Savua (ilman tulta) | K-11 | daimoni!au | raapalekokoelma

[Lyra]

Ficin nimi: Savua (ilman tulta)
Kirjoittaja: Lyra

Ikäraja: K-11
Varoitukset: Lauseiden välistä luettava suhde alaikäisen ja aikuisen välillä

Summary: Lieke ei halua naimisiin, mutta tapojen mukaan hänet ja hänen siskonsa on kihlattu jo lapsena. Päästäkseen karkuun odottavaa avioliittoa Lieke tarvitsee rahaa. Savukaupungissa helpoin tapa saada nopeasti rahaa on palkkamurhaaminen ja Lieke valitsee kohteekseen henkilön, josta saa suurimman summan. Yrittäessään tappaa kohteensa Lieke kuitenkin päätyy kyseisen henkilön vangiksi.

A/N: Lainasin tuohon ylle Savukaupungin, ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni, summaryn. Nämä raapaleet on kirjoitettu daimoni!au:ksi tuohon omaan tekstiini. Tämä kokoelma koostuu pienistä hetkistä, joita ei Savukaupungissa käsitellä. Näitä on alustavan tiedon mukaan tulossa ehkä kymmenkunta. Jokainen on luettavana omana kokonaisuutenaan ja lisään jokaisen alkuun tarvittavia tietoja maailmasta. Lisäksi vastaan mielelläni kysymyksiin, jos sellaisia herää.

Savua (ilman tulta)

★Lieke tapaa Reganin ensimmäistä kertaa
★Lieke tapaa Madamen ensimmäistä kertaa
★Lieke päättää lähteä Savukaupungista
★Lieke tahtoo lähteä, mutta ei osaa

[Lyra]

Lieken daimoni on punainen orava, Kaira. Lieke asuu Vanhaillistossa - "paremmassa" kaupunginosassa - perheensä kanssa, mutta karkaa retkille Alakaupunkiin. Lieke on tässä kaksitoista. Savukaupunki toimii nimensä mukaisesti savulla, minkä takia kaupungin kadut ovat täynnä savua, jota valuu kaduille lisää ruosteisista putkista.

Lieke tapaa Reganin ensimmäistä kertaa

”Varovasti”, Kaira sanoo, kun he tasapainottelevat katonharjalla. Kairalle katonharjalla seisominen ei ole temppu eikä mitään, mutta Liekeä riepottelee yltyvä tuuli ja hänen jalkansa lipsuvat koko ajan liukkailla kattotiilillä.
”En minä ajatellut kaatua”, Lieke sanoo, mutta kyykistyy ja ottaa kiinni katosta kaksin käsin. Kaira kääntyy katsomaan taakseen. Savu peittää kattoja, eikä alas kadulle näy.

”Olisikohan meidän sittenkin kannattanut pysytellä maassa?” Kaira kysyy. Lieke pudistelee päätään ja jatkaa matkaa ottaen käsillä tukea.
”Ne saattavat olla siellä vielä”, Lieke sanoo. Hänen viittansa heiluu tuulessa. Lieken toista silmää jomottaa siihen osuneen nyrkin jäljiltä. Kaira pomppii katonharjaa edemmäs. Lieke vilkaisee taakseen ja näkee vain savua.

*

Muutaman katon jälkeen Lieke kipuaa putkea pitkin alas kadulle. Kaira kiipeää hänen viittansa suojiin. Miehiä ei näy missään, vaikka savu peittääkin lähiympäristön. Lieke huokaisee helpotuksesta. Hän oli vain väärässä paikassa väärään aikaan ja näki jotain, mitä ei olisi ehkä pitänyt. Jos hän sulkee silmänsä, hän näkee edelleen tytön kuolleet kasvot ja miehen, joka hymyilee tyytyväisenä.

Sitten vahdissa seisonut mies oli huomannut hänet ja, kun Lieke oli saanut muutaman osuman nyrkeistä hänelle oli tullut kiire karkuun. Onneksi Lieke on ketterämpi kuin aikuiset miehet.

Hän ottaa suunnakseen kodin. Alakaupunki alkaa olla nähty sille päivälle. Kaira asettuu hänen olkapäälleen ja alkaa tuhista hiljaa.

*

Silloin miehet ilmestyvät savusta. Lieke ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja tajuaa olevansa umpikujassa. Hän on juuri kiivennyt alas katolta, eikä hänen selkänsä takana ole kuin seiniä.
”Siinähän se on”, toinen miehistä sanoo. ”Luulitko pääseväsi karkuun?” Lieke pakottaa hengityksensä tasaiseksi. Kaira värähtää.
”Ota veitsi”, Kaira kuiskaa Lieken korvaan. Lieke tavoittelee veistä vyöltään. Miehet tulevat lähemmäs savusta.

”Kun lasken kolmeen”, Kaira jatkaa. Lieken sormet kiertyvät veitsen kahvan ympärille ja Kaira laskee. Toinen miehistä on jo melkein kosketusetäisyydellä, kun Lieke hyökkää eteenpäin ja painaa veitsensä miehen vatsaan.

Miehet eivät ehdi tajuta, mitä on tapahtunut, kun Lieke juoksee savun suojiin ja suoraan päin jotakin.

*

”Rauhassa”, miehen ääni sanoo ja Lieke rimpuilee karkuun. ”Minä en satuta sinua.” Lieke potkaisee miestä jalalle ja juoksee. Mies seuraa häntä. Samassa jokin heittäytyy vasten hänen selkäänsä ja hän kaatuu maahan.
”Älä satuta häntä, Pei”, mies sanoo ja paino nousee Lieken selältä. Hän kierähtää ympäri ja näkee savussa suuren suden. Kaira tärisee pelosta ja Liekekin on jähmettynyt paikoilleen.

