Uusi ystävä | S | Scorpius, Albus, (Harry/Draco) | kid!fic | 20/20 raapaletta - VALMIS 10.10.2019

[Vendela]

Nimi: Uusi ystävä
Hahmot: Scorpius, Albus, Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Angstin kautta siirappiin, kid!fic, lievä AU (Astoria kuolee aikaisemmin)
Pituus: 2000 sanaa (20 sadan sanan rapsua)
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai universumia, kaikki kunnia Rowlingille.

Tiivistelmä: Scorpius Malfoy on yksinäinen ja kaipaa leikkikaveria. Eräänä päivänä hänelle esitellään Albus niminen poika, jonka läsnäolo kartanossa muuttaa Scorpiuksen elämän monella tavalla.


Vapaa sana: Tahdoin kirjoittaa jotain kevyttä ja söpöä. No, tästä ei tullut aivan sellaista, mutta ehkä lähelle. Tämän tarinan päähenkilö on Scorpius ja tapahtumat kuvataan hänen lapsensilmiensä kautta.

Koska menin osallistumaan vuosi raapalehtien -haasteeseen, niin kirjoitin tämän raapalemuodossa, jokainen on tasan 100 sanaa. Teksti on oikolukematon, joten virheet ovat omiani. Julkaisen tämän neljässä osassa, aina viisi rapsua kerrallaan.
Tämä osallistuu myös haasteisiin Harry/Draco – kaikkien aikojen paritus #2 sekä FFF1000 sanalla 123. Basiliski (esiintyy kahdeksannessa raapaleessa)

* - * - *

Vuoden 2019 HP-ficci, jaettu 3. sija! Lämmin kiitos

Uusi ystävä

i.

Kartano oli liian iso yhdelle lapselle, sen Scorpius Malfoy oli huomannut jo hyvin pienenä. Hänen huoneeseensa olisi mahtunut vaikka kuinka monta lelulaatikkoa ja pylvässänkyä tai sinne olisi voinut rakentaa pienen huispauskiitoradan. Eikä äidillä ja isällä ollut koskaan riittävästi aikaa leikkiä hänen kanssaan.

Sitten he olivatkin yhtäkkiä isän kanssa kahden.

Aluksi isä istui Scorpiuksen huoneessa, nojasi selkäänsä seinään ja katseli kuinka Scorpius leikki lohikäärmeellä ja velholla. Mutta jossain vaiheessa Scorpius huomasi olevansa taas yksin. Isä teki töitä eikä ehtinyt leikkiä, vaikka iltasadun tämä lukikin aina.

Scorpius toivoi, että olisi jo yksitoista niin että pääsisi Tylypahkaan. Siellä hän ei joutuisi olemaan yksin.

ii.

Eräänä päivänä heille tuli vieraita. Scorpius katseli toisen kerroksen kaiteiden lomasta, kuinka tummatukkainen mies asteli aulan poikki, tummatukkaisen pojan pitäessä tämän kädestä.

”Scorpius, tule tänne!” isä huusi.

Varovasti Scorpius laskeutui portaita, katse tiukasti toisessa pojassa peläten, että tämä katoaisi, jos hän räpäyttäisi silmiään. Poika tuijotti takaisin suu hieman raollaan.

”Scorpius”, isä laski käden hänen olalleen. ”Tässä on Albus. Haluaisitko näyttää hänelle huoneesi?”

Hitaasti Scorpius nyökkäsi, vilkaisi Albusta joka hymyili ujosti.

”Minun huoneeni on yläkerrassa”, Scorpius sanoi kuiskaten ja Albuksen hymy leveni.

He kävelivät portaita ylös ja Scorpius huomasi tummatukkaisen pojan katselevan kiinnostuneena ja uteliaana ympärilleen.

Scorpius työnsi huoneensa oven auki.

iii.

”Vau!”

Scorpius oli mielissään Albuksen reaktiosta. Tämä kierteli huoneessa, kosketteli Sorpiuksen tavaroita ihaileva ilme kasvoillaan ja kääntyi lopulta katsomaan Scorpiusta.

”Onko tämä kaikki sinun?” Albus kysyi.
”On”, Scorpius myönsi vaivautuneena.
”Siistiä! Voidaanko leikkiä Tylypahkaa?”
”Minä en taida osata sitä”, Scorpius sanoi nolona, ja mietti lähtisikö Albus nyt pois.
”Ei se mitään, minä opetan”, tummatukkainen sanoi ja ryhtyi selittämään leikin sääntöjä.

Tylypahkan leikkiminen oli kivaa. Sen jälkeen Albus opetti kuinka leikkiä tonttuhippaa ja miten leikkilohikäärmeen sai karjumaan. Scorpiuksella ei ollut koskaan ennen ollut niin hauskaa. Oli lähes sääli, kun isä tuli sanomaan, että Albuksen oli aika lähteä.

”Voiko hän tulla uudestaan?”

iv.

Ja Albus tuli uudestaan. Aluksi satunnaisesti, silloin tällöin, mutta joka kerta iloisena ja riemuissaan. Scorpius kuuli, että Albuksella oli isoveli ja pikkusisko ja hetken hän oli heistä kateellinen, kunnes Albus kertoi, etteivät nämä koskaan leikkineet hänen kanssaan. Albuksella oli myös serkkuja, monta, monta serkkua joiden nimet Scorpius unohti heti.

Isä ja Albuksen isä eivät tulleet koskaan leikkimään heidän kanssaan. Nämä näyttivät istuvan aina salongissa tai puutarhassa, joivat teetä ja keskustelivat aikuisten asioita. Joskus Albuksen isällä oli mukanaan monta pergamenttikääröä, joskus pino kirjoja tai kansioita. Mutta hän hymyili Scorpiukselle aina ystävällisesti kun he istuivat teepöytään tai jos he juoksivat ulos leikkimään.

v.

