Mansikanmakuisia suudelmia (Harry/Draco, K-11, one-shot)

[Altais]

Olen lukenut tämän jo aiemmin keväällä puhelimelta, mutta kommentin kirjoittaminen pääsi silloin jäämään, niin kuin puhelimelta lukiessa usein käy. Mutta nyt mansikkakauden kunniaksi onkin juuri sopiva hetki palata tämän ihanuuden pariin. Minusta on viime aikoina ollut tosi hauska lukea aikuisista kertovia ficcejä, ja niitä voisi ehkä kuvitella itsekin kirjoittelevansa jatkossa. Ei sillä, etteikö teinien elämä olisi hauskaa luettavaa, mutta on aikuisuudessakin kaikenlaista hauskaa. Niin kuin vaikka se, ettei se ihastuneena oleminen, tunteiden peittely tai osoittaminen, ja luontevasti käyttäytyminen ole tullut sen helpommaksi, vaikka aikuisena onkin se muodollisen kohteliaiden käytöstapojen kulissi, jonka taakse hiukan piiloutua.

Tämä nauratti tosi paljon, kun sekä Harry että Draco tekivät varmaan kursailun maailmanennätyksen, vaikka oikeasti kumpikin taisi olla enemmän kuin innoissaan saadessaan toisen matkaseuraksi.    Aika tuttua tuo, että lasten teini-ikäistyessä ei kaikkia tahdo saada lomalle samaan aikaan ja paikkaan, eikä samat tekemiset takuulla kiinnosta kaikkia. Kiva paritus muuten tuo Ginny/Oliver, siitä en ole koskaan lukenut, mutta voisi olla ihan hauska. 

”Niin, Lily ilmoitti, että hän jää mieluummin kotiin serkkujensa kanssa ja James ei valitettavasti saa kesälomaa eikä Teddy ole kiinnostunut huispauksesta niin paljon, että haluaisi lähteä mukaan”, Harry selitti ja vilkaisi pikaisesti Dracoa. ”Joten meillä olisi kaksi ylimääräistä lippua. Eihän Jemen ole tietenkään mikään Ranska, mutta kyllä siellä lämmintä pitäisi olla. Lisäksi tämä oli oikeastaan Albuksen idea, sillä hän tahtoisi parhaan ystävänsä mukaan katsomaan kisoja ja luulen, että hän viettäisi mieluummin aikaansa ikäisessään seurassa kuin vanhan isäukkonsa kanssa.”

Vain vaivoin Draco tukahdutti halunsa tuhahtaa Harryn sanoille, sillä tämä ei ollut vanhaa nähnytkään, kaikkea muuta. Keski-ikäistyttyään Harry oli tuntunut vain komistuvan vuosi vuodelta, eikä tämä ollut onnistunut kasvattamaan edes tyypillistä mahakumparetta kuten useat muut heidän ikäisenä miehet. Mutta tarjous oli kieltämättä enemmän kuin houkutteleva, silti Draco huomasi edelleen empivänsä.

Minullekin tuli tässä heti tiettyjä Albus/Scorpius -viboja, sillä vaikkei Kirottu lapsi ole kovin tuttu, tykkään tästä parituksesta. Ja hahmoista noin muutenkin, ja mukavia tyyppejä he ovat parhaina kaveruksinakin. Ymmärrettävää, että halusivat yhteisen huoneen, oli sitten niin tai näin. Tulee ihan mieleen omat kesät isona lapsena tai nuorena, ja miten upeaa oli olla kaverin kanssa reissussa ja yöpyä samassa huoneessa aikuisten komentamatta olemaan hiljaa tai nukkumaan.

”Emmekö voisi nukkua Scorpiuksen kanssa samassa huoneessa isä?” Albus keskeytti ja loi anovan katseen Harryyn, joka naurahti.
”Ei, huoneet on varattu näin ja sillä siisti”, Harry sanoi.
”Mutta me olemme suunnitelleet vaikka mitä tälle reissulle”, Albus sanoi selvästi pettyneenä.
”Olen pahoillani Al”, Harry sanoi. ”Toisen kerran.”

