Epävarmuudesta ja punaisista poskista | S | Hermione/Ron | fluff | triplaraapale

[Avaruuspiraatti]

Ehkä Hermione Grangerin rakastaminen vaati sitä: pientä epävarmuutta ja punaisia poskia.


Nimi: Epävarmuudesta ja punaisista poskista
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Harry Potter
Paritus: Hermione/Ron

Ikäraja: S
Tyylilaji: fluff

Haasteet: Vuosi raapalehtien VII

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat J.K. Rowlingille. En ansaitse tällä rahaa.


A/N: Hyvää joulua mursuhilleri! ♥ Kirjoitit minulle kamalan kivaa drarrya ja halusin sinua lahjoa jollain toivottavasti yhtä kivalla takaisin. Hermione/Ron on minulle uusi paritus, mutta toivottavasti onnistuin vangitsemaan jotain heidän perusluonteestaan tähän. Iloista joulunodotusta siis mursis ja toivottavasti nautit tästä


EPÄVARMUUDESTA JA PUNAISISTA POSKISTA
300 sanaa

Kai Ron oli rakastunut Hermione Grageriin heti Tylypahkan pikajunassa, kun he olivat ensimmäisen kerran nähneet. Ei hän ollut sitä heti tajunnut, ei vaikka Fred ja George olivat toistaneet mantrana: ”Rakkaudesta se hevoskotkakin potkii!”, isä oli antanut köykäisiä seurusteluvinkkejä ja äiti hymyillyt aina merkitsevästi, kun hän oli maininnut Hermionen. Hän ei ollut tajunnut sitä silloinkaan, kun Viktor Krum oli pyytänyt Hermionea tanssimaan ja jokin Ronin sisällä oli leimahtanut ärhäkkäisiin liekkeihin; tai silloin, kun Hermione oli nukahtanut hänen olkapäätään vasten ja hänen sydämensä oli uhannut tykyttää ulos rinnasta; tai silloin, kun Hermione oli suudellut häntä ja koko maailmankaikkeus oli pysähtynyt vain heitä varten.

Nyt Hermione Granger makasi hänen sängyllään – hänen ikiomalla sängyllään – ja hymyili ujosti. Hermionella oli äidin kutoma villapaita päällään ja hänen käkkärä tukkansa oli talvipakkasten kuivattama. Ron siirteli villejä kiharoita tytön kasvoilta pois ja mietti, ettei oikeastaan ansainnut rakastaa ketään niin viisasta, kaunista ja lempeää. Hän itse oli vain yksi Weasleyn pojista, ei järin komea eikä viisaskaan, mutta siitäkin huolimatta Hermione näki hänessä jotain, mistä pitää kiinni.

Hermione avasi suunsa sanoakseen ehkä jotain, mutta Ron suuteli tytön hiljaiseksi. Tottahan hän tiesi, mitä Hermione aikoi sanoa: Ron, sinä ajattelet taas aivan liikaa; Ron, sinä saat kyllä suudella minua ilman lupaakin; Ron, tämä villapaita kutittaa minua.

Hermionen leppoisa hymy tarttui suudelmasta hänenkin huulilleen.

”Tämä villapaita kutittaa minua.”

”Ota se sitten pois”, Ron naurahti ja nyki villapaidan helmaa ylemmäs. Hermioni kohotti hänelle toista kulmaansa. Ronin huonoksi onneksi villapaidan alla oli harmaa toppi.

”Sinun vanhempasi palaavat minä hetkenä hyvänsä”, Hermione huomautti ja suuteli Ronin syyllistä virnistystä.

”Olen nopea”, Ron sanoi.

”Sitä sinä kyllä olet.”

Hermionen kiusanteko sai Ronin aina punastumaan – nykyään ehkä vähemmän, mutta sai kuitenkin. Aivan kaikkeen ei Ronkaan osannut tottua, eikä ehkä koskaan tottuisikaan. Ehkä Hermione Grangerin rakastaminen vaati sitä: pientä epävarmuutta ja punaisia poskia. Sen uhrauksen Ron oli ilomielin valmis tekemään.

[mursuhilleri]

Mulla on kestänyt ihan hävyttömän kauan, että sain aikaiseksi kommentoida tätä, hyi mua! Joka tapauksessa, rakastan tätä pientä tekstiä for real! Tuo alku oli äärimmäisen suloista Ronin ajatuksenkulkua, voin niin hyvin kuvitella Ronin tähän tilanteeseen, ajattelemaan juuri noin kuin kirjoitit.