Eräänä iltana Scorpius ei saanut unta. Hän lähti huoneestaan, vaelsi käytävällä ja toivoi ettei isä olisi vielä nukahtanut, mutta isän makuuhuone oli pimeä. Sen sijaan työhuoneen ovenraosta kajasti valo.

”Kiitos kun Albus on käynyt täällä”, isän ääni oli matala.
”Totta kai. Olen iloinen, että siitä on ollut apua.”

Scorpius jähmettyi oven taakse. Hän tiesi ettei saisi salakuunnella, mutta entä jos isä sanoisi ettei Albus saa enää tulla.

”Kuinka sinä itse jaksat?” Albuksen isän ääni oli pehmeä.

Isä naurahti surumielisesti.

”En tiedä.”

Huoneessa oli pitkään hiljaista ja Scorpius mietti joko Albuksen isä lähti.

”Kiitos”, isä sanoi.

Kuului suhahdus kun hormiyhteys sulkeutui.

[Fairy tale]

Voi miten kiva. 
Kid!fic, jee. Mielenkiintoista seurata maailmanmenoa nuoren Scorpiuksen silmin.

”Siistiä! Voidaanko leikkiä Tylypahkaa?”
”Minä en taida osata sitä”, Scorpius sanoi nolona, ja mietti lähtisikö Albus nyt pois.

Mäkin haluan leikkiä Tylypahkaa.
Mukavaa että Scorpius sai Albuksesta hyvän kaverin jo ennen koulun alkamista.

[hiddenben]

Taitaa olla ensimmäinen lukemani kidfic! Ja ensimmäinen ficci, jossa Scorpius ja Albus ovat päähenkilöinä. Mielenkiintoista! Hauskaa tulla seuraamaan tätä, varsinkin, kun tarina on jo valmis. En voi esittää kysymyksiä ja salaisesti toivoa hieman ohjailevani tarinaa niin kuin Haparoidessa, vaan saan esittää kysymyksiä ja katsoa, saanko vastauksia

Onnistut mielestäni hyvin lapsen näkökulmasta kirjoittamisessa! Tämä ei ole mitenkään liian yksinkertaisesti kirjoitettua tai kuvailtua, että minua lukijana ärsyttäisi (koska jotenkin on sellainen olo, että kidfic voi helposti muuttua sellaiseksi – en kylläkään osaa selittää miksi, koska tämä on ensimmäinen kidficcini). Sen sijaan tähän tulee yksityiskohtia, joihin Scorpius kiinnittyy, ja lapsen loogista ajattelua, kuten tuo viidennen raapaleen salakuuntelu, mikä on mukavaa, luonnollista luettavaa

Viisi sadan sanan raapaletta kerralla tuntuu hyvältä määrältä, siinä ehtii tapahtua paljonkin, mutta samalla ei liikaa. Odotan hurjan uteliaana, mitä tässä tulee tapahtumaan! Kaksikko on tutustunut, mitä seuraavaksi? Angstin kautta siirappiin kuulostaa hyvältä genreltä – tykkään muutenkin alkutietojen vihjeistä, FF1000-haasteen sanasta varsinkin! Saan yrittää miettiä itsekseni, mitä seuraavissa osissa tulee tapahtumaan.

(P.S. Leikin lapsena Tylypahkaa – se oli mahtavaa )

[Thelina]

Lapsen näkökulmasta kirjoitetut tarinat ovat usein hauskoja ja suloisia, jos ovat hyvin kirjoitettuja, ja tämä on! Tämmöinen viiden rapsun setti oli mukavan kokoinen palanen tarinasta. Scorpius on niin suloinen, huolehtii osaako leikkiä ja saako Albus enää tulla uudestaan leikkimään. Hauska nähdä, miten Harryn ja Dracon suhde näyttäytyy lasten silmissä ja onko se (vai ne Harryn kantamat pergamentit) alkuperäinen syy Harryn ja Albuksen vierailuihin. Kiitos näistä, pidin kovasti ja ehdottomasti luen jatko-osatkin! P.S. Mekin leikittiin lapsena siskojen kanssa Tylypahkaa, mutta emme itse olleet oppilaita tai mitään, vaan meillä oli leikkiin valjastettu kaikki mahdolliset pikku ukkelit ja nuket, jotka edustivat Potter-hahmoja. Mm. pieni Aladdin-hahmo oli Harry, koska sillä oli musta tukka, Ron ja Ginny olivat taikahiekan mukana tulleet hahmot, Hermione taas oli jokin noitahahmo, jolla oli musta viitta Ja meillä oli kaksi nukkekotia, toinen oli Kotikolo ja toinen Hermionen koti ja Tylypahka oli sellainen prinsessalinna

[Angelina]

Haha, tuli hiddenbenin ja Thelinan kommentteja lukiessa mieleen, että mäkin oon leikkinyt kaverin kanssa Tylypahkaa Se oli kyllä huippua, joten ei mikään ihme, että Scorpiuskin siitä innostui! Scorpius ja Albus ovat molemmat muutenkin niin awws ja ihanaa, että tää on kirjoitettu lapsen näkökulmasta! Mielenkiinnolla odotan, miten Harryn ja Dracon suhde etenee pikku-Scorpiuksen silmin :3

[Fiorella]

Eikä, miten söpöä! Ihanat pikkuiset leikkikaverukset. Ja onpa ihanasti tehty Harrylta tuoda Albus leikkimään yksinäisen Scorpiuksen seuraksi. Ja samalla saa Dracokin vähän tukea omassa elämäntilanteessaan.

