polvillaan alastoman Harryn edessä.

Tälle nauroin ihan tosi paljon, ai että mitkä mielikuvat. Hyvä klassikko! Kiva tietysti että Ron pääsi kokemaan vahingoniloakin myöhemmin, vahingonilo paras ilo vai miten se meni.

Oi, tämä oli ihanaa luettavaa. Hyvää Drarrya on aina ilo lukea, mutta jotenkin tämmöinen huoleton siirappipläjäys ihastutti nyt oikein toden teolla. Kokonaisuutena tää oli erittäin toimiva, näkökulmat olivat osuvia ja kaikki hahmot aivan nappisuorituksia. Tässä oli paljon kaikkea ihanaa, jota en nyt välttämättä osaa kunnolla tuoda esille, mutta pääpointti olkoon se, että tykkäsin tästä ihan hirmuisen paljon. Kiitos tämän kirjoittamisesta, tämä ilostutti minua kovasti!

[Angelina]

Vuorna: Siirappista ystävänpäiväfluffia voi kyllä joo oikeestaan lukee ihan mihin vuodenaikaan tahansa Samaten hömppää, sehän nyt sopii joka tilanteeseen! Sanoinkin tossa edellisessä vastauksessani Puralle, että tykkään Dracon ja Pansyn (ja luihuisten yleensäkin) ystävyydestä ja siitä, että sitä kuvaillaan samanlaisena kuin vaikkapa Rohkelikkojen ystävyyssuhteita. Kiva että pidit tämän kaksiosaisuudesta ja siitä, että näkökulmat vaihtuivat - mietin, että tuoko se tähän liiankin "selkeää" rajausta, mutta hyvä jos se toimi! Vähän pohdin itse tätä nopeaa etenemistä, mutta oon samaa mieltä siitä että kaksi kärvistelevää teinipoikaa, niin... Eiköhän tää mene tällaisena ihan hyvin Kiitos ihan hirveesti ihanasta kommentista, tämä piristi :3 ♥

[kaaos]

Onnea arpajaisvoitosta!

Hihi, olikohan Harry viimein ottanut juuristaan selvää ja hankkinut isoisänsä keksimää hiusrohtoa? Mikäs sen parempaa? Toivottavasti Draco pääsi lopulta upottamaan sormensa pehmeisiin kiharoihin.
Tää oli ihastuttava ja kepeä 8. vuoden fikki! Kaksiosaisuus toimi hyvin rytmittäjänä ja naurahdin lopun vauhdikkuudelle! Mitäs sitä toisaalta odottelemaan, kun viimein päästiin, vuosien odottelun jälkeenn hommiin Ronin vedonlyönti ja "harmin paikka, kamu", olivat tosi ronimaisia yksityiskohtia :3

kiitti, kaaos

[Angelina]

kaaos: Olen melko varma, että Draco pääsee upottamaan sormensa Harryn tuuheisiin, pehmeisiin kiharoihin niin monta kertaa kuin vain tahtoo Vauhtia tässä kieltämättä oli, mutta eikös se vähän kuulu tällaiseen nostalgianmakuisiin Drarryihin :'''DD Kiitos kommentista ♥

[Elfmaiden]

Olipas hauska! Hyvä juttu että Pansy (ja ehkä myös Hermione?) päättivät edistää asioita!

[Angelina]

Elfmaiden: Kiva kuulla että tykkäsit, kiitos ♥ Harvemmin nämä kaksi ääliötä saavat mitään aikaiseksi ilman apua tai ainakaan pientä tuuppimista

[valokki]

En osannut aluksi päättää, mitä lukisin valikoimastasi kommenttiarpajaisvoittosi kunniaksi, joten ihan tämän kuukauden kokin lisämausteenkin takia päädyin sitten lukemaan kaikki sun H/D-fikit. Ja voi että kun nämä kaikki ovat olleet omilla tavoillaan niin kivoja! Vaikka fikit ja hahmotkin ovat olleet melko erilaisia kaikissa, on jokainen tarina ollut jotenkin todella herttainen ja pistänyt hymyilemään.

Harryn linnunpesää muistuttava sotkuinen tukka oli muuttunut pehmeiksi kiharoiksi, joihin Draco halusi upottaa sormensa. Tämän aiemmin myrkynvihreät, liian kirkkaat silmät olivat muuttuneet hehkuviksi smaragdeiksi, joihin Draco oli valmis hukkumaan. Ilkkuva, liian korkea ääni olikin muuttunut matalaksi ja mielihyvää herättäväksi. Pelkkä ajatus Harrysta kuiskimassa hänen korvaansa sai väristyksen kulkemaan vaalean Luihuisen selkää pitkin.

Draco oli kyllä niin ihana romantikko tässä! Vähän jäi sellainen tunne, että Harryn hiukset ovat kyllä aina olleet Dracon mielestä pehmeät kiharat ja silmät hehkuvat smaragdit, mutta nyt vasta hieman vanhemmalla iällä hän uskaltaa ihan reilusti tunnustaa asian itselleen. Pidin hirmuisesti, kuinka olit tuonut Dracosta tällaisen pehmeämmän ja romanttisemman puolen esille. Hän oli myös valtavan rohkea kirjoittaessaan Harrylle kirjeen ja uskaltaessaan antaa sen, vaikka epävarmuus erityisesti menneisyyden suhteen ja jännitys puskivatkin pintaan.

Ja jos he yhteisen teekupillisen jälkeen päätyivät rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, jossa Harry luki Dracon kirjoittaman kirjeen toisen punastellessa vieressä, tai jos he sen jälkeen päätyivät suutelemaan takkatulen loimussa, ennen kuin siirtyivät makuusaleihin koskettelemaan toisiaan huohotusten saattelemana - no, se ei kuulunut kenellekään muulle kuin heille.

