Sateenkaaren värit | S | Charlie/Tonks/Remus | raapalesarja 8/8

[mursuhilleri]

Nimi: Sateenkaaren värit
Ikäraja: S
Gerne: drama, angst
A/N: Inspiroiduin Fake love not war -haasteesta. Koettelen tässä vähän rajojani erilaisten genrejen kanssa.


Sateenkaaren värit

1.

Hän oli kaunis jopa muunnellessaan nenäänsä porsaan kärsästä ankan nokkaan. Hänen purukuminpinkit hiuksensa heiluivat hänen kasvojensa kehyksinä. Hänen naurunsa sai kaikki hymyilemään.

Tonks viihdytti Kotikolon olohuoneessa nuorisoa muuntelemalla kasvojensa muotoa. Minä tietenkin olin nähnyt kaikki nuo temput kymmeniä kertoja jo kouluaikoina. Hymyilin silti niistä jokaiselle.

Olisin voinut katsella häntä tuntikausia kyllästymättä.

Olin silloin Kotikolossa toipumassa onnettomuudestani. Ukrainalainen rautamaha oli polttanut kaksi kolmasosaa selästäni. Tonks oli halunnut tulla tapaamaan minua heti, kun kuuli minun palanneen Englantiin.

Saapumispäivänään Tonks oli valellut mäkimeiramia selkääni. Silloin hän kysyi minulta kysymyksen, joka tulisi muuttamaan kaiken. Hän virnisti ja paljasti hampaansa.

”Haluaisitko sinä olla minun valepoikaystäväni?”


2.

Jopa Tonks nauroi omalle kysymykselleen. Minun sydämeni jätti yhden lyönnin välistä ja tunsin tukehtuvani.

”Sinun mikä-?” naurahdin hermostuneesti ja välttelin katsekontaktia.

”Niin”, Tonks nauroi valloittavaa nauruaan. ”Valepoikaystäväni. Tiedätkös, haluan tehdä Remusin mustasukkaiseksi.”

Ymmärsin Tonksin pointin, ja yritin hillitä sisälläni polttelevaa tunteiden sekamelskaa. Me olimme ystävystyneet alkuvuosinamme Tylypahkassa, ja minä olin siitä lähtien ollut korviani myöten rakastunut Tonksiin. Tiesin, että minun ei todellakaan pitäisi suostua hänen ehdotukseensa, tiesin, että sydämeni tulisi särkymään ennemmin tai myöhemmin. Kuitenkin, jokin pieni ajatus siitä mahdollisuudesta, että Tonks rakastuisi minuun, sai minut edes harkitsemaan.

”Ymmärrän”, sanoin pitäen ääneni rauhallisena vain vaivoin. Tunsin sydämeni murenevan. ”Totta kai.”

[Crys]

Äääääääääääääää!!! Voi mitä mahtia herkkua!!!! Tonks/Charlie<3 feikkisuhde<3 odotan jatkoa innolla!!!!

-Crys

[Thelina]

Oi hitsi, vaikuttaa kiinnostavalta! Hyvä aloitus, tykkäsin tuosta Charlien minäkertojana olemisesta ja voi miten sydäntäsärkevää, että Charlie on oikeasti ihastunut Tonksiin mutta tämä vaan haluaa valepoikaystävän! Ekassa osassa on jotenkin unelmoivan rauhaisa tunnelma, mutta tuo Tonksin kysymys jysähtää siihen kuin joku pahaenteinen kumahdus. Toisessa osassa mielestäni välittyy Charlien tunnemyllerrys hyvin. Tykkäsin näiden kirjoitustyylistä kovasti, joten jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa

[Fiorella]

Oi ei, mikä aloitus! Voi Charlie poloinen mihin oikein joutuikaan... Toisaalta, tilanne voi muotoutua vaikka minkälaiseksi. Odotankin uteliaana, miten tässä mahtaa käydä.

Tsemppiä myös genrevaihteluun! Muistan jostakin keskustelusta tästä aiheesta mainitun, joten sanonpa vain, että tämä lähti oikein hyvin liikkeelle ja herätti heti kiinnostuksen. Minäkin pidin kirjoitustyylistä näissä, ja maltan tuskin odottaa jatkoa.