[Vendela]

Fairy tale, kivaa että Scorpiuksen silmin tapahtuva tarina kiinnostaa Tylypahkan leikkiminen on varmasti kivaa, ja itsekin voisin sitä tehdä! Minustakin on kiva ajatella, että nämä pojat tutustuvat jo ennen koulun alkua toisiinsa Kiitos kommentista!

hiddenben, minullekin kid!fic on hieman vieras laji, enkä muista että olisin kovin montaa lukenut itse. Joten hieman tässä haparoidaan, mutta hienoa kuulla ettei tämä alku ainakaan ole lähtenyt väärään suuntaan Tarina on tosiaan valmis, mutta en pistä pahakseni spekulointia ja arvailua, sillä on kiva kuulla miten lukija tarinaa tulkitsee ja miten olen onnistunut Mukavaa, että alkutiedot herättävät uteliaisuutta ja pohdintaa, itsekin tykkään niistä kun aloitan uuden tarinan lukemisen. Kerro osuiko arvauksesi basiliskista lähellekään! Kiitos kommentista!

Thelina, ihanaa kuulla, että tämä kid!fic toimii Itselläni ei ole niin lukijana kuin kirjoittajana kovinkaan paljon kokemusta, joten on huojentavaa ettei tässä ole ihan metsään menty! Harrylla on ollut useampikin syy vierailla kartanossa, työasiat ovat yksi ja Albuksen tuominen leikkimään Scorpiuksen kanssa toinen Katsotaan mihin suuntaan vierailut tästä kehittyvät Teidän Tylypahka leikki kuulostaa tosi kivalta ja hienosti olette ottaneet toiset hahmot uuteen käyttöön, samaa olen itsekin harrastanut aikoinaan kun täytyi käyttää omaa mielikuvitusta leikeissä Kiitos kommentista!

Angelina, näissä seuraavissa rapsuissa saat (ehkä) vastauksia tuohon Harryn ja Dracon suhteen etenemiseen Mukavaa, että tämä lapsinäkökulma toimii, hieman jännittää kirjoittaa tämmöistä kun ei ole mitenkään yleinen genre tämä! Kiitos kommentista!

Fiorella, kyllä, nämä ovat aika söpöjä! Harry on kiltti kun tarjoaa vaikeassa tilanteessa auttavan kätensä ja tukee samalla myös Dracoa Kiitos kommentista!


Vapaa sana: Kiitos vielä yhteisesti teille kaikille ihanille kommenteistanne! Lähdetään kaikki yhdessä leikkimään Tylypahkaa
Kahdeksannessa raapaleessa FFF1000 sana 123. basiliski

vi.

”Haluaisitko lähteä käymään yhdessä paikassa?” isä kysyi ja Scorpius nosti katseensa iltapuurostaan.
”Nytkö?”
”Huomenna”, isä hymyili. ”Harry – Albuksen isä pyysi meitä juhlimaan vanhimman poikansa syntymäpäivää.”
”Oikeastiko?” Scorpius lähes pidätteli henkeään, pääsisikö hän näkemään Albuksen kodin. ”Onko meillä lahjaa hänelle?”
”Hän pitää kuulemma huispauksesta. Ehdimme käydä ostamassa jotain aamupäivällä.”
”Kuulostaa hyvältä. Kuinka paljon hän täyttää?”
”Yhdeksän”, isä sanoi mietittyään asiaa hetken.
”Aika paljon”, Scorpius sanoi vakavana ja isä naurahti hänen sanoilleen.

He istuivat hetken hiljaa ja Scorpius mietti, miten hienoa oli viimein päästä käymään hänen parhaan ystävänsä kodissa.

”Kiitos isä”, Scorpius sanoi hymyillen onnellisena mutta hän huomasi, kuinka isä pyyhkäisi silmäkulmaansa.

vii.

Yhtenä päivänä, kun Albus saapui taas leikkimään Scorpiuksen luo, tämän kasvot olivat hyvin vakavat.

”Mikä sinulla on?” Scorpius ihmetteli.
”Äiti huutaa nykyisin aina. Isä ei kuulemma osaa mitään”, Albus sanoi mutristaen suutaan ja väännelleen leikkipeikon jalkoja.
”Ai”, Scorpius sanoi eikä osannut sanoa muuta, hänelle tuli äkkiä ikävä äitiä mutta ei tahtonut sanoa sitä Albukselle.
”Mennäänkö puutarhaan lentämään?” Scorpius kysyi sen sijaan ja Albuksen kasvoille levisi iloinen hymy.

Matkalla he ohittivat salongin ja Scorpius näki, kuinka isä puhui hiljaa ja vakavannäköisenä Albuksen isälle. Tällä kertaa Albuksen isällä ei ollut pergamentteja tai muuta mukanaan, ja pöydällä oli kristallikarahvi missä oli ruskeaa nestettä.

viii.

”Scorpius!” isän ääni kutsui alakerrasta ja Scorpius juoksi huoneestaan, hän oli ollut juuri järjestelemässä velhojaan taisteluun basiliskia vastaan.
”Mitä?” Scorpius huusi jo portaissa.

”Albus ja hänen veljensä tulevat tänään yökylään”, isän kasvojen ilme oli kireä.
”Niinkö?” Scorpius innostui. ”Saavatko he nukkua minun huoneessani?”
”Jos se sopii sinulle”, isän ilme oli jo pehmeämpi. ”Pyydän Mistyä laittamaan heille vuoteet.”
”Siistiä!” Scorpis sanoi ja säntäsi takaisin yläkertaan.

Hänen täytyisi laittaa huoneensa edustuskuntoon, sillä James, Albuksen isoveli, ei ollut vielä koskaan käynyt hänen luonaan. Scorpius toivoi, että James tykkäisi hänen leluistaan, vaikkei hänellä ollutkaan huispausjoukkueen pienoismalleja kuten Jamesilla, mutta oli hänellä sentään paljon muuta.

ix.

”Minä luulen, että äiti ja isä eroavat”, James sanoi ahtaessaan noidankattilakakkua suuhunsa.
”Mitä se tarkoittaa?” Albus kysyi omalta vuoteeltaan.