”Sanoin jo, etten tahdo pahaa”, mies sanoo ja kiskoo sitten Lieken ylös maasta. Lieke ei ehdi vastustella, kun hänet retuutetaan katua edemmäs ja painetaan vasten seinää. Mies painautuu häntä vasten.
”Hiljaa”, mies kuiskaa. Lieke yrittää puhua, mutta mies painaa käden hänen suulleen.

*

Kaksi miestä juoksee aivan heidän ohitseen, eikä näytä edes kiinnittävän huomiota heihin. Sitten mies päästää irti ja Lieke hoippuu kauemmas.
”Ei kestä kiittää”, mies sanoo ja susi istuu hänen jalkoihinsa.
”Kiittää mistä?” Lieke kysyy ja hapuilee veistä vyöltään.
”Tätäkö etsit?” mies kysyy ja vilauttaa Lieken veistä. Lieke tuntee kasvojensa kalpenevan. Mies virnistää, mutta sitten aivan yllättäen viskaa veitsen hänen jalkoihinsa. Lieke ei uskalla tavoitella sitä.

”En aio tappaa sinua”, mies sanoo ja nostaa kätensä ylös. ”Katso.” Lieke katsoo. Miehen kädet ovat tyhjät.
”Sinun daimonisi voi silti hyökätä”, hän sanoo ääni väristen.
”Hänen kanssaan sinun pitää vain luottaa minuun”, mies vastaa.

[Lyra]

Lieke on tässä osassa seitsemäntoista. Madame pitää Alakaupungin suosituinta bordellia, Lyhtyä. Madame myös tietää kaiken, mitä Alakaupungissa tapahtuu. Madame on myös auttanut useita naisia karkuun Alakaupungista. Lieke törmää näihin naisiin Savukaupungin jatko-osassa.

Lieke tapaa Madamen ensimmäistä kertaa

Alakaupungin kadut ovat täynnä savua. Sitä tulvii lisää ruosteisista putkista ja tihkusade on yltymässä. Lieke kiskoo viittaansa tiukemmin ympärilleen ja seuraa Kairaa savun läpi. Mukulakivet ovat liukkaat, mutta Lieken askellus on vakaa. Hän on kulkenut Alakaupungin siinä osassa niin monesti, että osaisi reitin vaikka silmät kiinni. Ase painaa vyötäröllä ja Lieke on liiankin tietoinen kahdesta veitsestä, jotka on ottanut mukaan. Nyt ei olla huviretkellä.

Sateen muuttuessa entistä rankemmaksi ihmiset kaikkoavat kaduilta. Ilta on hämärtynyt ja katulyhdyt kirskuvat tuulessa. Lieke näkee tuskin seuraavaan kadunkulmaan. Kaira hidastaa ja jää odottamaan häntä. Sen turkki on läpimärkä ja Lieke epäilee näyttävänsä itse yhtä surkealta. Hän toivoo, että aseen ruuti ei ole päässyt kastumaan, jos sitä pitää käyttää.

”Kohta me päästään sisälle”, Kaira huokaisee.
”Vain vähäksi aikaa”, Lieke vastaa. ”Sitten pitää palata kotiin.” He molemmat vetävät syvään henkeä. Kumpaakaan ei innosta ajatus kotiin palaamisesta. Onneksi sen illan jälkeen he ovat toivottavasti askeleen lähempänä Savukaupungista lähtemistä.

*

Katua reunustavat lyhdyt muuttuvat punaisiksi, kun he tulevat lähemmäs. Kujien suilla yleensä oleskelevat naiset ovat kadonneet, mutta Lieke tietää Lyhdyn olevan sateisesta ilmasta huolimatta täynnä. Tai ehkä juuri siitä syystä. Alakaupungissa on useita bordelleja, mutta Lyhty on paras. Jopa Lieke tietää sen, vaikka ei kuulukaan bordellien asiakaskuntaan. Lieke värisee kylmästä. Vesi on imeytynyt läpi hänen vaatteistaan.

Ovella Lieke kuulee musiikin. Kaira kiipeää hänen lahjettaan ylös ja asettuu tutulle paikalle hänen housujensa taskuun.
”Kaikki hyvin?” Lieke varmistaa.
”On”, Kaira kuiskaa. Lieke nyökkää, vaikka Kaira ei voikaan nähdä.
 
Lieke vetää muutaman kerran syvään henkeä, ennen kuin työntää oven auki ja astuu sisään.

*

”Iltaa”, nainen silkkisessä mekossa toivottaa ja huiskauttaa vaaleat hiukset selkäänsä.
”Iltaa, Kira”, Lieke sanoo ja nainen huokaisee.
”Luulin sinua asiakkaaksi”, hän sanoo ja antaa hiusten jälleen valahtaa kasvoille. Hänen takaansa kurkkii valkoinen susi, jonka koko hämmästyttää Liekeä yhä uudestaan.

”Tulin puhumaan Madamelle”, Lieke sanoo.
”Niin tietenkin”, Kira sanoo ja viittoo peremmälle. ”Kukaan ei enää kaipaa vanhoja huoria.” Kiran ääni kuplii naurusta, joten Lieke jättää heiton huomiotta.  Lieke vilkaisee taakseen, kun Kira saattaa hänet alakerran halki. Uusi nainen silkkimekossa asettuu ovelle.
”Toivottavasti en sotke sinun iltaasi”, Lieke sanoo seuratessaan Kiraa sohvilla makaavien naisten ohi.
”Sinäkö?” Kira kysyy ja vinkkaa silmää Liekelle.

*

Takahuoneessa ilma on tunkkaista. Kira jättää Lieken yksin, heti kun Lieke on päässyt huoneeseen ja työntää oven kiinni tytön takana.
”Hyvää iltaa, Madame”, Lieke sanoo ja vanha nainen pöydän ääressä nostaa katseensa.
”Hyvää iltaa, lintunen”, Madame toivottaa ja lehahtaa pystyyn. Lieke astelee lähemmäs ja Madame suutelee häntä molemmille poskille, ennen kuin viittaa hänet istumaan. Madamen daimoni - värikäs lintu - istuu orrella hänen takanaan. Lieke istuu ja Kaira kiipeää salamana hänen taskustaan pöydälle. Madame tutkailee sitä hetken, ennen kuin nostaa katseensa Liekeen.

