Nimi: Ilmassa tuoksuu makea
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life, fluff & raapalesarja
Paritus: Arthur/Molly ft. Fleur, Victoire & Dominique
Ikäraja: S
Summary: Arthur haluaa yllättää Mollyn
Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä on joululahja Waulish'lle, jonka yksi toivomuksista oli Arthur/Molly-paritus sekä söpöilyä. Toivottavasti pidät tästä, ja toivottavasti joulusi on sujunut hyvin. 
Hyvät joulut!
(Siitä on aikaa, kun olen lukenut Potterit viimeksi. En millään muista miten Fleurin puhe oli suomennuttu. Muistan vain, että alusta ainakin hoot puuttuivat.)
Ilmassa tuoksuu makeaSimpukkamökissä oli hälinä päällänsä. Fleur oli luvannut auttaa appiukkoaan leipomaan joulukakun. Pitääkseen kaksi lastansa pois tieltä hän oli valmistanut näille piparitaikinan, josta nämä saivat leipoa mieleisiään pipareita. Tosin, se tarkoitti että hänen piti valvoa että auttaa kahdessa eri leipomisurakassa – Bill kun oli töissä eikä voinut siten olla avuksi.
”Vicky, katso ettei Mini syö liikaa taikinaa”, Fleur pyysi. ”Sama koskee myös sinua.
”Kyllä äiti”, Victoire nyökkäsi.
”Kiitos kulta. Muistakaa, ettette aseta niitä kiinni toisiinsa, sillä muutoin ne tarttuvat uunissa toisiinsa”, Fleur muistutti.
Victoire näytti siltä kuin tämä pidätteli huokaisua. ”Kyllä me muistamme äiti, ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun leivomme pipareita.”
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Arthur tutki miniänsä antamaa ohjekirjasta. Ohje vaikutti kyllin helpolta. Kyllä hän osaisi tehdä sen pyytämättä apua Fleurilta, jonka oli vahdittava lastensa leipomisurakkaa.
Hän oli päättänyt yllättää vaimonsa. Molly teki niin paljon heidän kaikkien puolesta, että välillä oli hyvä tehdä jotain tämän puolesta. Arthur tekisi useamminkin, mutta hänellä oli tapana joko innostua liikaa tai sitten möhliä koko homma. Senpä vuoksi hän pitäytyi yleensä kukkakimpussa, suklaarasiassa sekä ohuenpuoleisissa romanttisissa kirjoissa (jotka yleensä olivat toisten jo kertaalleen lukemia). Ne saivat hymyn nousemaan Mollyn huulille.
Arthur rakasti vaimonsa hymyä. Se oli kaunis ja lempeä, täynnä rakkautta. Sen näkeminen oli yksi parhaimpia asioita koko maailmassa.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Tyytyväisesti itseensä Arthur hieroi käsiään yhteen. Hän nappasi vaaleanvihreän kulhon lähemmäs itseään samoin kuin puisen kapustan. Ennen aloittamista hän kiristi esiliinansa nauhoja, jottei se aukeaisi kesken kaiken. Se olisi hyvin harmillista.
Vilkaistuaan ohjetta Arthur otti kaksi kananmunaa käteensä. Ohje käski vatkaamaan ne kuohkeaksi. Muistellen vaimonsa touhuamista keittiössä Arthur oli aivan varma siitä, ettei vatkaamista voinut hoitaa kapustalla. Hän ei kuitenkaan millään saanut mieleensä mitä välinettä Molly yleensä käytti.
Arthur katseli pöydällä olevia välineitä, jotka Fleur oli asetellut työtasolle. Hän hapuili epävarmana, haluttomana pyytämään apua miniältään. Tällä oli muutakin puuhaa.
Ehkäpä pieni taika auttaisi kapustaa vatkaamaan munat. Olisi se kokeilemisen arvoista.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Kokeilu ei ollut onnistunut. Munille ei tuntunut tapahtuvan yhtään mitään. Ne eivät näyttäneet yhtään kuohkeilta vain nestemäiseltä. Ainoastaan valkuainen ja keltuainen olivat sekoittuneet keskenään.
Arthur rypisti otsaansa. Hänen olisi ratkaistava pulma tavalla tai toisella. Hän ei tiennyt mitään loitsua, jolla saisi munat itsestään vatkautumaan kuohkeiksi, ilman yhtäkään välinettä.