Scorpius pysyi vaiti, sillä hän ei tiennyt mitä eroaminen oli.

”Sinä olet ihan tyhmä”, James sanoi veljelleen ja Scorpiukselle tuli pahamieli Albuksen puolesta. ”Mutta se tarkoittaa sitä, että joko äiti tai isä muuttaa pois ja sitten meillä on kaksi kotia.”
”Mistä sinä tiedät sen?” Albuksen ääni oli ihmettelevä.
”Teddy kertoi”, James sanoi ja Scorpiuksesta tuntui, kun James olisi punastunut hieman.

”Jos äiti ja isä eroavat, niin saanko minä muuttaa tänne?” Albus kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Tietenkin saat”, Scorpius sanoi ilahtuneena ehdotuksesta.

x.

Mutta ei Albus saanut muuttaa Scorpiuksen luokse, vaikka molemmat pojat olivatkin kysyneet asiaa monta kertaa niin Scorpiuksen isältä kuin Albuksenkin isältä. Sen sijaan Albus muutti pimeään, synkkään taloon, joka oli täynnä mustia taikoja ja huutavia muotokuvia.

”Minä vihaan sitä paikkaa”, Albus sanoi surkeana ystävälleen. ”Sanoin isälle, että jos en saa muuttaa tänne sinun luoksesi, niin muutan mummin ja ukin luo. Mutta hän sanoi että minun täytyy asua hänen tai äidin kanssa. Ihan tyhmää. Teddykin saa asua mumminsa luona.”

Scorpius kuunteli hiljaa ja mietti, minkälaista olisi ollut, jos äiti olisikin vain muuttanut pois eikä kuollut. Silloin hänelläkin olisi ollut kaksi kotia.

[Fairy tale]

Asiat näyttävät lapsen näkökulmasta kyllä niin erilaiselta, mitä aikuisten. Tämä oli kyllä hyvin kuvattu. Lapset ovat mielellään toistensa luona yökylässäkin, vaikka tällä kerralla taustalla olikin Harryn ja Ginnyn välienselvittelyä. Aikuiset huutava ja ovat otsa rypyssä. Lapset jatkavat leikkejään eivätkä paljoa jää pohtimaan asioita ennenkuin jotain konkreettista muutosta tapahtuu, kuten Albus siinä vaiheessa kun uusi koti ei olekaan niin kovin kiva.

...hän oli ollut juuri järjestelemässä velhojaan taisteluun basiliskia vastaan.

Siis voi apua kuinka söpö kohta. Leikkiinsä uppoutuneet lapset ovat kivaa seurailtavaa.

Vielä lapsen huomioita.
Lapset näkevät aikuisten keskustelevan vakavasti, mutta eivät tiedä aihetta.
Lapset näkevät sen ruskean nesteen siinä karahvissa, mutta eivät tiedä onko siinä aikuisten juomaa vai lapsillekin sopivaa juotavaa.
Ja isommat lapset ovat sitten niitä, jotka valistavan pienempiään (ja tyhmempiään). On kuitenkin oikein, ettei lasten tarvitse elää rankimman kautta kaikkea sitä mitä aikuiset heidän taustallaan käyvät läpi. Lasten kuuluukin olla tietämättömiä ja vähän tyhmiäkin ja elää lapsuuttaan.

Kiitos taas uusista pätkistä.

[Angelina]

Hieman surullisemmat raapaleet tällä kertaa, tai ehkä sen teki tämä lasten näkökulma? Toisaalta, oikeaan suuntaan ollaan menossa jos Harry ja Ginny eroavat, joten ihan liian surullinen en osaa tästä olla Kiva kun James tuli mukaan, hänhän voisi olla isovelihahmo Scorpiuksellekin :3

Ei kannata yhtään jännittää, tosi hyvin kirjoitat näin oudommastakin näkökulmasta! Ja onneksi postailet tasaiseen tahtiin uutta, etten nyt ihan vallan erkaannu Harrysta ja Dracosta tän uuden hullutukseni kanssa :''D Haluan kyllä niin tietää, miten tästä edetään! Ja toivottavasti Albus kotiutuu Kalmanhanaukiolle, kun ei kerran saanut muuttaa Malfoyn kartanoon

[Thelina]

Aivan ihanasti kuvaat lasten leikkejä (miten kekseliäitä, enpä ole koskaan ajatellut mitä muuta velholapset voisi leikkiä kuin pienillä leikkiluudilla, mutta peikot, taistelut ja basiliski kuulostavat juuri siltä, millä velhopoika voisi leikkiä <3) ja sitä, miten lapset näkevät ja ymmärtävät enemmän kuin aikuiset tajuavatkaan. Ja miten söpö ajatus, että Albus voisi muuttaa Scorpiuksen luo<3 tiedä vaikka niin vielä kävisikin tarinan edetessä Scorpius on kyllä muutenkin aivan ihana, jollain tapaa surumielisen vakava kokemiensa murheiden vuoksi, mutta myös lempeä, hauska ja ystävällinen, esim. haluaa innokkaasti myös Jamesin mukaan leikkeihin. Sitä jäin miettimään, miksi James punastelee Teddystä puhuessaan ja missä Lily oli sillä aikaa, kun Albus ja James tulivat Malfoylle yökylään. Joka tapauksessa, kiitän näistä luvuista ja jään odottamaan jatkoa, pidän tarinasta kovasti<3

[Vendela]

Fairy tale, ihana kommentti ja ihania sanoja, kiitos todella paljon! Sillä juuri näin itsekin ajattelen, että lapset ovat lapsia ja heidän kuuluukin saada olla lapsellisia ja naiveja ajatustensa kanssa. Se, ettei kaikille asioille ole nimeä (kuten vaikka tuo karahvissa oleva juoma) on luonnollista ja niin sen kuuluu ollakin Kivaa, että tuo leikin kuvaaminen onnistui. Kiitos kun kommentoit taas

Angelina, meinasin jo melkein unohtaa tämän, mutta en sentäs joten nyt tulee taas uutta! Hieman meni vakavammaksi tämä fiilis, mutta jospa se sieltä vielä korjautuisi. Katsellaan kuinka Albus sopeutuu Eikä mitään hätää, pidän sut sen verran tässä H/D:ssä kiinni ettei totuus pääse unohtumaan Kiitos kun kommentoit ihanuus!