”Sinä tahdot varmaan tietoja?” Lieke nyökkää.
”Minä tarvitsen jotain”, Lieke sanoo ja empii sitten. Madame katsoo häntä hiljaa ja odottaa.

*

”Mitä sinä tarvitset, lintunen?” Madame kysyy, kun Lieke ei lopultakaan avaa suutaan. Lieke puree huultaan ja miettii. Hän on jo tullut Madamen luokse aikomuksenaan pyytää apua, hän ei voi jänistää nyt.
”Myrkkyä”, hän sanoo lopulta.
”X-botuliinia”, Kaira lisää. Madame katsoo heitä molempia.

”Minä en halua tietää, mihin sinä sitä tarvitset”, nainen sanoo sitten. Lieke huokaisee helpotuksesta. ”Mutta minulta ei sitä löydy”, Madame jatkaa. ”Vaikka ymmärrän kyllä, miksi ajattelit, että löytyisi.” Pettymys hyökyy Lieken yli ja hän nousee ylös. Kaira pomppaa pöydältä hänen olalleen.
”Kiitos kuitenkin”, Lieke sanoo ja kaivaa taskustaan muutaman kolikon. Madame nyökkää ja laskee sitten jälleen katseensa papereihin.

*

”Vesiperä”, Lieke mutisee, kun he palaavat kadulle. Kaira pysyttelee hänen huppunsa suojissa, sillä sade on muuhttunut rankemmaksi.
”Kyllä me jotain keksitään”, Kaira lohduttaa, mutta he molemmat  tietävät, että vaihtoehdot ovat kulumassa loppuun.
”Minä en halua jäädä tänne loppuelämäksi”, Lieke sanoo, kun hän kiirehtii sateessa kohti kotia. Kaira ei vastaa, mutta Lieke tietää, mitä toinen ajattelee. Sade hakkaa mukulakiviä.

”Meidän pitää varmaan…” Kaira ei ehdi sanoa lausettaan loppuun, ennen kuin Lieke keskeyttää:
”Vasta viimeisenä vaihtoehtona.” Kaira kiipeää Lieken kättä alas, että voi katsoa häntä silmiin.

”Tämä on meidän viimeinen vaihtoehtomme.” Lieke huokaisee, mutta se on totta. Regan on heidän viimeinen vaihtoehtonsa.

[Okakettu]

Moikka kommenttikampanjasta! Tykkään paljon daimoni-teksteistä ja Savukaupunki-romaanikäsikirjoituksesi on kuulostanut minulla todella kiinnostavalta, joten siksi päätin valita tämän raapalekokoelman. Daimonit sujahtivat osaksi tätä luomaasi maailmaa tosi vaivattoman oloisesti, ja kun hahmot eivät olleet ennestään tuttuja, oli hauska spelukoida heidän daimoniensa kautta, millaisia persoonia he mahtavatkaan olla. Tykkäsin tältä osin paljon esimerkiksi Madamen lintudaimonista, mutta Lieken partneri Kaira (ihana nimi muuten) oli minusta myös hirmu sympaattinen ja ilmeisen osuva daimonihahmo. Ketterä ja valpas orava vaikuttaa kuvaavan Liekeä hyvin, varsinkin kun Savukaupunki on selvästi paikka, jossa moiset ominaisuudet ovat eduksi. Näiden raapaleiden yksi ehdoton vahvuus oli minusta juuri se, miten selkeän ja vahvan vaikutelman miljööstä saa, sen karuudesta. Niin, ja tuo mukana alati seuraava savu luo ehdottomasti omanlaistaan tunnelmaa. Jäinkin pohdiskelemaan, kuinka toisenlaisia parempiosaisten ihmisten asuinpaikat ovat.

Pidin paljon asetelmasta, että vaikka Lieke on paremmasta kaupunginosasta, hän ajautuu kuitenkin myös Alakaupunkiin; tuossa ensimmäisessä osassa paikan armottomuus välittyi tosi vahvasti siinä, että sellaiset asiat kuin kuolleet tytöt ja ylipäätään väkivalta vaikuttavat olevan arkipäivää. Alakaupunki alkaa olla nähty sille päivälle. Tuo kohta erityisesti pysäytti siltä osin. Reganin ja Lieken kohtaamisessa puolestaan pidin paljon siitä, miten olit ottanut daimonien roolin huomioon, ja Regan jäi ylipäätään hahmona kiinnostamaan myös. Miksi hän auttoi Liekeä tuossa alussa, ja miksi hän on vuosia myöhemmin Lieken viimeinen vaihtoehto...? Olisi mielenkiintoista kuulla myös enemmän Lieken kotioloista ja tuosta kihlauksesta, että miksi hän tahtoo pakoon kaikkea sitä näin ehdottomasti:  Ase painaa vyötäröllä ja Lieke on liiankin tietoinen kahdesta veitsestä, jotka on ottanut mukaan. Nyt ei olla huviretkellä. Kiitos paljon lukukokemuksesta! Toivon mukaan tähän tulee vielä jatkoa, sillä lukisin mieluusti Liekestä ja Kairasta ja tästä maailmasta enemmänkin.

[Auri]

Valitsin tämän kommenttikampanjasta, koska olen joskus lukenut jonkun verran tuota Savukaupunkia ja tykkäsin siitä hurjasti ♥ Daimonit sopivat mielestäni tosi hyvin tähän maailmaan ja olet myös valinnut ne hahmoille tosi osuvasti, jotenkin jokainen mainittu daimoni vain vahventaa käsitystä hahmosta. Pidän siitä, että Lieken daimoni on tuollainen pieni ja ketterä, kun taas Reganin daimoni on suuri ja ehkä jopa hyökkäävä. Myös Madamen daimoni sopii todella hyvin hänelle, minulla tulee todella visuaalinen kuva hänestä muutenkin.

