Kardemummakahvia ja keijupölyä - joulu Kalmanhanaukiolla, Sirius/Remus, S

[Thelina]

Ficin nimi: Kardemummakahvia ja keijupölyä - joulu Kalmanhanaukiolla
Kirjoittaja: Thelina
Fandom: Harry Potter (jatkosijoitus: Hunajaherttua)
Tyylilaji: jouluinen fluff
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Jouluna 1995 Kalmanhanaukiolla
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Hyvää joulua, Vendela! Näillä jouluisilla raapaleilla haluan kiittää kaikista ihanista kommenteista, joita olet syksyn mittaan minulle kirjoitellut. Ja kiitos myös kaikista tarinoistasi, niitä on ollut ilo lukea ❤ Tämä lahja osallistuu Spurttiraapale V - haasteeseen, 17. kierros (ma-la).


1.
(150 sanaa - Tähti)

Aattoaamuna Kalmanhanaukio herää lempeän lumiseen hämärään. Nuoriso nukkuu vielä, kun Remus hiippailee Siriuksen perässä alas keittiöön, varoen herättämästä eteisessä uinuvaa rouva Mustan muotokuvaa. Molly on jo sytyttänyt tulen hellaan ja vastakeitetty kahvi tuoksuu taivaalliselta sekoittuessaan paahtoleivän ja hillottujen luumujen kotoisaan tuoksuun. Remus kohottaa kupin huulilleen ja haistaa kahvissa ripauksen kanelia ja kardemummaa.

Sirius haukkaa leipäänsä ja vetää tuolinsa niin lähelle, että hänen polvensa melkein hipoo Remuksen polvea. Remuksen sydän hakkaa hieman liian lujaa ja hän epäilee juoneensa liikaa kahvia, vaikka eihän puoli kuppia ole sydämelle vielä mitään.

Aamiaisen jälkeen Sirius etsii olohuoneesta joulukoristeita. Pian ovi käy ja Dung leijuttaa sisään kutistettua joulukuusta, joka paikkansa löydettyään kasvaa täyteen tuuheuteensa, latva kattoa hipoen. Remus hakee eteisen komerosta puiset tikkaat ja pitelee niistä kiinni, kun Sirius kapuaa ylös ja kiinnittää tähden kuusen latvaan.

Tikkaat ovat niin tukevat, että Remus uskaltaa hetkeksi irrottaa otteensa ja silittää hyväillen Siriuksen sääriä, kun kukaan ei ole näkemässä.


2.
(150 sanaa - Lumisade)

Sirius haluaa laittaa joulukuusen oksille oikeaa lunta, jonka hän aikoo kantaa sisään talonsa pikkuruiselta takapihalta ja taikoa sulamattomaksi. Remus seuraa Siriusta päätään pudistellen – hän ei tiedä, onko idea hyvä vai huono ja osaako Sirius edes tehdä niin kestävää jäähdytystaikaa, että lumi varmasti pysyisi kiinteässä olomuodossaan myös sisätiloissa. Remus muistelee otsa kurtussa viilentämiseen soveltuvia loitsuja ja niiden eri käyttötarkoituksia, mutta mietteet keskeytyvät, kun kourallinen kylmää lunta läiskähtää keskelle hänen kasvojaan.

Sirius virnistää ilkikurisesti ja kauhoo maasta lisää lunta paljaisiin käsiinsä. Uusi lumipallo osuu Remusta rintaan ja saa hänet hyökkäämään lumisotaan yhtä innokkaana kuin 25 vuotta nuorempi itsensä. Sirius pakenee pitkin pientä pihaa, kunnes Remus kaataa hänet jäätyneeseen ja lumen peittämään hallamarjapensaaseen.

Lumi pöllyää kaavun kauluksesta sisään, mutta Remus ei välitä, sillä jotenkin hän on päätynyt makaamaan Siriuksen päälle, eikä yhtäkkiä muistakaan enää taistella.

”Sinä voitit”, Sirius sanoo nauraen.

Lumisade taukoaa ja Remus hymyilee vasten Siriuksen huulia, kylmä käsi hänen kylmällä poskellaan. 