”Arthur, miten sinulla sujuu?” Fleur kysyi.
”Ihan hyvin”, Arthur väitti.
Fleur kuitenkin huokaisi pienesti päästyään appensa vierelle. ”Mitä ihmettä sinä olet yrittänyt tehdä?”
”Vatkata munat kuohkeiksi.”
”Voi Arthur, ei niitä voi vatkata kapustalla. Siihen tarvitaan pallovispilää”, Fleur sanoi ja otti käteensä välineen, joka ei ollut palloa nähnytkään. ”Annapas, kun minä näytän sinulle.”
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸
Kanamunat olivat viimein vatkattu kuohkeiksi. Ennen kuin Fleur oli mennyt katsomaan miten hänen tyttärillään meni, tämä oli neuvonut pari seuraavaa vaihetta Arthurille ja varmistanut, että kaikki oli ymmärretty.
Arthur oli onnistuneesti vispannut munavaahdon joukkoon sokerin. Parhaillaan hän odotti veden kiehumista, jotta voisi lisätä voin palasen sinne.
Oli mielenkiintoista seurata veden kuumenemista. Miten höyryävä kirkas neste alkoi hiljalleen pulauttaa pienen pieniä kuplia pintaan. Ensin kattila oli täynnä pikkuisia kuplia, jotka harvenivat muuttuessaan isoimmiksi kupliksi kiehumispisteen lähestyessä.
Pienentäessään levyä Arthur päätti ottaa selvää veden kiehumisen tekniikasta. Mikä sen oikein aiheutti? Miksi tietty lämpö sai nesteet kiehumaan? Se oli hyvin mielenkiintoista kuten jäätyminenkin.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Jauhoja oli vähän joka puolella pöytää ja hieman lattiallakin. Arthur ei ollut tajunnutkaan kuinka pöllyäviä jauhot olivat. Pöydän ja lattian lisäksi hänen esiliinansa ja jopa kasvotkin olivat jauhoissa.
Fleur ei ollut sanonut mitään nähdessään Arthurin jättämät jäljet. Hymyillen tämä oli tarkistanut kaiken olevan hyvin ja kysynyt olisiko appi tarvinnut apua. Arthur oli kieltäytynyt. Kaikki oli mallillaan. Hänen pitäisi enää kaataa taikina vuokaan ja laittaa vuoka sitten uuniin.
”’yvä on, mutta muista, jos tarvitset apua, niin ’uikkaa vain”, Fleur vannotti.
”Tietysti. Mutta tuskin tarvitsen, tämä on juuri valmis uuniin.”
”Muista laittaa kello soimaan”, Fleur osoitti siepin mallista munakelloa.
Arthur nyökkäsi. ”Muistan.”
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Arthurin olisi tehnyt mieli asettua istumaan uunin eteen ja seuraamaan miten taikina muotoutui uuniin kypsyttävässä lämmössä kullanruskeaksi kakkupohjaksi. Mutta hänen velvollisuutensa oli siivoa leipomisjälkensä pois, jotta ne eivät jäisi Fleurin harteille.
Tiskatessaan kulhoa ja mittoja Arthur vilkuili välillä keittiönpöydän ääressä touhuavia lapsenlapsiaan. Äitinsä avustuksella nämä koristelivat leipomiaan pipareita. Kummankin tytön kielet olivat työnnetty pienesti ulos suusta; Victoiren kieli oli keskellä, Dominiquen oli vasemmanpuoleisessa suupielessä. Näky oli sydäntä lämmittävää.
Jos hyvä tuuri kävisi, tytöt antaisivat vaarilleen yhdet maistiaiseksi. Oli vain harmillista, ettei hän voinut antaa tytöille maistiaisia kakusta. Mutta onneksi hän voisi tarjota näille nuoltavaksi kuorrutetta, jota kakun päälle laitettaisiin myöhemmin.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Keittiössä tuoksui hyvältä. Kakun ja pipareiden tuoksut yhdistyivät, saivat veden kielelle. Huumaava tuoksu lupasi hyvää. Jos kakku olisi epäonnistumaisillaan, niin tuoksu ei olisi niin herkullinen.