Pidän tämän nimestä tosi paljon! En siis ensinäkemällä tajunnut, että hei tämä on Savukaupungista, niin katsoin vain, että mitäs hemmettiä :---D Mutta se on tosi nätti ja kontekstiin sopiva! Tahtoisin kovasti kuulla paljon lisää Reganista, nyt heti ♥ Madame on myös todella mielenkiintoinen ja haluaisin tietää hänestä lisää, mutta enemmän minua kiinnostaa Lieken ja Reganin suhde - ja tottakai se, mihin Lieke tarvitsee sitä myrkkyä ja miksi Regan on ainoa vaihtoehto.

Anteeksi, kun en osaa oikein sanoa mitään järkevää (migreeni alkaa painaa), mutta minun pitää varmaan nyt mennä etsimään se Savukaupunki jostain Driveni uumenista, koska tämä maailma vetäisi minut taas sisäänsä aivan täysin ♥ Olet aivan loistava kirjoittaja ja ihailen sinua hurjasti! Toivottavasti pian jatkat tätä ♥

[Lyra]

Okakettu: Ihanaa, että tykkäsit tästä <3 Tämän tekstin kommentit ovat erityisen lähellä sydäntä, koska olen työstänyt Savukaupunkia niin pitkään. Loistavaa, että tykkäsit Madamen ja Lieken daimoneista. Omasta mielestä onnistuin niiden kanssa ehkä parhaiten. Kiitos ihanasta kommentista <3
Aurinkolapsi: Ihanaa, että sinäkin tykkäät tästä <3 Tässä toivottavasti selviää vähän, miksi Lieke tarvitsee Regania (mutta sinähän voit samantien lukea ihan oikeastakin tekstistä, miten on ) kiitos sinullekin ihanasta kommentista <3

*

Tässä osassa Lieke on viisitoista. Hänet on kihlattu kahdentoista vanhana miehelle, jota hän ei ole koskaan tavannut. Olen vasta tätä kirjoittaessa huomannut, että Lieken ja Reganin suhde on paikoin varsin ongelmallinen, varsinkin ikäeron puolesta, mutta toivottavasti se ei häiritse paljoa.

Lieke päättää lähteä Savukaupungista

Lieke nojaa kyynärpäillään pöytään ja tuijottaa lasittuneesti eteensä. Hän ei ole suinkaan ensimmäistä kertaa Pikarissa, mutta häntä vilkuillaan silti kummastuneesti aina silloin tällöin. Hän on viidentoista, mutta näyttää nuoremmalta ja pienemmältä. Kukaan ei kuitenkaan lähesty häntä, siitä Tom on pitänyt huolen.
Kaira tuhisee pöydällä hänen käsiensä välissä. Lieke ei ole koskenutkaan lasiinsa. Alakaupunki on aina ollut heidän pakopaikkansa, mutta nyt Lieke tahtoisi juosta. Juosta karkuun kaikkea. Ihmisiä, elämää, itseään. Ennen kaikkea avioliittoa, joka odottaa häntä tulevaisuudessa väistämättömänä. 

Regan vetää itselleen tuolin ja istuu hänen seuraansa.
”Etkö sinä ole vähän liian nuori juomaan?” Lieke pudistelee päätään.
”Olen minä ennenkin”, hän sanoo ja vilkaisee Peitä, joka käpertyy kerällä Reganin jalkojen juureen, mutta näyttää silti valppaalta. Lieke puoliksi odottaa suden hyppäävän jaloilleen hetkenä minä hyvänsä.
”Se ei tee sinusta sen vanhempaa”, Regan sanoo ja tilaa itselleen juomista. Lieke huokaisee.
”Älä leiki aikuista nyt”, Lieke sanoo. ”Et sinä muissakaan asioissa.” Regan virnistää, Lieke punastuu.

*

Tavatessaan Reganin ensimmäisen kerran, Lieke oli luullut toista aikuiseksi mieheksi. Reganilla on leveät hartiat ja leukaa peittää sänki. Todellisuudessa Regan on vain viisi vuotta häntä vanhempi.
 
Lieke katselee, kun Regan juo lasinsa tyhjäksi ja tyhjentää sitten myös Lieken lasin. Välillä Regan käyttäytyy paljon vastuullisemmin kuin Lieke odottaisi.
He lähtevät Pikarista yhdessä. Lieke siirtää Kairan nukkumaan takkinsa taskuun ja Pei seuraa heitä savun läpi. Joskus Lieke miettii, miltä tuntuisi pitää Regania kädestä, mutta heidän suhteensa ei ole sellainen.

”Minä saatan sinut takaisin kotiin”, Regan sanoo.
”Ei tarvitse”, Lieke vastaa. Hän ei halua lukituksi takaisin sisälle. Hän haluaa jatkaa hengittämistä vielä hetken.

*

Regan ei kuitenkaan luovuta helpolla ja pian Lieke huomaa seisovansa oman katunsa päässä ja tuijottavansa ylös ullakon ikkunaan. Savu on muuttunut paksummaksi ja enteilee sadetta. Lieke haluaa edelleen juosta karkuun.

”Me voisimme tehdä jotain muuta”, Lieke sanoo ja yrittää saada Reganin ymmärtämään, mitä hän hakee takaa.
”Ei tänään”, Regan sanoo ja työntää Liekeä ovea kohti. Lieke huokaisee ja ristii kädet rinnalleen. Regan hymyilee ja pyyhkäisee hänen poskeaan. Lieke astuu askeleen kohti ovea ja hänen sydämensä puristuu kasaan. Hän ei halua takaisin kotiin. Regan ja Pei kuitenkin seisovat hänen takanaan niin vahvan järkkymättöminä, ettei Liekellä ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä sisälle.

