Kirjoittaja Aihe: Multifandom: Pimeää ja valkoista • K11 • 6.12. Avengers -ficci!  (Luettu 3157 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Pimeää ja valkoista
Multifandom • K11 • joulusia ficcejä eri fandomeista

Nimi: Pimeää ja valkoista
Osasto: Toinen ulottuvuus
Fandom: 24 eri fandomia (Multifandom)
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: K-11
Tyylilajit: Laidasta laitaan!
Vastuunvapaus: En omista, lainaan vain.


Pimeää ja valkoista - jouluficcejä! Tähän olen koonnut fandomkimaran erilaisia fandomeita, joita olen kaivellut sieltä sun täältä. Eri toivetopiceista, Hormipulverista ja vakoilu- sekä tutkimustyöllä, jolla haluan ilahduttaa kanssafiniläisiä. ♥ Toivottavasti näistä jouluisista ficeistä löytyisi sinunkin suosikkisi, sillä fandomeita tulee olemaan huimat 24! Joulukalenteri hengessä siis mennään, ilman varoituksia, ilmoittaen ficcien alussa fandomit ja tarkempi ikäraja, mutta maksimissaan K11 mennään.

Ficit ovat toisistaan irrallisia, mutta kaikissa on yhteistä pieni talvenhenki ja niissä esiintyy toiveita, joita finiläisillä on ollut. Toivotan tämän myötä koko Finille hyvää joulua, vaikka kaikille 20000 finiläiselle en omaa ficciä kirjoittanutkaan. ;) Mukavaa joulumatkaa, jossa päivät ovat pimeitä, mutta joulumme lumenmyötä valkoinen. (Tai ainakin toivotaan kaikille valkoista joulua!)


Ps. En lupaa joka päivä luukkua, mutta 24 kuitenkin joulukuun aikana.

Julkaistuja jouluja:
Kuinka Effie hurmataan, S, Nälkäpeli
Alabastalainen jouluperinne, K11, One Piece
Pohjoinen ja muita ficcejä Westerosista, K11, Game Of Thrones
Kylpytuokio, S, NANA
Sovittu tapaaminen, S, Avengers
« Viimeksi muokattu: 06.12.2019 01:56:14 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Nimi: Kuinka Effie hurmataan
Fandom: Nälkäpeli
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: Sallittu
Tyylilajit: fluffia ja draamaa
Vastuunvapaus: Suzanne Collinsille kunnia hahmoista, ym. ♥
A/N: Tämän ficin halusin kirjoittaa silmällä pitäen erityisesti Ayudaraa, joka on kova Effie/Haymitch -fani ja kiitoksena kaikista Roope/Kultuistasi, joihin olen ihan myytynä. Toivottavasti pieni, vähän kankeasti kirjoitettu Nälkäpelificci tuo iloa arkeesi!


Kuinka Effie hurmataan

Oli kysymys, joka vaivasi Haymitchia. Tavallisesti hän osasi toimia ja ratkaista pulmat, mutta ei tällä kertaa ja se oli ärsyttänyt Haymitchia.

 Haymitch kyllä osasi keinot, joilla selvitä Nälkäpelistä. Hän oli oppinut, miten selvitä elämästä. Oli sekin taito, että hän oli oppinut käsittelemään liekehtivän tytön temperamenttia omalla tavallaan.

Haymitch tiesi paikkansa vyöhykkeellä kaksitoista, johon oli asettunut kapinan jälkeen. Oli uudelleenrakentamisen aika ja Haymitch kuului kotiin.

Yhtä asiaa hän ei vain tiennyt. Asia teki Haymitchista ärtyisän, mutta siitä huolimatta hän pakkasi vähäiset tavaransa ja valmistautui lähtöön kohti Capitolia.

Rautatiet oli saatu kuntoon ja Haymitch tiesi, ettei voisi enää viivytellä enempää junasta, eikä väittää ettei voinut poistua vyöhykkeeltä kaksitoista. Katniss oli luvannut huolehtia hanhista ja talosta, kun Haymitch olisi poissa.

Junan saapuessa Haymitch nousi sen kyytiin ajatuksiinsa vaipuneena. Haymich katseli ikkunasta, miten lumi pyörteili tuulen puuskissa lasin takana, kunnes sulki verhot talvimaisemalta ja taakse jäävältä kodilta.

Haymitch pohti pulmaansa, kun juna kiisi kohti Capitolia.

*

Effie oli Haymitchia vastassa yhtä räiskyvänä kuin tavallisesti . “Viimeinkin sinä tulit”, Effie sirkutti ja suikkasi suukon Haymitchin poskelle. He lähtivät kävelemään kohti Effien asuntoa ja sopivat ottavansa matkalla noutoruokaa. Effie ei ollut erityisen hyvä kokki, minkä Haymitch oli oppinut heidän tutustuessaan Nälkäpelien ulkopuolella.

He olivat sopineet jo ajat sitten (tai Effie oli sopinut), että he viettäisivät yhdessä joulunpyhät. Effie oli vaatimalla vaatinut, kunnes Haymitch oli suostunut. Ei Haymitch ollut kamalasti vastustellut loppujen lopuksi.

Silti hän mietti, mitähän joulusta tulisi. Kun hän oli Effien kanssa. Kahden.

“Hieman joulumieltä sinuunkin”, Haymitch tajusi Effien sanovan ja havahtui harhailevista ajatuksistaan. Haymitch oli yrittänyt hetken aikaa kuunnella, mutta vaipunut omiin ajatuksiinsa niillä paikkeilla, kun Effie oli alkanut höpöttää jotain mistelistä, onnettomasta sattumuksesta ja Octavian pusutaudista.

“Kai vyöhykkeellä kaksitoistakin juhlitaan joulua?” Effie kysyi ennen kuin Haymitch ennätti rekisteröidä, että häneltä odotettiin vastausta.

“Vaatimattomasti”, Haymitch vastasi. Effie säteili sanoessaan: “Tämä joulusi ei ole vaatimaton, kun olet kanssani.”

*

Haymitch ja Effie söivät kevyen illallisen naisen asunnolla lähellä Capitolin keskustaa, joka oli saatu kunnostettua lähes kokonaan kapinan jäljiltä.

“Maistuva ruoka, mutta hieman liian tulinen”, Effie arvosteli, kun oli tyhjentänyt lautasensa. Haymitch söi edelleen ruokaansa ja katseli, kuinka Effie korjaili joulunpunaista huulipunaansa. Effien asu- ja meikkikokonaisuus sai naisen muistuttamaan koreaa joulukuusta. Haymitch päätti, että oli parempi olla sanomatta ajatustaan ääneen, ettei Effie loukkaantuisi.