3.
(100 sanaa - Aivastaa)

Ginny on herännyt ja ilmoittaa pirteästi haluavansa osallistua kuusen koristeluun. Tonks on hankkinut jostakin eläviä keijukaisia, jotka rimpuilevat harmistuneen näköisinä, kun Ginny yrittää suostutella niitä istumaan viehkeästi kuusen oksilla.

”Keijupölyn pitäisi auttaa”, Remus sanoo ja ojentaa tikkailla seisovalle tytölle kullanväristä rasiaa, jonka sisällys on kuin hienojakoista, kultaista timanttipuuteria. ”Ne rakastavat sen kimallusta ja hehkua.”

Ginny hymyilee iloisesti ja alkaa varovasti sutia keijupölyä oksien kärkiin. Valo siivilöityy ilmaan tupsahtelevien pölypilvien läpi ja kasvoille laskeutuvat hiukkaset saavat Remuksen aivastamaan.

”Terveydeksi”, Sirius sanoo, pyyhkäisee Remuksen nenänpäätä sormellaan ja antaa hyväilevän kosketuksensa hipaista kultapölyn peittämiä huulia.
”Kiitos”, Remus sanoo ja taikoo keijukaisten seuraksi kynttilämeren.


4.
(100 sanaa - Glögi)

Kiltalaisia pistäytyy pitkin päivää toivottamassa hyvää joulua. Joku unohtaa, ettei ovikelloa saisi soittaa ja Tonks kompastuu maton reunaan rientäessään avaamaan. Sillä ei kuitenkaan ole väliä: rouva Musta on jo herännyt ja Sirius rientää kiskomaan muotokuvaa peittäviä verhoja takaisin paikalleen. Remus auttaa Tonksin pystyyn ja avaa oven. Hestia Jones astuu sisään anteeksi pyydellen, kädet korvillaan.

Tonks vie Hestian keittiöön juomaan glögiä ja Sirius taikoo verhonliepeet yhteen, jotta raivokas huuto viimeinkin hiljenisi.

”Toivottavasti tuota ei tarvitse kuunnella enää tänä jouluna”, hän huokaisee.

Remus pyyhkäisee Siriuksen hiuksia ja hymyilee pehmeästi. Eteisessä on pimeää, eikä Remus vastustele, kun Sirius vetää hänet lähelleen ja suutelee.


5.
(150 sanaa - Suukko)

”Oh!”

Vaimea huudahdus saa Remuksen irrottautumaan ja hän näkee eteiskäytävän päässä Hermionen, joka on juuri tullut yläkerrasta. Remus punastuu ja puree huuliaan, jotka taatusti ovat suutelusta punaiset, kuten Siriuksenkin. Hermione hymyilee heille anteeksi pyydellen.
”Älkää minusta välittäkö, olen juuri menossa keittiöön… tutkin illalla harvinaisiin puremiin soveltuvia taikakasveja ja ajattelin näyttää tätä Mollylle… jos siitä olisi apua Arthurin käteen”, Hermione selittää nopeasti kuiskaten ja näyttää kädessään olevaa Tuhat taikayrttiä ja -sientä -kirjaa.

Remus katsoo Siriusta, joka virnistelee ja nojailee rennosti seinään. Hän ei voi käsittää, miten Sirius on niin tyyni, kun hänen päässään risteilee tuhat ajatusta yhtä aikaa, epätahtiin sydämen sykkeen kanssa.
”Hermione, me…”
”Äh, anna olla, Remus. En minä välitä. Peikkokin sen tajuaa, että sinä olet hulluna häneen”, Hermione sanoo, nyökäten kohti Siriusta. ”Sama taitaa päteä toisinkin päin.”

Remus tuijottaa ääneti, kun tyttö katoaa alas keittiöön.
”Siinäs kuulit”, Sirius sanoo, vetäen hänet jälleen halaukseen.

Remus painaa hajamielisen suukon Siriuksen poskelle.