Tämä kaikki vaivaantuneisuus, poikien suhtautumisesta stressaaminen, ja varsinkin tunteiden tunnustamisen vaikeus oli niin tosi sympaattista ja hauskaa luettavaa. Hyvä, että Harry tässä oli se, joka uskaltautui ottamaan asian tällä lailla ensin puheeksi, vaikka se sitten aika vaikeasti kävikin.  Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja mikäs sen onnellisempaa kuin loppuelämä aikaa syödä yhdessä mansikoita! Kylläpä lämmitti mieltä, varsinkin näin mansikoiden ystävänä. 

”En oikein tiedä miten sanoisin tämän”, Harry aloitti selvästi hyvin vaivautuneena. ”Mutta se mitä aamulla tapahtui, niin luulen että olen sinulle selityksen velkaa.”
”Ei sinun tarvitse”, Draco sanoi nopeasti, ja tunsi omituisen puristuksen rinnassaan, hän ei haluaisi kuulla mitään selityksiä ja anteeksipyyntöjä.
”Katsos kun tilanne on niin, että…”, Harry haroi hiuksiaan ja puristus Dracon rinnassa yltyi. ”Kun minä… äh, miksi tämä on niin vaikeaa.”

Suuret kiitokset, tämä oli mitä suloisinta ja hauskinta kesälukemista näin loman alkuun! 

[hiddenben]

Oi, ihanaa saada kesäistä Drarrya Vaihdokkaissa! Oli todella jännittävää päästä lukemaan ficciä, joka sijoittuu itselleni vieraaseen ja siten aika eksoottiseen maahan. Hauskaa, että päätit sijoittaa huispauksen maailmanmestaruuskilpailut jonnekin aivan muualle! Aavikon kuumuus, hiekka ja Jemenin eksotiikka välittyi kyllä ruudun läpi lukijalle - ja oli oikein mukavaa saada lukea Harryn ja Dracon mutual piningia tällaisessa pidemmässä ficissä Etenkin, kun tähän ujutettiin ovelasti mukaan there was only one bed -trooppi!

Draco on tässä jotenkin niin hauskasti kirjoitettu. On ihanaa lukea siitä, kuinka hän on yrittänyt jutustella Harryn kanssa kokouksissa yrittäen saada Harryn pitämään itsestään edes pikkuisen ja kuinka hän on niin tietoinen itsestään, sanoistaan ja liikkeistään Harryn seurassa

Sitten Dracon mieleen nousi yllättäen kuva Harrysta, joka seisoi aavikolla suoraryhtisenä ja arvovaltaisena täydessä yliaurorin kaavussaan valmiina puolustamaan huispauskisojen yleisöä sotivilta jästeiltä ja uusi väristys kulki hänen sisällään.

Ah, tämä oli huikea! Osaan niin kuvitella, kuinka Draco unelmoi Harrysta univormussaan - etenkin, kun Harrylla ei ole edes tyypillistä mahakumparetta Tässä on muutenkin ihanasti jännitettä, mikä saa hykertelemään ficin edetessä. Samalla vähän surettaa, että Dracon on ficin alkuvaiheessa kovasti hautaamassa vanhoja tunteitaan Harrya kohtaan, vaikka sille ei ole oikein mitään syytä. Tai lukijallekin on selvää, että Dracon sisällä pyörii tuollainen tunteiden pyörremyrsky ja sitä toivoo, että Draco rohkaistuisi luottamaan itseensä ja tunteisiinsa ja toimisi niiden pohjalta. Etenkin tuo, kun Harry on unissaan kaapannut Dracon lusikkaan ja tilanne päättyy Dracon pettymykseen, siinä tuli Dracoa kovin sääliksi! Onneksi tilanteeseen tuli pian muutos, kun Harry tunnusti tunteensa. Tässä ficissä käykin niin, että lukijana eläydyn tosi vahvasti Dracon tunteisiin

