Nälkäpeli: Peleistä jouluihin (K-11, useita parituksia, 7/7)

[Vanilje]

Osasto joulun jälkeen: Toinen ulottuvuus

Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: max. K-11
Fandom: Nälkäpeli
Paritus: useita, lue ja selvitä ; )
Tyylilaji: romanssia, fluffia, draamaa, angstia, hurt/comfortia
Varoitukset: 6. raapaleessa käsitellään huumeita.
Vastuuvapaus: Suzanne Collins omistaa hahmot ja kaiken hänelle tunnistettavasti kuuluvan. Minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.

A/N: Osallistuin viime viikolla pyörineeseen spurttiraapalekierrokseen ja sain kuin sainkin joka päivä kirjoitettua. Julkaisemaan en kuitenkaan ehtinyt vielä, joten yritän näitä nyt postailla tänne. Raapaleet ovat toisistaan irrallisia, mutta Nälkäpelistä kaikki, joten ajattelin postata ne samaan topaan, kun saman spurtin aikana ne myös kirjoitin. Oli jotenkin todella ihanaa fiilistellä joulua näiden pienten palasten kirjoittamisen myötä. Toivottavasti ne tuovat teillekin jonkinlaista joulumieltä!

Peleistä jouluihin

I
II
III
IV
V
VI
VII

[Vanilje]

I
S, Katniss/Peeta, 200 sanaa
Spurttiraapale V (1. Tähti), Ficlet300 (118. Ilta)

✦✧✦✧

Katniss sytyttää kynttilöitä joulupöydässä Peetan toivottaessa vieraat tervetulleiksi ovella. Effie vaatii saada ripustaa oman erikoisvillaisen takkinsa itse tarjouksista huolimatta, Haymitch ojentaa lahjaksi jouluisen viinipullon. Keskustelu soljuu rauhoittavana ja kaikki muu unohtuu hetkeksi Peetan tarjoillessa ruoan pöytään. Kaiken heidän kokemansa jälkeen pienet lämpimät hetket tuovat toivoa; Nälkäpelistä on jo kauan, mutta muistot vaativat aikansa haalistuakseen.

Kaikki heistä tietävät sen, he ovat vain oppineet elämään asian kanssa. Peeta ymmärtää Katnissia, he osaavat lukea toisiaan paremmin kuin kukaan. Kun Katniss yhtäkkiä jännittyy ruokapöydässä, Peeta tietää välittömästi, mistä on kysymys. Hän nousee ylös keräten vieraiden tyhjät lautaset, ja pyytää Katnissia kanssaan auttamaan jälkiruoan kanssa. Katniss nousee tuoliltaan myös, ja siirtyy Peetan perässä keittiöön.

”Takaumia?” Peeta kysyy, suljettuaan keittiön oven heidän perässään. Katnissin ei tarvitse vastata, pelkkä nyökkäys riittää.

Peeta kietoo kätensä Katnissin ympärille ja suukottaa tämän päälakea. Vain joulutähti ikkunalla valaisee keittiötä, kun hän pitelee puolisoaan käsivarsillaan. Kumpikin on aivan hiljaa. Peeta silittää Katnissin selkää ja tuntee tämän rentoutuvan. Lopulta Katniss vetäytyy hieman ja painaa suukon Peetan huulille.

”Kiitos”, Katniss kuiskaa. Peetan silmät hymyilevät.

”Tule, meidän pitäisi tarjoilla vieraille lupaamamme jälkiruoka”, Peeta virnistää ja tarttuu Katnissia kädestä. Tyttö nyökkää, virnistäen hänkin. Peeta kantaa suklaakakun pöytään, Katnissin huolehtiessa kermavaahdosta. Ruokailusalin lämpö saa unohtamaan kaiken muun.