6.
(100 sanaa - Nauraa)

Keittiöstä kantautuu iloista puheensorinaa, kun Remus astelee portaita alas Siriuksen perässä. Kiltalaiset, Weasleyt ja Harry ovat kokoontuneet pöydän ääreen juomaan Mollyn glögiä. Hän on paistanut sen kaveriksi pipareita, jotka täyttävät vuorena suuren, Mustan sukuvaakunalla koristetun hopeavadin. Hermione siirtyy tietäväisesti hymyillen pöydän päätyyn, niin että pitkälle sivulle jää tyhjäksi kaksi vierekkäistä tuolia.
”Tulkaa glögille!” Molly sanoo ja leijuttaa pöytään kaksi höyryävää lasipikaria.

Remus siemaisee juomaa, jossa on kuumaa tonttuviiniä ja mehua, puolukoita ja joulumausteita. Sirius poimii tarjottimelta piparin ja ojentaa sen hänelle.
”Hyvää joulua, Remus.”

Remus katsoo sydämen muotoista piparia ja sitten Siriuksen silmiä, jotka näyttävät nauravan onnesta.
”Hyvää joulua, Sirius.”

[Vendela]

Oi miten ihana hyvänmielen tarina Kiitos paljon tästä joululahjasta ja mukavaa joulua sinullekin, sekä isot kiitokset itsellesi kommenteistasi sekä tarinoistasi!

Näissä oli ihana joulun tunnelma ja fiilis. Tykkäsin miten kivasti olit käyttänyt nuo inspissanat, sekä kuinka olit sitonut tämän canoniin. Se, että Tonkskin oli tuolla oli hauska yksityiskohta, usein hänet jätetään pois Sirremus-ficeistä, tai sellainen mielikuva ainakin minulla on. Suukot ovat ihan parhaita, ja kivaa kun Hermione pääsi yllättämään nämä kaksi Remus oli niin oma itsensä tuossa tilanteessa, mutta niin oli Siriuskin. Aivan ihana hetki! Loppu oli ihanan pörröinen ja suloinen, tästä tuli todella mukava olo!

Vielä kerran kiitos ja hyvää joulua

Vendela

[hiddenben]

Heh, täältähän se jouluinen sirremus löytyikin Aivan ihana raapalekokoelma! Oli hauska tulla katsomaan, mitä kirjoitit Spurttiraapalehaasteen sanalistan tiimoilta Tämä on ihana sekoitus slice of lifea ja fluffyista romantiikkaa, ja erityisesti pidän siitä, kuinka tässä tarinassa koko Feeniksin kilta on kokoontunut Kalmanhanaukiolle. Tykkäsin myös siitä, miten Hermione ja Ginny olivat päässeet päässeet ns. isompaan rooliin, koska he toivat vähän tasapainoa kaksikon siirappisen söpöille hetkille

Minulle välittyi tästä ficistä sellainen tunne, että tämä voisi hyvin olla kokoelma hetkiä, joita mietittäisiin myöhemmin toisen velhosodan päättymisen jälkeen, kun moni on kuollut ja joulua kokoonnutaan viettämään melko erilaisella porukalla tähän verrattuna. En tiedä, miksi omaan lukukokemukseeni eksyi tällaista haikeutta, mutta vahvasti tuli sellainen olo, ehkä jälleen mukaan kirjoittamiesi yksityiskohtien kautta. Ei se tästä tosin masentavaa tehnyt, päinvastoin! Tykkäsin tämän tunnelmasta ja jouluisuudesta hurjasti, lumisodista ja kuusenkoristeluista, keskeytetyistä pussailuista ja yhdessäolosta

Näistä raapaleista pidin erityisesti kahdesta ensimmäisestä sekä siitä, jossa Hermione keskeyttää kaksikon hetken käytävässä Niissä tiivistyi jotenkin koko ficin tunnelma ja ne saivat hymyilemään. Kiitos paljon tästäkin ihanasta sirremuksesta!