[mursuhilleri]

Crys: Ääää! Tässä jo heti sitä jatkoa!
Thelina: Kiitos kiitos! Ihana kuulla, että pidit kirjoitustyylistä, olen tosi epävarma nimittäin sen kanssa. Kiitos vielä <3
Fiorella: Hienoa, että sinäkin pidit tästä! Kiitos paljon!!

A/N: Noniin, enpäs malttanut tämän kauempaa odotella jatkon julkaisun kanssa, minulla on tämä siis jo kokonaisuudessaan kirjoitettu. Tästä tuli tosi paljon angstisempi teksti kuin kuvittelin aluksi! Mutta kelvannee se näinkin


3.

Siinä me olimme, Kotikolon olohuoneessa viihdyttämässä nuorisoa. Minä ihailin Tonksin kaunista hahmoa nojatuolissa hörppien teetäni.

”Tee vielä se possu!” sanoi Ginny, joka oli haljeta naurusta. Tonks muunsi oman nenänsä porsaan kärsäksi ja veti silmät hassusti kieroon. Nuoret räjähtivät nauruun. Minä vain hymyilin.

Kaikki olivat siinä uskossa, että seurustelimme Tonksin kanssa. Äiti oli tahtonut järjestää meille suuret kestit. Hän sanoi, että oli tiennyt jo vuosia, että kuulumme yhteen. Olin katsonut vuorotellen äitiä ja Tonksia ja naurahtanut hermostuneesti.

Odotimme Remus Lupinia ja muita kiltalaisia joulun viettoon. Tonks odotti Remusia kuin kuuta nousevaa. Minä en tiennyt mitä ajatella, sillä olimme lähentyneet viime päivinä.

4.

Olimme useaan otteeseen kahden ollessamme löytäneet saman yhteyden, kuin vuosia sitten Tylypahkassa. Olimme maanneet vierekkäin sängylläni ja nauraneet, aivan kuten ennen vanhaan. Olin vaistomaisesti jopa laskenut käteni Tonksin kädelle, eikä hän ollut vetänyt omaansa pois. Olimme katselleet toisiamme silmiin, niin kuin ennen suudelmaa toista katsotaan. Mutta nämä hetket olivat aina keskeytyneet jännityksen ollessa huipussaan.

Havahduin ajatuksistani, kun ovelta kuului koputus. Ensimmäisenä saapui Sirius Musta valloittava hymy kasvoillaan. Harry ryntäsi olohuoneesta eteiseen halaamaan Siriusta, heti kun tämän ääni kuului ovelta.

Aivan muutaman minuutin kuluttua Siriuksesta, ovelle saapui Remus. Tämä asteli olohuoneeseen, tervehti kaikkia ja kävi istumaan toiseen nojatuoliin. Tonks kiemurteli paikallaan.

5.

”Hei Remus”, Tonks sanoi yrittäen pitää kasvonsa peruslukemilla.

”Tonks”, Remus vastasi nyökäten samalla.

”Kuulitko jo”, Tonks sanoi kipittäen viereeni ja nappasi minua kädestä. ”Me seurustelemme nykyään Charlien kanssa!”

”Niinkö?” Remus sanoi aidosti yllättyneen oloisena. ”Onnea.”

”Kiitos”, Tonks vastasi ja puristi minua kädestä niin, että veri tykytti sormissani. En ollut ennen nähnyt Tonksin punastuvan.

Tonks repi minut ylös nojatuolistani pitäen edelleen kädestäni kiinni, ja veti minut eteisaulan kautta huoneeseeni.

”No, miltä hän vaikutti?” Tonks tivasi. Ravistin kättäni, jotta hän päästäisi irti. Venyttelin kipeitä sormiani.

”Vähän yllättyneeltä, kai”, vastasin. Tuike syttyi Tonksin silmissä. Saatoin vain kuvitella, että hän katsoisi minuakin joskus noin.