Tuosta eteenpäin tapahtumat etenevätkin ihanan lempeästi alun vuoristoradan jälkeen ja oli kutkuttavaa saada lukea kosketuksista huispauskatsomossa ja tunnelman tiivistymisestä, mitä pidemmälle ilta kului. Siirappisuutta oli juuri sopivasti ja huumoriakin, kun seuraavana aamuna intiimi tunnelma jatkuu. Tämä olikin ihana: ”Sinä olet aamuihmisiä”, Harryn toteamus oli iloinen käden saavutettua päämääränsä. Oli muutenkin kivaa saada lukea tällainen todella kesäinen ja matalan konfliktin ficci, missä pahin este suhteelle on sisällä salaisina pidetyt tunteet. Tällainen lempeä drarry ihastuttaa aina

Lopuksi haluan vielä sanoa, että oli myös mielenkiintoista saada lukea Dracosta isänä! Tuossa alussa etenkin välittyy kuva aika tiukasta kurista ylläpitävästä isästä, mutta samalla rivien välistä välittyy myös Dracon halu olla hyvä ja lempeämpi isä kuin mitä Lucius oli hänelle. Scorpius on myös huomattavasti varovaisempi ja kuuliaisempi Albukseen verrattuna, mikä kyllä sopii hyvin yhteen mielikuvani kanssa siitä, millaisia vanhempia Harry ja Draco tahoillaan ovat Tykkäsin muutenkin siitä, että Harry ja Draco ovat tässä jo selkeästi vanhempia miehiä ja osaavat olla asioista kovin kypsiä, vaikka samalla sitten viimeisenä aamuna he ovatkin poikamaisen innokkaita.

Kiitos kovasti tästä! Tässä oli juuri sopivasti tunteiden vuoristorataa, hymyilyttäviä kohtia ja mansikat eri muodossaan ficin aikana olivat ihanan makea lisä

[valokki]

Mun on pitänyt kommentoida tätä ikuisuus! Altais ja hiddenben nostelivat tätä kesällä esille, ja innoistuin hirmuisesti kesäisestä H/D:stä (aivan ihana nimi meinaan tällä!), mutta nyt vasta viimein olen kommentoimassa, vaikka tämän heti yhdeltä istumalta luinkin. Lukaisinpa tämän nyt vielä uudestaankin, ja tämä sopikin oikein hyvin tunnelmaltaan näihin kuumiin hellepäiviin!

”Onko sinulla sitten… hmm… intressejä päästä juuri nimenomaan Ranskaan?” Harryn ääni oli edelleen neutraali.

Tässä todella oli aivan ihanaa mutual piningia! Eikä mitään angstista tuskallisissa ihastuksen tunteissa rypemistä vaan enemmän sellaista suloista, hempeää ja höpsöä. On kiva lukea Harrysta ja Dracosta aikuisina, kun he ovat selvästi ihan hyvissä väleissä, joten toisen kanssa voi mennä ihan suoraan keskustelemaan ilman draamaa, mutta nämä Harryn "kasuaalit" kyselyt Dracon kesäsuunnitelmista ovat niin ihanan läpinäkyviä, eikä Draco-raukka tietenkään itse hoksaa mitään. Lisäksi molemmat tuntuvat helposti heittävän suuren osan yhteisreissuun lähtemisen syistä lasten niskoille, koska kyllähän nyt Albuksen ja Scorpiuksen täytyy hyvinä ystävinä päästä yhdessä tällaiseen reissuun, eikä Harrylla tai Dracolla itsellään ole mitään varsinaisia intressejä taustalla.

”Ei minua haittaa”, Draco huomasi sanovansa ja oli purra itseään kieleen. ”Tai siis, tuo on leveä vuode ja kyse on vain kahdesta yöstä.”
”Minä voin nukkua sohvallakin”, Harry tarjoutui ja osoitti mukavannäköistä sohvaa oleskeluhuoneen puolella.
”Ei tarvitse”, Draco sanoi ja nyökkäsi kohden leveää vuodetta. ”Tuohan mahtuisi vaikka kokonainen huispausjoukkue.”

