The Handmade´s Tale: Ruusuja Herran tarhassa | K11 | Serena Joy ja Offred | Draama | LW17

[Kelsier]

Ficin nimi: Ruusuja Herran tarhassa
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11
Fandom: The Handmade´s Tale
Tyylilaji/Genre: Draama
Hahmot: Serena Joy ja Offred/June
Vastuuvapaus: henkilöt ja maailma kuuluvat Margaret Atwoodille sekä HULU:n tv-sarjasovituksen luojille, en saa tästä rahaa
Haasteet: Lyrics Wheel 17 ja Finikesän Kaiken maailman tekstejä viikko 5 Kirjoittaminen
A/N: Tämä perustuu vahvasti tv-sarjan toisen kauden jaksoihin
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Minä laadin mieheni puheet ja allekirjoitin hänen nimellään. Tiesin, että se oli väärin, mutta niin oli tehtävä meidän hyväksemme. Annoin kynän orjattarellemme, koska hän on joskus ollut kustannustoimittaja. Hän teki merkintöjä, kehotti tiiviistämään joitakin kohtia ja jättämään toisia kokonaan pois. Huomaan, että olemme lähes salakavalasti päässeet rauhaan toistemme kanssa.

Hän ei ole uskonsisar, mutta kantaa lastani. Ei tasa-arvoinen, mutta tunnen hänen kanssa työskennellessäni sellaista voimaa, jota en ole tuntenut pitkiin aikoihin. Jos eläisimme vanhassa maailmassa voisin kuvitella olevani hänen ystävänsä. Joskus ajattelen, että kirjoitin alkusanat tälle kaikelle. Uskon vakaasti tähän kaikkeen, Gileadiin, järjestelmään. Ajoittain täydellinenkin järjestelmä kaipaa hienosäätöä. Siksi orjattaremme harjoittaa nyt vanhaa ammattiaan ja minä istun mieheni kirjoituspöydän takana tekemässä hänen työtään.

Ruusunpiikki pistää hansikkaan läpi. Se ei satu, sillä kaikki muu kipu on lukkiutunut syvälle ja peittää sen alleen. Häpeän aalto iskee suuremman kivun muistuttaessa itsestään. Lyönnit tuntuivat kitkerämmiltä, kun oli odottanut ymmärrystä ja jopa kiitosta. Valkoinen ruusu puristuu Serenan kädessä.
 
Vaimon ja orjattaren välillä ei voi olla solidaarisuutta. Hän muistaa miksi vihaa Offredia niin paljon. Miksi sen naisen piti nähdä, kun häntä piiskattiin. Fredin mielestä se oli kai hyvä rangaistus, sillä raskaana olevaa naista ei voi lyödä. Ajatukseen tuo pientä lohtua, että jos Offred ei olisi siunatussa tilassa hänetkin olisi hakattu. Koputukset hänen huoneensa oveen tapahtuman jälkeen kirpaisevat kuitenkin eniten. `Rouva Waterford, tarvitsetteko jotain. .... Serena´. Hän käski Offredin omaan huoneeseensa, vaikka olisi halunnut huutaa häivy, tämä on vain tavallista surua.  Serena painaa luomensa kiinni. Jotkut näkevät silloin hyviä asioita. Hän ei.

(June)
Serena antoi minulle kynän korjausten tekemistä varten. Minuun rynni sellainen ilo kuin lapsella jouluna. Orjattaret eivät kirjoita yleensä. Ei se kiellettyä ole, mutta mitä meidän tarvitsisi kirjoittaa. He ymmärtävät, että kynä on vaarallinen ase. He pelkäävät, että joku kirjoittaa: en ole onnellinen enkä tyytyväinen asemaani orjattarena. Kynän pitäminen tuntuu hyvältä. Aivan kuin lapsi vatsassani aistisi sen, se potkaisee hieman.
 
Nautin sallitusta kapinasta, sillä en ole niin tyhmä enkä ainakaan vielä niin aivopesty, etten tajuaisi tämän olevan sitä. Jos komentaja Waterford näkisi vaimonsa pöydälleni tuomat ruusut, hän varmaan toteaisi, että olemme kaikki ruusuja Herran tarhassa. Pikemminkin rikkaruohoja takapihalla, mutta silti olkoon ylistetty.