*

Lieke pyörittelee kylmää sormusta käsissään niin kauan, että metalli lämpenee.
”Tälle me emme voi mitään”, hän sanoo Kairalle. ”Meidän on pakko mennä naimisiin.
Kaira kipittää ylös sängynjalkaa ja katsoo häntä silmät loistaen.
”Entä, jos ei?” Kaira kysyy. ”Entä, jos meillä olisi toinen vaihtoehto?”
”Meidän pitäisi lähteä Savukaupungista”, Lieke huokaisee ja kaatuu makaamaan sängylle. Kaira seuraa perässä.

”Olisiko se niin kamalaa?”
Lieke miettii. Hän ei ole tullut ajatelleeksi sitä kertaakaan kolmen vuoden aikana. Olisiko se niin kamalaa? Willa koputtaa ovelle ja kertoo illallisen olevan valmis, eikä Lieke ehdi päättää. Ajatus jää kuitenkin roikkumaan hänen mielensä reunoille.

Hän voisi aina lähteä Savukaupungista.

[Okakettu]

Mukava saada näin nopeasti jo jatkoa. Näistä uusista osista tuli kyllä tosi surullinen olo Lieken puolesta - on sydäntäsärkevää kuvitella 15-vuotias pakoilemassa elämäänsä Alakaupungin kaltaisessa paikassa, moisissa olosuhteissa. Kairan läsnäolo sentään tuo tiettyä lohtua ("Lieke siirtää Kairan nukkumaan takkinsa taskuun", ihana kohta <3), ja olihan Regankin omalla tavallaan herrasmies, kun saattoi Lieken kotiin. Hän kiinnostaa kyllä hahmona paljon edelleen, kuten sekin, miten he ovat Lieken kanssa päätyneet yhdessä tällaiseen tilanteeseen. Myös Lieken kotiolojen kuvausta odotan mielenkiinnolla. Kiitos paljon näistä uusista osista.

[Fiorella]

Sain tämän tekstin Vaihdokkaista, ja olipa hyvä kun sain, koska en tiedä olisinko muuten tullut lukeneeksi, ja pidin tästä tosi paljon. Kiinnostuin nyt myös tuosta Savukaupungistasi.

Näin jostakin ohimennen tuon daimonin merkityksen (taisi olla haasteen yhteydessä) ja ehkä se ei tuntunut niin omalta jutulta, joten en ole lukenut vielä muita tekstejä tällä aiheella. Tässä se kuitenkin oli oikein miellyttävä lisä, jonkinmoisena fyysisenä henkioppaana. Orava hahmona itsekin on vilkas, ketterä ja eloisa, ja sopii hyvin kumppaniksi liikkeessä olevalle, varuillaan ympäristöään seuraavalle Liekelle.  Puhuva orava luo väkisinkin vähän Disney-henkisen mielikuvan, joten ajattelin itse, että hahmot kommunikoivat daimoninsa kanssa jotenkin ajatustasolla, vaikka sitä ei erikseen sanottukaan.

Lieke on kiehtova ja heti alkuun kiinnostuksen herättävä hahmo, ja nimikin on kaunis. Reganin kohtaamisen tunnelma oli hengästyttävän vauhdikas ja adrenaliininen, ja päättyi kiinnostavasti pysähtyneeseen vastahakoisen luottamuksen hetkeen.

Koska tarinat ovat kuin hetkiä sieltä täältä vuosien varrelta, sitä jää väkisinkin pohtimaan, mitä välissä on tapahtunut. Mikä ja millainen Lieken koti on, varsinkaan kun hän ei siellä viihdy?

”Minä saatan sinut takaisin kotiin”, Regan sanoo.
”Ei tarvitse”, Lieke vastaa. Hän ei halua lukituksi takaisin sisälle. Hän haluaa jatkaa hengittämistä vielä hetken.

Tämä kohta summaakin hyvin sen, että Lieke ei tunne olevansa kotonaan paikassa, jota kutsuu kodiksi. Onkin mielenkiintoista, että kaikista kokeilemistaan konsteista huolimatta hän ei ole aiemmin miettinyt sitä, että vain ottaisi ja lähtisi. Miksihän se ei ole ollut hänelle vaihtoehto, ja nyt jos se tuleekin vastaan ikään kuin viimeisenä vaihtoehtona, mitä mahtaakaan olla edessä?

Koukutuin tarinaideaasi, ja luen mielelläni tästä lisää. Olipa kiehtovia murusia toivon mukaan pitkästä ja polveilevasta tarinasta!

[Vendela]

Kommenttikampanjasta hyvää päivää

Näistä osista näkee, että ne ovat osa isompaa kokonaisuutta. Mielestäni tuo Savukaupunin maailmasi on tarkkaan mietitty ja harkittu ja se näkyy myös tässä. En ole tuohon alkuperäistekstiisi tutustunut, mutta se ei haitannut näiden irrallisten osien ymmärtämäistä, kiitos siitä myös selvityksille joita olit osien alkuun laittanut

Daimoneista minulle tulee aina mieleen Universumin tomu, ja vaikka sen lukemisesta on jo aikaa niin Lyran seikkailut nousevat pintaan aina tuon sanan kuullessani. Joten olikin kivaa päästä lukemaan tämmöistä daimoni-tarinaa missä myös itse kirjoittajan nimimerkki viittaa tuohon kirjasarjaan

Ensimmäinen osa oli mielenkiintoinen ja jännittävä. Se, että Lieke on nähnyt jotain mitä hänen ei olisi pitänyt nähdä nostaa tarinan kiinnostavuuden heti, sillä lukija tahtoo tietää enenmmän. Lisäksi lopussa ilmestynyt mysteerimies herättää myös kiinnostusta että kuka tämä on ja mikä on motiivi pelastaa Lieke. Tähän saisi varmasti vastauksia lukemalla tuon alkuperäisteoksen.

