Kirjat & kirjasarjat #3

[Abarat]

Itsekin oon tosi valikoiva lukija ja Kingin kirjoissa varsinkin. Silti oon lukenut tosi paljon kauhua. Esim. Hohto ja Uinu uinu lemmikkini on todella pelottavia kirjoja! Piina oli tyyliltään karmaiseva.

Mullekin Stephen King on tosi kaksijakoinen kirjailija. Kuulolla on yliluonnollisen pelottava kun joku Tervetuloa Joylandiin on ihan nautittava. Jotkut on kiinnostavia mutta esim. Kuvun alla jäi kesken. Jotkut on liian ahdistavia luettavaksi.

[Nyyhti]

Minä en yrityksistä huolimatta pidä Kingin kirjoista. Viimeksi yritin lukea Kuvun alla -kirjaa, koska sarjasta pidin kovasti. Ei ei ja vielä kerran ei. Hampaita purren pääsin sivulle sata ennen kuin luovutin. Tervetuloa Joylandiin -teoksen olen tainnut lukea (ellei siitä sitten oo tehty leffaa? ) ja se oli ihan ok, joskin loppu oli muistaakseni vähän kökkö. Jonkun toisenkin kirjan luin Kingiltä, ja siinä oli superlatistava loppuratkaisu. Ärsyttää, kun haluaisin tykätä hänen kirjoistaan, mutta ei.

Ihan hiljattain luin Clare Mackintosin Anna minun olla. Oi vitsi!! En ole hetkeen niin loistavaa kirjaa lukenut. Erityisesti loppuratkaisu jäi kutkuttamaan ihan sikana. Onko kukaan muu lukenut?

[Kaarne]

Minä pidän Kingin kirjoista kovasti, mutta mielestäni taso vaihtelee aika paljon. Esimerkiksi tuosta Sydänyöstä pidin, samoin Kalpeasta aavistuksesta, Tulisilmästä ja Kosketuksesta. Sen sijaan ensimmäinen kirja, Carrie, jätti minut aivan kylmäksi. Buick 8:n luin joskus lukioaikana ja se oli minusta vain todella tylsä.

Parhaimmillaan King on minusta sellaisissa tarinoissa, joissa hän ehtii kehittää hahmoja rauhassa, muttei kuitenkaan jämähdä junnaamaan. Noita uusimpia kirjoja en ole häneltä kyllä juurikaan lukenut, vaan aktiivisin King-kauteni oli joskus kahdeksan vuotta sitten. Pitäisi jossain kohtaa tässä lukea koko Musta torni -sarja putkeen, koska olen lukenut siitä vain 5,5 osaa, ja loppuhuipennus on vielä kokematta. En kuitenkaan muista enää kaikkea, joten vierailu maailmaan olisi tarpeen. (Tosin Velhoa kyllä inhosin!)

[Thelina]

Minulla on tosi pitkä aika siitä, kun olen viimeksi lukenut mitään Kingin kirjoja, varmaan 10 vuotta! Musta torni -sarjasta muistan kyllä tykänneeni, mutta yksityiskohdat ovat kyllä haihtuneet mielestä. Minäkin olen suunnitellut, että pitäisi lukea ne uudelleen, kun eikös niistä ole se TV-sarjakin tulossa?

[Fiorella]

On pitkä aika, kun olen viimeksi lukenut yhtään Kingin kirjaa, mutta niistä joita olen lukenut, voin sanoa että toisista pidin ja toisista en. Se Kuvun alla oli kirjana minusta todella tylsä, joten en ikinä katsonut sitäkään sarjaa. Joistakin kirjoista jäi minulle epämiellyttävä olo niiden päätyttyä. Osa oli vain sellaisia joita turhautti lukea, koska en saanut kenestäkään hahmosta kiinni niin, että olisin kiinnostunut ja kerronta oli tylsää.

