Kirjoittaja Aihe: Teen Wolf: Minä olen veljeni vartija | S | Scott & Stiles  (Luettu 1476 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Ficin nimi: Minä olen veljeni vartija
Kirjoittaja: Lyra
Fandom: Teen Wolf
Vastuunvapaus: En omista kyseistä sarjaa, enkä saa tästä tuotoksesta rahaa
Ikäraja: S
Varoitukset: maininta mahdollisesta itsemurhasta
A/N: Lisää Teen Wolfia. Tämä on Sokerisiivelle <3




Minä olen veljeni vartija




Scottin hiuksista putoilee bensaa pisara kerrallaan. Maassa on tyhjä kanisteri, jonka loppu sisältö on levinnyt asfaltille. Stiles kuulee Scottin jokaisen sanan, mutta valo välkähtelee jokaiseen suuntaan niin kirkkaasti.

Stilesin ajatukset ovat kuin sumua. Scott on vain muutaman hetken päässä itsensä tappamisesta ja Stiles tietää, ettei se ole Scottin vika. Että joku hallitsee Scottia ja että Scott ei ikinä oikeasti tekisi niin.

Sumun keskellä Stiles tietää varmasti vain yhden asian. Hän ei voi antaa Scottin kuolla. Hän astuu askeleen ja toisen. Hänen kenkänsä kastuvat ja hän kuulee jonkun kiljaisevan. Hän ei voi antaa Scottin kuolla. Hän ei voi antaa veljensä kuolla.

***

Stiles ei osaa itkeä. Scott pyyhkäisee kyyneleensä pois aivan kuin ei haluaisi näyttää itkevänsä, mutta Stilesin poskille ei valu yhtään kyyneltä. Otsalohkodementia. Stiles näkee hetken ajan äitinsä sängyssä ja hän tietää, ettei mitään ole tehtävissä, jos… Hän ei voi edes ajatella sitä.
“Stiles, jos sinulla on se, me keksimme jotain”, Scott sanoo. “Minä keksin jotain.” Stiles näkee Scottin silmissä surua ja, kun Scott katsoo häntä silmiin, hetken aikaa hänestä tuntuu siltä, että hän osaakin taas itkeä.

Scott kietoo kätensä hänen ympärilleen ja halaa lujempaa kuin koskaan.
“Stiles”, Scott mumisee hänen korvaansa. “Sinä olet minun veljeni. Minä en anna sinun kuolla.”

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 252
Kirjoitan juuri kommenttia Sinisiin kipinöihin ja tajusin, että en ole tätä kommentoinut, vaikka olenkin käynyt lukemassa :D Tämä on kamalan kipeä, mutta samaan aikaan ihana. Erityisesti tuo jälkimmäinen Stilesin osa satuttaa syvältä. Siinä on läsnä niin monta eri surun kerrosta, kun Stiles ja Scott molemmat pelkää Stilesin puolesta, ja toisaalta Stiles myös joutuu käymään uudestaan läpi äidin kuolemaan liittyviä muistoja.

Kiitos ❤

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"