Kuivattuaan pallovispilän, Arthur vei sen työtasolle. Hän otti ohjekirjan käteensä ja luki Fleurin kauniilla käsialalla kirjoitettua ohjetta. Kakkupohjan pitäisi antaa jäähtyä. Ohjeessa todettiin, että kakun jäähtymistä odotellessa olisi hyvin aikaa valmistaa vaniljamaito sekä kuorrute valmiiksi.
Koska Arthur ei ollut ihan varma mitä työvälineitä hän tarvitsisi kulhon lisäksi, hän päätti kääntyä miniänsä puoleen. Oli vain hyvin harmillista keskeyttää tämä ja tytöt.
”Fleur, tarvitsisin hiukan apuasi.”
”Tietysti. Tytöt, jatkakaa samalla tavalla, äiti käy auttamassa vaaria”, Fleur sanoi.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Vaniljamaidon tekeminen oli ollut kohtalaisen helppoa, sen Arthur sai yksin tehtyä oikein hyvin. Hän oli myös saanut kermavaahdonkin vatkattua itse, tosin hän oli käyttänyt loppupuolella taikaa apunaan, sillä vatkaaminen kävi ilkeästi ranteen päälle.
Fleurin kehotuksesta hän oli jakanut kermavaahdon kahteen eri kulhoon. Kun hän oli saanut tehtyä sen, miniä oli tiputtanut kulhoihin pari tippaa jotain. Toisessa kipossa oli pari tummanpunaista tippaa ja toisessa oli tummanvihreää tippaa.
”Sekoita varoen ja käytä loitsua apuna, jotta saat värin sekoittumaan kunnolla. Yleensä minä lisään värit ennen vatkaamista, mutta se käy myös noin”, Fleur oli selittänyt.
Niin Arthur oli saanut aikaan joulunpunaista ja -vihreää kermavaahtoa.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Valkosuklaakuorrute ei ollut kuitenkaan helppo homma. Ensimmäiset pari satsia Arthur onnistui pilaamalla polttamalla valkosuklaan (miten ihmeessä suklaasta saatiin valkoista?) pohjaan. Haju ei ollut yhtään sulokas, mausta sitten puhumattakaan.
Kun hän oli onnistanut sulattamaan voin kokonaan notkistamisen sijaan, Arthur oli huokaisten luovuttanut ja pyytänyt miniään auttamaan itseänsä. Fleurin avulla kuorrute saatiin valmistettua vaikka Arthur oli pilata senkin kuorrutteen innostuttuaan lisäämään sitruunamehua enempi kuin ohjeessa kehotettiin. Fleur osasi onneksi pelastaa tilanteen käden käänteessä eikä sitruunan maku ollut enää ylivoimainen.
Kuorrute oli laitettu viileään jäähtymään. Maittavalta näyttävä kakkupohja jäähtyi työtasolla ritilän päällä. Pian Arthur pääsi koristelemaan kakun. Ja sitten olisi aika yllättää Molly.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Kakun halkaiseminen neljään osaan ei ollut helppoa vaikka Arthur olikin pelannut varman päälle ja käyttänyt taikasauvaansa apuna. Jokainen kerros oli epätasainen ja toiselta puolelta paksumpi kuin toiselta puolelta. Fleur väitti, ettei se haitannut, mutta Arthur oli epäileväinen. Mollyn kakuissa kerrokset olivat kauniin suoria ja yhtä paksuja kauttaaltaan.
Miniänsä rohkaisemana Arthur kuitenkin jatkoi työtänsä kakun kimpussa. Tarkkaavaisesti hän kostutti jokaisen kerroksen vaniljamaidolla. Kermoilla hän yritti paikata kerrosten eripaksuisuutta, minkä vuoksi toisessa päässä oli enempi kermaa kuin toisessa. Onneksi kermavaahto oli hyvää.
Fleur oli neuvonut appeansa laittamaan kerrosten väliin aina vuorotellen punaista- ja vihreää kermavaahtoa. Sillä tavoin hän sai kakkuun kivoja raitoja.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Arthur katsoi silmät sirrillään kuorruttamaansa kakkua. Se ei ulkonäöllisesti ollut yhtä hienostunut kuin Mollyn, mutta se oli silti… ihan kiva. Maku ainakin olisi kohdillaan, sen Arthur tiesi varmasti. Joten ehkä ulkonäöllä ei ollut niinkään väliä vaikka Mollyn vuoksi Arthur toivoi, että ulkonäkö olisi ollut parempi, täydellinen. Mutta aina ei voinut voittaa. Leipominen kun ei yksinkertaisesti ollut hänen juttunsa.
