Hyvää iltaa Juhlahaasteen palkintokommenteista! Kuten moni muukin on sanonut kommenteissa, minua viehätti tuo otsikko, se on jotenkin kovin hupaisa
Kommentoin nämä kaksi raapaletta erikseen, sillä ne olivat niin erilaisia keskenään.
Lyhyet eivät sovi lumihankeenEnsimmäinen fiilis tätä lukiessa oli miellyttävä, kuvasit lunta kauniisti. Sitten tunnelma muuttuikin ihan täysin, ihan kamalaa, että Alekto on haudattu koulussa kokonaan lumeen
Onhan tuo järkyttävää ja jopa traumatisoivaa, mikä saattaa selittää sen, miksi Alektosta ylipäätään tuli kuolonsyöjä, ja miksi hän kohteli opettajana ollessaan Tylypahkan oppilaita niin huonosti. Minulle tuli hirveän surullinen fiilis Alekton puolesta ensimmäistä rapsua lukiessa, mutta onneksi sillä kuitenkin oli onnellinen loppu!
Kenen tahansa muun olisi pelastanut jästisatujen ”unelmien prinssi”, hänet vain veli. Toisaalta prinssit eivät olleet todellisia, veljet taas olivat.
Tämä oli ihan loistava oivallus, että satuprinssit eivät ole todellisia. Tästä voi tosiaan tulkita parituksen Alekto/Amikus, mutta itse tykkäsin ajatella, että se on ihan tällaista sisarusrakkautta, mikä on kovin viehättävää, ihana että otit tämän maininnan mukaan tähän rapsuun! Vaikka raapale oli surullinen, niin lopulta jäi kuitenkin hyvä fiilis, kun Alektolla on rakastava veli, joka on aina apuna pinteessä
HarhataikojaAi että, tämä oli kyllä herkullinen raapale! Aluksi annettiin ymmärtää, että kyseessä on normiflunssa. Kahleista ajattelin heti, että Amikus on ne järjestänyt, koska halusi Alekton lepäävän flunssassaan, ettei tämä lähtisi esimerkiksi
metsästämään jästisyntyisiä, kuten hänellä oli ajatus ilmeisesti. Pitäähän flunssaisena levätä! Mutta todellisuus paljastuikin ihan toiseksi. Rakastan tekstejä, joisssa lukijaa johdatellaan ensin harhaan, ja sitten tuleekin joku kammottava twisti! Tuli ihan kylmät väreet tuota lukiessa. Viimeisestä lauseesta minulle tuli heti mieleen, että Amikus on totta tosiaan varmasti kuumehoureinen hallusinaatio. Toivottavasti kiroukselle löytyy parannuskeino, tai että Alekto ajan kanssa palautuisi entiselleen, jotta voisi jatkaa elämäänsä normaalisti. Eihän se ole elämää, että joutuu olemaan kahleissa, koska saattaisi muuten satuttaa muita!
Sanoinkin aiemmin, että raapaleet olivat hyvin erilaisia, mutta ei se haitannut. Toki nämä olisi hyvin voinut julkaista yksittäinkin, mutta minusta kävi ihan hyvin näin yhdessäkin, kun kuitenkin samoista hahmoista kertovat. Kaiken kaikkiaan tämä oli oikein miellyttävä ja kutkuttava lukuhetki, kiitos näistä raapaleista, oli kiva lukea ja voisin lukea lisääkin