Routavelka | S, oneshot (Kalkaros & co)

[Parris]

Nimi: Routavelka
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Hahmot: Severus Kalkaros & co.
Haasteet: [FINIKESÄ] Juhannustaikoja (FractaAniman toiveeseen)

A/N: Oikein ihanaa parasta bestiä synttäripäivää FractaAnimalle! Tiedän suuren rakkautesi Severusta kohtaan - yritin Snarmioneakin, mutta tämä ei ihan sinne asti valitettavasti taipunut, voit kuvitella sen tuohon taustalle jos niin haluat. Tämä on ehkä vähän angstisempi kuin tarkoitus oli, toivottavasti siitä huolimatta tai juuri siksi pidät tästä. Paljon onnea vielä kerran <3


Severus katsoi pipetissä olevaa lumottua vettä, tiputti siitä kolme täydellisen pyöreää pisaraa hennosti höyryävään noidankattilaan ja laittoi pipetin sitten syrjään. Hermionen parantava liemi ei ollut lainkaan helppo valmistaa – ehkä jopa Severuksen elämän vaikein liemi niin tähänastisesti kuin kaikkiaankin – ja siksi hänen oli ollut pakko ottaa paikoin käyttöön jästien tieteestä tuttu välineistö saadakseen tarvittava tarkkuus ainesosien suhteeseen. Liemi muuttui kauhanpyöräytys pyöräytykseltä valkeammaksi, ja Severus henkäisi huomaamattaan helpotuksesta. Ikitalvensulattaja saattaisi sittenkin onnistua.

Kun Hermione oli palannut Lunan kanssa melkein sulaneelle Pohjoisnavalle tehdyltä magizoologiselta tutkimusretkeltä ja kolme päivää myöhemmin joutunut Pyhään Mungoon routamyrkytyksen vuoksi, Severus oli tuntenut olonsa ensin niin hyödyttömäksi. Tyttö oli pelastanut hänet Naginin myrkyltä ja sen jälkeen Severus oli ollut sisältä auttamattoman rikkinäinen – hän oli hyväksynyt kaikkien vaiheiden jälkeen sen, että näin tulisi varmaankin aina olemaan, mutta nyt hänellä sentään oli mahdollisuus maksaa jokin velka. Hän oli nimittäin nähnyt jossain aiemminkin Hermionen routamyrkytyksen kaltaisen tapauksen – liekö ollut joskus yliopistoaikojen loppupuolella valinnaisen parantamiskurssin aikana – ja tiesi, ettei siihen ollut monia parannuskeinoja.

Mutta sellainen tuli vastaan, satojen opusten jälkeen, kun Severus oli saanut tutkittua pimempienkin taikojen kirjastot. Severus oli yllättynyt siitä, että ani harva kirja oli ylipäätään tunnistanut pitkittyneen routamyrkytyksen, vaikka hän oli käynyt aina Durmstrangin syövereissä asti tutkimassa teoksia jopa tuhansien vuosien ajalta. Ja silloin kun Mungon parantajat olivat riidelleet siitä, että tämä tai tuo (Severuksen mielestä naurettava) parannusehdotus saattaisi pelastaa Hermionen hengen, Severus oli jo kerännyt aineksia ikitalvensulattajaan. Silloin kun hän oli ollut keräämässä elävältä jäätyneiden varpusten verta pientäkin pienemmistä raadoista Norjan vuonoilla, Mungossa oli korkeintaan pyritty hidastamaan Hermionen kuolemaa.