Tämä "there was only one bed" -trooppi on kyllä sellainen, mihin ei sitten koskaan kyllästy, varsinkaan näiden kahden välillä! Tässä kohtaa taas Dracon estelyt pedin jakamisesta tai Harryn nukkumisesta sohvalla olivat hyvin läpinäkyviä, ja nyt vastaavasti Harry ei tuntunut huomaavan mitään. Olikin hauska lukea, kuinka molemmat koittavat hyvin onnettomasti peittää tunteensa toisiaan kohtaan, mutta toinen ei siltikään yhtään tajua. Onneksi tässä kohtaa tämä yhdessä nukkuminen toi kuitenkin tunteet toista kohtaan niin voimakkaasti pintaan, että Harryn alitajunta pisti tapahtumat kunnolla liikkeelle.

”Minä pidän sinusta Draco”, Harry sanoi kasvot vakavina. ”Todella paljon.”
”Anteeksi?” Draco ei ollut odottanut mitään tällaista.
”Minä pidän sinusta, olen varmaan aina pitänyt jollain tasolla mutta nyt viime vuosina… olen kiinnostunut sinusta enemmän”, Harry sanoi ja vaikka tämän poskipäät punehtuivat, tämä ei kääntänyt katsettaan Dracosta.

Vaikka kaksikolla onkin vaikeuksia aluksi myöntää tunteitaan toisiaan kohtaan ja omaa halukkuutta lähteä reissuun muustakin syystä kuin lasten takia vähän toppuuteltiin, huomasi fikistä kuitenkin selkeästi, että Harry ja Draco ovat vanhempia ja kypsyneet kommunikaatiotaidoissa. Ensinnäkin he ylipäätään pystyvät käymään sivistynyttä keskustelua toistensa kanssa alusta lähtien ja Harry uskaltaa lopulta, hieman alitajuntansa avittamana, tunnustaa, että on oikeasti kiinnostunut Dracosta myös ihan muunakin kuin ystävänä. Onneksi Dracokin uskalsi kertoa tunteistaan, kun Harry oli kertonut omistaan ensin, ja kaksikon reissulle ja tälle fikille saatiinkiin oikein kutkuttava ja hempeä loppu, joka lupasi näiden kahden tulevaisuudelle paljon kaikkea hyvää.

Hurjan iso kiitos tästä, tämä oli ihanan piristävää, kesäistä ja suloista luettavaa mukavan eksoottisella tuulahduksella!

[Vendela]

Joulu kolkuttelee kohta ovella ja minä olen todella myöhässä näiden kommenttivastausten kanssa, anteeksi! Olen kuitenkin kommenttinne lukenut heti tuoreeltaan ja niistä kovasti iloinnut. Oli ihanaa palata niiden pariin uudestaan ja ilahtua taas, kiitos teille

Altais, tuo on valitettavan tuttu tunne itsellänikin, että kun puhelimella lukee niin ei tule kommentoitua tai vastattua kommentteihin ja sitten se monesti unohtuu. Ihanaa, että palasit tämän pariin kuitenkin uudelleen Aikuiset hahmot on kivaa vaihtelua ja niistä on kiva kirjoittaa välillä. Tässä oli tosiaan jonkin verran tätä tämmöistä kiertelyä ja kaartelua, kun eihän sitä nyt ihan suoraan voi mennä asiaan Itsekin ajattelin tuossa kun kirjoitin Albuksesta ja Scorpiuksesta, että nuorena sitä viihtyi paljon paremmin kaverin tai muun samanikäisen seurassa kun oman vanhemman. Kiitos tosi paljon ihanasta kommentista, kivaa että tykkäsit myös tämän tekstin mansikoista