“Menisimmekö jouluaukiolle?” Effie ehdotti korjattuaan meikkinsä ja Haymitchin syötyä lautasensa tyhjäksi. Haymitch mietti mieltään vaivaavaa kysymystä ennen kuin vastasi: “Jos haluat, Effie.”

He pukeutuivat ja lähtivät kohti aukiota. Mitä lähemmäs he kävelivät, sitä koreampia joulukoristeita matkalla oli.

*

Jouluaukio muistutti hetken ajan Nälkäpelistä, kun Haymitch näki mielessään tribuutit aukiolla ja yleisön arvostelemasas näiden asuja. Muisto väistyi pian, kun Effie tarttui Haymitchia kädestä ja veti katsomaan joulukuusta.

Se oli valtava ja koristeltu niin, että jokainen vyöhyke oli edustettuna. Tapa, jolla jouluperinteet vyöhykkeiltä ja Capitolista oli kasattu osaksi kuusen koristuksia, sai Effien henkäisemään ihastuksesta.

“Aivan ihana! Eikö sinustakin?” Effie kysyi. Haymitch vastasi myöntävästi. Sitten Effie veti Haymitchin mukanaan katselemaan muitakin koristeita. “Ei ainoatakaan misteliä”, Effie ihmetteli ja vilkuili Haymitchia kuin odottaen tämän olevan samaa mieltä.

Effie, joka piteli Haymitchia yhä kädestä tuli vedetyksi syleilyyn. Haymitch katsoi tätä pidellessään tiukasti kiinni ja murahti: “Emme tarvitse misteliä.”

Haymitch suuteli Effietä, joka ei vaikuttanut hämmästyvän. Tämä vastasi suudelmaan tavalla kuin he olisivat suudelleet ennenkin.

“Tuo ei ollut erityisen romanttista”, Effie naurahti posket punaisina.

“Ehkäpä siinä tapauksessa kerrot, kuinka Effie Trinket hurmataan”, Haymitch haastoi Effien virnistäen.

Sillä parhaitenhan Effie hänen kysymyksensä vastauksen tiesi.
« Viimeksi muokattu: 01.12.2019 20:42:09 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Nimi: Alabastalainen jouluperinne
Fandom: One Piece
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: K11
Paritus: Luffy/Zoro
Tyylilajit: fluffia ja draamaa
Vastuunvapaus: Eiichiro Odalle kunnia hahmoista, yms. ♥
A/N: Tämä on joulu- ja syntymäpäivälahja Ronenille, jossa on ripaus toiveita ja Odon omituista mielikuvitusta, joka lähti yhtä lennokkaasti omille teille kuin Luffylla konsanaan, haha. (Tämänhän siis piti olla joulujuhlaa Going Merryllä, mutta inspiroiduin ajatuksesta "kaukana sivistyksestä", jota Ronen toivoi.) One Piecen pariin oli kiva palata ja vähän sooloilin, että mukana on Joulupukki (tavallaan), vaikka tuskinpa Grand Linellä tai Luffyn kotiseuduilla sitä tunnetaan ainakaan samalla tapaa kuin täällä. Laitetaan se taiteilijanvapauksien piikkiin!

Julkaisen tämän jo tänään, kun hättäillessäni menin jo julkaisemaan "ensimmäisen luukun", kun tähän ei ollut ideaa. Idea kuitenkin putkahti aika nopsaan sitten lopulta, haha. Ronen juhlii tänään ikääntymistään, joten  kaksi luukkua samana päivänä olkoon sallittua, kun en markkinoi tätä joulukalenterina suoranaisesti vaan fandomkimarana! Tuplasti jouluiloa kaikille! Otsikko ei ihan sovi, mutta olkoon nyt tämä!


Alabastalainen jouluperinne

“Ollaan aika kaukana kaikesta”, Zoro huomautti. Luffy oli samaa mieltä ja tämä oli vaatinut Zoron keksimään itselleen viihdykettä, kun laiva oli suorastaan madellut viime päivät tuulen ollessa leuto. Going Merry eteni liian verkkaisesti, jos Luffylta kysyttiin.

“Minä haluan Zoro tekemistä”, Luffy parkui. Se samaan aikaan ärsytti ja huvitti Zoroa, joka otti toisen kainaloonsa. Kaukana kaikesta oli tehnyt heistä hieman vetäytyviä, eikä Zorokaan ollut jaksanut Luffya aivan koko aikaa.

Siinä, missä muut piraatit olivat alkumatkan yhdessä olon ja remuamisen jälkeen alkaneet vetäytyä omien asioidensa pariin, Luffy oli alkanut vaatia entistä enemmän huomiota. Milloin mistäkin asiasta tämä keskeytti Namin, joka koetti tulkita säätä ja heidän mahdollisuuksiaan päästä seuraavaan saareen ennen ruuan loppumista tai kiusasi Sanjia, jonka yksi päätoimenkuvista tuntui olevan estää Luffya varastamasta ruokaa tylsyyteensä.

Eikä Luffy ollut unohtanut muitakaan: Robinia tämä oli koettanut saada viihdyttämään itseään marjavoimilla, Usoppia yllyttää milloin mihinkin ja Chopperille oli jopa esittänyt, että oli tullut sairaaksi pitkäveteisyydestä.

Kaikki olivat hätistelleet Luffyn tiehensä ja vakuuttaneet, että pian heillä olisi edessään saari ja taas uusia seikkailuja. Nyt Luffy oli Zoron kimpussa ja kiehnäsi tätä vasten, yrittäen vetää tämän tuhmuuksiinkin keskellä kirkasta päivää kannella, missä Sanji käyskenteli poltellen tupakkaa. Zoron kasvot punehtuivat sitä mukaa, kun Luffy kävi rohkeammaksi, kunnes hän sai idean: “Mitä, jos muisteltaisiin. Juteltaisiin. Seikkailuista”, tämä ehdotti. Luffy näytti harkitsevan hetken tarjousta.

“Hyvä on”, Luffy vastasi. Kapteeni lopetti kiehnäämisen, mutta asettautui paremmin Zoron kainaloon ja kietoi kätensä toisen kaulaan.

“Muistatko, millaista oli kahdestaan?” Zoro kysyi ensimmäisenä. Hän muisti itse hyvin kirkkaasti, miten he olivat alottaneet matkansa kahden. Vain hän ja Luffy aavalla merellä, seikkailunjanoisina ja Zoro valmiina seisomaan loppuun asti Luffyn rinnalla. Se seikka tosin ei ollut muuttunut miksikään, sillä Zoro tulisi aina olemaan Luffyn rinnalla. Tavalla tai toisella, vaikka se sitten tarkoittaisi tarinatuokioita, joita Luffyn mieliksi kannattaisi hieman värittää.