Sitten taas toisaalta Kuoleman käytävä oli minusta sellainen, joka piti tiukasti otteessaan ja josta lopulta jäi suht hyvä mieli jälkikäteen. (Kun kävin katsomassa elokuvan Green Mile teatterissa aikoinaan, se järkytti niin pahasti, että itkin ääneen enkä voinut lopettaa, mikä oli ehkä nolostuttavinta ikinä, ja hoidin itseni jälkiterapiana ostamalla kirjan ja lukemalla sen kaksi kertaa peräkkäin niin, että kun käänsin viimeisen sivun, jatkoin suoraan alkuun ja luin uudelleen läpi. Sen jälkeen pääsin siitä yli ja olen lukenut kirjan pari kertaa sen jälkeenkin, joskaan en tosi pitkään aikaan.)

Tällä hetkellä on lukulistalla vino pino kirjaston kirjoja, ja kolmas osa Robbin salamurhaajaa noin puolessavälissä. Kakkososan jälkeinen, odotettavissa ollut muutos toteutui suht lailla odotetusti, ja olen varsin kiinnostunut näkemään, meneekö tarinan päätös lähellekään kuten kuvittelen. Ja lisäksi olen erittäin utelias siitä, että mikä mahtaa olla se lopetus, joka turhautti fanit.

[sugared]

Halusin tulla kiittämään (inasen myöhässä, heheh) kaikkia ihania finitovereita, jotka suosittelivat mulle fantasiakirjoja taannoin! Mahtavaa, että nyt mulla on vaikka kuinka monta suositusta, joihin palata, kun kaipaan luettavaa. Kiitos teille! <3

Ensimmäisenä lukuvuoroon pääsi Robin Hobbin Salamurhaajan oppipoika, jota taisi useampikin teistä suositella! Tykkäsin kyllä ainakin tästä trilogian ensimmäisestä osasta. Luulen, että luen seuraavat osat englanniksi, sillä käännös tuntui musta välillä jotenkin silmiinpistävän kömpelöltä. Maailma kuitenkin kiehtoi ja tarina tarjosi yllätyksiä, joten varmasti luen trilogian jossain vaiheessa loppuun asti!

Toisena, itse asiassa juuri tällä hetkellä, luettavaksi pääsi N.K. Jemisinin Fifth Season. Alussa viehätyin vähän omanlaisesta kerronnasta, sitten se alkoi hetkeksi tuntua hieman vieraannuttavalta + tekstissä sorruttiin mielestäni vähän liialliseen infodumpingiin. Edelleen yksi näkökulmahahmoista tuntuu musta tosi etäiseltä, mutta maailma on ihan älyttömän kiehtova ja taidokkaasti rakennettu nyt, kun olen kaikkien uusien käsitteiden jälkeen päässyt siihen sisälle. Tykkään myös siitä, miten kirjassa on todella hyödynnetty fantasiamaailman mahdollisuudet rakentaa uusiksi yhteiskunnan valtasuhteita, kauneuskäsityksiä, ihonväriin, sukupuoleen ym. liitettyjä käsityksiä ja arvostuksia ja niin edelleen. Toivottavasti kirjastosta löytyy muutkin trilogian osat, sillä tämäkin on varmasti luettava loppuun!

Seuraavaksi yritän varmaan saada käsiini noita Erika Vikin kirjoja. Kuuntelin vähän matkaa äänikirjana Maria Turtschaninoffin Maresi-kirjaa, ja sekin vaikutti ihan kiinnostavalta. Onko joku lukenut noita Punaisen luostarin kronikoita?

[Thelina]

sugared, minulla oli pitkään kirjastosta lainassa Punaisen luostarin kronikoiden osa 1, mutta jouduin palauttamaan sen, koska en vaan saanut aloitettua sitä, kun aina tuli joku muu mielenkiintoisempi kirja tielle, ja lopulta arvelin,ettei sitä lainaa enää varmaan pysty uusimaankaan kun oli niin pitkään ollut lainassa Mutta pitäisi varmaan lainata se uudelleen, jos on hyvä. Ainakin kuvauksen perusteella vaikutti kiinnostavalta, en ollut aikaisemmin kuullut koko kirjasta, vaan löysin sen sattumalta kirjastoreissulla.