”Kas tässä”, Fleur sanoi ojentaen kahta pientä purkkia – toisessa oli pikkuruisia punaisia palleroita, toisessa valkoisia.
”Mitä minä näillä teen?” Arthur kysyi ottaessaan purkit vastaan.
”Taian avulla koristelet niillä kakun reunat, niistä tulevat upean näköiset, usko pois.”
”Jos olet varma”, Arthur sanoi epävarmana.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Pikkuruiset pallerot, joita Fleur nimitti nonparelleiksi, paransivat hieman kakun ulkonäköä. Ne täyttivät jokaisen kohdan kakun reunoista, missään ei näkynyt edes pienen raon verran kuorrutetta.
Fleur oli vielä tuonut hänelle rasian, jossa oli tämän aikaisemmin valmistamia marenkikuusia. Niissä oli kauniit pikkiriikkiset koristeet. Arthur ei voinut olla ihastelematta miniänsä kädenjälkeä, tämä oli oikein taitava. Melkein taitavampi kuin Molly (älkää kukaan, Merlin sentään, kertoko tälle, mitä Arthur tuumi!).
Varovaisesti, jottei rikkoisi kauniita koristeita, Arthur asetteli kuuset kakun päälle mitään erikoista järjestystä ajattelematta. Marenkikuusien kanssa kakun ulkonäkö kohenisi entistä enemmän. Sitä melkein kehtasi kutsua ihan kivan sijasta kauniiksi. Herkullinen ulkonäkö että maku, miten loisteliasta!
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸”’uomaatko sinä, siitä tuli oikein ’yvän näköinen. Turhaan sinä epäilit itseäsi ja taitojasi”, Fleur sanoi katsellessaan kakkua.
”Kiitos vain kohteliaista sanoista, mutta kyllä me molemmat tiedämme, ettei se vedä vertoja Mollyn kakuille”, Arthur hymyili.
”Älä ’öpsi. Sinun kakkusi on oikein ’ieno ja ’erkullisen näköinen.”
”Niinkö?” Arthur kysyi.
”Kyllä.” Fleurin hymy oli lämmin.
”Vaari, vaari!” Victoire ja Dominique kiljuivat yhteen ääneen.
Molemmat tytöt juoksivat suoraan halaamaan vaariansa. Tytöt olivat aikoja sitten saaneet piparinsa valmiiksi. Maistelun jälkeen kaksikko oli siirtynyt piirtämisen pariin.
”Saammeko maistaa kakkuasi?” tytöt kysyivät.
”Ikävä kyllä ette nyt. Kakku on mummia varten. Mutta kuorrutetta olisi tarjolla”, Arthur sanoi pahoittelevasti.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Kuorrutteen maistelu sai pettymyksen katoamaan tyttöjen kasvoilta. Kumpikin kehui vaarin tekemän kuorrutteen olevan oikein hyvää.
Pitkien neuvottelujen jälkeen, jossa vaari pakotettiin lupaamaan kutsua heidät kakkua maistelemaan seuraavana päivänä, Victoire ja Dominique tarjosivat yhdet tekemänsä piparit vaarilleen. Arthur mutusteli iloisesti lasillisen maidon kanssa pipareita, joista Victoiren tekemä oli joulusukan mallinen ja mintunvihreä, ja Dominiquen tekemä oli lumiukon mallinen ja iloisen pinkki kauttaaltaan. Kummassakaan ei ollut nonparelleja säästelty, niitä oli ripoteltu melkein koko pipari täyteen.
”Oikein herkullisia, tytöt”, Arthur sanoi laskiessaan tyhjän maitolasin pöydälle. ”Nyt minun on lähdettävä mummin luo.”