“Muistan”, Luffy vastasi ja hetken he rupattelivat aiheesta. Zoro kuitenkin huomasi Luffyn pitkästyvän, kun tarinassa ei oikeastaan ollut kovin jänniä käänteitä.  Zoro ei ollut paras tarinankertoja, vaikka parhaansa yrittikin Luffyn mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Hän oli jopa lisännyt muutaman merihirviön, joita he eivät olleet kohdanneet.

“Hei, hei!” Luffy huudahti saadessaan idean. “Oletko miettinyt, miltä tuntuisi viettää joulua aavikolla?” Joulu ei ollut lähimaillakaan, Zoro tuumasi, mutta ei kommentoinut. Hän antoi Luffyn rikkaan ajatuksenjuoksun mennä menojaan.

“Aavikolla niin kuin Alabastassa?” Zoro kysyi ja pohti Luffyn älynväläystä.

“Joo!” Luffy intoili ja alkoi selittämään, miten kaktuksesta saisi joulukuusen…

Zoro ja Luffy olivat pitkästä aikaa Alabastan aavikolla. Aavikon viileään yöhön olkihattupiraatit olivat koonneet kokon, jonka ympärillä juhlittiin. Nami ja Vivi tanssivat kokon ympärillä keinuttaen lanteitaan samassa rytmissä. Vivi lauloi kotimaansa perinnelauluja. Usopp esitti omaa temppuiluaan viihdyttäen Robinia ja Chopperia.

Sanji paistoi pienemmän nuotion äärellä heille herkkuja, jotka olivat alabastalaishengessä valmistettuja jouluruokia. Luffy oli tuonut joulun Alabastaan ja saanut mukaansa Vivin rakastamaansa juhlaan. Lahjat oli vaihdettu ja Luffyn ajatuksesta kaktus koristeltu niin, että se oli koottu kaikesta laivasta löytyneestä, minkä vauhtisorsat olivat jaksaneet kuljettaa. Jopa heidän kameliystävänsä oli mukana juhlinnassa. Kokon ympärillä kävi juhlahumu, kun vanhat ystävät viettivät yhteistä aikaa. Aavikon viileä yötuuli sai liekit lepattamaan ja varjot tanssimaan yhdessä heidän kanssaan.

Ruokaa syötiin ja olutta juotiin. Kaikki nauttivat. Kun lähes kaikki juhlijat olivat nukahtaneet makuupusseihinsa ja kokon hiillos lämmitti heidän untaan, kampesi Luffy itsensä Zoron makuupussiin. “Tiedätkö, miten Alabastassa rakastellaan jouluna?” Luffy virnisteli leveästi kysyessään. Zoro punastui korvia myöten, sillä Luffy ei todellakaan ollut säästellyt äänenkäytössä esittäessään hämmentävän kysymyksensä…


“Luffy, ei Sanjin kuullen!” Zoro parahti, kun Luffy alkoi jatkamaan tarinaansa suuntaan, joka ei sopinut yleisön kuultavaksi. Se sai Zoron korvat punoittamaan ihan mahdottomasti, kun outokulmakarva -Sanji käyskenteli jo ainakin kolmatta savukettaan kannella, eikä näyttänyt katoavan sitten millään kyökkiinsä. Luffy vähät välitti, että yksi ylimääräinen korvapari oli kuulemassa hänen näkemyksiään rakastelusta.

“Voisimmeko mennä Alabastaan jouluksi? Tai Skypieaan!” Luffy innostui, kun tämän ajatukset juoksivat jo toisenlaisille urille. Zoro oli kuitenkin yllättynyt, että Luffylla sentään teema pysyi samana, kun muuten tuntui juttu luistavan vähän liiankin vauhdikkaasti. Joulu Alabastassa kuitenkin hymyilytti Zoroa ja hän antoi Luffyn kertoa myös näkemyksestään Skypieassa.

Zoro kuunteli tätä tarinaa uteliaisuudella, mutta vaiheessa, jossa Ener sai joulupukin vaateparren, tämän oli pakko purskahtaa nauruun Luffyn vakavasta tarinankerronnasta huolimatta. “Ei Ener voi pukeutua joulupukiksi!” Zoro nauroi ja Luffy näytti tälle kieltä. “Ajattele mieluummin, millaista joulua shandiat viettävät!”

“Shandiat? Joo, he voisivat… vaikka…” Luffy haukotteli, kun tämän villi mielikuvitus alkoi olla lopussa. Zoro huomasi Luffyn väsähtäneen. Ehkä tylsyys uuvutti Luffya siinä, missä häntä oikein kova treeni. Luffy veltostui ja nukahti kuin tukki. Zoro oli jo niin tottunut Luffyyn ettei edes yllättynyt. Tämä siirsi vain Luffyn parempaan asentoon nojaamaan itsensä sijaan mastoon ja meni jututtamaan Sanjia. Luffy kaipasi piristystä.

Ehkä he kaikki kaipasiavat ja ei kai se hullumpaa olisi, jos joulua juhlittaisiin hieman etuajassa. Mistä Luffy sitten ikinä olikaan saanut mieleensä joulun keskellä kirkasta päivää ja aavaa merta, ei sillä kai väliä. Sitä paitsi ei Zoro voinut kieltää, etteikö hän olisi ollut hieman utelias siitä, mikä Luffylta jäi kertomatta alabastalaisista perinteistä. Jos jotakin, niin ainakin mielikuvitus lensi, kun oli jossain “keskellä ei mitään”. Tavallaan Zoro ei malttanut odottaa, mihin Luffyn mielikuvitus venyisi. Eikä verkkainen matkan taittaminen enää tuntunutkaan niin pitkästyttävältä, ei ainakaan Zorosta.
« Viimeksi muokattu: 01.12.2019 22:44:38 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Oijoi, kiitos Odo!! :-* <3 Tämä oli niin ihana ylläri joulukuun alkajaisiksi!

Haymitch/Effie on kyllä niin viehättävä ship, ja tämä teksti toikin hauskaa vaihtelua synkkään dystopiatunnelmointiin. Tekee Haymitchillekin hyvää vähän vaihtaa maisemaa ja tutustua tuttuun juhlapyhään uudella tavalla ja uudessa miljöössä. Vaatinee Capitolin meno vähän totuttelua ensin, mutta onneksi on Effie paikalla opastamassa.

Lainaus
“Tämä joulusi ei ole vaatimaton, kun olet kanssani.”
;D ;D No ei varmasti ole vaatimaton Effien seurassa!

Kiitos kiitos vielä, tämä oli veikeä! <3

- Ayu
"I read you loud and clear, Lizard."