Kiva, että tykkäsit Hobbin kirjoista, minä sain juuri kaverilta lainaan hänen Liveship traders -trilogian ekan osan, Ship of Magic pitää koittaa joululomalla aloittaa sitä! Suosittelen lukemaan myös ne, jos luet englanniksi, liittyvät noihin Salamurhaaja -kirjoihin ja viimeisen trilogian viimeisessä osassa vähän harmitti, ettei ollut lukenut niitä aiemmin, koska siellä on nimittäin paljon viittauksia noihin laivakirjoihin.

[Fiorella]

Sain eilen illalla päätökseen sen Hobbin Salamurhaajan kolmannen osan. Kieltämättä nyt ymmärrän, että lukijoilla on ollut mieliteko korjailla lopetusta mieleisekseen tai jatkaa aiheesta, sen verran se kuitenkin onnistui yllättämään. Jos ei olisi tiennyt, että jotain mielipiteitä jakavaa siinä käy, ei olisi ehkä osannut odottaa sitä vähää. Minulla oli oma visio, miten tarina voisi päättyä, mutta se toteutui vain osittain ja muutenkin vähän eri tavalla kuin kuvittelin. Toisaalta tuo lopetus oli tavallaan looginen ja uskottava, mutta ei välttämättä kivoin mahdollinen.  En ole vielä päättänyt miten tyytyväinen siihen olen, mutta sanotaan että ihan tarpeeksi ettei tee mieli protestoida kirjoittajaa vastaan.

Nyt pitääkin vähän miettiä, mistä siitä itse lähtisin kirjoittamaan. Siinä oli jälleen sama tilanne, että sivuhahmot veivät mielenkiintoni - jotenkin minuun ei vaan niin kolahda se klassinen angstinen teinipoika, joka kiukkuilee ja mököttelee sen Suuren Eeppisen Vaelluksensa varrella. Sama vähän joka sarjassa.

[Fiorella]

Minä olen tainnut lukea kaikki hänen kirjansa vuosien varrella. Tuulen varjo oli ehdottomasti paras ja teki vaikutuksen aikoinaan. Toinen mikä on jäänyt mieleen erikoisempana oli Marina, jossa oli maagisen tuntuista kevyttä kauhua ja jännitystä. Muilta olen aina odottanut hiukan enemmän kuin saanut ja on jäänyt paitsi synkistelevä, myös lattea vaikutelma.

Tänään luin loppuun Olli Jalosen Merenpeitto -kirjan ja jäin miettimään, mitä siitä pidin. Kerrontatapa ei ollut mieleiseni, mutta onneksi siihen tottui. Itse aihepiiri oli kovin kiinnostava ja sen myötä kahlasin tarinan läpi, vaikka paikoin se kyllä tuntui kovin tylsältä. Aiempaa osaa Taivaanpalloa en ole lukenut ja todennäköisesti jätän tämän perusteella lukemattakin.

Harmittaako teitä ikinä, jos luette kirjan, josta jää tunne, että kirjoittaja keskittyy asioihin, jotka eivät sinua kiinnosta, ja vain raapaisevat niitä, jotka kiinnostaisivat? Laitan tarkempaa pohdiskelua varalta tagin alle, mutta ei nyt niin kovin paljon spoilaa kumminkaan.

Spoiler: näytä

Odotin tältä tarinalta jo ihan nimensä ja olemuksensa perusteella syvällisempää keskittymistä vedenalaisiin asioihin, mutta valtaosan aikaa päähenkilö haahuilee maalla ja seurailee lähinnä hiljaa vierestä oppi-isänsä tarpomista maineen polulla ja teologisia pohdiskeluita, ja aika sen kuin matelee eteenpäin. Kun vihdoin ja viimein (aina ajoittain) ollaan pääsemässä veden alle tai äärelle, ei siellä olemiseen keskitytä juuri mitenkään. Varhaiset sukelluskellot, löytöretket tuntemattomille vesille - voisiko millään kuvailla pikkuisen enemmän? Olisi kiinnostanut paljon enemmän kuulla ja nähdä tuorein silmin erikoisia asioita, kuin istua vahtimassa käykö rouvalla herravieraita isännän poissaollessa tai seurata sivusta kohteliaan hiljaisuuden vallitessa, miten korkeammat herrat käyttäytyvät huonosti. Tylsää! Tarinan päätös oli potentiaalisin osa koko kirjaa, ja siihenpä se sitten loppuikin. 