Niinä öinä, kun Severus oli vaeltamassa vuonolta toiselle, hänen visionsa tämän sankariretken merkityksestä sai kuunvalosta uutta voimaa. Hän näki suljettujen silmiensä takana kalpean tytön, jota oli inhonnut – ei, miltei vihannut – seitsemän pitkän vuoden ajan. Ja sitten kun hänet oli pelastettu, puhallettu tummuneena höyhenenä tulivuorten suulta pois ja kiskottu väkivoimin elävien kirjoihin, hän oli jäänyt Hermione Jean Grangerille elämänsä velkaa. Hän tiesi tehneensä virheitä, aivan liikaa sellaista, josta hän olisi ansainnut tuon verisen kuoleman tai ehkä vielä pahempaakin, mutta Hermionen takia hän oli nyt tässä. Se oli valttikortti, jota moni käyttäisi ilkeästi hyväkseen niin kauan, kunnes hän olisi loppuun poltettu kynttilä, mutta Hermione ei tekisi koskaan niin, Severus tiesi sen.

Severus muisti yhä sen hetken, kun oli herännyt Tylypahkan taistelun jälkeen sairaalasiivestä, avannut silmänsä ja noussut istumaan puolisokaistuneena niin loppumattomasta valosta. Hän olisi voinut vannoa, että Minerva olisi vihannut Albuksen tapauksen jälkeen häntä niin silmittömästi, ettei olisi ikimaailmassa sallinut miehen istuvan juuri nyt siinä missä istui, mutta Minerva istuikin viereisen sängyn reunalla hymyillen. Naisella oli kissa sylissään – mikä muukaan – ja se kehräsi lempeää melodiaa kosketuksen alla. Minervalla ei ollut siinä hetkessä antaa määräänsä enempää sanoja Severukselle, joka huomasi naisen tietysti kärsineen taistelun tiimellyksessä, mutta ydin tuli selville: Severuksen Harrylle vuodattamat muistot kertoivat tarpeeksi. Niiden sinisenharmaa ydin ei selittänyt kaikkea tai oikeuttanut kaikkea, mutta ne oikeuttivat hänen elävien kirjoissa olemisensa.


Ikitalvensulattaja muutti kolmen päivän aikana väriään hiljalleen kirkkaanvalkoisesta syvään purppuraan, ja Severus ehti siemailla ajanjakson aikana hermojensa helpottamiseksi pullollisen kuin toisenkin tuliviskiä. Täysikuun noustessa liemi oli muuttunut purppurasta jälleen kirkkaanvalkoiseksi, Severus kärräsi pullollisen sitä Mungon parantajille ja toivoi parasta.

Seuraavana aamuna Hermionen silmät olivat auenneet, hänen keuhkojaan ympäröinyt jääkerros sulanut, ja Severus sai leikitellä vihdoin ajatuksella, että velkakirjat olisivat tasoissa – mutta eivät olisi, nyt tai koskaan.



A/N 2: Jos tässä kohtaa muuten mietit, miksi tämä tuntuu rakenteeltaan vähän oudolta, se johtuu siitä, että yllätyyyys, tämä osallistuu myös 12+ virkettä -haasteen kuudennelletoista kierrokselle. Ohessa kierroksen sanalista, bonusvirke käytetty.

Spoiler: näytä

1. vesi
2. helppo
3. valkea
4. talvi
5. hyödytön
6. rikkinäinen
7. jossain
8. tulla
9. ani
10. tai
11. raato
12. visio
13. kalpea
14. höyhen
15. kortti
16. istua
17. hymyillä
18. kissa
19. määrä
20. sininen
21. siemailla
22. täysikuu
23. leikitellä

[FractaAnima]

I can not handle this! ;___;

Oon ihan O___O ja .__. ja ;___;

Tässä on todella kauniita asioita, lähtien ihan otsikosta ja täydellisen pyöreistä pisaroista aina keuhkoja ympäröiviin jääkerroksiin. Oon ihan särki rikki poikki Severuksen puolesta ja oi kyllä, minä syvällä täällä itsessäni todella ajattelen tämän snarmionena, ehkäpä yksipuolisena, mutta mahdollisena joka tapauksessa. Voivoivoivoivoi. Tämä on todella kaunis ja herkkä ja kipeä. Ja kaunis. Todella kaunis.

Kiitos Ronen todella paljon. <3

- Frac

(minun alkoi tehdä mieli kirjoittaa tästä fanfictionia .__.)