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ayu, kiitos kommentista ja ihana kuulla, että miellytti. Paritus on kyllä aivan mahdottoman ihana. ♥ Ja ei varmasti ole vaatimaton, melkein tekisi mieli kirjoitella jostain oikein effiemäisestä joulusta vielä "jatko-osa". :D Haymitchille kyllä varmasti tekee hyvää. Haymitch. ♥
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Rosmariini

  • Tulesta syntynyt
  • ***
  • Viestejä: 780
  • Created by fear
Kommenttikampanjan tiimoilta valitsin jotain Joulukadulta ja sitten silmääni osuikin, että täällä on Nälkäpeli-ficci! Ihanaa muutenkin saada tällainen multifandom-luukku, odotan innolla mitä olet valinnut jokaiseen luukkuun. :) Kommentoin nyt siis tuota Nälkäpelificciä, sillä One Piece ei valitettavasti ole minulle tuttu fandom!

Tämä oli oikein sydäntälämmittävää luettavaa. <3 Haymitch ja Effie on yksi lempiparituksistani Nälkäpelifandomissa ja tässä kumpikin vaikutti olevan ihanan oma itsensä. Pidin siitä miten tämä sijoittuu kirjojen jälkeiseen aikaan - kirjat itse ovat niin synkkiä, joten on aina mukava lukea ficcejä joissa kaikki asiat ovat hyvin. Haymitch oli tässä niin symppis: erityisesti, kun korostit sitä miten hän selviää mistä tahansa mutta sitten Effie tekee hänet hermostuneeksi!

Tässä oli myös hienoa kuvailua ja tykkäsin erityisesti näistä:

Lainaus
Effien asu- ja meikkikokonaisuus sai naisen muistuttamaan koreaa joulukuusta.

Jouluaukio muistutti hetken ajan Nälkäpelistä, kun Haymitch näki mielessään tribuutit aukiolla ja yleisön arvostelemasas näiden asuja. Muisto väistyi pian, kun Effie tarttui Haymitchia kädestä ja veti katsomaan joulukuusta.

Se oli valtava ja koristeltu niin, että jokainen vyöhyke oli edustettuna. Tapa, jolla jouluperinteet vyöhykkeiltä ja Capitolista oli kasattu osaksi kuusen koristuksia, sai Effien henkäisemään ihastuksesta.

Osaan niin selvästi nähdä mielessäni Effien tuossa joulukuusimaisessa asussaan! Ja hyvä takaisinheitto Nälkäpeliin tuossa seuraavassa lauseessa - Haymitch varmasti ei koskaan pääse traumoistaan koskaan aivan täysin eroon ja tuossa toit hyvin esille sen, miten rakkaus parantaa ja saa unohtamaan. Ihana ajatus tuo, jossa kaikki vyöhykkeet ovat nyt edustettuna kuusessa - kiinnostaa millaisia pieniä koristeita siellä on jokaiselta eri vyöhykkeeltä. :)

Loppu tässä oli erityisen ihana, Effie on oma flirttaileva ja hurmaava itsensä ja Haymitch vähän tökerö mutta kuitenkin oikea nallekarhu. Näille kahdelle ei voi muuta kuin söpöillä. Ajatuksesi jatko-osasta voisi olla hauska, olisi kiva lukea joku ficci erityisesti Effien näkökulmasta ja siitä miten hän stressaa kamalasti jouluvalmisteluja ja että kaikki on täydellistä, ja Haymitchille kelpaa lähinnä se että saa jotain syötävää. ::)

Kiitos tästä ficistä! <3


i think if i gave you my heart, you would treat it tenderly.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
moodrose, kiitos paljon kommentista <3 Ihana kommentti ja kiva, että valitsit tämän Kommiksen tiimoilta! Kaikkea kivaahan mä tänne olen valinnut, mitäs muutakaan. ;) Haymitch ja Effie on kyllä niin OTP, ai että. Ja joo mustakin Haymitch on symppis tässä, vaikka itse sanonkin. Sekin oli mukava kuulla, että hahmot tuntuivat omilta itseltään, kun en ole hetkeen tarttunut Nälkäpeleihin. :D Kiitos vielä, olet huisi!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Tästä luukusta sen verran, että ficit ovat kaikki erillisiä ficcejään. :) Samassa luukussa monta pakettia tietoineen kaikkineen. :) Nämä eivät ole oikein jouluisia, mutta talvisia yrittävät olla. :)



Nimi: Pohjoinen
Fandom: Game of Thrones
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: K11
Paritus: Jon/Sansa
Tyylilajit: draama, H/C
Vastuunvapaus: En omista, vain lainaan hahmoja yms. ♥
A/N: Tämä paketti on flawlessille! Et toivonut lahjaa Joulutopicissa, mutta jäi kirjoittamalla Juhannustaikojen aikaan ja halusin piristää sinua. Toivottavasti vielä tykkäät parituksesta, vaikka kesä meni jo!


Pohjoinen

Pohjoinen oli vahva. Se sitoi Sansan ja Jonin yhteen voimalla, jota Sansa ei ollut ennen kokenut. Seremonia oli ollut lyhyt ja juhlat remuisat. Pohjoinen juhli kuningasta ja kuningatartaan. Sansa hymyili, kuten kuningattaren kuului. Jon vastasi kohteliaisuuksiin, kuten kuninkaan kuului. Auringon laskiessa, he vetäytyivät makuukamariin. Kamariin, joka oli kuulunut Talvivaaran lordille ja ladylle.

Nyt se kuului heille.

Sansa tunsi ahdistusta, kun Jonin kädet riisuivat häntä. Sansa muisti häpeän avioliitostaan Tyrionin kanssa ja Ramsayn ottamassa itsensä väkisin. Eikä hän ollut unohtanut kyyneleitä, jotka oli itkenyt. Sansa vakavoitui. Hän ei ollut enää sama tyttö, eikä se nuori lady, joka oli ollut. Hän oli Stark. Pohjoisen kuningatar, jonka rinnalle seisoi Jon. Pohjoisen kuningas.

Jonin kosketus oli lämmin. Sansa tunsi, miten karkeat kädet kulkivat hänen ihollaan ja maistoi huulillaan erämaan suudellessaan Jonia. Jon oli lempeä ja varovainen. Sansa tunsi, miten haavat arpeutuivat, kun Jon oli tässä. Sodan uhka soljui pois Sansan ajatuksista. Oli vain Jon. Hänen kuninkaansa.

Aamuhämärässä Jon suuteli Sansaa, kun tämä vasta heräili. Talvi oli tulossa ja huone kolea, mutta Jon kietoi käsivartensa Sansan ympärille. Sansan mieleen nousivat äitinsä sanat: Catelyn ja Ned Stark olivat rakentaneet suhteensa kivi kiveltä.