[Crys]

Jee jatkoa! Voi voi, taitaa Charlieta harmittaa moinen UST :DD mutta kivaa, että he ovat löytäneet yhteyden! Aika suorasukaisesti Tonks tosiaan esitti asiansa Remukselle, sellanen hän kyllä onkin, mutta siitä kuvastui kivasti hänen jännityksensä kun hän ei malttanut edes yrittää esittää että Remus saisi (vale)seurustelun itse selville Ja voi Charlie kun on ihan lääpällää

-Crys

[Thelina]

Voi Charlieta, toisaalta hän on iloinen, kun saa olla Tonksin kanssa ja tuntea heidän lähentyneen, toisaalta sisimmässä koko ajan takoo se tietoisuus totuudesta ja tunnelma on jännittynyt. Tämä välittyy tekstistä hyvin, samoin muutkin tunteet, kuten Charlien vaivaantuneisuutta, kun Molly haluaa juhlistaa poikansa seurustelua ja Tonksin kärsimättömyys kuulla heti, mitä Remus ajattelee. Kirjoitat tosi hyvin, enkä ollenkaan huomaa mitään epävarmuutta, mistä olet puhunut, vaan ainakin minulle kolahtaa tämän tyylinen teksti ja olen tykännyt joka osasta, jokainen vie tarinaa eteenpäin ja rapsumuoto on kivaa luettavaa! 

[Fiorella]

Voi Charlieta, on päällimmäinen ajatus edelleen... Tonks viihtyy hyvin hänen seurassaan, muttei taida tajuta että Charlie tykkäisi enemmänkin kuin esittämällä, jos vain tilaisuuden saisi...

Pahinta että luultavasti Remus vieläpä näkee tilanteen läpi paremmin kuin nuoriso arvaakaan. Oi voi, kuinkahan pitkälle tämä yritys etenee, ennen kuin Tonks tajuaa tuottavansa murhetta rikostoverilleen?

Tämä etenee kivasti ja kertoo paljon, vaikka onkin raapalepituinen. Mielenkiinnolla seuraan, mitä tuleman pitää!

[mursuhilleri]

Crys, Heh, joo, oon aina pitänyt Tonksia jotenkin suorasukaisena tyyppinä ja tosiaan, Charlie parka.
Thelina, Kiitos paljon! Ihana kuulla, että pidit tästä edelleen. Hyvä jos epävarmuuttani ei huomaa ainakaan kovin paljoo.
Fiorella, Kiitos sinullekin kommentistasi! Nytpä nähdään, miten tässä käy!

A/N: Noniin ja vielä sit viimeiset osat tähän pieneen sarjaani Kiitos lukeneille ja kommentoineille <3 On tullut ihan super hyvä mieli, kun on saanut positiivista palautetta projektista, josta on itse niin kovin epävarma!
 

6.

Tonksin leveä virne paljasti hänen siistin hammasrivistönsä. Hän katsoi itseään huoneeni seinällä roikkuvasta peilistä ja asetteli hiuksiaan, joiden väri vaihteli tiheään tahtiin.

”Mitä sanot?” Tonks kysyi hiukset helakan punaisina. ”Ruusunpunainen, rakkaudenpunainen.”

Tonks oli ilmiömäinen, kuten aina. Olin nähnyt kaikki sateenkaaren värit hänen hiuksissaan, eikä mikään tehnyt hallaa hänen kauneudelleen.

”Pidän siitä”, sanoin hymyillen. Rintaani puristi, yritin hengittää niin syvään kuin pystyin. Tonks katseli itseään peilistä arvioiden. Hän päätyi kuitenkin tavalliseen purukuminpinkkiinsä. Hän virnisti ja kääntyi lähteäkseen.

Minä tartuin Tonksia ranteesta pysäyttääkseni hänet. Hän katsoi minua pyöreillä silmillään kuin kysyen, mitä aion. Vedin hänet lähemmäs, keräsin kaiken rohkeuteni ja suutelin häntä.

7.

Tonks irrottautui suudelmasta ja hänen kasvoillaan oli ilme, jota oli vaikea lukea.