Toisen osan luin kahdesti, sillä minusta sen otsikko ja sisältö eivät vastanneet toisiaan. Madame suhtautui Liekeen yllättävän tuttavallisesti jos ajatellaan että he tapasivat toisensa vasta ensimmäisen kerran. Lisäksi se, että Lieke tunsi Kiran, huoran joka otti hänet vastaan Lyhdyssä loi tuttuuden tunnetta Lieken ja paikan välille. Sisällöllisesti osa oli oikein onnistunut ja myös informatiivinen, ainoa mitä tosiaan mietin oli tuo otsikko, voisiko se olla vaikka Lieke pyytää Madamen apua tai jotain sen suuntaista?

Kolmannessa osassa saatiin tietoa Lieken ja Reganin väleistä. Pidin myös siitä, että näiden ikäeroa käsiteltiin luontevasti ja minusta tuo oli ihan ok, että ensimmäisen osan 12-vuotias Lieke on erehtynyt luulemaan itseään viisi vuotta vanhempaa miestä jo aikuisena. Aivan uskottavaa Toki tämä osa herätti myös kiinnostuksen siihen, mikä näiden kahden välinen suhde on ja kuka on se, jolle Lieke on luvattu sekä tietenkin suurinpana asiana, pääseekö Lieke pakenemaan järjestettyä avioliittoa. Ehkä näihinkin löytyy vastaukset tuosta isommasta kokonaisuudesta.

Pidin todella paljon niin hahmojen kuin paikkojenkin nimistä. Lyhty ja Pikari ovat yksinkertaisia mutta kuitenkin tehokkaita ja erittäin toimivia. Joten kyllä nämä osat herättivät mielenkiintoni tätä tarinaasi kohtaan. Olen iloinen, että tulin poimineeksi tämän tuolta kommiksesta, siillä on aina kivaa törmätä johonkin uuteen maailmaan

Lämmin kiitos näistä,
Vendela

[Rosmariini]

Hei Lyra, ja onnea kommenttiarpajaisten voitosta!

Valikoin tämän lukuun, koska Savukaupungin maailma on nyt sen ekan luvun perusteella tullut tutuksi ja daimoni-AU:t on aina ihania! Siispä oli kiva päästä lukemaan lisää tästä maailmasta, tämä on mielestäni tosi kiehtova ja omaperäinen, steampunkmainen ympäristö.

Tässä ekassa osassa lähdettiin heti jännästi liikkeelle, tykkäsin! Minulle heräsi heti monia kysymyksiä. Vaikka vaikutti, että Lieke on vain eksynyt väärään paikkaan väärään aikaan ja siten myös nähnyt jotain sellaista, mitä hänen ei olisi pitänyt nähdä, hän kuitenkin myös puukottaa jahtaajiaan aika viileästi, joka vähän kertoo siitä, ettei hän välttämättä ihan viaton ole – ja tietty kuka tahansa ei nyt välttämättä edes veistä mukanaan kantaisi. Lisäksi tuo Reganin henkilöllisyys herätti mielenkiintoa – miksi hän auttaa Liekettä ja tunteeko hän nämä salaperäiset miehet.

Tämä toka osa sitten vahvisti näkemyksiäni siitä, että Liekellä on tässäkin samantyyppiset suunnitelmat kuin itse Savukaupungissakin – että hän haluaa päästä pois sieltä etsimällä jonkun käsiinsä ja tappamalla. Osan alku oli mielestäni kiva lukea tuon kuvailun ansiosta: osasin hienosti kuvitella savukaupungin, ja etenkin tuo sateinen sää korosti paikan ankeutta – tästä tulee oikeasti sellainen mielikuva, ettei tämä ole kiva paikka asua ja siksi lukija alkaa symppaamaan Lieken päätöstä lähteä. Lyhty on myös mielestäni hieno ja salaperäinen ympäristö ja etenkin kun tietää Lieken olevan vasta seitsemäntoista, herää heti kysymyksiä ja sellainen tunne, ettei hänen todellakaan ole tarkoitus olla siellä : D Tykästyin kovasti Madamen hahmoon, ja tähän väliin on pakko sanoa, että kaikkien daimonit olivat mielestäni tosi osuvia – Lieke on tuollainen pieni ja utelias (orava), Regan vähän yksinäinen susi. Madamelle taas lintu sopii kuin nenä päähän, jota korosti hauskasti esim tuo ”Madame toivottaa ja lehahtaa pystyyn”. Muutenkin hänelle sopii tuollainen värikäs, kaunis ulkokuori, joka kätkee alleen jotain vaarallisempaa. Huomaa, että Madame diilaa vähän kaikenlaista, kun hän ei edes räpäytä silmiään kun Lieke pyytää botuliinia – ja sikäli hän vaikuttaa ammattilaiselta, kun hän ei tiedustele tarkemmin, mihin tuota käytetään. Kiva myös, että tuossa lopussa taas palataan Reganiin – tämän osan alussa mietinkin hetken, että mihin hän katosi!

Jee, kolmososassa päästiin Pikariin! Ja nähtiin lisää Reganiakin. : ) Lieke on tosiaan tässä vähän nuori istuakseen baarissa, mutta minusta se vain korostaa hyvin tätä maailman raadollisuutta ja sitä, ettei Savukaupunki ole ehkä mikään paras paikka kasvaa. Reganin ja Lieken ikäero taas ei jotenkin itseä häirinnyt, vaikka Lieke onkin tässä vielä alaikäinen. Jotenkin ajattelen, että tämän maailman kontekstissa aikuistutaan vähän aikaisemmin, ja jos oikeasti miettii, ero on vain viisi vuotta, ja vaikka se olisi tässä vaiheessa hieman outoa, hahmojen ikääntyessä siitä tulee sitten luonnollisempaa. YA:ssa tuntuu näkevän tällaista aika paljon – että vähän vanhempi hahmo ihastuu nuorempaan heidän molempien / toisen ollessa vielä alaikäinen, jolloin heidän suhteensa on ehkä vähän enemmän kaverillinen, vaikka ihastusta olisikin, mutta sitten hahmot tavallaan kasvavat yhdessä ja käyvät suhteeseen yhdessä vanhempina.