[Thelina]

Vendela: Teki mieli kirjoittaa jotakin todella romanttista ja jouluista ja nuo spurtin sanat sopivat siihen paremmin kuin hyvin paitsi viimeinen tuntui vaikealta sijoittaa luontevasti Sirremukseen, joten sen käytin toiseen tarinaan. Kivaa, että tykkäsit tuosta canoniin sitomisesta, tuo vuosi 1995 on nimittäin inspiroinut minua nyt jo moneen Sirremus-tarinaan ja tuntuu, että tällaiset hetket Kalmanhanaukiolla solahtavat canoniin hyvin. Ajattelin ensin, että Tonks olisi yllättänyt nämä kaksi suutelemasta, mutta sitten mietin, että se olisi ehkä ollut vähän liian julmaa hänelle onneksi Hermione sopikin tuohon kohtaan paljon paremmin. Ihanaa, että pidit ja pörröiset loput ovat tietenkin parhaita ❤ Kiitos kommentista!

hiddenben: Kiva, että löysit tämän! Halusin sitoa tätä canoniin, joten kiltalaiset luonnollisesti menevät ja tulevat Kalmanhanaukiolla myös jouluna. Ginny ja Hermione solahtivat myös tarinaan kuin itsestään ja halusinkin, ettei tämä tarina ole ihan pelkkää Sirremusta, vaikka heidän pikku söpöilyhetkien ympärillä tässä pyöritäänkin. Olet kyllä oikeassa siinä, että tällaisia onnen hetkiä varmasti muistellaan sodan päätyttyä. Sota on tietysti tässäkin jo läsnä, vaikka ei vielä aivan täydessä vauhdissa ja jouluisuus on kuitenkin tässä pääasiassa. Ihanaa, että pidit tunnelmasta ja löysit lemppariosat näiden joukosta. Kiitos kommentista ❤

[maw]

Joulu on täällä taas ja sen myötä on taas pakko syventyä Siriuksen ja Remuksen joulusta kertoviin ficceihin . Ihana ja söpö raapalekokoelma! Ihastuin erityisesti siihen, kun Hermione löysi Siriuksen ja Remuksen pussailemasta. Kuinka söpöä! Ja Remus-parka oli niin kovin hämmentynyt ja suloinen oma itsensä <3. Kiitos tästä lämpimän jouluisesta tarinasta (ja typerästä hymystä, jonka tämä nostatti huulilleni).

[Thelina]

maw, kommenttisi oli kiva yllätys! Ihan parasta, jos saa jonkun hymyilemään typerästi, koska sellaiset tarinat ovat parhaita ❤ Sirius, Remus ja joulu ovat minusta jotenkin vastustamaton yhdistelmä, joten mukava kuulla, että sinäkin oikein etsit jouluista ficciä juuri heistä ja löysit tänne! Kiitos paljon kommentista

[Elfmaiden]

Oi miten suloinen tarina, kiitos!

[Thelina]

Elfmaiden: Kiva, että luit ja tykkäsit! Kiitos kommentista

[marieophelia]

Sinulla on näköjään useampi ficci asetelmalla Sirius/Remus jouluna Kalmanhanaukiolla, joten jatkan samalla teemalla vielä arpajaiskommentinkin. Lempiaiheesi ehkä?

Tässäkin on ihanaa lämmintä jouluista tunnelmaa, vähän hulisevampaa ja riehakkaampaa kuin Säröilevissä soinnuissa. Mutta on tosi kiva lukea miten Kalmanhanaukio kuhisee väkeä jouluna ja toisaalta on vatsanpohjassa kutkuttelee Siriuksen ja Remuksen vuoksi, kun he yrittävät väkijoukon kuhinassa pitää suhteensa salassa. Mietin tuossa neljättä raapaletta lukiessa, että ihan varmasti joku vielä yllättää heidät ja niinhän siinä sitten kävikin.

”Äh, anna olla, Remus. En minä välitä. Peikkokin sen tajuaa, että sinä olet hulluna häneen”, Hermione sanoo, nyökäten kohti Siriusta. ”Sama taitaa päteä toisinkin päin.”

Osuvasti sanottu, mutta eipä Hermionelta voi muuta odottaakaan. Samanlainen tunnelma välittyi lukijallekin! Tykkäsin myös kovasti joulukuusen koristelusta keijuilla ja kynttilämerellä.