[Abarat]

Onko kenellekään tuttu kirjailija Stefan Spjut? Kirjat Staalo ja Susi? Mietin vaan onko ne liian rajuja kirjoja mun mielikuvitukselle, haluaisin silti lukea jotain jännittävää?

[Fiorella]

Luin itse tuon Susi-kirjan viime viikolla, kun tuli kirjastossa vastaan. En tykännyt. Se ei edes ollut minusta mitenkään jännittävä, mutta jollakin tapaa inhottava. En suosittele. Kirjoitustyyli itsessään oli tympeä ja aika kova, piittaamattoman tuntuinen. Kukaan hahmoista ei herättänyt suurempaa mielenkiintoa saati sympatiaa, ja siinä ei ollut sellaista jännitettäkään, mikä olisi pitänyt otteessaan tai saanut kiinnostumaan tarinasta yhtään. Oikeastaan, mitä pidemmälle luin, sitä vähemmän halutti lukea koko kirjaa, ja viimein luin loppuosan suurin piirtein selaillen läpi ja olin kiitollinen etten tuhlannut sen parissa yhtään enempää aikaa.

Minulla ei selvästi ole nyt ollut oikein lukuonnea viimeisimpien luettujen kirjojen suhteen nyt uutena vuotena.

Lisa Jewellin Sitten hän oli poissa oli sentään kiinnostavampi, että mitä siinä oikein käy, mutta sekin oli jotenkin omituinen. Ja mikä hupaisinta, kirjailija itse loppusanoissaan kiitti kustannustoimittajiaan, jotka olivat antaneet ehdotuksia, millä tehdä tarinasta jotenkin toimivan. Enpä ole ennen nähnyt kenenkään sanovan samaa omasta tekstistään; Jewell totesi, että käsikirjoituksen valmistuttua hän luki sen läpi ja mietti että hmm, tämä on joko loistavalla tavalla outo tai pelkästään outo. Kuultuaan kustannustoimittajan ja toisenkin mielipiteen hän totesi: tiesin, että kirjani oli pelkästään outo.  Kaksi kustannustoimittajaa oli sitten pohtineet päänsä puhki yrittäessään keksiä keinoa, jolla tasapainottaa sen outoutta ja antoivat radikaalin ehdotuksen, johon kirjailija vastasi, olette nerokkaita, kiitos! Minua jäi kovasti kiinnostamaan, mikä kirjassa oli se mainittu muutos, koska se oli minusta edelleenkin jotenkin outo. 

Hän toteaa myös kuinka ihmiset saattavat luulla, että kirjailijat suhtautuvat mustasukkaisesti teksteihinsä ja kuvittelevat, ettei kukaan muu voi tietää, mitä niille pitäisi tehdä. Järkevä kirjailija kuitenkin tietää, ettei se pidä paikkaansa. Joskus kirjailija on viimeinen, joka kykenee löytämään ratkaisun, ja joskus kustannustoimittajat ovat neron roolissa. En tosiaan ole ikinä kuullut kenenkään kirjailijan tunnustavan tällaista! 

Viimeisin lukemani kirja tämän vuoden puolella oli Neil Gaimanin The ocean at the end of the lane. No, outohan sekin oli, mutta ihan kivalla tavalla outo (Gaimanin kirjahan se sitä paitsi oli) ja siitä jäi mukava olo. Myös pidin Jonas Jonassonin Satayksivuotias, jolla mielestään oli liikaa mielessään. Se oli aika lailla edellisen kirjan toistoa, mutta silti piti mukavasti otteessaan kautta matkan.