”Mitä sinä kuvittelet tekeväsi?” Tonks tiuskaisi ja astui kauemmas minusta. Olin sanaton. Tonks pudisteli päätään ja asteli ovesta ulos.

Minä jäin huoneeseeni yksin. Istuin sängylle ja hautasin kasvoni kämmeniin. Mitä minä oikein olin ajatellut suudellessani häntä.

Jäin illaksi huoneeseeni. Äiti kävi illan mittaan kolmesti kysymässä, tarvitsenko jotain, ja onko kaikki hyvin. Vastasin kauneimmalla hymylläni valehdellen, että kaikki oli hyvin.

Kello tuli jo yksi, kun viimein pyyhin kyyneleeni ja ryhdistäydyin hakeakseni syötävää. Jouluisen illanvieton äänet olivat jo hiljenneet ja suurin osa läsnä olleista oli jo siirtynyt koteihinsa tai huoneisiinsa.

8.

Minä astelin portaita alas, enkä kuullut äännähdystäkään portaiden natinan lisäksi. Talo vaikutti autiolta. Kuljin eteisaulan poikki ja kuulin kuitenkin ääniä olohuoneesta. Kurkistin sisään, katsoakseni, kuka vielä valvoi.

Tonks ja Remus istuivat sohvalla takkatulen ääressä. Tonks nojasi Remusin olkapäähän tämän silittäessä hänen hiuksiaan. Katselin heitä sydän sirpaleina ja kyyneleet kirvellen silmissäni. Pyyhin poskellani vierivän kyyneleen hihallani ja käännyin kannoillani. En hakenut syötävää, nousin vain portaat ylös ja kävelin huoneeseeni. Oven suljettuani romahdin polvilleni lattialle ja painoin otsani puiseen lattiaan.

Minä tiesin, että sydämeni tulisi särkymään, mutta silti lähdin leikkiin mukaan. Moitin itseäni, moitin Tonksia, en edes voinut olla onnellinen hänen puolestaan.

[Fiorella]

Ohoh! Sepäs olikin yllätyslopetus, ainakin minulle. Taisin alitajuisesti toivoa, että Tonks näkisi tilanteen yli ja antaisi Charliellekin mahdollisuuden. No, ehkä se olisi ollut toiveajattelua; mikään ei ole niin sokea kuin rakastunut nainen? Siihen nähden, että olen iso Tonks/Remus -shipperi, tuntui pahalle Charlie-ressukan puolesta!

Olin nähnyt kaikki sateenkaaren värit hänen hiuksissaan, eikä mikään tehnyt hallaa hänen kauneudelleen.

Tämä oli kaunis kohta, ja samalla avasi tuon tekstin nimen hyvin.

Tonks nojasi Remusin olkapäähän tämän silittäessä hänen hiuksiaan.

Jäin edelleen miettimään, olisiko Remus toiminut näin tilanteessa, jossa kuvittelisi Tonksin ja Charlien todella seurustelevan, varsinkin kun on olettaakseni canonin tapaan ilmoittanut Tonksille jo aiemmin olevansa hänelle liian vanha ja viallinen jne. Päädyin ajattelemaan, että Tonks on lopulta pulpsauttanut totuuden suustaan, jolloin Remuksen ei tarvitse pelätä loukkaavansa kumpaakaan (ainakin jos hän kuvittelee Charlienkin vain esittäneen roolia).

Jäin myös miettimään, miten tarina tästä jatkuisi, aika kiehtovaa itse asiassa. Oliko kyseessä vain Charlien ylireagointi tunnekuohussa havaitsemaansa näkyyn, vai oliko Remus vain ystävällinen tutulle tyttöselle? Syttyikö todellinen romanssi (sehän on kieltämättä canonia ) ja Charlie joutui nielemään tunteensa, vai mahtoiko Tonks huomata olleensa jonkinlaisen tyttömäisen ihastuksen huumassa ja palata huomaamaan, että ystävyydestä voisi syntyä jotakin syvempääkin? Teksti jätti tietyssä mielessä kaikki vaihtoehdot auki, joten se ei ole ihan niin surullinen kuin miltä ensi alkuun tuntui.