En todellakaan osaa nimetä lempikohtaani tekstistä, koska se oli kokonaisuudessaan niin ihanan suloinen ja äww niin söpö, etten kestä! Kuitenkin nostan yhden kohdan esiin:

Ron siirteli villejä kiharoita tytön kasvoilta pois ja mietti, ettei oikeastaan ansainnut rakastaa ketään niin viisasta, kaunista ja lempeää. Hän itse oli vain yksi Weasleyn pojista, ei järin komea eikä viisaskaan, mutta siitäkin huolimatta Hermione näki hänessä jotain, mistä pitää kiinni.

Tämä oli aivan ihastuttava. Voin niin kuvitella, että Ron ajattelee juuri näin itsestään. Voi EI miten ihana tämä teksti. En kestä. Myhäilin itsekseni koko tekstin ajan kun luin tämän ekan kerran. Ja tokan. Ja kolmannenkin

Tulin erittäin iloiseksi tästä pienestä joululahjasta. Hauskaa, että sinäkin tartuit ihan uuteen paritukseen tätä varten! Kiitos tästä <3

[Potterhead_Hermione]

Kommenttikampanjasta terve, tämä oli tosi ihana teksti! Kuvailit upeasti Ronin ja Hermionen välistä rakkautta, mitenkä Ron reagoi Hermionen olemukseen yms. ja se oli tosi suloista :3 Tekstin kuvailu oli tarkkaa ja Weasleyden jutut (tietysti Weasleyn kaksoset härnäävät Ronia, eikun siis) naurattivat - eli tykkäsin tästä paljon! Tämä teksti oli kiva piristys päivääni. Toi villapaita oli kiva elementti tässä, toi tarinaan romanttista sävyä.

Ron ja Hermione olivat molemmat kivasti IC:n tyyppisinä, ficci vastasi Ronin ajatusmaailmaa hänen itsestään aika hyvin ja Hermione oli ihana oma itsensä kaikessa söpöydessään.

Valitettavasti minusta ei saa enempää irti, pidempi rakentava pakeni lukemaan muita ficcejä mutta toivottavasti pidit kommentistani. Kiitos tästä ficistä!

[Avaruuspiraatti]

mursuhilleri,
Höpsistä pöpsistä, ei pidä sättiä itseään kommentointinopeudesta! Finittämisestähän tulisi ihan kamalaa, jos pitäisi aina olla nopeasti kommentoimassa kaikkea x_x Ihana kuulla, että pidit tästä! Tämä oli mulle ihan vieras paritus (siis siinä mielessä, etten ole heistä kirjoittanut tai lukenut Potter-kirjojen ulkopuolella), mutta jotenkin tähän oli kuitenkin kirjoittajanakin lempeä laskeutua. Ron on jotenkin sellainen hönö, niin sen ajatuksia oli hauska kirjoittaa ylös. Kiitos paljon kommentistasi ja näin jo kuukauden myöhässä (tahi vuoden ajoissa) toivotan vielä että hyvää joulua <3

CedarellaRiddle,
Eipä niiden kommenttien tarvitse aina rakentavia ollakaan! Ihanaa, että valitsit tämän fikin listauksesta ja jätit ajatuksia luettavakseni! Sanoinkin tuossa, että ihan vierailla vesillä olin näistä kahdesta kirjoittaessani, mutta kivaa, että sinun silmiin Ron ja Hermione näyttäytyi kuitenkin ihan omina itseinään! Kiitos kommentistasi <3

[Nyyhti]

Wäääh miten ihana! Olet selkeästi ottanut tämän Potter-fandomin haltuusi nyt ihan tosissaan. Hahmot olivat ihan omia itsekään, ja rakastin Hermionen naljailua. Tosi kaunista kieltä läpi koko tekstin, tätä oli todella nautinto lukea!

[Avaruuspiraatti]

nomps,
Heh, se oli kaiketi vain ajankysymys, että alkaisin Potter-fikkejäkin kirjoittamaan Ihana kuulla, että pidit tästä, kiitos kommentistasi ♥

[Larjus]

Voi hyvänen aika tää oli söpö äääää. (ja toki söpönä pysyy)

Romione on aina lämmittänyt mun mieltä (ja kyllähän sen voi mun suosikki-HP-parituksiin ilman muuta laskea), joten siitä on aina kiva lukea. Etenkin jotain pientä ja söpöä ja herttaista. Sellainen maittaa etenkin näin kun on väsynyt ja aivotoimintaa ei ole kuin hyvin minimaalinen määrä

Tykkäsin tuosta alusta erityisesti. Miten muutamaan lauseeseen voikaan hienosti punoa tämän parin epävirallisen alun, joka oikeastaan on se ainoa oikea, eheä, ja virallinenkin alku. Että paljon on tapahtunut ennen kuin on oikeasti päädyttykään yhteen.