Thelina, ajattelin että Lily olisi Ginnyn kanssa ja pojat puolestaan Harryn mukana. Ehkä hieman sterotyyppistä ajattelua, mutta osittain tarinan kannalta myös helpompaa näin. James punasteli, koska hän olisi tahtonut olla se iso ja pätevä pikkupoikien silmissä, mutta joutuikin sitten myöntämään, että Teddy oli vielä häntäkin fiksumpi Se, tajusiko Scorpius sitä, jäi hieman epäselväksi, mutta Albus joka on kasvanut Jamesin kanssa, oivalsikin ehkä että isoveli yritti vähän vedättää. Mutta näinhän se aina menee, että isommat tahtovat loistaa pienempien silmissä Mukavaa, että velholeikit toimivat ja katsotaan missä Albus sitten lopulta asuukaan. Kiitos todella paljon kun kommentoit, on ihanaa lukea mietteitäsi!


Vapaa sana: Seuraavat viisi osaa Ja loput lupaan vielä tämän viikon aikana niin saadaan tämä pakettiin!

xi.

Äkkiä Albus tulikin käymään yhä useammin. Joskus James tuli hänen mukanaan, mutta eniten Scorpius tykkäsi, kun Albus tuli yksin ja he saivat leikkiä omia leikkejään. James tahtoi aina joko lentää puutarhassa tai leikkiä huispausta sisällä, eikä Scorpius ollut siinä kovin hyvä.

Scorpius ei ollut kiinnittänyt juurikaan huomiota Albuksen isään, ennen kuin näki tämän eräänä päivänä istumassa salongissa kaapu likaisena ja ryppyisenä, leuassaan omituista karheaa karvaa. Kun Scorpiuksen isä huomasi hänet, tämä kurtisti kulmiaan vihaisena ja Scorpius juoksi nopeasti toisten perässä puutarhaan.

Koko illan hän odotti, että isä toruisi häntä. Mutta sen sijaan isä istuikin hänen vuoteensa laidalla pitkään ja puhui.

xii.

Isä kertoi Scorpiukselle kuinka Harry (se oli Albuksen isän nimi) oli todella surullinen siitä, että Albuksen äiti oli halunnut, että hän muuttaa pois heidän kodistaan. Kun Scorpius kysyi miksi Albuksen isän täytyi muuttaa, isä katsoi häntä pitkään ja vakavasti.

”Joskus ihmiset vain lakkaavat rakastamasta toisiaan”, isä sanoi viimein.
”Etkö sinä sitten enää rakasta minua jonain päivänä?” Scorpius kysyi hyvin huolissaan.
”Voi, ei se sitä tarkoita”, isä sanoi ja halasi Scorpiusta yllättävän tiukasti. ”Minä rakastan sinua aina.”
”Rakastatko sinä vielä äitiäkin?”
”Rakastan”, isä sanoi ja lisäsi empien: ”mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi joskus rakastaa jota kuta toistakin.”

Scorpius nyökkäsi mietteliäänä.

xiii.

Oli aivan mahtavaa, miten usein Albus pääsi nykyisin yökylään Scorpiuksen luo. Vaikka se tarkoittikin usein sitä, että myös James tuli mukaan, mutta Scorpius oli oppinut tykkäämään tästä. Usein James tosin sanoi, että hän olisi ollut mieluummin Teddyn luona.

He saivat valvoa myöhään, kun isä ja Harry istuivat salongissa juttelemassa unohtaen heidät. Ja joskus, kun he hiipivät keittiöön hakemaan lisää kotitonttujen valmistamia herkkuja, Scorpius kurkisti ovenraosta varmistaakseen, että heillä oli kaikki hyvin. Usein hän näki heidät istumassa suurissa nojatuoleissa, mutta joskus he myös pelasivat velhoshakkia.

Nykyisin Albuksen isä myös nauroi mikä tuntui Scorpiuksesta mukavalta. Eivätkä tämän kaavutkaan olleet enää niin likaisia.

xiv.

Mahakipu herätti Scorpiuksen eräänä yönä. Varoen herättämästä Albusta hän hiipi ulos huoneesta isän makuuhuoneen ovelle. Painaessaan kahvaa, Scorpius huomasi, että ovi oli lukossa mikä oli omituista. Juuri kun hän oli koputtamassa, hän kuuli oven takaa puhetta.

”Meidän täytyy kertoa heille”, se oli Albuksen isän ääni.
”Tiedän”, isän ääni kuulosti vaimeammalta.

Scorpius valpastui, oliko isällä salaisuus? Jännitys nipisteli yllättäen Scorpiuksen vatsassa sivuuttaen aikaisemman kivun.

”Minua pelottaa”, isä sanoi hiljaa ja Scorpiuksen jännitys vaihtui samassa pelkoon.
”Ei ole mitään hätää.”
”Mmmm”, Scorpius rypisti kulmiaan omituiselle muminalle.

Sitten Misty-kotitonttu ilmestyi äkkiä Scorpiuksen viereen.

”Onko herralla kaikki hyvin?”
”On”, Scorpius sanoi palaten takaisin nukkumaan.

xv.