On tullut ihan super hyvä mieli, kun on saanut positiivista palautetta projektista, josta on itse niin kovin epävarma!

Minusta sinulla ei ole mitään syytä epävarmuuteen. Ficci on alusta loppuunsa saakka sujuvaa, miellyttävää luettavaa, tarina kulkee eteenpäin pitäen mielenkiinnon yllä ja silti onnistuu yllättämään lukijansa useammassakin kohtaa. Pituus on kompakti ja helppo seurattava niillekin, jotka eivät pidempään jaksaisi keskittyä (itse olisin kyllä mieluusti lukenut pidemminkin!) ja vaikka tässä on paljon omaa, ficci siltikin seurailee uskottavasti kirjan canonia.

Tutkailin uudestaan alkua ja totesin, että alkutiedot olivat niin lyhyet, että siellä ei ollut genremainintaa. Niinpä lukijana ei ehkä tiennyt mitä on luvassa, ja sekin piti vähän varpaisillaan. Tämä toimii yhtä lailla romantiikkana kuin angstinakin. Minusta teit hyvää työtä tämän kanssa, ja teksti täyttää myös mainiosti haasteen vaatimukset. Voit siis mainiosti vähän röyhistää rintaa ja hymyillä peilille - hyvin meni! Sinulta sujuu huumori, mutta ei se muutakaan genreä pois sulje.

[Thelina]

Voisin melkein kopioida Fiorellan kommentin tähän! Minäkin jostain syystä toivoin alitajuisesti Charlien kannalta onnellista loppua, vaikka mitään viitteitä teksti ei sellaiseen ollut antanut. Sydäntä särki tuo Tonksin kommentti suudelman jälkeen! Ja kun Charlie näkee hänet Remuksen kanssa, tuli vain sellainen olo, että no niin, se siitä sitten. Mutta Fiorella on kyllä oikeassa siinä, että nythän nähtiin vain Charlien näkökulma, joten tietyllä tavalla loppu jäi avoimeksi.

Minustakin tuo sateenkaari-kohta oli ihana <3 ja edelleen Charlien tunteet välittyvät tekstistä hyvin. Raapaleiden kirjoittaminen ei ole aina helppoa, koska yhteen osaan mahtuu niin vähän, mutta minusta tässä oli onnistuttu tekemään juuri sopiva kokonaisuus näistä kahdeksasta rapsusta (muuten ekaan viestiin taisi vielä jäädä päivittämättä, että tämä valmistui, siellä lukee 5/8). Ymmärrän kyllä tuon, miten uusien tekstien suhteen on epävarma olo, itsekin olen hautonut monia pöytälaatikossa kuukausikaupalla ennen julkaisua, mutta kuten sanoin aiemmin, tämä on tosi hyvin kirjoitettu ja tykkäsin kokonaisuutena tosi paljon, vaikka sydän vähän särkyikin Charlien takia <3. Hienoa työtä ja kirjoita ihmeessä lisää!

[Crys]

Oo jee kappas tähän tulikin jo loput osat, ois menny ihan ohi ellen ois kattonu tuosta näytä uudet vastaukset nappulasta!

Heiiiiii!!!! Ei saa :DDD : ((( No joo, sisäinen angstikuningattareni nauttii tästä lopetuksesta, mutta silti voi Charlia parka : ((( No, sentään Charlie uskalsi tehdä jotain, jottei jälkeenpäin ala miettimään että olisiko voinut käydä toisin, kirpaiseehan se silti (sekä Charlieta että mua lol XD ) Ja ah pitääpä vielä kehua tuota sateenkaaren värit -otsikkoa kun viimein tajusin sen merkityksen, hyvä että selitit sen auki tälläsille puupäilleki XD
 
Kiva että sulla on jäänyt tästä kiva mieli, olet ansainnut sen, eikä tosiaan mitään epävarmuuksia huomannut ollenkaan. Tää oli kiva pieni rapsusarja, johon ehti kiireiden keskellä paneutua juuri sopivasti, joten kiitos sulle tästä

-Crys

[mursuhilleri]

Fiorella, itse kuvittelin sen niin, että Charlien ollessa poissa, Tonks oli selittänyt tilanteen Remusille. Kiitos paljon ihanasta kommentista! Olen tosi otettu!