”Muista sitten, että lupasit kutsua meidät huomenna maistelemaan kakkua”, Victoire muistutti tomerasti.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Kotikolossa oli hiljaista. Olikohan Molly vielä edes kotona? Tämä oli aamulla lähtenyt hoitamaan Lucya siksi aikaan kun Percy ja Audrey kävivät Pyhän Mungon äitiysosastolla.
”Mollyseni?” Arthur huhuili.
Hän ei saanut vastausta. Olohuoneessa eikä keittiössä ollut ketään. Ehkä Molly oli yhä vahtimassa Lucya. Se vaikutti huolestuttavalta, sillä ei kai Pyhässä Mungossa pitäisi niin kauaa kestää. Ellei jotain ollut sitten vialla…? Se olisi kamalaa.
Arthur pudisti päätänsä. Ei, ei pitänyt vaipua epätoivoon ennen kuin tiesi varmasti mistä oli kyse. Saattoihan olla jokin muukin syy miksi Molly ei ollut vielä kotona.
Odotellessaan Mollya hän voisi kattaa pöydän ja keittää teetä kakun kanssa nautittavaksi.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Teepannu vislasi veden olevan valmista juuri kun Molly tupsahti sisälle. Arthur kiirehti vaimoaan vastaan.
”Onko vauvalla kaikki hyvin?” hätä hänen äänessään oli suuri.
”On tietenkin, miten niin?” Molly vakuutti riisuessaan ulkoviittaansa.
”Kun sinä vasta nyt tulet takaisin!”
”Voi kultaseni, Audrey keitti teetä ja tarjosi eilen leipomaansa piirakkaa”, Molly selitti. ”Kotimatkalla piipahdin Ronilla ja Hermionella. He lähettivät terveisiä.”
”Ah, vai niin. Hyvä. Olin vain huolissani”, Arthur sanoi.
”Voi sinua, ihan turhaan. Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut säikäyttää”, Molly hymyili.
”Ei se mitään. Minä olin vain hölmö. Mitenkäs Lucy voi?” Arthur kysyi
”Oikein hyvin. Hän on innoissaan vauvasta”, Molly kertoi.
”Kuten me kaikki.”
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Mollyn kasvoilleni levisi hämmästynyt ilme, kun hän näki pöydällä Fleurin nätisti pakettiin laittaman kakun. ”Mitä tuossa oikein on?”
”Avaa niin näet”, Arthur hymyili.
Molly tarttui tuumasta toimeen ja avasi kauniin punaisen satiininauhan. Varovaisesti hän nosti laatikon kannen. Nähdessään mitä laatikon sisällä oli, Molly henkäisi.
”Mutta Arthur… Tämähän on…”
”Kakku! Tein sen itse sinulle”, Arthur selitti. ”Fleur auttoi hieman.”
Molly otti sauvansa ja leijutti kakun ulos laatikosta. Kakku leijui nätisti pöydällä odottavalle kakkulautaselle.
”Voi Arthur, se on upea!”, Molly sanoi. ”Ja niin olet sinäkin!”
Arthur ei ehtinyt sanoa mitään, kun hänen vaimonsa ryntäsi painamaan suukon hänen poskelleen ja kietomaan kädet halaukseen.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸”Sinä se jaksat aina yllättää. Sinusta saadaan vielä loistava leipuri ja sitten sinä voitkin aina hoitaa leipomukset puolestani”, Molly sanoi ihastellessaan kakkua.
”Tiedä häntä, muut saattavat olla eri mieltä kanssasi. Sinä olet kaikkien hemmottelujen arvoinen. Pitäisi vain useammin…”, Arthur sanoi.
”Siitä minä tykkäisin.”
Arthur kaatoi teetä heidän molempien kuppeihin. Sen sijaan että olisi istahtanut tapansa mukaan Mollya vastapäätä, hän istahti tämän viereen.
”Piparit ovat muuten Vickyn ja Minin käsialaa”, Arthur huomautti.
Viime hetkellä, kun Fleur oli ollut pakkaamassa kakkua, tytöt olivat halunneet koristeiksi lisättävän heidän tekemänsä lumihiutale- ja sydänpiparit. Arthur oli suostunut siihen ilomielin.
”He odottavat huomenna kutsua kakkua maistelemaan.”