[Fairy tale]

Minulla on vetämässä lyhyen ajan sisään jo toinen John Grishamin kirja pitkästä aikaa. Olen siis aikaisemmin lukenut lähes kaiken mitä tämä herra on kirjoittanut. Muutama kirja on jäänyt lukematta ja olipa näihin kiva palata. Yleensä näissä seurataan jotakin asianajajaa, joko keltanokkaa tai pitkää uraa tehnyttä kovaksikeitettyä oikeussalihirmua. Ja ohessa on koko joukko enemmän tai vähemmän kimurantteja asiakaskeissejä. Eikä hommassa yleensä ole puhtaita jauhoja pussissa.

Nyt virkistävänä poikkeuksena John Grishamilta kirja Caminosaari. Siinä pyöritään tiiviisti kirjailijapiireissä ja sivutaan kirjoittajan tyhjän paperin kammoa, kirjoitusintoa ja kirjoitusinnottomuutta ja sitä miten ja mistä ideoita suosittuihin kirjoihin oikein kumpuaa. Samalla seurataan kovan luokan rikosta, jossa varkaat veivät kasan arvokkaita alkuperäisiä käsikirjoituksia. Tämä on itselläni vielä hitusen kesken, mutta tämä on ollut antoisaa ja te finissä kirjoittavat olette olleet paljon mielessäni, koska kirja sivuaa niin vahvasti tuota kirjoittamista ja kirjailijana oloa kirjanjulkaisukiertueineen jne. Jos haluaa lukea kirjailijapiirien rikostarinan, niin suosittelen tätä. 

[Tundra]

Ihan hiljattain luin Clare Mackintosin Anna minun olla. Oi vitsi!! En ole hetkeen niin loistavaa kirjaa lukenut. Erityisesti loppuratkaisu jäi kutkuttamaan ihan sikana. Onko kukaan muu lukenut?

Lukaisin tän muutama päivä sitten, kun etsin tästä topasta kirjasuosituksia ja tää sattui olemaan kirjastossa saatavilla. Kiitos suosituksesta. Lähtökohtaisesti tykkäsin tästä kyllä tosi paljon - välillä teki mieli olla lähtemättä sovittuihin menoihin, kun istuin sohvalla kirja liimautuneena käteen enkä olis halunnut jättää kesken - mutta loppuratkaisusta olen ihan eri mieltä. Jos siis tarkoitat sitä ihan tyyliin viimeisellä sivulla ilmennyttä lopputwistiä. Tykkään rikoskirjallisuudesta, jos se on mun mielestä uskottavaa, koska silloin tuntuu itsestäkin mielekkäältä yrittää arvailla juonikuviota. Toi loppuratkaisu vaan oli joku randomein ja epärealistisin ikinä, ihan turha pilaus muuten hyvälle kirjalle. xD

Ootko nomps tai joku muu lukenut muita Clare Mackintoshin kirjoja, ovatko muutkin lukemisen arvoisia?

Spoiler: näytä

Jos Annan äiti ei kuollut, niin miten se parvekkeelta hyppäys sitten hoidettiin? Kenen ruumis löytyi maasta? ymymym.

[Nyyhti]

Tundra:

Spoiler: näytä

No tuota minä juuri mietin, että sen voi ajatella monella tavalla! Itse nimittäin päädyin siihen ratkaisuun, että Anna itse työnsi äitinsä alas.

Olen lukenut Macintoshilta myös jonkun toisen kirjan jolla oli hyvin samantyyppinen suomenkielinen nimi. Se oli minusta hyvä myös, mutta ei ihan niin mielenkiintoinen kuin tämä.

[Abarat]

Ikuisena kissoja rakastavana ihmisenä haluaisin tietää lisää kissakirjallisuutta? Tietäiskö sattumalta joku? Nämä tiedän jo: Matkakissan muistelmat, Kissavieras, kirjastokissa, katukatti Bob-sarja, Hoivakodin Oscar, Sydämeni kissa, elämäni kissat. On kai kirjastoissa joku muukin, jota en vain tiedä/oo huomannu? 