Tuulen suunta on muuttunut ja olen jälleen epäsuosiossa. En halunnut nähdä, kun kun komentaja hakkasi Serenaa, mutta niin vain näin. Waterfordit lähtevät pian Kanadaan Gileadin edustajina ja kaikki ovat kuin mitään ei oli tapahtunutkaan. Ruusut on kuitenkin viety pois. Ja Serena teki minulle selväksi, että haluaa minun lähtevän heti, kun lapsi on syntynyt. Niin ei yleensä tehdä ja viha ja katkeruus nostavat nostavat minussa jälleen päätään.
 
Meille on lähetetty hyvää säätä. Paskat. Lunta on hieman ja tulee kylmästi. Kukaan ei kapinoi paremmin kuin se, jolle on annettu univormu ja syy tyytymättömyyteen. Toivon sydämestäni yhtä asiaa: että Serena ei koskaan unohda kokemaansa vääryyttä. Jos puristan silmät kiinni oikein lujaa, siellä pilkistää toivo.

Kanada saattaa olla vapaa ja kiehtova, mutta se on kaukana satumaasta. Muut karkaavat. Minä en.

(June) Vannon, että pakenen. Vannotko sinäkin? Minä en.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Absoluuttinen Nollapiste - Minä en

Voi luulla että lumeton aika on touhua kanssa kaunotarten
Voi luulla että naiset meikkaavat minua varten
Voi luulla etten ole sen enempää allapäin
Kuin tavallista ihmislapsen surua vain tunnen

Muut unohtaa kokemansa pahan ja vääryyden
Minä en (jos kestät minua, kestän varmaan itsekin)
Toiset tuplaa pokerista saadun viitosen
Minä en (jos luotat minuun, luotan varmaan itsekin)

Voi luulla että sekavuuteni on uskollisuuteni paras vakuutus
Voi luulla että suostun joka kosintaan
Voi luulla että sinun luona pääsen rauhaan ja
Liukenee kauan hermopäitä aristanut kuona

Muut unohtaa kokemansa pahan ja vääryyden
Minä en (jos kestät minua, kestän varmaan itsekin)
Huomenna mä katkaisen, vannon sen uskothan?
Minä en (on satumaa kaukana eikä se ole sattumaa)

Konfliktipakoinen kun olen, kontaktia et saa
Pakenen etkä saa hereille minua, vannon sen

Toiset tuplaa pokerista saadun viitosen
Minä en (jos luotat minuun, luotan varmaan itsekin)
Huomenna mä katkaisen, vannon sen uskothan?
Minä en (on satumaa kaukana eikä se ole sattumaa)
Toivon näet pilkistävän silmät kiinnikin
Minä en

[Crys]

Tervehdys kommiksesta. Handmade's Tale on sinäänsä tuttu että oon kattonut yksi ja puoli kautta, mutta en sarjasta sillä tavalla erityisemmin pidä, koska mun mielestä se on enemmän ahdistava kuin viihdyttävä. Arvostan sitä tarinallisesti ja näyttelijät tekee hyvää työtä, mutta kakkoskautta katsoessani tajusin että en oikeastaan halunnut katsoa sitä, joten iski älynväläys että hei eihän mun ole pakko Katsoin kuitenkin tuon jakson, jossa Serena kirjoittaa Fredin puheen ja June auttaa ja siinä tuli hetken ajan sellanen pieni toivonpistos että ehkä Serena tulis järkiinsä ja alkais kohtelemaan Junea hyvin mutta joo turhaa toivottu

Osasit vangita tähän hyvin Serenan hahmon, hän on miehelleen kaikesta huolimatta uskollinen (vaikka toivoisin, ettei olis, buu Fred oot kauhee). Hän haluaa todistaa taitonsa siitäkin huolimatta, että naiivisti kannattaa nykyistä seksistä valtiorakennetta. Tuo kommentti, että Jos eläisimme vanhassa maailmassa voisin kuvitella olevani hänen ystävänsä kirpaisee sydäntä, koska se on just näin, Junessa ja Serenassa on samaa sisua, mutta koska he ovat vastakkaisilla puolilla olosuhteet saavat heidät vihaamaan toisiaan.

Lyönnit tuntuivat kitkerämmiltä, kun oli odottanut ymmärrystä ja jopa kiitosta.

Jep tämä. En tiedä oliko se eka kerta kun Fred pahoipiteli Serenaa, mutta musta tuntui että juuri tuona hetkenä Serena alkoi kauhistelemaan sitä, että hänen miehensä oli muuttunut entisajoista niin kovasti, että näki Serenankin omaisuutenaan yhtä lailla kuin Junen. On valta noussut Fredin päähän, kun ei enää edes näe, että Serena yritti vaan auttaa.