Thelina, Kiitos sinullekin, että luit ja kommentoit! On tullut tosi hyvä mieli, kun on saanut positiivista kommenttia jostain, mistä on itse niin epävarma!

Crys, ihana, ota tästä tomaatti <3 Kiitos myös sulle! Ihana kun luit tämän!

[Vanilje]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Valitsin tämän listauksestasi, koska paritus kiinnitti huomioni, enkä ole tainnut ennen Charliesta ja Tonksista lukea yhdessä. Vaikka tässäkään he eivät loppujen lopuksi varsinaisesti yhdessä olleetkaan. Ihan surku tuli Charlien puolesta. : ( Etenkin ensimmäisen ja viimeisen raapaleen myötä, kun jo ensimmäisessä pätkässä Charlie tiedostaa, että hänen sydämensä luultavasti tulee särkymään, ja niinhän siinä sitten lopulta kävi. Toisaalta kiinnostuin tästä parituksesta ja ajatus heistä hyvinä ystävinä jo Tylypahkassa on todella suloinen. Tätä lukiessa heräsikin kiinnostus, että mitä kaikkea onkaan tapahtunut ennen tämän raapalesarjan tapahtumia. Ja toisaalta myös tämän jälkeen!

Kiva elementti tässä tekstissä olivat nuo erilaiset värit, jotka kulkivat tavallaan koko tarinan läpi ja samalla sitoivat otsikon kokonaisuuteen. Hieno yksityiskohta! En myöskään muistaakseni ole ihan hetkeen lukenut tekstiä, jossa olisi käytetty minä-kertojaa. Se oli mielenkiintoinen valinta ja toimi tässä. Sen myötä tuntui, että pääsi paremmin Charlien ajatusmaailmaan sisään, mikä hyvinkin voisi olla erilainen kuin mitä hän antaa ulkoisen olemuksen perusteella olettaa. Charlien tunteet olivat myös lähes käsinkosketeltavia; pystyin lukiessa aistimaan, miten kipeältä hänestä tuntuu, kun Tonks puhuu Remuksesta tai kun Charlie näkee Tonksin Remuksen seurassa. Mutta toisaalta välittyi myös Charlien kiintymys Tonksiin, ja toivonkin, että heillä olisi jonkunlaista yhteistä tulevaisuutta vielä näiden tapahtumien jälkeenkin.

Tonks oli ilmiömäinen, kuten aina. Olin nähnyt kaikki sateenkaaren värit hänen hiuksissaan, eikä mikään tehnyt hallaa hänen kauneudelleen.

Minustakin tämä kohta oli jotenkin tosi suloinen ja kertoi hyvin siitä, miten kauniisti Charlie Tonksista ajattelee.

Tämä oli tavallaan suloinen, mutta surullinen, hyvin elämänmakuinen pätkä! Kiitoksia tästä! ♥

[mursuhilleri]

Vanilje, voi, kiitos kommentistasi! Minä itse rakastan Charlieta ja Tonksia yhdessä, joten minua oikein sattui sydämeen kirjoittaa tätä!

[Tikkis]

Kommenttikampanjasta moi!
Selasin sun listausta melkoisella mielenkiinnolla, koska siellä oli paljon kaikkea erikoista, mitä olisi voinut tulla valinneeksi. Lopulta olin vähän tylsä, kun valitsin muuta kuin huumoria. Tämä kuitenkin sopi tän päivän melankoliaan aika mainiosti, ja asetelma Charlie/Tonks/Remus oli se, mikä sai mut valitsemaan just tän ficin.