[Vanilje]

II
S, Cato/Clove, 200 sanaa
Spurttiraapale V (2. Lumisade), Ficlet300 (263. Nuotio)

✦✧✦✧

Yö areenalla viilenee, kun Cato ja Clove sytyttävät nuotiota. On jo lähes pimeää. Aavemainen hiljaisuus ympärillä saa väristyksiä kulkemaan selkäpiitä pitkin, vaikka he tietävätkin olevansa dominoivia. He ovat ainoa jäljellä oleva vahva kaksikko; Marvel on lähtenyt omille teilleen, eikä jalkapuolesta Peetasta ole vastusta. He pitivät huolen siitä.

Kaksikko istuu aivan kylki kyljessä nuotion loimussa. Tuulenvire havisuttaa puiden lehtiä, kun pieniä valkoisia hiutaleita alkaa leijailla hitaasti maahan heidän ympärillään.

”Lunta?” Clove hämmästyy.
”Pelinjärjestäjät taitavat pelleillä kanssamme”, Cato toteaa lämmitellessään käsiään nuotion lähellä. Pieni hymynkare kohoaa tytön huulille.

”Tiedätkö, jollain tavalla tämä muistuttaa minua jouluista kotona”, Clove sanoo yrittäessään pyydystää lumihiutaletta sormenpäällään. Cato katsoo häntä kysyvästi.
”Niistä sellaisista, jolloin satoi tuoretta lunta. Kävimme isäni kanssa kävelemässä lähimetsässä. Minä harjoittelin heittämään veitsiä yhteen puuhun. Vaelsimme aina samaan paikkaan. Se oli mukavaa, täysin erilaista kuin akatemiassa. Rentoa, meillä oli aina kuumaa kaakaota mukana.”
Cato nyökkää. ”Minäkin pidin jouluista. Laitoimme aina äitini kanssa yhdessä ruokaa, kun tulin akatemiasta kotiin jouluksi.”

Cato tarttuu Clovea kädestä. Ajatukset ovat hetken muualla, vaikka molemmat tietävät, että tämä on kaikkea muuta kuin joulu kotona. Clove laskeutuu makuulle ja asettaa päänsä Caton syliin. Hetken kuluttua tyttö on jo unessa, eikä Cato halua ajatella, mitä tapahtuu, kun jäljellä ovat enää he kaksi.

[Vanilje]

III
S, Finnick/Annie, 200 sanaa
Spurttiraapale V (3. Aivastaa), Ficlet300 (264. Suolainen)

✦✧✦✧

Annie piirtelee varpaillaan kuvioita pehmeään rantahiekkaan Finnickin istuutuessa hänen viereensä. Aallot murtuvat kohisten rantaviivalle auringonpaisteessa kimaltaen. Ilmassa tuoksuu suola ja merilevä. Finnick katkaisee heinänkorren ja kutittaa sillä Annien kasvoja. Tyttö kurtistaa nenäänsä, ja lopulta pehmeät hipaisut saavat hänet aivastamaan. Finnick nauraa lämpimästi ja painaa kevyen suukon tytön suolaisiin hiuksiin, ennen kuin pyytää Annieta sulkemaan silmänsä. Tämä puuskahtaa ensin muka loukkaantuneena, mutta tekee lopulta niin hymynkare huulillaan.

Poika tarttuu tyttöä hellästi ranteesta ja asettaa tämän käden polvelleen. Finnick silittää Annien kämmenselkää rauhoittavasti, ennen kuin kietoo itse punomansa korun tytön ranteen ympärille. ”Nyt saat katsoa.”

Annie avaa hitaasti silmänsä, ja nähdessään korun huokaa onnellisena. ”Kiitos Finnick, se on niin kaunis.”

Finnick hymyilee tyytyväisenä: hän on iloinen, että Annie pitää lahjastaan. Tyttö näyttää niin suloiselta tarkastellessaan uutta koruaan silmät auringon kanssa kilpaa tuikkien. Ennen kuin Finnick ehtii vastata tytön kiitoksiin, Annie kaivaa hetken olkalaukkuaan. ”Minulla on myös sinulle jotakin. Löysin tämän torilta, siitä pitäisi saada punottua erityisen hienoa ja kestävää verkkoa kalastukseen.”