Fredin mielestä se oli kai hyvä rangaistus, sillä raskaana olevaa naista ei voi löydä.

Tuolla on typo.

Tekstin rakenne on mielenkiintoinen, koska mukana on nuo kursiivilla kirjoitetut kohdat, jotka ovat ilmeisesti Junen kommentteja (kuulen ihan ne hänen sanomanaan niin kuin sarjassa ) Tuo yksi kommentti tuolla lopussa Kanadan vapaudesta on kuitenkin ilmseisesti vielä Serenan, se lause kuvaa hienosti sitä miten Serena uskoo olevansa vahva jäädessään, vaikka todellisuudessa hän on pelkuri koska ei uskalla paeta. Sitten on vielä yksi kursivoitu Junen kommentti, joka kuvastaa Junen päättäväisyyttä ja heijastaa vastakkaisesti tuota aiempaa Serenan kohtaa. Vaikka en ihan ymmärtänyt tuota viimeistä kursivoitua Minä en -kohtaa, koska samalla rivillä June juuri vannoi pakenevansa.

Hieno teksti kokonaisuudessaan
-Crys

[Melodie]

En ole katsonut (saanut aikaiseksi katsoa) tv-sarjaa mutta luin tovi sitten kirjan! Sen pohjalta tätä tässä lueskelin joten tapahtumat (aiemmasta kommentista päättelin että canonia olisivat) ovat vieraita, mutta hyvin ne tässä tulivat esiin! Ihanaa että vauva on tulossa, mutta miten kurjaa että heti syntymänjälkeen pitää lähteä. Junen ääni oli tässä minusta varsin samantyylinen kuin kirjassa! Ihan saattoi uskoa että oli hänen juttujaan. Serena jäi siinä etäisemmäksi joten kiinnostava lukea hänen mielenmaisemiaan. Erityisesti yhteistyö oli kiinnostavaa. Ja tämän nimi on ihan mahtava!

[Kelsier]

Crysted : korjasin typon ja lisäsin Junen nimen hänen puheenvuoroihinsa selvennökseksi. Junen viimeinen minä en -kommentti oli tarkoituksella ristiriitainen. June ei ole mielestäni vannovaa tyyppiä, sillä hän tietää, että teoilla on seurauksensa  ( miten kävikään sille miesparalle, joka osallistui kuskina Junen pakoyritykseen). Kiitos paljon kommentistasi muutenkin, siinä oli paljon kivoja huomioita!

Melodie: tapahtumat ovat tv-sarjan canonia, lisäsin tuon tiedon A/N:ään. Hauskaa, että kirjan lukijallekin June tuntui samalta hahmolta kuin romaanissa. Erityisen mukavaa siksi, että itse en ole kirjaa lukenut, katsonut vain sarjaa. Kiitos!

[Lyra]

Hei ja terveisiä kommenttikampanjasta! katsoin juuri muutama viikko sitten koko sarjan loppuun ja (laitankin tämän lauseen lopun spoilerin alle)

Spoiler: näytä

mulle tuli jotenkin tosi vapautunut olo, viimeisen jakson myötä. Jotenkin viimein se lasten saaminen ulos kaiken sen jälkeen oli jotenkin niin vapauttavaa. Mutta sitten huomasin kirjakaupassa atwoodin uusimman ja ilmeisesti kaikesta huolimatta mikään ei parannu ja tulevaisuudessa lapset kasvaa gileadissa tuntematta mitä oli ennen.

Tuo menikin niin selittelyksi, mutta oli kiva huomata tällainen fandom ja ottaa kommentoitavaksi. Crystedin tavoin olen pitänyt sarjaa hieman ahdistavana, kun kertakaikkiaan kaikki menee pieleen eikä ollenkaan silleen hyvän tavan mukaisesti ja ahdistaa että noin voi edes tapahtua ja kuinka helposti, siitäkin huolimatta katsoin loppuun (on kyllä yksi hienoimmista sarjoista mitä on tullut katsottua) nyt olen taas eksynyt aiheesta.