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Molly leikkasi itselleen toisen palan kakkua. Se oli oikein hyvää vaikka sen ulkonäkö oli jokseenkin huolimaton. Mutta se ei haitannut häntä yhtään. Siitä näki, että Arthur oli tehnyt sen itse rakkaudella. Kakku myös kertoi hänelle, että Arthur oli ajatellut häntä ja että hän oli toiselle tärkeä. Kakku oli saanut hänet liikuttumaan, kyyneleiden tulo ei ollut ollut kaukana.
”Tämä on oikein herkullista”, Molly kehui.
”Hyvä jos maittaa”, Arthur hymyili tyytyväisenä kehuista.
”Kyllä maittaa”, Molly nyökkäsi. ”Kiitos vielä kerran, kultaseni.”
”Mitä vain vuoksesi, rakkaani”, Arthur sanoi.
Molly silitti aviomiehensä poskea ja kumartui suutelemaan tätä kevyesti. ”Sinä olet ihana.”
”Niin sinäkin”, Arthur vastasi.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Arthur tiskasi lautasia ja kuppeja Mollyn viedessä kakun säilöön. Hänen vaimonsa suunnitteli kirjoittavansa oikein viralliset kutsut Victoirelle ja Dominiquelle kakkua maistamaan sekä kiitokset maittavista piparikoristeista. Molly aikoi myös kutsua Lucynkin herkuttelemaan kakulla. Olisi mukavaa, kun heidän kaikki lapsenlapsensa tulisivat yhtä aikaan kylään ennen joulupäivää. He saisivat viettää kaikessa rauhassa aikaa näiden kanssa.
”Olin ihan unohtaa”, Molly sanoi. ”Haluatko nähdä kuvan uudesta tulokkaasta?”
”Tietenkin haluan. Onko sinulla kuva hänestä?”
Molly nyökkäsi. ”Audrey antoi yhden kuvista meille. Kas tässä.”
Arthur kuivasi kätensä huolellisesti liinaan ennen kuin otti käteensä neliskulmaisen mustavalkoisen ultraäänikuvan. Siinä pienen pieni vauva liikkui innokkaasti. Onnen kyyneleet kohosivat Arthurin silmiin.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Kymmenen aikaa illalla Arthur ja Molly löhösivät sohvalla. Sohvapöydällä oli kaksi tyhjää mukia ja lautasta: he olivat nauttineet lasilliset munatotia ja syöneet vielä yhdet kakkupalaset.
Olohuone oli pimeänä, ainoastaan kynttilät ja takka loivat hempeää valoa. Taustalla soi Celestinan joululaulut, johon Mollyn puikkojen kilinä sekoittui.
Arthur taitteli lukemansa lehden ja laski sen sivupöydälle. Hän kietoi kätensä Mollyn hartioiden ympärille.
”Tämä on mukavaa.”
”Niin on, ihanan rauhallista”, Molly sanoi kutoen puikollisen loppuun.
”Kohta talo on taas täynnä”, Arthur totesi.
”Siksi meidän täytyy ottaa tästä hetkestä kaikki irti.”
”Olet oikeassa,”, Arthur nousi seisomaan.
Molly kiljaisi ja kikatti, kun Arthur nosti hänet syyliinsä.
¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸¸.•.¸¸୨˚̣̣̣͙୧¨*✼*¨୨˚̣̣̣͙୧¸¸.•.¸Arthurin kivutessa rappuja ylös hitaasti Molly ei voinut muuta kuin kikattaa yhä vain.”Voi sinua hupsua miestä! Laske minut alas ennen kuin tipahdamme ja katkomme luita.”
”Höpsistä. Me otamme nyt ilon irti, kun saamme vielä olla kaksin. Etkä sinä paina mitään.”
”No nyt sinulta pääsi melkoinen valhe; en minä painoton ole”, Molly nauroi.
Arthur katsahti hymyillen rakastaan. Se sai yllättäen Mollyn punastumaan. Kainosti hän hymyili takaisin aviomiehelleen.
Tasanteelle tullessaan Arthur laski Mollyn hellästi lattialle. Hän sipaisi tämän vaalenneita hiuksia ja suuteli tämän huulia.
”Minä rakastan sinua.”
”Minäkin rakastan sinua”, Molly vastasi.
Hymyillen Arthur tarttui vaimoaan kädestä ja johdatti tämän heidän makuuhuoneeseensa.