Sekä tietysti epäonniselle Ronille, joka yllätti heidät juuri, kun Draco oli polvillaan alastoman Harryn edessä. Eikä se muuten olisi Ronia niin haitannutkaan, mutta nyt hän joutuisi pitkin hampain maksamaan velkansa leveästi hymyilevälle Hermionelle, sekä omahyväisesti virnistelevälle Parkinsonille.

Tilanne eskaloituikin varsin nopeasti ja vieläpä Dracon kannalta oikein miellyttävään suuntaan! Taisi Harryllakin olla jo etukäteen tunteita tätä kohtaan, kun hän lämpeni Dracolle aivan välittömästi, joten onneksi Draco uskalsi ottaa ensimmäisen askeleen! Tämä Ronin reaktio oli myös hulvaton! Usein saa fikeissä lukea, kuinka Ron järkyttyy nähdessään Harryn ja Dracon yhdessä, mutta tässä fikissä vaikutti siltä, että Ronille asia oli välittömästi ihan ok, mutta vedonlyönnissä hävitty raha vain harmitti.

Kiitos tästäkin fikistä hirmuisesti, tämä oli ihanan hauska, lempeä ja fluffynen lukukokemus!

[Waulish]

Päätin ihailijakaarteilla vaihteeksi Potterin parissa, ja rohkaistuin tarttumaan Drarryyn! Ai että, tällaista ystävänpäiväsiirappia kyllä todellakin kelpaa lukea ihan mihin tahansa aikaan vuodesta, ja tulin tästä tosi hyvälle ja ihanan vaaleanpunaiselle tuulelle. ♥ Tylypahkaan sijoittuvissa tarinoissa on usein läsnä sellaista levollista kotoisuutta, jota tämäkin teksti henkii ja joka muodostaa mainion yhdistelmän fluffin kanssa. Esimerkiksi haarniskan taakse piiloutuminen ja keittiöön hipsiminen ovat niin ihastuttavan tylypahkamaisia yksityiskohtia, että lennähdin vaivatta lukiessani tähän kotoisaan miljööseen!

Epävarma Draco on minusta ihan parasta luettavaa! Dracolla on niin kova kuori, että sen alta paljastuva herkkyys ja tunteellisuus pääsee oikeuksiinsa erityisen koskettavasti. Draco on hellyttävä stressatessaan tunteiden tunnustamista ja Harryn reaktiota, ja täytyy todeta, että myös kirjeen kirjoittaminen on todella hellyttävä yksityiskohta. Tulee ihan mieleen, kun itsekin kerran lukiossa kirjoitin ihastukselleni kirjeen, ja oli ihan hirvittävän jännittävää postittaa se ja odottaa vastausta, iiks! Voin vain kuvitella, miten kuumottavaa Dracosta on seurata vierestä, kun Harry lukee hänen tunnustustaan, huhhuh. Vaikka onneksi takana on jo yhteinen keittiövierailu, josta voi ehkä päätellä, ettei Harryn suhtautuminen ole ainakaan kovin negatiivinen.

Pidän siitä, miten molempien hahmojen näkökulmat tulevat esiin, ja miten heidän suhteensa muuttumista kuvaillaan. Se, miten he ovat jo paljon kypsempiä kuin ennen ja ovat pystyneet jättämään jatkuvan kiusanteon taakseen, välittyy uskottavasti. On varmaan melkein kuin taakka olisi pudonnut harteilta, kun ei enää ikään kuin tarvitsekaan pitää vihaa, ja se antaa kutkuttavasti tilaa toisenlaisille tunteille, kuten tässä kohdassa ilmenee hienosti:

Ja kun aikaa ei enää tarvinnut tuhlata typerien pilojen keksimiseen tai lapselliseen loanheittoon, oli Draco alkanut nähdä tumman Rohkelikon aivan uudessa valossa.

Harryn linnunpesää muistuttava sotkuinen tukka oli muuttunut pehmeiksi kiharoiksi, joihin Draco halusi upottaa sormensa. Tämän aiemmin myrkynvihreät, liian kirkkaat silmät olivat muuttuneet hehkuviksi smaragdeiksi, joihin Draco oli valmis hukkumaan. Ilkkuva, liian korkea ääni olikin muuttunut matalaksi ja mielihyvää herättäväksi. Pelkkä ajatus Harrysta kuiskimassa hänen korvaansa sai väristyksen kulkemaan vaalean Luihuisen selkää pitkin.

Voi että, voin niin kuvitella miten esimerkiksi toisen tukka ei näytäkään enää luotaantyöntävältä linnunpesältä ja ääni ei kuulostakaan enää ärsyttävältä. Sellaista se kasvaminen ja kypsyminen ja ennen kaikkea menneisyyden painolastin väistyminen teettää!

Enää hän ei kuitenkaan pelännyt, että toinen pitäisi häntä pilkkanaan -  hän pelkäsi, että toinen pitäisi häntä kömpelönä idioottina.

Tässä puolestaan ilmenee Harryn osalta hyvin se, miten välit ovat muuttuneet, kun enää ei ole pelkoa pilkkana pitämisestä, vaan huoli kohdistuu siihen, mitä toinen ajattelee ja tuntee - ei niinkään siihen, konkretisoituuko se ikäväksi kohteluksi.

Pidän myös muiden hahmojen läsnäolosta ja siitä, miten Hermione ja Pansy ovat molemmat tarkkanäköisiä ja tilanteen tasalla aavistaessaan, että kyllä tästä jotain vielä tulee. Ja Ron, Ron on niin surkuhupaisan mainio ilmestyessään paikalle kriittisellä hetkellä, haha! Kylläpä virnuilen täällä typerästi.

Mukavan lämmittävä lukukokemus, kiitos! -Walle