Kiitos paljon! Oikein hyvää joulua sinulle!<3

[Thelina]

marieophelia, lempiaiheeni taitaa olla Sirius/Remus yhdistettynä mihin vaan, mutta jostain syystä useampi jouluinen teksti kyllä löytyy tällä parituksella ei ole tosiaan ihme, että väenpaljoudessa joutuu yllätetyksi, mutta ehkäpä se on vain hyvä, eikä sitten tarvitse enää piilotella. Kiva, että pidit kuusenkoristeista myös, mietin ettei velho talossa varmaan ihan pelkillä joulupalloilla mennä. Kiitos kommentista ja koska joulu meni jo, toivotan hyvää uutta vuotta ♥

[Rowena]

Joulu Kalmanhanaukiolla jaksaa kiehtoa ja ilahduttaa aina, jopa näin kesähelteillä <3. Tässä tekstissä on ihanan paljon joulutunnelmaa, on tuoksuja ja makuja ja on lämpöä <3. Jo ficin nimikin saa hyvälle tuulelle! Ja musta on ihanaa, miten suurella porukalla joulua vietetään – kaikille riittää tilaa ja tekemistä (jopa Dung on kutsuttu), mutta suuressa talossa on mahdollista ottaa myös omaa tilaa, vaikka Remus ja Sirius siinä lopulta vähän epäonnistuvatkin . Ilahduin myös kovasti siitä, että Hestia Jones pääsi nauttimaan Kalmanhanaukion joulusta .

Tässä tekstissä on myös monta ihanaa yksityiskohtaan, ja aivan erityisesti pidin tuosta tokan raapaleen lumiloitsusta, nerokas!

Kiitos tästä, tuli tosi hyvä mieli <3.

[Thelina]

Rowena, joskus on hauska lukea talvisia ja jouluisia tarinoita keskellä kesää Ja todellakin, joulu Kalmanhanaukiolla jaksaa ilahdutaa ja inspiroida aina, on tullut aika monta ficciä kirjoitettua siitä ajankohdasta Enpä edes muistanut, että Hestia Joneskin oli täällä mukana! Mutta tietysti hänkin pääsi kiltalaisena osaksi Mollyn herkuista ♥ Ihanaa kuulla, että tykkäsit tästä, kiitos kommentista!

[Larjus]

Minäkin liityn porukkaan, joka luki tämän keskellä kesäkuumaa 😂 jouluisuudesta viis, se oikeastaan oli vain vähän jopa virkistävää! Vaikka tunnelma ficissä olikin todella lämpöinen, siinä jää melkein helteetkin kakkoseksi! 😁

Tämä oli todella suloinen raapalekokoelma, täynnä (joulu)arjen pieniä ihania hetkiä, jotka ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kauniita ja merkityksellisiä. Voi että, tässä alkaa itsekin haluta tuonne viettämään joulua kaikkien kanssa! Minäkin haluan joulukuusen, jonka oksilla on keijuja ja oikeaa lunta.

Hyvä ettei edes yllätetyksi tulemisesta seurannut mitään turhaa draamaa, eikä Hermionekaan ole yllättynyt Siriuksen ja Remuksen suhteesta. Hauska hänen toteamuksensa, että peikkokin sen huomaisi 😁 Eli kaikki on päivänselvää vaikka yrittäisivätkin pitää matalaa profiilia. Parempihan se vain on, ettei tarvitsekaan piilotella vaan voi avoimesti osoittaa läheisyyttä :3 Ihanaa kun voi olla luotettavien ihmisten ympäröimänä.

Kiitos tästä suloisuudesta ❤️

[Thelina]

Larjus, olen samaa mieltä, että ”väärään vuodenaikaan” sijoittuvien ficcien lukeminen on ihan virkistävää! Ihanaa kuulla, että pidit jouluarjen yksityiskohdista ja Hermionen lausahduksesta joulusta tulee vielä lämpöisempi, kun he voivat olla avoimesti yhdessä<3 kiitos kommentista!