Huoli siitä, että isää pelotti jokin asia, esti Scorpusta kertomasta salaisuudesta heti Albukselle. Mutta koska Albus oli hänen ystävänsä ja tunsi hänet, tämä huomasi, että jokin painoi häntä. Joten painostettuaan häntä puoli päivää, Albus sai viimein tietää Scorpiuksen yöllisestä seikkailusta.

”Salaisuus!” Albuksen silmät hehkuivat.
”Mutta isä sanoi, että häntä pelottaa”, Scorpius yritti muistuttaa, mutta Albus ei kuunnellut.
”Meidän täytyy selvittää se”, Albuksen kasvot loistivat innosta.
”Entä jos se on oikeasti jotain pelottavaa?” Scorpius kysyi huolissaan.
”Älä huoli, minä pidän sinusta huolta”, Albus lupasi ja Scorpius katsoi ihaillen ystäväänsä.

Oli hienoa, kun oli oikea ystävä, johon saattoi luottaa, Scorpius ajatteli onnellisena.

[hiddenben]

En ehtinyt tulla kommentoimaan edellisten osien ilmestyttyä, joten kommentoinpa kaikkia kymmentä tässä kerralla! Tämän ficin perusteella kid!fic genrenä on hurjan mukavaa ja leppoisaa, hyvänmielen luettavaa. Vaikka tässä käsitelläänkin hankalia aiheita, kuten avioeroa, tunnelma pysyy silti aikuisemman lukijan näkökulmasta lempeänä ja mukavana. Ja on ehkä kirjoittajankin näkökulmasta sopivan haastavaa vaihtaa näkökulmaa ja yrittää kirjoittaa aivan eri-ikäisen näkökulmasta?

Tuo basiliski oli ihan odottamatonta! En ollut edes ehtinyt spekuloida, mihin se liittyisi, mutta se yllätti todella hauskalla tavalla Olin kai ajatellut, että sana liittyisi enemmän Dracoon tai Tylypahkan historiaan, mutta että leikkinä... Mutta se toimi loistavasti! Hauskinta ehkä oli se, että juuri Scorpius leikki velhot vs. basiliski -leikkiä, kun hänen omalla suvullaan on ollut epäsuora kontakti hirviöön. Lähinnä ajattelen yhteyttä Voldemortiin, mutta myös, miten vahvasti Draco kouluikäisenä oli kuraverisiä vastaan ja uhkaili Hermionen olevan basiliskin seuraava uhri. Ja Scorpiuksella ei luultavasti ole yhteydestä aavistustakaan

Näissä raapaleissa oli mielettömästi kivoja kohtia, jotka olivat viihdyttäviä ja saivat hymyn huulille. Esimerkiksi nämä:

”Yhdeksän”, isä sanoi mietittyään asiaa hetken.
”Aika paljon”, Scorpius sanoi vakavana ja isä naurahti hänen sanoilleen.

Scorpius toivoi, että James tykkäisi hänen leluistaan, vaikkei hänellä ollutkaan huispausjoukkueen pienoismalleja kuten Jamesilla, mutta oli hänellä sentään paljon muuta.

Niin tuttu tunne omasta lapsuudesta!

ja

”Jos äiti ja isä eroavat, niin saanko minä muuttaa tänne?” Albus kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Tietenkin saat”, Scorpius sanoi ilahtuneena ehdotuksesta.

Ylipäätänsä Scorpiuksen ja Albuksen ystävyyssuhde on ihanaa luettavaa: miten he käyvät salaa hakemassa herkkuja keittiöstä ja kuinka he yhdessä aikovat yrittää selvittää vanhempiensa salaisuuden. Kuten sanoin alussa, tämä on todella lämminhenkistä ja hyvää mieltä herättävää luettavaa Samaan aikaan, kun kaksikon ystävyys syvenee, myös Draco ja Harry lähenevät. Uteliaana odotan, mitä viimeisessä osassa tapahtuu!

[Fairy tale]

Voi Scorpiusta. Näiden palojen kautta pääsi kyllä pienen pojan elämää taas seuraamaan. Kuinka paljon ja isoja asioita hän miettiikään. Ja on taas tehnyt pieniä huomioita niinkuin lapsi niitä tekee. Harry on ollut todella ahtaalla, kun se on hetkellisesti näkynyt ulkonäössäkin, mutta ei kai kaikessa eron keskellä jaksa revetä joka suuntaan.

Tuo muksujen herkkujen pihistäminen keittiöstä taitaa olla hyvin yleistä. Kuulostaa niin kovin tutulta.
Ja Albus on aivan ihana ystävä kun lupaa pitää Scorpiuksesta huolen, kun tätä pelottaa ja mietityttää isänsä pelko. Ja salaisuus.
En malta odottaa viimeisiä pätkiä, onneksi lupasit ne jo tällä viikolla. Minäkö hätäinen? 

[Thelina]

Voih, tässä tarinassa on ihanaa paitsi se, miten kuvaat lasten touhuja ja mietteitä, niin myös se, että heidän kauttaan saamme pieniä murusia Harrysta ja Dracosta <3 sydän alkoi sulaa, kun Draco sanoi Scorpiukselle rakastavansa vielä tämän äitiä, mutta että joskus voisi rakastaa jotakuta toistakin <3 Draco vaikuttaa hyvältä ja rakastavalta isältä, tosin luulen Scorpiuksen äidin kuoleman (ja ehkä Harryn) pehmentäneen häntä, sillä hän vaikuttaa kaikesta päätellen siltä, että osaa olla myös melko ankara Scorpiukselle. Ja entäpä tuo salaisuus, haluan kovasti tietää miten pojat saavat sen selville Kiitos ja ensi kertaan!