[Vlad]

Mä voisin kompata Fractaa: "I can not handle this!" Siis voi luoja, miten upea tää on.

Tässä on ihan mielettömän paljon kauniita yksityiskohtia, Severus on aivan ihana ja Fracin tapaan jotenkin miellän tän itsekin Snarmionena Harvoin käy sillain, että oon oikeesti sanaton jonkun ficin takia sen luettuani, mutta näköjään oot onnistunut siinäkin. Tää on oikeasti niin upea, että mä en edes tiedä, miten sitä oikein pitäisi kuvailla. Maailmassa ei ole riittävästi ylisanoja kuvailemaan tätä tekstiä. Voin vaan sanoa, että rakastan, rakastan ♥ Pakko myös sanoa, että en kestä, miten oot onnistunut kirjoittaan näin upean tekstin 12+ -haasteeseen. Ei ole se helpoin haaste, I know, mutta tää on aivan mielettömän upea.

I'm speechless, kiitos ♥

[Parris]

Oon tänä yönä jo eri syistä itkenyt, mutta yhtä hyvin voisin jatkaa teidän kommenteille. Ootte ihan liian kivoja, aivan liian. Frac, anna mennä ficaten, jos sellainen fiilis tulee, tämän tekstin maailma on enemmän sinun.

Sanoinkuvaamattoman iso kiitos molemmille <3

[Kaatosade]

En ole aikoihin tullut lukeneeksi mitään Severuksesta, ja kun vielä tykkään lukea virkehaasteen ficcejä, niin tämä oli todella mukava lukukokemus hiukan angstisehkosta vireestä huolimatta. Severuksen liemenkeittotaidot pääsivät tässä hyvin esille ja se toimi hyvänä punaisena lankana tarinalle, jonka taustalla sitten kerrottiin kaikki olennainen tilanteesta.

Tykkään ideasta, että Hermione olisi pelastanut Severuksen sen taistelun aikana ja on helppo kuvitella, että Severus haluaisi maksaa velan. Mullakin aivot kovasti tulkitsivat sinne taustalle vähintään yksipuolista paritusta, mutta en oikeastaan jäänyt kaipaamaan sitä sen selvemmin, vaan tulkinnanvaraisuus toimi hyvin. Ja syystä tai toisesta ne niiden jäätyneiden varpusten raatojen etsiskely iski mielikuvana tästä erityisesti - selvästi on kyllä tehty kaikki mahdollinen Hermionen hengen pelastamiseksi. Kiitoksia. <3

[Crys]

Kommenttikampanjansta terve! Outoa, etten ole tähän edes törmännyt sen ilmestyessä, koska otsikossakin luki Kalkaros ja hän on yks mun lempihahmoista Pottereissa, ellei jopa lempihahmo. Nätti nimi myös herätti kiinnostuksen, joten olipa kiva että tämä kommikseen ilmestyi

Tuota taikalientä on kuvailtu hienosti, jo heti alussa tuosta liemenkeitosta saa kovin taiteellisen kuvan, jonkalaisena Severus epäilemättä taikajuomat kokeekin. Kiva yksityiskohta on myös se, että Severus joutui käyttämään jästien keksintöjä tuossa vaativassa liemessä - tai oikeastaan että hän tajusi käyttää, koska jotenkin sain sen mielikuvan, että hän joutui soveltamaan ohjeita, kun joutui kerran noin monta opusta käymään läpi löysääkseen parannuskeinon.

Tykkään siitä tropeesta että Hermione auttaa Severusta toipumaan Pyhässä Mungossa ja oli kiva että se oli tässäkin otettu osaksi sitä miksi Severus haluaa auttaa. Jos olisi jätetty vain siihen, että Severus tuntisi auttamisen olevan velvollisuutensa kouluaikojen takia, olisi se ehkä ollut vähän ohuella pohjalla, mutta tuosta voi rivien välistä lukea, että Severus ja Hermione lähentyivät tuona aikana, kun Hermione vieraili Mungossa.