Sansa ja Jon eivät rakentaisi vain rakkautta. He taistelisivat vapaan Pohjoisen puolesta ja omiensa tähden kävisivät sotia, kunnes viimeiset viholliset olisi voitettu. Vastatessaan suudelmaan Sansa kuitenkin ymmärsi: heillä oli jotain, mitä Catelyn ja Ned Starkilla ei ollut. Vahvat perustukset.

Sansan astuessa Jonin rinnalla Talvivaaran saliin, vastassa olivat uskolliset vasallit. Sansa katsoi, miten hänen väkensä kumarsi häntä ja tunsi itsensä kuningattareksi. Pohjoinen oli vahvana heissä.

*


Nimi: Erämaankulkija
Fandom: Game of Thrones
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Jon (& Tormund)
Tyylilajit: draama
Vastuunvapaus: En omista, vain lainaan hahmoja yms. ♥
A/N: Tämä on Puralle lahja Aurinkolapselta, joka toivoi minun kirjoittavan sinulle. ;) Mielelläni lahjon omastakin puolestani ja toivotan terveisin niin Aurilta kuin itseltäkin. Jormund on kuulemma kovaa huutia, mutta ehkä se rivien välistä löytyy...


Erämaankulkija

Jon rakasti erämaata. Sen arvaamattomuutta, vuoria, jokia ja maata, jonka roudan peittelemä sammal rutisi jalkojen alla kulkiessa. Jon oli omiensa parissa. Jon oli kuningas, joka johdatti vapaata kansaa, eikä kuulunut Westerosin hoveihin.

Tänne hän kuului, missä Tormund rutisti hänet karhunhalaukseen ja kertoi tarinoita. Iltanuotioille, joiden äärellä kansa kertoi heidän tavoistaan, joita Jon opetteli.

Jon kuului erämaahan, jossa vetäydyttiin avaran taivaan alle yöpuulle ja tunnettiin, miten lämpö virtasi kehosta toiseen. Kirkas tähtitaivas heidän yläpuolellaan sai Jonin valvomaan, vaikka Tormundin kuorsaus kaikui jo läpi aukean, jolle he olivat leiriytyneet. He etsivät paikkaa, josta tehdä koti. Vapaakansa oli käynyt sotaa Kulkijoita vastaan ja tunnustanut Jonin kuninkaakseen. Nyt Jon veisi heidän kotiin, erämaahan, johon kuului itsekin.

Sudenveri Jonissa virtasi vahvana, poltti hänen suoniaan ja unissaan hän näki, miten Aave metsästi. Tormund kietoi omistavasti kätensä Jonin ympärille ja korskahteli unissaan. Jonia nauratti, mutta hän tyytyi hymyilemään.

Erämaatakin enemmän Jon rakasti kansaansa. Tormundia ja heitä kaikkia.



Nimi: Veljeni
Fandom: Game of Thrones
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: Sallittu
Hahmo: Theon Greyjoy
Tyylilajit: draama, H/C
Vastuunvapaus: En omista, vain lainaan hahmoja yms. ♥
A/N: Tämä on lahja carrowfanille,  joka toivoi lapsi!Theonia, joten täältä pesee. En rehellisesti löytänyt faktaa, minkä ikäinen Theon oli  joutuessaan Starkeille, joten se on nyt taiteilijanvapauksilla sovellettu. Toivottavasti kelpaa!


Veljeni

“Asha!” Theon parkui. Hän tiesi olevansa lapsellinen, mutta vasta, kun Asha mulkaisi häntä kuin Rautasaarten kuningatar. He olivat vasta lapsia ja
Robertin kapina oli voittanut sodan. Theon annettaisiin Starkeille. Pohjoiseen.

Peläten kohtaloaan Theon kävi äänettömään vastarintaan. Lordi Stark otti hänet vastaan ja laski kätensä tämän olkapäälle. Hetken Theonin teki mieli pyristellä otteesta, mutta ei uskaltanut Ashan nähden. Sota oli sotaa, Theon tiesi, ja hän oli häviön hinta. Asha seisoi kuin kivettyneenä ja katseli, kun Theon saatettiin laivaan. He eivät edes hyvästelleet. “Mikä kuollutta on, ei koskaan kuole”, Theon painoi syvälle sydämeensä. Hänestä ei koskaan tulisi uskollinen lordi Starkille.

Theon astui laivaan yhä lordin käsi olkapäällään. Puri huultaan ja yritti olla itkemättä, sillä vaikkei Asha ollut näkemässä, hän vaati itseltään sen, että olisi Greyjoy.

Laivassa heitä vastassa oli joukko pohjoisen väkeä. Theon ei pitänyt heidän pälyilevistä katseistaan, mutta yritti olla välittämättä. Lordi johdatti hänet sisätiloihin, jossa Theonia vastassa oli poika. Nuori poika. Ehkä hänen ikäisensä.

“Tässä on poikani Robb Stark”, lordi esitteli. Robbin kasvoille nousi leveä hymy ja tämä ojensi kätensä Theonille. Theon tarttui vain ylpeyttään ojennettuun käteen.

“Theon Greyjoy”, Theon esitteli itsensä lyhyesti.

“Veljeni Theon Greyjoy. Talvi on tulossa”, Robb sanoi ja puristi tiukasti kättä, joilloin Theon tajusi luottavansa Pohjoiseen.



Nimi: Pakkasyö
Fandom: Game of Thrones
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: Sallittu
Hahmo: Ygritte
Tyylilajit: draama
Vastuunvapaus: En omista, vain lainaan hahmoja yms. ♥
A/N: Ihanaa joulua Rae ja Ingrid, jotka jaatte kanssani rakkauden tätä hahmoa kohtaan! Ygritte on paras. ♥ Ingrid toivoi paukkupakkasia, revontulia ja sen sellaista, ehkäpä niitä tästä hitusen. Ja en voinut mitenkään olla lisäämättä pientä jonviittausta, haha.


Pakkasyö

Pakkanen pisti Ygriten kietomaan paremmin turkiksia ylleen. Sininen hetki oli ohi ja ilta teki tuloaan. Edessä olisi kirkas yö. Ygritte katsoi taivasta, jolle kuu kohosi täyteläisenä. Tähdet alkoivat peittää tummaa taivaankantta hehkullaan.