[Odo]

Abarat, onko Soturikissat -sarja tuttu?

Tullut lukaistua kuunneltua jo kolme kirjaa tänä vuonna! Joulukuussa aloitettu Jos olisit tässä (Jojo Moyes), Nevermoor: Morriganin koetukset (Jessica Townsend) ja Lupa (Sita Salminen). Noista paras on ollut Nevermoor, vaikka kuulin siitä juttua "Potter -kopiona", kun aiemmin vain tituleerausta tulevaksi "Potter -ilmiöksi", mikä herätti hieman vinoon katselemaan eri kohtauksia, ym. Pidin kuitenkin, vaikka onhan siinä paljon tuttuja elementtejä vaikka vähän eri ympyröissä kuin Viistokuja tai Tylypahka. Arvoin pitkään, jatkanko tuosta Jos olisit tässä -kirjasta suoraan kolmenteen osaan (Elä rohkeasti) vai Nevermoorin toiseen osaan Morriganin kutsumus. Päädyin lopulta tuohon Elä rohkeasti -kirjaan, joka on siis viimeinen (?) osa tuolle Kerro minulle jotain hyvää -avausosan sarjalle. En tuosta toisesta osasta niin välittänyt, mutta kolmosta vielä alkutaipaleella makustelen (sen sijaan ensimmäinen taisi viedä sydämeni). Se siis menossa parhaillaan ja "välipalana" kuuntelin aiemmin aloittamani Lupa -kirjan loppuun. Jos jotain opin, etten enää kuuntele eroottisia novelleja vaan ajattelin jatkossa lukea ne. En muutenkaan välittänyt erityisesti kirjasta, kun alkuinnostus "Jee Sitan kirja!!" meni ohitse. Oli siinä hyviäkin puolia, mutta jäi vähän "meh" -fiilis.

Kun uusivuosi ja vieläpä 2020 iski päin näköä, onko teillä lukulistoja tai lukutavoitteita, tms.? Itse lähdin viime vuoden ~toukokuussa mukaan Goodreadsin Reading challangeen ja lopulta nostin lukeman 20 kirjaan, josta luin 23. Nyt otin rohkeammin 35 kirjan tavoitteen, eikä se tunnu kovin pahalta, päinvastoin! Se jotenkin innostaa, mutta ei iske semmosta "painetta" suorittaa. Tulee vain se hyvä mieli luetusta kirjasta ilman painetta, tuleeko se  luetuksi vai ei. Ja ehkä se vähän potkiikin, kun ilman tuota Lupa olisi ehkä jäänyt kesken. Lukulistaa ajattelin ja kuulinkin hassuja hyviä ideoita, että jos lukisikin vuosikymmenittäin kirjoja, tms. ja erilaisia variaatioitakin taisi olla ja klassikkohaastetta, mutta ei vain riitä resurssit. Olisihan se hauskaa pitää klassikoiden vuosi tai vastaava, mutta itselläni on niin mahdottomasti kiinnostaviakin kirjoja lukulistalla, etten saa edes niitä kaikkia luettua vuodessa (ellen yllätä itseäni positiivisesti!).

Mutta muutamia mainitakseni, että nyt on kirjana Throne of Glass: Lasipalatsi (sain joululahjaksi♥) työn alla ja seuraavaksi todennäköisesti Noituri #3: Haltiain verta. Kokeilin sitä muutaman minuutin äänikirjana, mutta kyllä Noituri iskee paremmin luettuna kuin kuunneltuna, luulen ma. Viime vuonna aloittelin taas Vain puoliksi kuningas -kirjaa ja pidin siitä, mutta se jäi kesken. Se - ja itseasiassa koko trilogia Särkynyt meri - olisi tarkoitus lukea, jos ensimmäinen iskee loppuun asti, kuten alkutaipaleellaan. Noituritkaan eivät lopu kolmanteen ja olen kuullut paljon kehuja ja innostunut Kaksoisauringot -sarjastakin. Sarjoja, sarjoja... vielä jos Lasipalatsin jälkeen haluan hypätä seuraaviin, ym. ja on niitä yksittäisiäkin opuksia, loppuu vuodesta päivät kesken, vaikka on vasta tammikuu! Mutta olkoon sitten niin, ensivuonnakin ehtii.  Pointti lienee intoilussa ja pinkoilussa: olen innostunut hurjasti lukemisesta ja se ei jäänyt "villitykseksi", kuten useimmat aikeeni ja aatokseni.

