Kirjoittaja: Iippa
Ikäraja: K-11
Genre: Fluff, ehkä hieman UST
Paritus: Eelis/Samuel
Haasteet: Kolmensadan kerho, Juhannustaikoja
A/N: Tämä äärimmäisen hattarainen pätkä on Juhannustaika
Avaruuspiraatille! Toivottavasti tykkäät!♥ Inspiroiduin suuresti toivelistassa olleista kukkaseppeleistä, tyynestä järvestä, viileästä metsästä ja laiskoista suudelmista.
Kukkaseppeleistä ja kuusimetsistä
Tunnen itseni hieman hölmöksi kantaessani käsissäni koria täynnä kukkia. Samuel on kuitenkin niin onnellinen hypähdellessään aina uusien ja uusien kukkien luokse, etten anna itseni olla häpeissäni. Samuel nappaa vielä muutaman kukkasen äitinsä mökkipuutarhasta juuri ennen suurta nurmialuetta. Nurmikko tuntuu mukavan viileältä paljaidan jalkojen alla
Samuel taikoo kangaskassistaan meille viltin, jonka levitämme nurmikkoa reunustavien omenapuiden alle. Lasken kukkakorin viltin viereen maahan ja istun alas. Samuel kumartuu heti lajittelemaan vaaleanpunaisia kukkia erilleen muista. Hän istahtaa myös ja alkaa vaivattomasti punoa kukkien varsia yhteen.
Samuelin vaaleat kiharat varjostavat hänen kasvojaan, ja yksi kihara on jopa eksynyt hänen keskittymisestä rypyssä olevalle otsalleen. Nojaan rennosti kyynärpäähäni ja katselen Samuelin väkertämistä pienen hymyn tanssiessa suupielissäni. Samuel saa seppeleensä valmiiksi ja vilkaisee minuun pieni voitonriemuinen hymy huulillaan. Nostan vapaan käteni peukalon pystyyn ja katselen, kun hän alkaa väkertää uutta kruunua, tällä kertaa enemmän sinisävyisistä kukkasista.
Molempien seppeleiden ollessa valmiita Samuel painaa vaaleanpunaisen kukkaseppeleen minun päähäni, ennen kuin nostaa sinertävän seppeleen omille kutreilleen. Siniset kukkaset korostavat hänen silmiään, ja hän näyttää muutenkin kauniilta. Samuel kääntää kasvonsa kohti aurinkoa ja ottaa kaiken irti auringon luomasta lämmöstä. Hänen kukkaseppeleensä alta näkyy hieman hänen hiuksiaan, jotka korostavat hänen kasvojensa pehmeää rusketusta. Nostan käteni hänen poskelleen ja suutelen häntä kevyesti. Samuel vastaa suudelmaani, ja tunnen tyytyväisen hyrinän sisälläni. Irrottaudumme suudelmasta, mutta pidän käteni edelleen silittämässä Samuelin poskea. Hän sulkee silmänsä ja hymyilee pienesti.
Kun auringon porotus alkaa olla liikaa, keräilemme viltin ja jäljelle jääneet kukkaset, ja viemme ne vanhalle aitalle. Samuel kaivaa tavara-aitasta kukille maljakon ja täyttää sen sadevesitynnyristä. Nostan kukat maljakkoon pienelle pöydälle samalla, kun Samuel laskostaa viltin rapuilla olevalle tuolille.
Samuel tarttuu minua kädestä ja lähtee johdattamaan talon taakse, ja sieltä viinimarjapensaiden ohi kohti metsän reunaa. Puoliksi kuusien alla, aivan metsänreunalla on vanha, osittain katostaan romahtanut, punainen rakennus. Samuel kertoo vanhan saunan katon romahtaneen eräänä talvena lumen määrän vuoksi.
Samuel painaa minut vasten vanhan saunan seinää ja nousee varpailleen suutelemaan minua. Suudelma jää lyhyeksi, sillä Samuel irrottautuu nopeasti ja pyörähtää kulman taakse. Seuraan häntä, ja hämmästyn nähdessäni suurten kuusien välissä selkeän sammaleisen polun vievän vähän matkan päähän pienelle lammelle.
Lampi on kuusien suuresta koosta johtuen hieman varjoinen, mutta jostain latvojen välistä muutamat auringonsäteet läpäisevät tiensä leikkimään tyynen lammen pinnalla. Kuusikujan sammalpohja on viileä ja kostea jalkapohjia vasten, kun kävelemme lähemmäs lampea. Hieman ennen lampea tartun Samuelia kädestä ja pyöräytän hänet ympäri ja samaa vauhtia puuta vasten. Kumarrun suutelemaan Samuelia hellästi, nojaten toisella kädelläni kuuseen. Samuel vastaa suudelmaani innokkaasti, ja minä käytän tilaisuutta hyväkseni ja hivutan vapaana olevan käteni hänen t-paitansa alle, shortsien yläreunalle kiusoittelemaan. Siirrän puuhun nojanneen käteni Samuelin toiselle kyljelle. Nappaan hänen shortsiensa vyölenkeistä kiinni ja vedän hänet lähemmäs. Lopetamme suutelun vasta, kun tarvitsen happea. Samuel huohottaa hiljaa ja nojaa päänsä myös puuhun. Hän katselee ylös latvustoon ja ehdottaa, että menemme rantaan ennen kuin homma lähtee aivan käsistä. Virnistän, kun Samuel livahtaa pois puun ja minun välistä korjaillen samalla kukkaseppeleensä asentoa. Hänen kääntyessään kävelemään kohti rantaa läpsäytän häntä kevyesti takamukselle. Pieni hypähdys ja inahdus saavat virneeni vain kasvamaan lisää. Tarkistan oman kukkaseppeleeni olevan vielä jotenkin päässäni ennen kuin seuraan Samuelia.
Samuel johdattaa meidät aivan veden äärellä olevalle kaatuneelle kuuselle. Hän hypähtää istumaan puunrungon päälle ja osoittaa minulle paikkaa vieressään. Hivuttaudun istumaan rungolle hänen viereensä, ja kierrän käteni hänen ympärilleen. Aurinko tanssii lammen pinnalla ja jossain lammen keskellä kala käy pinnassa. Samuel nojaa minuun hieman ja laskee kätensä silittämään reittäni.
Tajuan olevani onnellisempi kuin pitkiin aikoihin istuessani siinä Samuel kainalossani, varastaen välillä tyytyväisyyttä täynnä olevia pieniä suudelmia.