Kun Ygritte jatkoi vaeltamistaan yö pimeni, mutta taivaalle syttyivät revontulet, jotka johdattivat häntä. Ygritte kiristi tahtiaan ja keskittyi kuuntelemaan. Jääpeite ja lumi natisivat, tuuli humisi ja korppien laulu kantautui kauempaa. Ygritte odotti, kunnes kuuli raksahduksen. Saalis oli lähellä. Ygritte enemmän aisti kuin kuuli sen.

Ylpeänä itsestään ja jousestaan Ygritte otti kiitokset vastaan väeltään, joka juhli hänen saalistamaansa peuraa. Nuotiotuli rätisi ja kipunoi, kun siihen heitettiin lisää halkoja. Ilta oli juhla, jonka tunnelma oli tavallistakin remuisampi. Vapaakansa oli levoton odottaessaan, että Mance antaisi käskynsä ylittää Muuri. Talvi teki tuloaan ja he kaikki tiesivät sen.

Pakkanen kiristyi päivä päivältä, mutta nuotion ääressä oli lämmin ja niin ruoka kuin juomakin täytti erämaankulkijoita. Tormundin tarinat saivat väen nauramaan ja haastamaan painiin. Joukon remutessa Ygritte tiesi, ettei juhlayö olisi ikuinen. Hän mietti, mikä heitä olisi vastassa. Ajatuksistaan huolimatta Ygritte myös nautti yöstä ympärillään.

Kääriytyessään nukkumaan taljoihinsa, Ygritte haistoi talven ja metsän havupuut, kun vartiomännyt suojasivat heidän leiripaikkaansa. Ygritte nukahti ja näki unta miehestä, jonka sielu oli suden ja miehen yllä lepäsi korpin viitta.


Nimi: Kuningatar
Fandom: Game of Thrones
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: Sallittu
Hahmo: Daenerys Targaryen
Tyylilajit: draama
Vastuunvapaus: En omista, vain lainaan hahmoja yms. ♥
A/N: moodrose, sinun "toiveitasi" oli vaikea keksiä, mutta eksyin tumbrliisi ja hokasin, että taidat tykätä Danystä. Joten kirjoitin Danya talvimaisemissa kiitoksena, kun nanotit ahkerasti ja onnitellakseni voitosta. <3 Kyllä, tein salaista vakoilu- ja tutkimustyötä!


Kuningatar

Talvi oli kolea ja Daenerys tottunut lämpöön. Dothrakit olivat levottomia kaikkien pohjoisen miehien joukossa. Dany aisti myös lohikäärmeidensä levottomuuden, vaikka niiden sisäinen tuli piti ne lämpiminä pakkaselta.

Dany tapasi lohikäärmeitään usein, jos ei ollut neuvottelemassa sotastragediasta. Hän tunsi, miten Talvivaaran lady piti häntä katseensa alla. Kun Dany oli lohikäärmeidensä kanssa, hän muistutti itseään, että Westeros oli hänen kotimaansa. Talven tuiskut ja nietokset kuuluivat osaksi hänen valtakuntaansa, vaikka Sansa Stark toivoikin, että Pohjoinen seisoisi vielä itsenäisenä seitsemästä kuningaskunnasta.

Koskettaessaan Drogonia Dany tunsi sormissaan poltteen. Talvivaaran pakkaset olivat tehneet hänen käsistään kylmät, mutta lohikäärme sulatti kohmeen jäätyneistä sormista. Dany tunsi vilun hiipuvan kehostaan.

Lohikäärmeet olivat hänen lapsiaan ja Dany tullut kuningattareksi, joksi oli syntynyt. Ottamaan paikkansa Westerosissa, vaikka pieni osa hänestä muisteli yhä aikaa Khal Drogon käsivarsilla ja lasta, joka olisi voinut olla kuningas. Dany painoi päänsä vasten Drogonin päätä ja uppoutui ajatuksiinsa. Kohottaessaan katseensa hän näki revontulet, jotka paloivat Talvivaaran yllä. Kylmyydestä huolimatta Pohjoinen oli kaunis. Dany palasi takaisin linnaan ajatuksissaan, mutta varmempana itsestään.

Dothrakit kumarsivat lohikäärmekuningattaren kulkiessa revontulet yläpuolellaan. Kuin taivastakin kirkkaampana paloivat liekit Danyn rinnassa, kun hän oli löytänyt uudelleen ylpeytensä ja oikeutensa kuulua myös Pohjoiseen.

Daenerys Targaryen tiesi olevansa kuningatar, mutta ei ollut unohtanut. Hän oli ollut tyttö, joka naitettiin Khalille sotajoukkoa vastaan.

Revontulien leimutessa Dany tunsi sydämensäkin roihuavan. Vapaudelle, jonka hän oli saanut itselleen ja orjille. Hän kohtasi Dohtrakeja matkallaan, joille puhui valmistaen sotaan, joka heillä oli edessään. Dany oli päättänyt voittaa Muukalaiset ja ottaa Kuninkaansataman omakseen.

Rautavaltaistuin kuului Daenerys Targaryenille ja Pohjoinen oli osa hänen valtakuntaansa.
« Viimeksi muokattu: 04.12.2019 00:27:03 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Nimi: Kylpytuokio
Fandom: NANA
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: Sallittu
Tyylilajit: fluffia ja draamaa
Vastuunvapaus: Ai Yazawalle kunnia, pus. ♥
A/N: sugaredille Nanaa jouluksi, vaikkei tullut talvinen eikä jouluinen! Mietin toivettasi ja paluuta pitkästä aikaa mangan sivuille ja sitä, miten rakastan kirjoittaa Nanan ja Hachin suhteesta, joten saat Hachi/Nobuota ja Nana/Reniä silleen "piilosti"! Toivottavasti maistuu ja ah, on niin ihanaa, että joku toinenkin on tässä fandomissa. <3 Canonin kylpyhetki "leikataan" pois osittain, mutta ajattelin jatkaa siitä, mihin manga jäi.


Kylpytuokio

“Älä ammeeseen sentään tunge!” Nana parkaisi, kun Hachi heitti vaatteensa kylpyhuoneen lattialle ja teki itselleen tilaa vaahtokylpyyn. He kinastelivat hetken, mutta Nana aisti, miten Hachilla oli jotain sydämellään. Ajatuksia, unelmia ja toiveita, sellainen Hachi oli. Sanat soljuivat Hachin huulilta, että kyse oli Nobuosta.

Nana hymyili tahtomattaan ja mukautui ahtaanpuoleiseen kylpyammeeseen. Hachin poskilla oli punaa ja ujoutta, kun tämä puhui Nobuosta. Kävelystä ja kaikesta, mitä Nobuo oli luvannut. Kuinka Nobuo odottaisi, että Hachi käsitteli tunteensa ja tulisi hänen luokseen, kun olisi valmis.