[Vendela]

hiddenben, ei mitään vaikka kommentointi vähän laahaakin, kivaa että tulit nyt kertomaan ajatuksiasi ja mietteitäsi tästä Mukavaa myös kuulla, että basiliski oli yllätys. Totta on, että se liittyy läheisesti Dracoon ja tämän sukuun, mutta ajattelin myös niin, että se on sellainen ikiaikainen hirviö josta velholapsille kerrotaan satuja. Ihanat lainaukset olit tuolta nostanut, itsekin tykkäsin tuosta Jamesin ikä-keskustelusta. Toivottavasti pidät näistä viimeisistä osistakin Kiitos todella paljon kommentistasi!

Fairy tale, ihanaa kun hätäilet siellä, tässä nämä viimeiset rapsut nyt tulevat Halusin saada nämä alta pois ennen kuin karkaan hetkeksi lomalle. Kiva kun teet huomioita tuosta lapsen näkökulmasta, sillä totta on että lapsi huomioi eri tavoin kun aikuinen. Harrylla on ollut rankkaa, mutta ehkä se nyt vähitellen helpottaa Ihanaa kun kommentoit, kiitos paljon!

Thelina, tässä se nyt selviää kuinka tuo salaisuus selvitetään Kivaa kuulla, että nämä ovat olleet mieleesi. Draco tuolla tosiaan hieman pohjusti sitä, että minkälaista se rakkaus voikaan olla. Se on siinä mielessä ihmeellinen luonnonvara, että kasvaa kasvamistaan Tämän tekstin Draco vastaa aika paljon tätä (S) mielikuvaani hänestä, sillä tässä sarjakuvassa näkyy mielestäni sama fiilis mitä olen ainakin yrittänyt tavoitella tässä Kiitos kommentistasi, ilahduin siitä todella paljon!


Vapaa sana: Aleksis Kiven päivän illan kunniaksi viimeiset rapsut tähän tarinaan Tässä vaiheessa on sanottava, että näiden rapsujen aikajana on ollut hyvin avoin. En ole tahtonut tarkotuksella lähteä määrittelemään sitä, sillä olen halunnut sen olevan samanlainen kuin lapsen mieli

xvi.

He aloittivat salaisuuden selvittämisen, mutta vaikka he kuinka vakoilivat ja yrittivät salakuunnella, he eivät saaneet mitään selville. Oikeastaan päinvastoin.

”Mitäs te pojat täällä pyöritte?” isä kysyi eräänä päivänä varsin tiukasti, kun Scorpius ja Albus jäivät kiinni salongin oven takana kyyristelystä.
”Ei mitään”, Scorpius sanoi nopeasti.
”Me ajateltiin tulla kysymään, että tuletteko leikkimään meidän kanssa?” Albus sanoi samaan aikaan.

Isä katseli heitä hetken, kunnes hymyili hieman.

”Hyvä on, kysytään Harrylta.”

Yllättäen Harry suostui ja he menivät neljästään puutarhaan lentämään. Vaikka Scorpius ei ollut kovin hyvä luudan kanssa, hän nautti nähdessään isän ja Harryn nauravan ja kisailevan iloisesti. Salaisuudenkin urkkiminen unohtui kokonaan.

xvii.

”Meidän täytyy olla ovelampia”, Albus sanoi seuraavan kerran kun tuli käymään Scorpiuksen luona.
”Miten?” Scorpius ihmetteli ja Albus selitti.

Tämä oli pohtinut asiaa Jamesin ja Teddyn kanssa, ja saanut heiltä paljon hyviä vinkkejä. Muun muassa sen, että he voisivat piiloutua isän sängyn alle, mutta Scorpius epäröi. Hän epäili, että siitä isä suuttuisi ihan tosissaan, ja vaikka Scorpius ei olisi halunnut myötää, hän pelkäsi hieman isää silloin kun tämä oli oikeasti vihainen.

”Entä jos vain kysytään?” Scorpius ehdotti.
”Hyvä on, mutta jos he eivät kerro, se on sitten sinun syysi.”

Mutta kun he kipittivät alakertaan kysymään, he kohtasivat yllättävän näyn talvipuutarhassa.

xviii.

Hämärässä seisoi kaksi toisiinsa kietoutunutta hahmoa. Scorpius pysähtyi kuin seinään ja painoi kätensä Albuksen suulle ettei tämä huutaisi. Isä piti tiukasti kiinni Albuksen isästä ja tämän suu liikkui Albuksen isän suulla jännän näköisesti.

”Mitä ne tekevät?” Scorpius kysyi hieman järkyttyneenä.
”Suutelevat”, Albus vastasi yllättävän tyynellä äänellä.
”Yäk”, Scorpius totesi ja irvisti.

”Pojat”, isän ääni oli yllättynyt ja hengästynyt kun tämä vetäytyi kauemmas Albuksen isästä nolona.

”Menettekö te nyt naimisiin?” Albus kysyi.
”Mitä?” isän ääni oli käheä.
”Mummi sanoi, että suudella saa vasta kun on naimisissa.”
”Sinun mummisi on viisas, mutta ei tiedä aivan kaikkea”, Harry nauroi ja veti Albuksen syliinsä.

xix.

”Mitäs sanot, jos me muuttaisimme tänne?” Albuksen isä kysyi Albukselta.

”Harry – ”, isän äänessä oli jotain outoa ja Scorpius kääntyi katsomaan.

Ilme isän kasvoilla oli yhtä aikaa tuskainen mutta myös pelokas. Scorpiuksen vatsaa väänsi, sillä hänellä oli yhtä aikaa onnellinen ja kurja olo.

”Isä”, Scorpius sanoi ja heti isä oli hänen luonaan, hymyili ja yritti sanoa jotain. ”Isä, rakastatko sinä Harrya?”
”Scorp – ”, isä nielaisi.
”Ei se haittaa jos rakastat”, Scorpius kiirehti sanomaan. ”Minusta olisi siistiä jos Albus muuttaisi tänne.”
”Kyllä minä rakastan Scorpius, mutta minä rakastan myös sinua”, isä halasi häntä lämpimästi.

”Minä tiedän ja minä rakastan sinua isä.”

xx.