Hän itse oli vain yksi Weasleyn pojista, ei järin komea eikä viisaskaan, mutta siitäkin huolimatta Hermione näki hänessä jotain, mistä pitää kiinni.

Sanoisin, että tää on mun lempivirke koko ficissä. Etenkin tuo alku. Siinä tulee sopivan hienovaraisesti esiin se, mitä Ron itsestään ajattelee, ja sekin sopivan vaatimattomasti. Ei mennä liikaa siihen että Ron jää veljien jalkoihin ja ystävänä on Valittu ja joutuu aina tyytymään siihen, mitä sattuu saamaan. Ja samaan virkkeeseen kivasti nidottu yhteen se, että Hermione rakastaa häntä joka tapauksessa.

Tykkäsin myös mainintana talvipakkasen kuivattamista hiuksista. Oi että kun se kuulostaa jotenkin niin kauniilta! Sellaiselta kotoisen fluffiselta :3

Ja awww toi loppu. Ihana yhteenveto heidän suhteestaan Ronin ajatusten näkökulmasta. Sopii oikein somasti yhteen tuon alun "mistä se oikein alkoikaan?" -pohdinnan kanssa.

♥

[Sisilja]

Yllätin itseni lukemasta Ron/Hermionea! Lukemani tämän parituksen ficit voi varmasti laskea jos ei yhden niin kahden käden sormilla. Pitäisi kokeilla uusia ja erilaisia pareja (hoho, hyvä sanoa näin kun kyseessä on canonpari!) useammin, koska saattaa löytää jotain näin söpöä kuin tämä!

Kirjoitit Ronista tosi hellästi, mikä on ihanaa. Usein Ronista tehdään ficeissä todellista pöljempi, mutta tässä hän oli syvällinen ja sensitiivinen ja oma hauska itsensä. Hermione oli myös hyvin tunnistettava, ihana yksityiskohta tuo toppi ja että vanhemmat voivat palata milloin vain!

Tulipa tästä hyvä ja lämmin mieli, kiitos!

[niiina]

Oi! Tämä oli todella suloinen ja todella realistinenkin.

Ainakin itse ajattelen, että nämä voisi olla hyvinkin juuri niitä ajatuksia, mitä Ronin päässä on liikkunut. Hän ei ole ollut koskaan rohkea näissä tyttöasioissa, mutta kyllähän hänestä on aina huomannut, että Hermione on kuitenkin siellä syvällä sisällä hänelle paljon muutakin kuin ystävä. Harvemmin tulee luettua Ron/Hermionea, koska jotenkin he on ehkä liian canonia itselle, mutta pakko silti myöntää, että pidin tästä todella paljon. Kirjoitat sulavasti ja todella selkeästi. Pidän tyylistäsi paljon.

”Sinun vanhempasi palaavat minä hetkenä hyvänsä”, Hermione huomautti ja suuteli Ronin syyllistä virnistystä.

”Olen nopea”, Ron sanoi.

”Sitä sinä kyllä olet.”

Tämä sai minut naurahtamaan! Voin hyvin kuvitella tuon ihan mielessäni.

Kiitos sinulle tästä pienestä pätkästä ja mukavasta lukukokemuksesta!

[Fiorella]

Tervehdys kommenttiarpajaisista.

Valitsin tämän ficin, koska asetelmassa oli jotain aika hellyttävää. Ron on jotenkin niin vaivaantunut ja vähän kömpelö, että taitaa itsekin välillä ihmetellä, kuinka on onnistunut saamaan Hermionen tyttöystäväkseen. Hermionen itsevarmuudelle onkin Ronin seurassa käyttöä. Kun isä vihjailee nolostuttavasti vinkkejään ja saa pelätä että äiti tupsahtaa huoneeseen, niin onhan se rauhoittavaa että Hermione pysyy tyynenä ja tykkää takaisin vaikka Ron reppana tunteekin olevansa jotain aika tavallista ja ei kovin arvokastakaan. Onhan se aika hienoa kuitenkin tulla tytön valituksi, vaikka muitakin ottajia olisi ollut.

Tässä oli ihanan lempeä tunnelma ja kumpikin oli pikku naljailustakin huolimatta hyvillään ja hymyssä suin. Hellytti se lukijaakin. Kiitos tästä pikku tunnelmapalasta.