Rakkaus Hachia kohtaan sykki Nanan rinnassa. Nana katsoi, miten Hachin ujot eleet ja sanat muuttuivat rohkeammiksi ja vauhdikkaammiksi. Hachin puhe oli eläväistä ja kulki omia polkujaan.

Nanasta tuntui kuin he olisivat keskellä lumivaippaa valkoisen vaahdon hivellessä paljasta ihoa. Muistot talvesta ja rakkaudesta palasivat Nanan mieleen. Hachi oli toivonut myös heidän onneaan. Hänen ja Renin.

Veden lämpö koleassa kylpyhuoneessa ei ollut mitään verrattuna siihen, miten Nanaa lämmitti yhdessäolo ja jutteleminen kahden kesken. Nana teki kiusaa Hachista ja Nobuosta saaden toisen lehahtamaan punaiseksi ja räiskyttämään vettä hänen päälleen.

Silti Nana näki myös haikeutta pinnan alla, mihin ei tarttunut. Ei omaansa, eikä Hachin, sillä oli tämä hetki. Hetki, jossa Nana valitti ettei kylpenyt tyttöjen kanssa ja hetki, jota ei koskaan vaihtaisi pois.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Rosmariini

  • Tulesta syntynyt
  • ***
  • Viestejä: 780
  • Created by fear
Jeee Gottia! Olen edelleen otettu, että omistit minulle tuon Dany-fikin. <3 Tämä oli ihana rauhallinen tunnelmapala, joka saa ajattelemaan sitä aikaa ennen Danyn vähän surullista loppua. Tämä sai minut toivomaan kovasti, että Dany olisi vaan jäänyt Jonin luokse pohjoiseen eikä olisi koskaan halunnutkaan Rautavaltaistuinta itselleen. :( Hiton D&D, pilasivat mun lempihahmon.

Nämä oli kyllä kaikki hyvää luettavaa! Jon/Sansaa en ole aikaisemmin lukenutkaan, mutta tämä yllätti positiivisesti. Pidin myös kovasti tuosta Ygritte-pätkä, vaikkei hänen hahmonsa mitenkään erityisemmin iskenytkään GOTissa. Tuossa oli mielestäni kaikista elävintä ja värikkäintä kuvailua ja ihanan talvinen tunnelma. Etenkin tämä loppulause oli mielestäni tosi kaunis:

Lainaus
Ygritte nukahti ja näki unta miehestä, jonka sielu oli suden ja miehen yllä lepäsi korpin viitta.

The feels. <3 Kiitos tästä luukusta, alkoi taas tehdä mieli lukea kirjat uudelleen. :)


i think if i gave you my heart, you would treat it tenderly.

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 430
Ooh, kiitos tästä ihanasta ylläristä, ilahdutit päivääni! ❤️

Ygritte on aina kuulunut lemppareihini koko GoT:n suuresta hahmokaartista, hänessä on kaikkea sitä mihin rakastun -  hän on itsenäinen, vahva ja pistävä kuin pakkanen. Talvinen tunnelmointi revontulineen tuntuu oikein ihanalta, koska täällä meillä ei vielä lunta ole satanut ollenkaan ja päivät ovat aika synkkiä. Sydämeni kuitenkin ehkä särkyi vähän tuohon viimeiseen virkkeeseen, koska vaikka yleensä liputan femmen puolesta niin Jon ja Ygritte olivat kyllä alusta asti aivan lemppareitani, ja saatoin vähän tihrustaa, kun heidän loppunsa oli sarjassa niin onneton. </3

Toivottavasti Ygritteä olisi luvassa vielä lisääkin. ;)
Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
moodrose, kiitos kommentista ja vieläpä kaikki luit! ♥ Ihanaa, että Dany maistui, kun arvelin hetken aikaa sen kanssa, kun tykkäät nähtävästä hurjasusistakin ja tästä "pack survives" -quotesta (tumbrl -vakoilu!) menisinkö jollain susimaisemmalla. Dany kuitenkin voitti, kun se vaikuttikin sun lempparilta. ;) Lue kirjat uudelleen, ne on kultaa! Ja D&D on kyl mänttejä. :<

Ingrid, Ygritte on kyl just tuon takia ihana! En tiennyt, pidätkö Jon/Ygritestä ja ajattelin hahmossa olevan potenttiaalia omilla jaloillaankin, mutta en millään mahtanut olla lisäämättä sitä loppuun, kun paritus on ehdoton OTP. ♥ Ihana, että piristi ja toivon sinnekin lunta! Täällä on ja ei ole, sataa vuoropäivisin lunta ja vettä. Ehkäpä Ygritteä on luvassa lisääkin, kun uskaltauduin ekaa kertaa testaa GoTia!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Nimi: Sovittu tapaaminen
Fandom: MCU: Avengers
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Steve Rogers ja Tony Stark
Tyylilajit: hömppä
Vastuunvapaus: En omista, vain lainaan hahmoja yms. ♥
A/N: Katsoin varta vasten pitkästä aikaa MCU:ta kirjoittaakseni Stonya. Muistin, miksi olin ennenmuinoin kovakin fandomin fani ja taidan palata hitaasti, mutta varmasti edes pikkuisen fandomiin. Tämä on omistettu Vendelalle ja Angielle, jotka on ihan huiseja! Ei tullut ollenkaan jouluista (tai edes talvista), kun mennään niin Avengersin jälkitunnelmissa, mutta toivottavasti tämmöinenkin joululahja kelpaa. ♥ Harjoittelin hieman tätä kirjoittaessani myös itselleni aina yhtä haasteellista dialogia, jospa sekin nappaisi! (Ps. Oho, en katsonut tarpeeksi pitkälle lopputekstejä, koska Wikipedia sanoo "Lopputekstien jälkeisessä kohtauksessa Kostajat syövät kaikessa hiljaisuudessa shawarma-ravintolassa." No tämä on sitten AU!)


Sovittu tapaaminen

“Näytät hyvältä. Hyvinvoivaivalta”, Steve korjasi nopeasti sanojaan. Tony Stark oli huoliteltu, laittautunut. Oma itsensä nauraessaan omahyväisesti, mutta… ehkä hieman vähemmän omahyväisesti. Otettuna. Steve oli jo kommentoimassa, kun Tony puhui.
“Muut eivät sitten tulleet", tämä sanoi ja katseli ihmetellen ympärilleen.
“Minä tulin. Oli sovittu, että lounastamme, kun se on ohi. Sota ja Loki lähetetty takaisin…” Steve naurahti kuivakasti, yrittäen kuitenkin keventää tunnelmaa. Hän ei mahtanut erityisesti mitään sille, että oli hieman jännittynyt.
“Ja pelastettu maailma”, Tony hymähti. Kostajista oli tullut tiimi. Se oli vaatinut hieman hiomista, mutta tiimi yhtä kaikki. Eikä Kapteena Amerikka ollut hassumpi.
Steve oli sotilas ja johtanut heitä, Tony tiesi sen.