Kartano oli liian iso yhdelle lapselle, mutta neljälle se oli oikein sopiva. Vaikka eivät he kaikki olleet aina kotona, sillä joskus Albus, James ja heidän pikkusiskonsa Lily olivat äitinsä luona. Mutta yhä enemmän he olivat kartanossa, sillä heidän isänsä oli siellä nykyisin aina.

Scorpiuksesta oli jännittävää, että hän oli yhtäkkiä saanut toisen isän. Mutta vielä parempaa oli nähdä isän onnellinen hymy johon Harry vastasi. Sekä salassa vaihdetut suudelmat kun he kuvittelivat, ettei Scorpius nähnyt heitä.

Eikä Scorpiusta haitannut enää, ettei isällä ollut aikaa leikkiä hänen kanssaan, sillä nyt hänellä oli Albus jonka kanssa leikkiä joka päivä.

Elämä oli joskus ihmeellistä.

[Fairy tale]

Lopetusosat olivat sitten söpön pehmeitä. 
Selkeällä ajalla ei tässä ollutkaan merkitystä, mutta aikaa kuitenkin kului jonkin verran. Pojille taisi nyt salaisuuden yksi osa paljastua, eikä heillä ole enää mielenkiintoa sen ympärille, koska ajan myötä asiat muuttuivat.

Albus ja hänen suora kysymyksensä "menettekö te nyt naimisiin." (Oikein lasten suusta -repliikkejä).
Tuo linkittämäsi sarjakuvakin on oikein mainio.
Tämä oli kaikenkaikkiaan mukava lukupaketti. On kivaa sukeltaa asioihin hieman eri näkökulmasta.

Kiitos paljon ja mukavaa syksyä. 

[Karvalakkirakastaja]

Hajoan söpöyteen. Ja käytin just kallista työaikaani lukemiseen päivänä, jolloin siihen ei olisi aikaa, mutta se oli totisesti sen arvoista. Scorpius, Draco, Harry ja kaikki olivat niin söpöjä ja kerrankin mä luin raapaleita niin, että mua ei turhauttanut, kun ne on niin lyhyitä, koska tästä ei tullut kumminkaan tunnetta, että jotain tarpeellista olisi jäänyt kertomatta. Nyt voin leijua läpi päivän vaaleanpunaisessa kuplassa ja sietää sitä, että mun pitää neuvoa harjoittelijaa, vaikka mun tekee mieli sanoa sille, että painu jonnekin häiritsemästä.  (No en oikeasti LOL). Söpöt tekstit on parasta. Toki lapsen näkökulma aiheutti sen, että makuukamariosasto jäi väliin. 

Mutta sitä en harmittele, koska suloisuus ennen kaikkea.

[Thelina]

Tämä oli oikea hyvän mielen lopetus tarinalle! Minustakin tuo ”Menettekö te nyt naimisiin?” oli niin ihana ja voi miten liikuttavaa, kun taas Draco ja Scorpius puhuu rakkaudesta <3 Niin mukava ajatus, että iso ja vähän kolkko Malfoyn kartano on nyt täynnä lasten touhuilua. Kiitos tästä tarinasta, pidin kovasti ja linkkaamasi sarjakuvan aion nautiskella seuraavaksi

[Angelina]

Naaawww kun tämä oli söpö ♥ Tällaisia lasten näkökulmista kirjoitettuja on välillä niin kiva lukea, kun näissä on ihan erilainen tunnelma :3 Ei aikuisten ongelmia aina jaksa niin kauheen syvällisesti pohtia, kivempi katsoa niitäkin lasten silmin Arvatenkin Harry ja Draco ihan turhaan jännittivät lapsille kertomista, koska tottakai kaikki meni hyvin! Ja Scorpius oli ihana, kun ajatteli vaan että jee nyt hänellä on aina Albus jonka kanssa leikkiä. Ihan suotta kyllä pohdit tuota, että toimiiko tämä, hienosti kirjoitit lapsen näkökulmasta ja erityisesti pidin vielä siitä, että tässä tarkasteltiin tapahtumia Scorpiuksen, eikä esimerkiksi Albuksen näkökulmasta

”Menettekö te nyt naimisiin?” Albus kysyi.
”Mitä?” isän ääni oli käheä.
”Mummi sanoi, että suudella saa vasta kun on naimisissa.”

Ihana Albus ja Molly!

[Fiorella]

Luin tätä puhelimelta tuoreeltaan enkä tietty siinä onnistunut kommentoimaan niin melkein unohtui. Mutta olihan se tosi ihana! Hellyttävät lapsificit saattavat harvoin mennä pieleen, jos minulta kysytään.

Tässä toimi erityisen hyvin se, miten vaikeaa aihetta katseltiin sivusta lapsen silmin. Ja miten lapset sopeutuvat elämässään tapahtuviin muutoksiin - eiväthän he muutakaan voi.

Draco on suloinen isä, vaikka osaa olla myös ankarakin. Myönnetään, että olin syvästi helpottunut, kun salaisuus paljastui ilman sängyn alla kuuntelua! Iiks! Ajatuskin hirvitti kun se nousi lasten mieleen. Voi olla, ettei isien suhde sitten olisikaan ollut enää yhtä kiva juttu. 

Ihana oli lukea, miten loppu oli iloinen, vaikka matkaan mahtui murheitakin. Lapsen huoli vanhemman hyvinvoinnista voi olla raskas taakka, jota aikuinen ei aina tajuakaan. Onneksi Scorpius sai Albuksesta hyvän ystävän ja ikään kuin oman veljen.

Kartano oli liian iso yhdelle lapselle, mutta neljälle se oli oikein sopiva.

No niinhän se on. <3 Voi että miten söpö lopetus. Lopulta Scorpius sai sekä perheen että välillä omaa laatuaikaa isin kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin!