Kommenttikampanjasta tervehdys (vähän viivästynyt sellainen, toivottavasti et pahastu)! Luna on yksi suosikkihahmoistani Pottereissa, ja hänen tietämyksensä hieman, hmm,
erikoisemmista taikamaailman ilmiöistä sopii hienosti yhteen kaiken maailman taikakasveista kiinnostuneen Nevillen kanssa. Mainio yhdistelmä!
Tykkäsin tässä hurjan paljon siitä, kuinka esittelet lukijalle vähän vieraamman taikaolennon - muistan kyllä itse törmänneeni juuri tuossa taikaotuskirjassa kuutamollaan, mutta kun se ei kirjasarjassa ole esiintynyt, niin on sitten jäänyt vaan nimitason tutuksi. Mutta tuntuu kovin luontevalta, että ympärillään olevan maailman kanssa niin harmonisessa tilassa oleva Luna tietäisikin sitten enemmän kuutamollan elinympäristöstä ja liikkumisajankohdista ja osaisi napata Nevillen mukaansa tarkkailemaan viljaympyröiden muodostumista! Tieto kuutamollan sonnasta korostaa myös Lunan lojaaliutta ja välittämistä, kun hän ymmärtää, kuinka tärkeä tällaisen ilmiön löytäminen olisi yrttitieteilijä-Nevillelle. Kivaa! Nevillessä löysin myös tosi hänelle sopivan piirteen siinä, kuinka ajatukset täysikuusta pomppaavat saman tien ihmissusiin - onneksi Luna ei sentään ihan niin pelottavia otuksia vie häntä katselemaan.
Kielellisesti tykkäsin tässä kovin siitä, miten kuvailet luontoa: mutaista pellonreunaa, hitaasti kasvavaa kuunvaloa ja niin edelleen. On helppo kuvitella itsensä keltaisissa kumisaappaissa Lunan ja Nevillen viereen katselemaan kuutamollien tanssia! Tämä oli muutenkin mukavan helppo ja kivasti eteenpäin soljuva kokonaisuus, jossa yksityiskohdat pöllötornista syöksyvästä pöllöstä taialla puhdistettuihin saappaisiin elävöittivät tilannekuvaa ja juurruttivat tätä canoniin sopivaksi. Ihanaa!
(Yhden pienen typon bongasin:
”Nämä on syytä puhdistaa, jotta emme saa voron vihoja yllemme”, Neville totesi ja siinä samassa molempien saappaat oli loitsittu puhtaiksi.
Ei hän kai mikä tahansa yleisvoro ole vaan The Voro, joten tuon pitäisi olla isolla
)
Kiitokset, tämä oli oikein kiva teksti! <3