[Larjus]

Mulla odottais Morriganin kutsumus lukemista. Oikeastaan se on odottanut sitä jo hyvän aikaa: se on ollut mulla kirjastosta lainassa kolmisen kuukautta enkä oo vielä aloittanutkaan

Olis halua lukea enemmän, mutta sitten käytännössä oon siinä yllättävän huono. Aattelin, että yritän tän vuoden aikana lukea ainakin viisi kirjaa. Sain hiljattain luettua loppuun Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universen, ja vaikka aloitinkin sen joulukuussa, lasken sen mukaan tähän rupeamaan Lopetan sitten marraskuun lopussa tai jotain. Mutta mitä tohon kirjaan tulee, se oli jotenki tosi miellyttävä lukea. Mä vähän vierastan muilla kielillä kuin suomeksi lukemista (koska lukiessa mulle on tärkeää nauttia itse kielestä, enkä osaa nauttia esim. englannista), mutta kun tosta ei ole käännöstä niin enkuksi mentiin. Helppolukuinen myös, ei mitenkään raskas vaikka vierasta kieltä olikin. Tarinakin oli kiva. Mulle tuli lukiessa välillä vähän fanfiction-viboja, lähinnä teeman ja yleisen tunnelman/habituksen vuoksi (en oikein saa sanoiksi sitä, mitä haen takaa). Tai sitten se oli sitä, että luin sitä vähän shippilasien takaa Anyway, pohjimmiltaan kaunis tarina ystävyydestä ja rakkaudesta ja teini-iän identiteettikriisistä ja itsensä löytämisestä.

Jos nyt seuraavaksi sais ton Morriganin kutsumuksen luettua. Mulla on pari muutakin kirjaa, jotka kiinnostais lukea, mutta katson niitä sitten myöhemmin. Sitäkin mietin, että voisi tuohon viiteen kirjaan ottaa jonkin vanhan itselle tutun, vaikka Dr. Jekyll & Mr. Hyden, joka on yksi lempikirjojani.

[Fiorella]

Kun uusivuosi ja vieläpä 2020 iski päin näköä, onko teillä lukulistoja tai lukutavoitteita, tms.?
Minulla ei ole sillä tavalla määrällistä lukutavoitetta, mutta viime vuonna kokeilin lystikseni täyttää Helmet-lukuhaastetta. Siinä taisi jäädä parisen vaikeampaa kohtaa väliin (joita olisi tietysti voinut etsimällä etsiä, mutta merkkasin siihen lähinnä sen, minkä nyt muutenkin luin), mutta melkein täyteen se tuli silti. Voisikin etsiä sen uudelleen tälle vuodelle. En tykkää orjallisista haasteista, koska tahdon lukea oman fiiliksen mukaan. Siksi minulla onkin melko usein useampi kirja luvussa päällekkäin, koska voi silloin helposti lukea sitä, mikä milloinkin tuntuu sopivalta. Minulle lukeminen on ennen kaikkea sitä tekemistä mikä rentouttaa ja vie pois mahdollisesta stressitilasta ja arjesta, joten en missään nimessä tahdo tehdä siitä stressaavaa. Luen päivittäin samalla tavalla luonnollisesti kuin vaikka syön tai hengitän, ja käytännössä aina jos en tee jotakin muuta. 

Larjuksen tavoin minäkin luen mielellään jotain tuttua, mieleistä ja kotoisaa omasta hyllystä, jos tuntuu ettei jaksa ajatella tai keskittyä mihinkään juuri silloin.