Lopussa taas oli mielestäni tosi hieno kontrasti tuon eloisan pikarin ja Reganin läheisyyden sekä Lieken elottoman kodin ja tulevaisuudessa vääjäämättömästi häämöttävän avioliiton välillä. Siitä tulee tosiaan sellainen näkemys, että tässä tullaan tietynlaiseen käännekohtaan ainakin Lieken ajatuksissa, mutta varsinaista lähtöpäätöstä ei ole vielä tehty, vaan siihen tarvitaan sitten tietynlainen tönäisy vielä toiminnan tasolla. Siemen ajatuksesta on kuitenkin nyt itänyt.

Olipa taas mukava lukea lisää näistä hahmoista! Ja lukisin mieluusti vielä lisääkin, nyt kun on saanut pienen alkupalan. Kiitos!

[Lyra]

Aivan ensimmäisenä, anteeksi hirveästi, että näissä on kestänyt. Oon kärsinyt hirveästä blokista keväästä alkaen ja vasta pikku hiljaa alkaa teksti taas rullaamaan. Oli mukava palata tämän pariin nyt alkusyksystä, koska marraskuu ja nano lähestyvät uhkaavasti ja pian on aika ruveta kirjoittamaan tähän kirjaan kolmatta osaa. IIK :D Viimeisintä osaa julkaistessa kerroin, että Lieken ja Reganin ikäero on ruvennut häiritsemään minua kirjoittaessa ja siihen on tulossa muutosta, mutta näitä raapaleita en aio nyt lähteä uudelleen kirjoittamaan, koska nämä ovat olleet vain hyvänmielen tekemistä, kun iso projekti tökkii. Oon myös päättänyt, että tämä raapalekokoelma tulee keskittymään ainoastaan ensimmäisen kirjan tapahtumiin, ettette ihan hirveästi pääse spoilaantumaan:D Katsotaan montako osaa on vielä tulossa, mutta tarkoitus olisi kirjottaa vielä vähän Lieken ja Reganin suhteesta sekä mun symppismiehistä, johon pääsette kohta tutustumaan.

Okakettu: Kiitos kommentistasi <3 Kaira tuo Liekelle todellakin näissä lohtua ja käy niin sääliksi häntä, kun oikeassa kirjassa Lieke joutuu kaikki ongelmansa ratkomaan aivan yksikseen. Lieken ja Reganin suhde on lievästikin sanottuna mielenkiintoinen ja yritän parhaani mukaan tuoda sen kaikkia puolia esille näissä raapaleissa.

Fiorella: Kiitos kommentistasi <3 Tässä jää tosiaankin aika paljon auki, mitä Liekelle on vuosien aikana tapahtunut. Yritän näiden raapaleiden myötä kirjoittaa ennen kaikkia hetkistä, joista en ole itse vielä kirjoittanut ja joiden kautta voin itse tutkia hahmoja lisää, mutta ymmärrettävästi ulkopuoliselle lukijalle jotain jää auttamatta välistä. Ehkä te jonain päivänä pääsette lukemaan tätä kirjasta :D Yritän kuitenkin parhaani mukaan tuoda näissä esille mahdollisimman monia puolia Liekestä, Savukaupungista, Reganista ja näistä mun lempparimiehistä, joihin nyt päästään kohta tutustumaan vähän tarkemmin. Itse näen Lieken ja lähtemisen siltä kannalta, että aikaisemmin Lieke ei ole ollut valmis tekemään asioita, joita lähteminen vaatisi. Lieke on kuitenkin vasta 15, kun hän päättää lähteä, ja vaikka tekstissä ei sitä kerrotakaan, hän varmaan tajuaa jo tuolloin, mikä mahdollisesti on hänen ainoa vaihtoehtonsa. Näissä tulevissa osissa saatetaan ajallisesti hyppiä vähän edes takaisin, että saadaan tarpeeksi kattavasti kaikkea käsiteltyä.

Vendela: Kiitos kommentistasi <3 Ihanaa, että tykkäsit aloituksesta ja varsinkin Savukaupungin maailmasta! Mietin itsekin tuota toisen osan otsikkoa, mutta tarinan kannalta oleellisesti Lieke tapaa Madamen ensimmäistä kertaa tämän asian tiimoilta. Itse kirjassa Lieke palaa myöhemmin Madamen luokse ja tähän tapaamiseen viitataan ensimmäisenä tapaamisena, vaikka he ovatkin aikaisempina vuosina myös tavanneet. Kuten tässä oon aiemmin maininnut Lieken ja Reganin suhde on lievästikin sanottuna mielenkiintoinen ja saa nyt nähdä miten me päästään sitä näissä raapaleissa tutkimaan, mutta kaikenlaista mielenkiintoista varmasti paljastuu!