hiddenben, olipa hauskaa että tämä sattui Vaihdokkaissa juuri sinulle Pohdintasi ja ajatuksesi tästä olivat tosi kivaa luettavaa. Jostain syystä kirjoitan enemmän Dracon näkökulmasta näitä Drarryjani, ehkä minun on itsekin helpompi samaistua Dracoon näissä ficeissäni Tuo oli siis mielenkiintoinen huomio ja pisti ajattelemaan omaakin suhtetta tähän kaksikkoon! Myös se, kuinka erilaisia vanhempia nämä ovat oli hyvä huomio. En ehkä ollut itse sitä aivan noin loppuun asti ajatellu, mutta kun nostit asian esille niin ryhdyin pohtimaan sitä. Kyllä Dracolla aivan varmasti vaikuttaa oma lapsuus kun taas Harryn suhteen näen, että kolmen lapsen isänä hän on rennompi. Toki myös se, että jotenkin näen tässä velhoyhteiskunnassa varmaan aika vahvana sellaisen vanhanaikaisen luokkajaon, missä Draco kuuluu selvästi ylempään luokkaan kuin Harry ja näin ollen Dracon vaatimukset kasvattaja ovat sen mukaiset. Kylläpä tämä kommenttisi herättikin ajatuksia, kiitos paljon Ihanaa, että mansikat maistuivat eri muodoissan!

valokki, nyt ei ole aivan niin helteiset säät kuin sinulla tätä lukiessa, mutta kommenttisi myötä oli ihanaa sukeltaa hetkeksi kesän muistoihin Ihania kohtia olit nostellut tuolta esiin! Itse tykkään myös aivan hurhasti tuosta yhden sängyn tropesta, se on vaan niin loistava eikä siihen kyllästy koskaan Lopputuloksen toki tietää aina ennalta, mutta siitä on vain niin kivaa lukea, ja toki myös kirjoittaa. Nämä aikuiset hahmot ovat siinä mielessä kivoja, kun voi jättää kaiken sellaisen "turhan" draamailun väliin Lisäksi oma suosikkini on ehdottomasti se, että molemminpuolisia tunteita on ollut jo pidempään kummallakin osapuolella. Kiitos hurjasti ihanasta kommentista!

[Meldis]

Aaaaa tästä sai kyllä siirappia koko kesän tarpeiksi! <3 Ihanaa miten tämä oli samalla viikonloppu matka ja tuntui kuin silti lukisi slow burnia. ^^ Tykkäsin hirveästi tästä aloituksesta ja saatoin hyvin kuvitella kuinka Harry ja Draco molemmat esittivät asiallista.

”Oletko viihtynyt?” Harry kysyi ja viittasi heidän ympärillään oleviin juhliin.
”Kiitos kysymästä, kyllä”, Draco vastasi. ”Entä itse?”

Ihhih, vähän kuin lapset leikkisivät aikuisia, pakko yrittää olla kohtelias, vaikka tekisi mieli olla ihan jotain muuta. Vähän kuin molemmilla oli tarve pysyä vähemmän tuttavallisena ettei nimenomaan tulisi paljastaneeksi omia tunteitaan ja innostustaan, että juttelee juuri ihastuksensa kanssa. ^^ Söpöä ja niin hauskaa! Harry oli erityisen smooth kysyessään noista kesäsuunnitelmista ja tuntui, että ihan kuin hän olisi jo valmiiksi tiennyt, että Dracolla ei ole vielä mitään suunnitelmia, ehkä hän olikin nyyhtänyt tiedon Albukselta, jotta voisi kutsua Dracon ja Scorpiuksen kisoihin. Olipas jotenkin kiva yksityiskohta tuo, että kisat pidettiin Jemenissä, jossa kuitenkin meidän oikeassa maailmassa riehuu sota ja olit ottanut sen osaksi tarinaa. Tuntui vähän siltä kuin Harry ja Draco voisivatkin olla katsomassa meidän universumissa huispausottelua, koska molemmissa versioissa Jemenissä on sota. :3 Täydellistä, miten Draco toppuutteli itseään vastaamasa liian innokkaasti kutsuun ja tietenkin Harry oli se, joka ei voinut estellä itseään enempää vaan oli pakko kysyä suoraan.

Sitten Dracon mieleen nousi yllättäen kuva Harrysta, joka seisoi aavikolla suoraryhtisenä ja arvovaltaisena täydessä yliaurorin kaavussaan valmiina puolustamaan huispauskisojen yleisöä sotivilta jästeiltä ja uusi väristys kulki hänen sisällään. He kyllä pärjäisivät, Draco oli varma, ettei Harry antaisi heille tapahtua mitään pahaa.

