Fairy tale: Erikoiskykyjä on ollut hauskaa keksiä! Kaikkien taitoja todella tarvitaan. Se, miksi nelikko joutui menemään korven kautta tien sijaan, selviää kyllä
Kiva, että jännitys pysyy yllä! Kiitos huisisti kommentista!!
Fiorella: Kivaa, että valitsit juuri tämän tekstin! Olen innostunut tästä ihan kunnolla, kun tämä vihdoin lähti ikään kuin käyntiin. Minulla oli fiilis Liekon ulkonäöstä ja tuo kuva, kun se sattui eteen, ikään kuin varmisti asian. Talvikki on minustakin ihana <3 Marsin historiasta kertoo paljon se, että hänen ensimmäinen vaistonsa olisi kostaa. Kerättärellä tosiaan on pelissä paljon muutakin kuin kykykoulu. Mars siis ei osaa lukea ajatuksia. Hän heitti sen vain läpällä vitsaillakseen Talvikin ja Liekon kustannuksella. Kerätär on itse asiassa kieltänyt Marsia jakamasta tietoa voimistaan. Siksi hän ei kertonut. Olipa kivaa, oivallista pohdintaa Talvikin voimasta. Sitä todella voisi käyttää vakavastikin väärin. Kiva, että oot tykännyt. Kiitos hurjasti kommentista!!
18.Oven takaa paljastui hissi. Koneisto hurahti käyntiin yhdestä Odeten kosketuksesta.
”Kuinka sinä teet tuon?” ihmettelin.
”Kuinka sinä avaat lukkoja?” Odette heitti.
”Minä ikään kuin… menen niiden sisälle ja tulen osaksi niiden koneistoa”, yritin selittää autuaan kihelmöivää kokemusta, joka lukkojen avaamiseen liittyi.
”Tuo ei kuulostanutkaan yhtään psykolta”, Kreeta kommentoi.
”Minulle sähkö tuntuu melkein kuin hengeltä, joka kanavoi voimaansa minun kauttani”, Odette sanoi. ”Kuin olisin osa suurempaa, kosmista sähkövirtausta.”
”Te olette kumpikin kajahtaneita”, Kreeta tuhahti ja yritti astua hissiin, mutta Silvian käsivarsi pysäytti hänet.
”Ennen kuin menemme tuonne alas, teidän on tiedettävä, mikä teitä uhkaa”, Silvia sanoi hiljaa. Tunnelma muuttui äkisti kuolemanvakavaksi.
19.”Meidän tehtävämme on noutaa mies nimeltä Reinar Kiiveri”, Silvia sanoi. ”Ei muuta. Te ette puhu tai anna katseenne edes harhailla. Tuijotatte vain minun selkääni, kunnes löydämme Kiiverin. Onko selvä?”
Silvian äänensävy oli ankara, ehdoton. Ihoni nousi kananlihalle. Mikä kammottava meitä alhaalla oikein odotti?
”Jos jokin menee pieleen, seuratkaa Odettea. Hän tietää, missä on poistumistiet”, Silvia sanoi. ”Pahimman sattuessa minä hankin teille pakenemisaikaa.”
”Mihin meidän tulisi varautua?” Kreeta kysyi. Silvia epäröi. Olin kerrankin Kreetan kanssa samaa mieltä ja painostin:
”Miten voimme puolustautua, jos emme edes tiedä, mikä meitä uhkaa?”
”Alhaalla on vankila”, Silvia suostui viimein paljastamaan, ”ja selleissä istuu teidän kaltaisianne.”
20.”Vankila meidän kaltaisille?” Kreeta toisti typertyneenä. ”Mitä helvettiä?”
”No, pikemminkin tutkimuslaitos.”
”Ihmiskokeita varten?” kysyin hiljaa. Silvia hätkähti ja katsoi minuun terävästi. Katsoin pois. Tunsin hirvittävien muistojen väijyvän minua.
”Muun muassa”, Silvia sanoi jäykästi, ”ja paljon kamalampia asioita.”
”Miksei me voida vapauttaa heitä kaikkia?” Kreeta tivasi. ”Kun heitä pidetään täällä vastoin tahtoaan kuin labrarottia!”
”Vain Kiiveri”, Silvia sanoi painokkaasti. ”Ei muita, ja voi olla, että jos Kiiveri on kaapattu –”
”No eikö ole aivan ilmiselvää, että hänet
on kaapattu?”
”Silvia tarkoittaa, että Kiiveri voi olla aivopesty”, Odette selvensi, ”ja jos näin on –”
”– meidän tehtävämme on eliminoida hänet”, Silvia päätti.