Rosmariini: Kiitos kommentistasi <3 Eihän Lieke koskaan _aivan_ viaton ole ollut, mutta oppi aika nopeasti kantamaan veistä mukanaan alakaupungissa (mikä on pelastanut hänen henkensä useammin kuin kerran) :D Oon aivan superfiiliksissäni kun kerrotte pitävänne Savukaupungista, koska se on mustakin aivan ihku paikka, vaikkei Lieke siitä kauheasti pidäkään. Siinä savussa on vaan jotain niin symppistä. Madame on yksi mun lempisivuhahmoista, mistä syystä se kasvoikin sitten vähän isompaan rooliin seuraavaan kirjaan mennessä, mutta siitä mahdollisesti enemmän myöhemmin. Tässä alussa nyt jonkun verran sivuiltiin ensimmäisen luvun tapahtumia, mutta nyt hypätään kyllä kunnolla ajassa eteenpäin

*

Tässä osassa on hypätty muutama vuosi eteenpäin ja Lieke on alkanut toteuttaa suunnitelmaansa, jonka avulla hän aikoo lähteä Savukaupungista. Lieke on jo jonkin aikaa viettänyt aikaansa Joakimin, Harveyn ja Keenanin luona, mutta jokin vetää häntä silti muualle.

Lieke tahtoo lähteä, mutta ei osaa

Lieke viettää satamassa tunteja. Hän istuu tynnyrin päällä Kaira olkapäällään ja katselee lähteviä laivoja. Sataman selkeä ilma on aina yllätys, kun äkkiä voi nähdä eteensä ja savumuuri kohoaa heidän takanaan - samaan tapaan kuin oikea muuri kohoaa keskellä jokea. Joskus Lieke on satamassa niin aikaisin, että hän näkee auringon nousevan Tyhjän Maan takaa, ja joskus hän katselee, kuinka se katoaa Savukaupungin taakse.

Joskus hän haaveilee nousemisesta laivaan ja purjehtimisesta kohti tuntematonta, mutta jokin pitää häntä paikoillaan ja saa hänet astelemaan takaisin savuun. Ehkä se on Joakimin hymy, kun hän palaa ostosten kanssa, ehkä se on Harveyn vitsit.
Ehkä se on Keenan.

*

Savu Lieken ympärillä on raskas. Se enteilee talvea. Kaira juoksee hänen edelleen kapeata kujaa ja kääntyy aina silloin tällöin katsomaan taakseen. Jokirannasta on kuluneiden viikkojen aikana tullut heille kuin toinen koti. Parempi kuin edellinen. He osaavat sen kadut samaan tapaan kuin osasivat kadut Vanhailliston lähellä. He osaavat kulkea savussa eksymättä, vaikka ilta pimenee.

”Menemmekö me suoraan takaisin?” Kaira kysyy, kun he seisovat tienristeyksessä. Siinä tietyssä tienristeyksessä, jossa Lieke aikaa sitten ymmärsi, missä suunnassa koti on.
”Ei”, Lieke sanoo. Hän vilkaisee ensin vasemmalle ja sitten oikealle kuin peläten, että heitä seurataan. Kaira lähtee kyselemättä hyppimään siihen suuntaan, joka on Liekenkin ajatuksissa.

*

Muuri kohoaa savusta niin yllättäen, että Lieke säpsähtäisi, ellei muuria voisi jotenkin tuntea ilmassa. Muuri vetää häntä puoleen samalla tavalla kuin satama, mutta sataman Lieke ymmärtää. Satama on hänen reittinsä vapauteen, mutta muuri vain seisoo paikoillaan ja rajaa hänen kahta elämäänsä. Kaira kiipeää lohjenneita kiviä ylöspäin, niin korkealle, ettei Lieke voi nähdä toista enää savun läpi, mutta tietää tämän silti olevan lähellä. He eivät voi mennä kauas toisistaan ja muuri on liian korkea.

Hän katselee muuria kunnes kylmä imeytyy läpi hänen vaatteistaan ja Kaira juoksee muuria alas.
”Joakim odottaa meitä illalliselle”, Kaira sanoo ja kiipeää Lieken olkapäälle.
”Niin”, Lieke sanoo.

*

Lieke ja Kaira eivät puhu lähtemisestä, vaikka he molemmat ajattelevat sitä. He käyvät satamassa useammin kuin olisi tarvetta ja sanovat Joakimille käyneensä torilla. Lieken ajatukset ovat levottomia, kun Keenan nostaa hänen jalkansa syliinsä eräänä talvi-iltana ja alkaa hieroa niitä. Häntä revitään eri suuntiin.

Merelle, muurille, savuun, satamaan, Vanhaillistoon, kotiin.

Olisi helpompaa vain lähteä ja jättää kaikki taakse. Kun Kaira sukeltaa hänen kylpyveteensä ja talvimyrsky raivoaa ulkona, Lieke on jo valmis juoksemaan. Juoksemaan samalla tavalla kuin joskus tahtoi, niin kauas kuin vain jaksaa, niin kauan, ettei kukaan voi löytää häntä savun keskeltä.

Ehkä se on helpotus, kun he pyytävät häntä mukaansa.

[Okakettu]

Kaira on edelleen ihana. ♥ Tästä ilmeni minusta hyvin Lieken rauhattomuus ja tietynlainen aloillaan pysymisen mahdottomuus, mutta että samaan aikaan hän ei silti osaa myöskään lähteä, kuten tuossa otsikossakin tiivistyy: Lieke on jo valmis juoksemaan. Juoksemaan samalla tavalla kuin joskus tahtoi, niin kauas kuin vain jaksaa, niin kauan, ettei kukaan voi löytää häntä savun keskeltä. Etenkin tuosta viimeisestä lauseesta ja sen herättämästä vahvasta mielikuvasta pidin. Satama vaikutti myös paikkana mielenkiintoiselta kontrastilta Savukaupunkiin verratessa, ensinnäkin tuo sataman selkeä ilma mutta myös se, miten se symboloi lähtemistä, jota Lieke niin kovasti kaipaa. Kohtaus muurin luona herätti kiinnostukseni, kuten myös osan lopetusvirke. Ja ketä lienevät Joakim, Keenan ja Harvey...? Ensin kieltämättä vähän hämmennyin, että olenko missannut heidät esittelevät aiemmat raapaleet, mutta ilmeisesti se on tulossa myöhemmin. Jäänkin odottamaan seuraavia osia, kiitos!