Voi Dracoa, olen samaa mieltä, Harry suojelee heitä kaikelta pahuudelta. ^^ Minusta on aina niin söpöä kun aikuiset, tässä tapauksessa ihan kunnolla keski-ikäiset taantuvat unelmoimaan ihastuksestaan tähän tyyliin. <3 No voi ei sitten tämä koko aamuinen episodi. : O Olin yhtä aikaa kauhuissani, innoissani, kikatin kyyneleet silmissä ja sitten vielä lopuksi harmissani, että Dracolle jäi koko hommasta paha maku suuhun. Ihan loistava ponkaisu saada tämä kesäromanssi käyntiin ja jotenkin hauskaa, miten tuollainen pieni, kuitenkin ihan normaali asia sai Harryn ja Dracon välit solmuun ja lopulta sitten aukaisikin solmun. ^^

”Pojat?” Harryn äänessä oli ihmetystä.
”Scorpius ja Albus”, Draco sanoi ja mietti, miten unen pöpperössä Harry mahtoi ollakaan.

”Sanoitko sinä jotain pojista?” Harry keskeytti Dracon mietteet.
”Pojista?” Dracon oli vaikeaa palauttaa itseään tähän hetkeen.

Näille kohdille nauroin erityisesti, molemmilla vähän samaan tapaan ajatukset tukossa. Ihanaa ja sopivaa, että se oli sitten Harry, joka ryhdistäytyi ja meni puhumaan Dracolle. Aivan ihanaa, miten hän halusi olla suora, eikä jättää asiaa hampaan koloon. Upeaa, että tässä konflikti selvisi ihan vain puhumalla asiat suoriksi, rakastan, kun hahmot osaavat keskustella keskenään, koska silti he olivat keskustelun lomassa hermostuneita, tunteen pauloissa ja epävarmoja jatkosta. Tuo yhdistelmä oli kutkuttavaa ja oikein varpaat kippurassa luin keskustelua. Ja tietenkin Albus ja Scorpius tulivat keskeyttämään, voi poikakultia. Hih, eipä tainnut enää hirveästi tuon jälkeen huispauskaan kiinnostaa, vaikka Englanti voittikin, oli muuta paljon kivempaa tarjolla. ^^ Lopetus oli sitä parhainta siirappia ja sulin totaalisesti tuolle syleilylle sängyssä. <3
Kiitos tästä tosi paljon, rakastin joka hetkeä tästä ihanaisesta kesäisestä romanssista!

[Claire]

Ah, miten ihanan kesäinen ja mansikkainen H/D-ficci! <3 Olipa muuten hurjan kiva vaihteeksi lukea ficci, jossa Harry ja Draco ovat vähän vanhempia ja jossa kummankin lapset ovat mukana. Vaikka siis rakastan sellaista kujeilevaa ja kinailevaa H/D:ta (jossa usein kaksikko on yhä kouluiässä tai vastavalmistuneita), niin mun mielestä tämä fic erottui edukseen juuri siinä, että kaksikon välinen dynamiikka oli tässä erilaista kuin useimmissa H/D-ficeissä.

Oli siis hauskaa luettavaa alusta asti tuo, kun kaksikko yritti käyttäytyä mahdollisimman asiallisesti ja kohteliaasti toisiaan kohtaan ja vältellä tunteidensa ilmaisemista, vaikka selvästi tekstistä alusta asti huokui se, että molemmat olivat kiinnostuneita toisistaan vähän muutakin kuin ystävinä. Mua hymyilytti esimerkiksi tuo, miten Draco yritti olla paljastamatta innostustaan siitä, että he lähtisivät Scorpiuksen kanssa mieluusti Jemeniin Harryn ja Albuksen seuraksi, ja joutui aloittamaan alusta monta kirjettä, kun ei osannut sanoittaa asiaansa tarpeeksi ”ei-liian-innokkaalla” tavalla. Onneksi Harry teki hormipuhelun, niin ei Draco-paran tarvinnut enempiä kirjeitä yrittää raapustaa.