Tämä syvensi loistavasti sarjan tapahtumia. Pidin kovasti siitä, miten Serenan osuus oli kuin ulkopuolisen kertojan mukaan, kuten sarjassakin, mutta Junen oli kuin kirjoitettu päiväkirjamerkinä, kuten myös Junen monologit sarjassa. Pidin tuosta kohtauksesta sarjassa, kun June ja Serena tekevät yhteistyötä. Tässä jotenkin ihanasti avatiin Serenan mielenkuvaa ja mitä hän tuntee. Sarjassahan kaikki on perjaatteessa Junen silmien läpi, vaikka muidenkin tarinoita seurataan.

Junen osuus oli niin ihanan June, olit loistavasti onnistunut hänen puhetyylissään.

että olemme kaikki ruusuja Herran tarhassa. Pikemminkin rikkaruohoja takapihalla, mutta silti olkoon ylistetty.

Tämä oli lempikohtiani tässä. Kokonaisuudessaan varsin loistava teksti! Kiitos kovasti tästä lukukokemuksesta.

[Kelsier]

Lyra: kiitos paljon ihanasta kommentistasi. Se lämmitti mieltäni kovasti Munkin mienlestä Handmade´s Tale on upea ja upeasti kuvattu sarja.

[Nyyhti]

Olipa kivaa löytää tästä fandomista ficci! Olen sarjaa katsonut jonkin verran, mutta kolmoskauden kesken piti lopettaaa. Ei niinkään siksi, että tarina olisi ollut huono, mutta sarjan tunnelma on niin ahdistava, etten pystynyt enää putkeen katsomaan ilman että tuli kamala olo Tätä pitäisi minusta katsoa yksi jakso viikossa, harmi kun ei ole tullut sillä tavalla telkkarista!

Toisen kauden tapahtumat eivät minulla aivan tuoreessa muistissa olleet, joten tämän lukeminen oli vähän kuin olisi lukenut näitä uudelleen. Se oli hyvä, ja tästä sai kivasti vähän "uutta" näkökulmaa - ei toki aivan uutta, mutta sellaista mitä sarjassa ei ole suoraan kerrottu.

Nuo Junen kursivoidut kohdat toimivat todella hyvin, ja kuulin ne elävästi hänen äänellään kerrottuna! Oli erittäin hyvin saanut vangittua hänen persoonansa noinkin pieniin tekstinpätkiin.

[Kelsier]

nomps: Yle ainakin näytti sarjaa jakso per viikko tahdilla. Mutta kiitos kivasta kommentistasi. Halusin kirjoittaa lisävalaistusta Serena Joyn ja June/Ofredin ajatuksiin, mutta pysytellä kuitenkin tiivisti niiden parin jakson juonessa, joihin tämä liittyy. 

[Larjus]

Olipa yllättävää mutta ilahduttavaa löytää fici tästä sarjasta! Olen sarjaa katsonut juuri sen verran kuin Yle on näyttänyt (leffankin olen nähnyt), joten tässä mainitut tapahtumat ovat juuri sopivalla tavalla tuttuja. Vaikka myönnänkin, että siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun olen ne jaksot nähnyt, ja välillä tuntuu, etten muista mitään

Kauniisti kirjoitettu pikkufici. Olit saanut saamasi laulunsanat näkymään ficissä juuri sopivalla tavalla, ja voi että miten tykkäsin etenkin noista loppusanoista. Kiva idea ja toteutus siinä, että fici loppuu samoihin sanoihin kuin biisikin. Lisäksi se tosiaan kuvastaa Junen hahmoa hyvin. Päättäväinen ja omapäinen kuin mikä, mutta ei vanno, ei lupaa. Tiettyä ristiriitaisuutta.

Vastaavasti Serenan "minä en" sopii hänellekin mainiosti. Serenan hahmo on aina ollut mulle tosi ristiriitainen, tosin ihan vain sen suhteen, etten tiedä, mitä koko naisesta pitäisi ajatella Aina välillä on näkynyt lupaavia häivähdyksiä siitä, että hänellä olisi ymmärrystä ja hän olisi Junen puolella, mutta sitten käykin jotain ja mun tekisi mieli läimiä häntä pitkin poskia ja huutaa että herää nainen, tule järkiisi Siksi musta olikin kiva lukea myös hänen ajatuksiaan. Jossain sisuksissani koin kouristuksen, kun Serena totesi uskovansa Gileadiin ja järjestelmään, koska vaikka yritänkin ymmärtää häntä niin... Ei

Tykkäsin siitä, miten olit vanginnut sarjan tunnelman (ja tapahtumat) hyvin tekstimuotoon. Tätä lukiessa mieleeni palautui hyvin jaksojen sisältö, vaikka alkuun olinkin, että kääk, muistanko enää mitään. Niitä jaksoja katsoessa tuntemani puistatuskin teki comebackia, joten todellakin onnittelut sarjan tunnelman kirjoittamisesta.