Paksu siimarulla tuntuu kaikesta huolimatta kevyeltä. Finnick pyörittelee sitä hetken onnellisena käsissään, kunnes painaa suukon kiitokseksi tytön poskelle. Tyttö hivuttautuu lähemmäs, ja poika kietoo kätensä tämän ympärille. Annie hymyilee ja painaa päänsä Finnickin olkapäätä vasten.

”Hyvää joulua, Finnick.”
”Hyvää joulua, Annie.”

[Vanilje]

IV
S, Haymitch/Effie, 150 sanaa
Spurttiraapale V (4. Glögi), Ficlet300 (265. Moderni)

✦✧✦✧

Vallankumouksen jälkeen Haymitch viettää ensimmäisen joulunsa Capitolissa. Se on Effien toive, eikä hän henno vastustaa. Paljon on muuttunut, enää Haymitch ei tunne suurta vastenmielisyyttä Capitolia ja kaikkea sen edustamaa kohtaan.

Effien asunto on moderni, ensiluokkaisella näköalalla Capitolin ylle. Seinillä on värikkäitä tauluja, ja kattolamput ovat eri muotoisia; Effien mukaan sen hetken tuoreinta designia, kuten hänen juuri suunnittelema asunsakin. Haymitch ei ymmärrä aiheesta mitään, joten hän tyytyy vain hymyilemään ja kuuntelemaan Effien puhuessa lähes tauotta.

Lopulta nainen ohjaa hänet sohvalle hologrammitakkatulen eteen, liittyen itse seuraan hetkeä myöhemmin kahden glögimukin kanssa. Haymitch kiittää juomasta ja huomauttaa, että hänen kotonaan heillä olisi mahdollisuus oikeaan takkatuleen. Effie katsoo häntä pahasti, mikä saa Haymitchin purskahtamaan nauruun. Suukotettuaan ensin naisen poskea hän kuitenkin lisää ajatukseen olleen kaunis: hän tuntee olonsa varsin kotoisaksi. Eikä vähiten vierellään istuvan naisen vuoksi, Haymitch lisää mielessään.

Effie nojaa päänsä Haymitchin olkaa vasten ja lupaa viettää ensi joulun hänen kanssaan vyöhykkeellä 12.

[Vanilje]

V
S, Beetee/Wiress, 250 sanaa
Spurttiraapale V (5. Suukko), Ficlet300 (266. Tanssiaiset)

✦✧✦✧

Koulun liikuntasalia reunustavat lukuisat joulukoristeet. Oven yläpuolella plakaatti kertoo salissa olevan meneillään joulutanssiaiset: tanssilattialla parveilee juhlavasti pukeutuneita koululaisia, valojen välkkyessä kaiuttimista kaikuvan musiikin tahtiin.

Beetee seisoo salin seinustalla ja sormeilee solmiotaan hermostuneena. Hänen katseensa harhailee lähistöllä seisovaan tyttöön, joka katselee väkijoukkoa hajamielisen oloisena. Beetee tietää tytön olevan Wiress, he ovat samalla luokalla ja pitävät molemmat tieteistä. Ajan kuluessa poika on huomannut ajattelevansa tyttöä toisinaan, mutta ei ole varma, mitä tämä hänestä ajattelee. Sillä eihän hän ole kovin suosittu. Toisaalta Wiresskin vaikuttaa viihtyvän paljon itsekseen.

Beetee kerää rohkeutta ja lopulta tutun kappaleen alkaessa soida kävelee tytön luo. Hänen äänensä värisee, kun hän kysyy: ”Saisinko luvan?”
Tyttö säpsähtää hieman ja kääntyy katsomaan poikaa. ”Anteeksi?”
Beetee tuntee poskiaan kuumottavan, ja karaisee kurkkuaan ennen kuin toistaa: ”N-niin että saisinko luvan?”
Wiressin silmät syttyvät tuikkimaan, kun hän vastaa: ”Ai! Joo!”