Vaan ah, olihan se sitten ihanaa lukea, kun tuo muodollisuus alkoi pikkuhiljaa murentua! Rakastin kaikkia ihanan awkwardeja hetkiä, joissa jompi kumpi takelteli sanoissaan ja kun kaksikko välillä jäi hymyillen tuijottamaan toisiaan, tai toisen hymy tarttui toiseen ja sitä rataa. Melkoista draamaa myös, kun Scorpius ja Albus yllättivät Dracon ja Harryn kietoutuneina toisiinsa ei vain kerran, vaan jopa kaksikin kertaa. Onneksi ottivat asian vastaan kuitenkin hyvin, niin Dracolla ja Harryllakin oli helpompi jatkaa tunteidensa ja heidän välisen suhteensa tutkimista. Nuo vaivihkaiset kosketukset huispauspelin aikana olivat valtaisan kutkuttavaa luettavaa, samoin kun suudelma, jonka he viimein pääsivät vaihtamaan hotellilla. Mun mielestä oli myös ihana yksityiskohta tuo, miten fic alkoi mansikanmakuisesta sihikuohun maistelemisesta ja myöskin loppui hotellilla sihikuohun nauttimiseen ja aamiaisella mansikkojen syömiseen.

Koko ficciä lukiessa hymy oli kyllä herkessä ja viimeistään lopussa tuo Dracon toiveikkuus valoisasta tulevaisuudesta Harryn kanssa sai sen (siis hymyn) pysymään kyllä pitkään huulillani. Kiitos tosi paljon tästä ihanasta iltapalasta, tästä jäi kyllä niin hyvä mieli ettei tosikaan! <3

P.S. Pakko mainita, että tuo Jemen huispauskisojen miljöönä oli kekseliäs veto, ja Jemenistä jostain syystä tuli heti mieleeni Frendit-sarjan Chandler, joka huijasi kyseisessä sarjassa lähtevänsä Jemeniin töihin - en sitten voinut jostain syystä olla kuvittelematta, että mitä jos Chandlerkin olisi tuolla messissä seurailemassa huispauskisoja.

[Vendela]

Suuren suuret pahoittelut, että olen vasta nyt vastaamassa näihin kommentteihin! Olen kyllä heti tuoreeltaan nämä lukenut ja iloinnut sanoistanne

Meldis, jee, ihan mahtavia fiiliksiä sulla tästä tarinasta! Jotenkin nyt kun luin tämän kommenttisi uudelleen ja mietin tuota Jemeniä, niin aika pelottavan lähellä on kyllä isompikin kriisi tuolla Lähi-idässä tänään 😥 Mutta ei siitä nyt tässä sen enempää. Hienoa, että näiden keski-ikäisten hahmojen suhde toimi ja toi hyvän mielen. Tätä oli tosi kiva kirjoittaa, kun itse tykkään juuri tuollaisesta molemminpuolisesta ihastumisesta mitä ei oikein saa sanottua ääneen Tosi kivoja kohtia olit nostanut tekstistä, hauskaa että erityisesti nuo "pojat" saivat nauramaan! Lämmin kiitos ihanasta kommentista ❤

Claire, kylläpäs nyt sattui sinunkin kommenttisi ajankohtaiseen hetkeen kun mainitsit Frendien Chandlerin 😥 Mutta kyllä vaan, en muista ajattelinko itse tuota asiaa silloin kun tätä kirjoitin mutta heti kyllä nousi mieleen se lentokenttäkohtaus, kun Janice on häntä saattamassa No niin, se siitä! Olipa kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit tästä. Nämä aikuiset hahmot on kyllä kivoja, kun saa jättää kokonaan sen teinidraamailun pois ja keskittyä muihin juttuihin. Toki kirjoittelen edelleen näistä hahmoista nuorempinakin, mutta kyllä tämä Albuksen ja Scorpiuksen mukana olo tuo oman mausteensa tarinaan Luulempa, että kumpikin oli tyytyväinen, kun isät vihdoin ja viimein älysivät tunnustaa tunteensa toisillensa Luulen nimittäin, että lapset ovat tienneet jo pitkään ennen kuin kumpikaan aikuisista on ymmärtänyt omia tunteitaan, että mistä tässä on oikien kyse! Ihana kommentti, kiitos todella paljon ❤