Ihanasti tuossa lopussa tulee vielä hyvin esille Serenan ja Junen eroavat ajatukset. Serena puhuu karkaamisesta, mikä sanana ainakin minulle tuo mieleen enemmän pelkuruuden ja luovuttamisen, kun taas June puhuu pakenemisesta, mistä minulle tulee enemmän mieleen sorron ja vaaran välttely (ja uhmaaminen) ja oman vapautensa takaisin lunastaminen. Serena on ylpeä siitä, että hän jää kun muut heikkouttaan (ja tyhmyyttään) yrittävät karkuun. June taas aikoo paeta ja saada vapautensa ja elämänsä takaisin. Nykyisessä järjestelmässä he ovat niin erilaisia, vaikka Serena kivasti ajatteleekin, että vanhassa elämässä he olisivat voineet olla ystäviäkin.

Todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Kiitän.

[Kelsier]

Larjus: Minusta oli kiinnostavaa ja kolkkoa, kun etenkin toisella kaudella avattiin sitä miten paljon Serena oli osallistunut Gileadin aatteelliseen luomiseen. Siksi on minusta mahdollista, että Serena myös uskoo Gileadiin loppuun asti ja tämä innoitti minua kirjoittaessani ficciä. Kiitos sinulle kommentistasi!

[Vuorna]

Iltaa ja onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Tää teksti oli kiinnittänyt mun huomion jo aikaisemmin fandominsa takia, en oo nimittäin tainnut aikaisemmin lukea suomenkielisiä ficcejä The Handmaid's Talesta. Myös tekstin hahmot ilahduttivat mua kovasti, Serena Joy ja June ovat molemmat älyttömän mielenkiintoisia hahmoja ja heidän mietteitään on kiehtova lukea. Onneksi päädyin tämän nyt lukemaan enemmän ajatuksella sun arpajaisvoiton ansiosta.

Itse oon sarjaa katsonut johonkin kolmoskauden puoliväliin, ja kakkoskaudesta tykkäsin oikeastaan aika paljon. Serena on mielenkiintoisuutensa puolesta todella kiinnostava hahmo, ja tässä Serenan ajatukset avautuivat kyllä tosi hyvin! Tuo luottamus ja ylpeys Gileadin "täydellisestä" järjestelmästä, johon kuitenkin sekoittuu hienoinen katkeruus Fredin kohtelusta – joka sekin kanavoituu vihana Junea kohtaan. Hämmentävä nainen tuo Serena, mutta olit erinomaisesti saanut tavoitettua hänen hahmonsa tässä! Ihan kuten Junenkin, hän oli oma kipakka ja nokkela itsensä. Tuo pointti siitä, että vanhassa maailmassa June ja Serena olisivat voineet olla ystäviä, pitää ihan hyvin paikkansa. Noin niin kuin luonteenpiirteiltään he tuntuvat olevan hyvinkin yhteensopivia ja siitä on ihan sarjassakin nähty välähdyksiä, mutta sitten ne aatteelliset erot tuhoavat kaiken.

Pidin paljon tuosta "minä en"-toistosta. Sarjaa katsoessa kieltämättä toivoin ihan hitosti että Serena olisi karannut, mutta toisaalta karkaamattomuus sopii hänelle täydellisesti. Tuo Junen ristiriita oli myös herkullinen, tietäen että pakomahdollisuuden tarjoutuessa hän ei kuitenkaan lähtenyt ja minkälaisia riskejä pakoyrityksillä on ollut. Kaikkiaan tämä oli oikein hieno teksti, tämä sopi sarjan tyyliin erittäin hyvin ja sekä Serena että June olivat varsin erinomaisesti kirjoitettuja. Pidin myös tosi paljon sun käyttämästä kielestä, erityisesti tuossa Junen osuudessa. Kiitos paljon tämän tekstin kirjoittamisesta, se ilahdutti mun iltaani kovasti!

[Kelsier]

Vuorna: Minäkin pidän Serenaa hämmentävänä ja siksi niin kiinnostavana hahmona. Kiva, että hahmot tuntuivat samanlaisilta kuin sarjassa. Kiitos kommentistasi!