Pidin tän tekstin tunnelmasta ihan alusta loppuun. Charlie minä-kertojana toimi tosi hyvin. Voi raasua, joka on ollut niin pitkään ihastunut Tonksiin, joka on pitänyt tätä vain hyvänä ystävänä, jopa niin hyvänä, että sitä voi pyytää valepoikakaveriksi. :< Tonks oli räiskyvä oma itsensä ja hänestä kävi myös hyvin ilmi, miten hän oli niin ihastunut Remukseen. Ei pelkästään Charlien näkemyksen kautta vaan myös siinä, miten hän oli malttamaton kertomaan Remukselle hänen ja Charlien (feikki)suhteesta, siitä miten malttamattomana kyseli Charlielta Remuksen reaktiota uutiseen ja sitä, miten hän yritti peilin edessä miettiä, mikä väri sopisi hänelle parhaiten, jotta Remus kiinnittäisi häneen huomiota.

Myös mä pidin erityisesti kohdasta, jonka Fiorellakin nosti esiin.

Olin nähnyt kaikki sateenkaaren värit hänen hiuksissaan, eikä mikään tehnyt hallaa hänen kauneudelleen.

Tosi suloisesti ajateltu, ja tykkäsin siitä, miten just tästä kohdasta oli otettu tekstille otsikko. Se kuvastaa tosi hyvin sitä, millainen Tonks on ja miten Charlie Tonksin näkee. Ai että! <3
Mun kävi Charlieta todella kovasti sääliksi, kun hän rohkaistui suutelemaan Tonksia, ja sitten Tonksin reaktio olikin tuollainen. Ei minkäänlaista ymmärrystä tai edes pahoitteluja, ettei tuntenut Charlieta kohtaan samoin. Lähteä vaan kylmästi ovesta pihalle ja sieltä melkeinpä suoraan Remuksen kainaloon.

Mäkin hieman ihmettelin tilannetta, jossa Remus ja Tonks olivat jääneet kahdestaan valveille vierekkäin. Mietin jopa, että oliko Remus Tonksin lohduttaja, jos Tonks olikin väittänyt esim. Charlien jättäneen sen.
Olisin kanssa lukenut tästäkin mielelläni pidempään (niin kuin aina, kun hyvät tarinat loppuu vähän liian aikaisin), mutta toisaalta tää jätti tilaa myös omille tulkinnoille tai mahdollisuuden yhdistää tää teksti näppärästi canoniin, joten oli tää riittävä tällaisenaankin.

Kiitos tästä! Tykkäsin!

[mursuhilleri]

Tikkis, kiitän suuresti! Ilahduin pitkästä kommentistasi. Kiva kun valitsit tämän tekstin, tämä on omiakin suosikkejani Kiitos vielä!

[Larjus]

Olipas kiva lukea fici sellaisesta feikkisuhteesta, jossa hahmot eivät lopulta päätyneetkään yhteen! Vaikka samaan aikaan mun kävi Charlie sääliksi :< Raasu, kun ei saanut tunteilleen minkäänlaista vastakaikua.

Tiesin, että minun ei todellakaan pitäisi suostua hänen ehdotukseensa, tiesin, että sydämeni tulisi särkymään ennemmin tai myöhemmin.

Charlie sanoo heti alussa näin, mutta silti sitä itsellä oli kyllä koko ajan sellainen pieni taka-ajatus/toive, että mitä jos sittenkin... Olihan tässä paljon hetkiä, jotka olisivat voineet tehdä valheesta totta! Tykkään kyllä Tonks/Remus-parituksestakin tosi paljon ja kuten sanoin, tällainen loppuratkaisu oli tosi kivaa vaihtelua (koska varsinkin ficimaailmassa sitä harvemmin näkee).

Tonks oli ilmiömäinen, kuten aina. Olin nähnyt kaikki sateenkaaren värit hänen hiuksissaan, eikä mikään tehnyt hallaa hänen kauneudelleen.