Viime vuonna luin 77 kirjaa, mikä taitaa olla vähän enemmän kuin edellisvuonna. Tietysti sekin vaikuttaa heti määrään, onko milloin lukenut paljon englanniksi tai hyvin muhkeita kirjoja. Olen nyt ehkä 5-6 vuotta tehnyt niin, että olen merkinnyt listaan kaikki luetut kirjat ihan omaksi iloksi, että muistaa vähän mitä on milloinkin lukenut. Olen laittanut siihen muutaman sanan arvioinnin ja päivämäärän.

[Thelina]

Kun uusivuosi ja vieläpä 2020 iski päin näköä, onko teillä lukulistoja tai lukutavoitteita, tms.?

Minulla on ollut jo monena vuonna Goodreads-sovelluksessa tavoitteena 30 kirjaa vuodessa. En ole ihan saavuttanut tavoitetta, yleensä olen päässyt 27-28 kirjaan. Tähän tietysti vaikuttaa, että on tullut luettua aika paksuja kirjoja ja mukaan sattui joitakin tylsempiä opuksia, jotka etenivät hitaasti mutta joita ei viitsinyt keskenkään jättää. Katsotaan miten käy tänä vuonna, nyt olen lukenut jo kaksi kirjaa ja yhden viime vuoden puolella aloitetun loppuun Helmet-lukuhaastetta jaksoin joskus täyttää, mutta se oli oikeastaan jo luettujen kirjojen täyttämistä johonkin sopivaan kohtaan. Joskus Helmetillä oli lukubingokin, en tainnut sitäkään saada täyteen

Minulla on ollut jonkinlainen kirjapäiväkirja jotain 10 vuotta, alkuvaiheessa vähän epäsäännöllisempi mutta joskus vuonna 2012 sain joululahjaksi sellaisen ihan virallisen kirjapäiväkirjan ja siitä asti on tullut kirjoitettua siihen (ja sen seuraajiin, kun ensimmäinen täyttyi), mitä on tullut luettua ja heräsikö jokin ajatus kirjaan liittyen. Noissa kirjapäiväkirjoissa on valmiita kysymyksiäkin, kuten ”lukutunnelma”, ”henkilö johon samaistuin” tai ”mitä opin”, mutta en ole kauhean orjallisesti niitä täyttänyt, jos ei tule mitään mieleen. Joskus tulee ja ajatuksia on hauska lukea jälkeenpäin

Nyt yritän saada Wicher -sarjan toisen ja kolmannen osan luettua, sen jälkeen ehkä tekisi mieli lukea välissä jotain eri tyylistä, ehkä jokin historiallinen tarina.

[Arte]

Kun uusivuosi ja vieläpä 2020 iski päin näköä, onko teillä lukulistoja tai lukutavoitteita, tms.?

Mulla on aina jonkinlainen "tavoite" Goodreadsissa, mutta en ota sitä koskaan kauhean vakavasti. Goodreadsin avulla lähinnä seuraan, että mitä kirjoja ja kuinka paljon luen. Viime vuonna luettuja kirjoja taisi tulla 139 kpl, ja koska lukumääräni ovat jo valmiiksi varsin isot, en oikein jaksa haastaa itseäni mihinkään erityiseen. Tykkään niin paljon lukea fiilispohjalta, ja mielenkiintoisia kirjoja on niin jäätävästi jo valmiiksi, etten kaipaa yhtään lisää luettavaa. Viime vuoden alussa yritin hetken täyttää Helmet-haastetta, mutta ei se vain jaksanut kiinnostaa kovin pitkälle.

Sain hiljattain luettua loppuun Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universen - -.

Tämä on niin ihana kirja <3 Luin viime keväänä. Tyyli on erittäin helppoa ja kevyttä, ja tarina etenee tosi menevästi ja kiinnostavasti. Tykkäsin kauheasti siitä, kun luvut olivat niin lyhyitä, että aina halusi seuraavan ja seuraavan. Suosittelen lämpimästi. Eikä ole vaikeaa kieltä.