He astuivat sisään ravintolaan ja katselivat hetken ympärilleen. Paikka oli juuri se, mistä Tony oli puhunut selvittyään juuri ja juuri hengissä. Tyypillistä Tonya.

Lounas oli herkullista. Tony istui Steveä vastapäätä maistellen ruokaa ja keskustelua.
“Miten Stark -tornin kunnostus etenee?” Steve kysyi.
“Siinähän se”, Tony vastasi.
“Mitä ajattelit tämän jälkeen?” Steve jatkoi kyselyään pitääkseen keskustelua yllä.
“Pelastaa maailman. Energiapulalta”, Tony virnisti sanoessaan.
“Niin tietysti.” Steve otti kulauksen maitoa. Maitoa lounaalla, Tonya huvitti.

Lounaan jälkeen he astelivat ulos ravintolasta. Seisoskelivat hetken kadunkulmassa ja Steve uteli: “Millä miljonäärit matkustavat, kun eivät lennä?”
“Minä matkustan useimmiten —”, Tony kerkesi aloittaa, kun Steve keräsi rohkeutensa ja keskeytti: “Annan kyydin.”
Tony hämmästyi ja katseli moottoripyörää. “Aika vanhanaikaista.”
Siitä huolimatta Tony nousi kyytiin ja kietoi kätensä Steven ympärille. Moottori hurahti käyntiin. He ajoivat verkkaisesti kohti Stark -tornia.
Oikeastaan vanhanaikaisessa oli oma viehätyksensä, Tony ajatteli.

Tonyn noustua kyydistä, tämä ei jäänyt rupattelemaan. Steve totesi jo pois päin kävelevälle Tonylle: “Hei sitten. Nähdään.”
Steve oli hieman pahoillaan, ettei Tony huomioinut häntä ja käynnisti moottorin, jonka yli kuuli huudahduksen: “Hei, Kapu.”
“Mitä, Stark?” Steve kysyi moottorin metelin yli. Tonyn kasvoille nousi virne.
“Ei hullummat treffit.”

Tony Stark kääntyi omahyväisesti ja suuntasi kohti hulppeaa kotiaan. Steve katsoi hämmentyneenä tämän perään ja mieleen hiipi ajatus, että ehkä muita ei oltukaan kutsuttu sovittuun tapaamiseen.
“Ei hullummat tosiaan, herra Stark”, Steve totesi lähinnä itselleen. Steveä hymyilytti koko matkan, kun tämä ajoi asunnolleen. Vai että treffit, tämä ajatteli.
« Viimeksi muokattu: 06.12.2019 02:05:22 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 754
Aaaaww ♥♥ En kestä, ihanaa kiitos :') Upeeta että katsoit ko leffan tätä varten ja että vielä päätit kirjoittaa Stonya ♥ Ja hah joo, Marvelit pitää aina kattoo ihan loppuun asti, ettei jää mitään näkemättä, mutta nyt oli oikeestaan vaan hyvä ettet katsonut, että nää kaksi pääsi keskenään shawarmalle ::: D Eikä haittaa ollenkaan, ettei tullut niin stonya kun alunperin aattelit, tää oli just tällänen söpö "pre-slash" pätkä :3

Tässä oli tosi kivoja pieniä yksityiskohtia, kuten se että Steve joi maitoa (lol) ja tuo, että Tony naurahti otettuna Steven kehusta :3 Moottoripyöräajelu oli myös ♥___♥


© Inkku ♥

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Angie, ihanaa, että tykkäsit, ♥ Moottoripyörät on parasta, oli pakko saada se mukaan!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 515
Oooh, miten ihanaa saada joululahjoja! <3 Ja vielä NANAa! Kiitos Odo, joulupukin pikku apuri! Hachin ja Nanan ystävyys on, ongelmistaan huolimatta, ihana aihe tutkailtavaksi. Tykkään tällaisista canonin kohtausten laajennuksista, ja valitsit vielä yhden heidän suloisimmista hetkistään! Etenkin kun muistaa, mihin manga jäi, on kiva palata vähän iloisempiin aikoihin... Tämä oli tosi suloinen ja todellakin vangitsi Nanan ja Hachin dynamiikan! Ajattelin lukiessani erityisesti sitä, miten Nana pystyy olemaan oma, haavoitettu ja rikkinäinen itsensä, ja silti luottamaan siihen, että Hachi on hänen rinnallaan. Ja niin viaton ja hupsu kuin Hachi onkin, hän näkee Nanan kuoren taakse.

Luin myös nuo GoT-ficletit ja tykkäsin erityisesti Theon- ja Ygritte-teksteistä! Tuo Theonin ja Robbin ensikohtaaminen... ;_____; <3

Kiitos vielä kerran ja hyvää joulun odotusta sulle! <3

her shaking shaking
glittering bones

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 473
Kiitos ihana Odo tästä Stonysta! Anteeksi kun vasta nyt pääsen tätä kunnolla kommentoimaan, mutta tämä todella ilahdutti ja yllätti :D

Angie tuolla sanoikin jo noista kivoista yksityiskohdista ja siitä, että tämä oli ihana tämmöisenä pre-slashina :D Tästä on kiva ajatella kuika näiden kahden romanssi lähtee etenemään. Moottoripyörä oli aivan huippu ja siitä olisin voinut lukea enemmänkin ;) Tuo aika vanhanaikaista oli ihana repla, sillä kyllähän Steve on hieman vanhanaikainen, kuten hänen pitääkin olla!

Tämä oli ihana piristys, kiitos todella paljon ja kivaa joulun odotusta :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Auri

  • the end of an era
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 442
  • and — the beginning
Kiitos aivan hurjan paljon, että raapustelit Puralle Jonista ja Tormundista <3<3<3 Olet muru! Se toimi tosi hyvin, kirjoitit tosi nätisti. Sopivasti lukijan tulkittavissa heidän suhteensa, mie tottakai tulkitsen että Tormund on Jonin prince consort <;;;

Ja NYYH Stonya <3<3 Olet ihan loistava! Ei uskoisi, että vaan katsoit yhden leffan ja vetäisit tuollaisen. He ovat jotenkin hyvin he — ihanaa! <3 Muut fandomit ovat sitten niin tuntemattomia, etten oikein osaa sanoa mitään, mutta olet upea ja loistava ja kiitos paljon! <3

someone who, when they arrive, makes you think that
everything's gonna be all right