Beetee tuntee olonsa välittömästi huojentuneeksi saatuaan vastauksen. Wiress tarttuu pojan ojentamaan käteen, ja Beetee johdattaa heidät vaivaantuneena hitaan kappaleen tahtiin liikehtivien oppilaiden sekaan tanssilattialle. Wiressin kädet ovat kevyet Beeteen hartioilla, ja hän pitää huolen, etteivät hänenkään kätensä ole liian raskaat tytön vyötäröllä. Wiress katsoo suoraan poikaa silmiin ja hän tuntee jälleen punastuvansa; tyttö on niin kaunis. Kappaleen lähestyessä loppuaan outo tunne valtaa Beeteen, ja täysin impulsiivisesti hän painaa suukon tytön poskelle. Hän tuntee, kuinka Wiress jähmettyy ja pieni puna kohoaa hänen poskilleen.

”Hei katsokaa! Nörtit pussaa!” joku huutaa. Beetee ei välitä, mutta Wiress irrottaa otteensa hänen kädestään ja tuijottaa jalkojaan nolostuneena. Ruskeiden hiusten lomasta Beetee erottaa kuitenkin vaivihkaisen hymynkareen, eikä häntäkään haittaa, mitä muut ajattelevat.

[Vanilje]

VI
K-11, Morflingit, 150 sanaa
Varoitus: Huumeita
Spurttiraapale V (6. Nauraa), Ficlet300 (056. Tavallinen)

✦✧✦✧

Nälkäpelin jälkeen elämä pyörii morflingin ympärillä: mitä, miksi, milloin. Mitä, kuinka paljon. Mutta se on niin paljon parempaa, kuin keskittyminen kipeämpiin asioihin, kauhujen kaivertamiin muistoihin. Ajantaju on kadonnut, eikä se oikeastaan haittaa. Vuodenajat lipuvat ohi huomaamatta; pääsiäisestä jouluun.

Edes kaaosta ympärillä ei enää huomaa, lattioita peittävä kerros roskaa on kuin ilmaa. Arkipäivää. Mielessä sekasorto on sitäkin pahempi, ainakin silloin kun ei ole aineissa. Joten sitä kaipaa kipeämmin kuin mitään muuta, tarttumapintaa kuvitteelliseen onnellisuuteen. Silloin elämä ei tunnu niin karhealta. Tietysti toinen jakamassa kaiken sen voittaa yksinäisyyden, etenkin erityisinä hetkinä; jouluna esimerkiksi, vaikkei siitä enää niin välitäkään. Jollakin tasolla se saa olon tuntumaan normaalilta, tästähän tavalliset ihmiset pitävät. Rännän kastelemien hiusten lomasta saattaa kuulla huikattavan päivän parhaat sanat:

"Sain meille joulun kunniaksi sitä vähän parempaa tavaraa."

Eikä aikaakaan, kun kaikki on laitettu valmiiksi seuraavaa annosta varten. Täydellinen juhla. Hallitsematon nauru karkaa huulilta, kun tuttuakin tutumpi euforia valtaa kehon. "Helvetin hyvää joulua."

[Vanilje]

VII
K-11, Peeta/Katniss, 100 sanaa
Spurttiraapale V (7. Aistillinen), Ficlet300 (267. Joululahja)

✦✧✦✧

Takkatuli lämmittää joulukuusen alla tekoturkiksella makaavan Peetan paljasta ihoa. Yllään hänellä on ainoastaan alushousut, joiden ympärille hän on kietonut rusetin. Mies odottaa vaimoaan saapuvaksi kotiin. Kello tikittää seinällä sekunteja eteenpäin, ja lopulta hänen odotuksensa palkitaan.

Katniss astelee sisään olohuoneeseen samalla riisuen lumista takkia päältään. Vihellys joulukuusen juurelta kiinnittää naisen huomion, ja nähdessään hänelle silmää iskevän Peetan hän purskahtaa nauramaan. Katniss pudottaa takkinsa lattialle ja kävelee Peetan luo.

”Tämäkö on minun joululahjani?”
”Tiesin, että pitäisit siitä”, Peeta vastaa virnistäen ja iskee silmää uudelleen.
”Minun lienee siis parasta avata se mahdollisimman pian”, Katniss vastaa suudelman lomasta, ujuttaessaan sormiaan miehen alushousujen vyötärönauhan alle.