Tästä kohdasta tykkäsin tosi paljon ♥ Kuvaa hyvin Tonksia kuin myös sitä, miten vahvasti Charlie häntä kohtaan tuntee. Kivasti siinä mainittiin myös tämän

Ja mut siis äää toi loppu 😭 Charlie raukka, kylläpä vaikutti torjutuksi tuleminen häneen vahvasti... Mutta eipä se kai ole ihmekään. Veikkaan että samaan aikaan Tonkskin tunsi itsensä vähän petetyksi, vaikka valesuhdetta olikin alun perin itse ehdottanutkin. Minäkin oletin, että hän olisi kertonut totuuden (tai ainakin jotain sinne päin) Remukselle enkä siksi nähnyt mitään ihmeellistä lopun kohtauksessa. Joko valesuhteen esittäminen toimi juuri niin kuin Tonks oli ajatellutkin tai sitten jonkin pienen "kiertoreitin" kautta mutta hän selvästi sai mitä halusi. Toisin kuin Charlie... Voi äää, toivottavasti Charlie pääsee vielä yli tuosta tilanteesta, ei jää moittimaan itseään ja ehkä pystyy vielä iloitsemaankin Tonksin (ja Remuksen) puolesta!

[mursuhilleri]

Larjus, haha, mä just oon miettinyt viimeisen vuoden sisään, että ottaisin tämän tekstin uudelleenkirjoitusprojektiksi Musta tässä on ihan kiva idea, mutta toteutus on aika kömpelö. Oon tämän kirjoittamisen aikaan testaillut eri genrejä ja hakenut sitä omaa tyyliä, niin tämä ei ole mitenkään kovin upea taidonnäyte Mutta siis kiva kun kaivoit tämän vanhan tekstin jostain Finin syövereistä ja jätit kommenttiakin Ihana kuulla, että tämä oli kiva lukea ja tykkäsit muutenkin tekstistä <3  Kiitos!

[Sokerisiipi]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta!

Mielenkiintoinen paritus houkutteli minut tämän ficin pariin. Tykkäsin tästä erityisesti siksi, että kaikki toimivat yhtä huonosti ja siitä syntyi tämä mahtava sotku! Oh yes, give me the drama! Charlie pimitti tunteitaan ja lähti feikkisuhteeseen painavilla taka-ajatuksilla ja Tonks tahtoi huomiota ja kontaktia Remukselta ihan väärällä tavalla! Herkullista.

Charlien rakkaus Tonksia kohtaan oli riipaisevaa luettavaa. Juuri tuollainen salainen, itseensä kietoutunt kaipuu on kipeintä ja pettävintä lajia! Sitä alkaa helposti kuvitella, että toinen vastaa tunteisiin, varsinkin, kun ollaan ystäviä ja toinen on vain ystävällinen. Todella taitavasti olit sen luonut tähän tekstiin. Charlien tunteet ja kokemukset olivat aitoja ja koskettavia.

Tonks, Tonks. Voi Tonks! Minusta idea feikkisuhteesta kyllä jotenkin sopii Tonksille. Vähän sellainen hupsu, ei loppuun asti ajateltu idea, johon suin päin rakastunut voisi päätyä. Tonks oli tässä jotenkin niin hellyttävän häikäilemätön Hänelle kaikki oli kuin jännittävää peliä. Feikkisuhde tuntui juurikin nuoren ihmisen päähänpistolta, ja kontrasti säntäilevän Tonksin ja vakavan, aikuismaisen Remuksen kanssa oli upea. Ihanaa, että Tonks kuitenkin lopulta päätyi olemaan rehellinen Remukselle. Ehkä Charlien yllätyssuudelma sai Tonksin tajuamaan, että tässä leikitellään oikeilla, vakavilla asioilla ja ihmisten tunteilla. Ehkä se sai Tonksin jättämään pelleilyn ja olemaan rohkea ja haavoittuva.

Vain Charlie jäi kuin nalli kalliolle sydän palasina. Mutta kuten hän itsekin toteaa, hän itse lähti leikkiin vääristä syistä ja poltti näppinsä. Hän petti sekä itseään että Tonksia, joka luuli vain pitävänsä hauskaa ystävän kanssa. Joten lopputulos on varsin realistinen (siitäkin pidin!) vaikkakin ikävä. Ehkä tämä kokemus kuitenkin opetti jotain myös Charlielle. Sydänsurusta seuraava tuska on hirveää, mutta niin on myös turhassa toivossa itsensä roikottaminenkin.

Tosi kiva ja herkullinen ficci ihmisistä ja erehdyksistä! Ihanan inhimillinen ja samaistuttava. Kiitos, pidin tosi paljon!!