Ja voi, miten kauas Severus olikaan valmis lähtemään tuon parannuksen löytämiseksi! Tulkitsen pakostakin (heh snarmioneshippaaja ei pääse karvoistaan ) että tässä on taustalla jonkinlaista paritusta, yksipuolista tai sitten molemminpuoleista, mutta vielä niin orastavaa, ettei kumpikaan ole sitä kunnolla tajunnut. Mutta tykkään kyllä siitäkin, että se jätetään lukijan päätettäväksi ja niinpä kukin voi tulkita sen oman makunsa mukaan.

Ihanaa, että parannus löytyi ja Hermione alkoi toipumaan. Silti loppu on angstinen, sitä ei sanottu ihan varmasti, että oliko Severus itse Mungossa katselemassa Hermionen heräämistä, mutta jotenkin aikamuodosta päättelin, että Severus ei kuitenkaan olisi uskaltanut jäädä Mungoo Hermionen sängyn vierelle. On kiva leikitellä ajatuksella, että ehkä heidän välillään tapahtui jotain silloin Severuksen ollessa Pyhässä Mungossa, mutta selvästikään se ei päätynyt kovin hyvin, kun Hermione sitten lähti Lunan kanssa pohjoiseen ja ehkä myöskään siksi Severus ei halua olla Hermionen vieressä tämän herätessä. Pidän myös kovasti tuosta lopusta, että velkakirjat eivät kuitenkaan ikinä tulisi tasoihin, vaikka Severus niin toivoo. Se on just mun kaltaisen angstinrakastajan mieleen Tavallaan onnellinen loppu, mutta sydämeen jää routaa

Kiitos tästä, pidin kovasti Lukisin tästä mieluusti enemmänkin jos ikinä saat ideaa jatko-osaan tai spin-offiin
-Crys

[Nyyhti]

Ihan ekana pakko sanoa, että hymähdin termille Severus & co.

Mulla ei ole juurikaan sellaista sanottavaa mitä edeltäjäni eivät olisi jo sanoneet, joten totean vain lyhyesti, että mahtava nimi, idea ja toteutus! Lisäksi näin lyhyessä tekstissä joka vielä sijoittuu aika pitkälle tulevaisuuteen oli tosi hyvin vangittu kunkin hahmon olemus, ja voin hyvin kuvitella, että tällainen oikeasti tapahtuisi!

Jos FractaAnima intoutuu ficcaamaan tästä, lupaan lukea silläkin uhalla että se olisi snarmionea xD

[hiddenben]

Tajusin tämän luettuani, että hei - kirjoitin itsekin tekstin tälle virkehaasteen kierrokselle! Joten oli hauska lukea teksti vielä uudelleen läpi ja nähdä, miten eri tavalla saman sanalistan voi tulkita. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että tässä tekstissä on samaa haikeutta ja menetystä, mutta samalla toivoa, jota itsekin koin löytäneeni omassa tekstissäni Olet kyllä onnistunut kirjoittamaan hienoja tekstejä virkehaasteeseen – ja niin erilaisia! Näitä on ollut ilo lukea.

Tässä tekstissä pidin siitä, miten lopussa palattiin alkuun, mutta siinä vaiheessa lukija on ehtinyt oppia niin paljon menneiden vuosien tapahtumista, että liemimestarin työn merkitys on aivan erilainen kuin alussa. Pidin aivan mielettömästi taustatarinasta, routamyrkytyksestä ja ylipäätänsä ajatuksesta siitä, että Luna ja Hermione olivat olleet yhdessä melkein sulaneella Pohjoisnavalla (näen tässä hyvän seikkailuficin mahdollisuudet!). Mutta sitten vielä se, kuinka päättäväinen Severus on parannuksen löytämisestä – tässä on paljon hienoa

Joidenkin lauseiden kohdalla oli hieman hankala pysyä mukana, mutta toisella lukukerralla nekin avautuivat. Ehkä se on juuri sitä virkehaasteen tuomaa haastetta, mikä tekee lauseista oudompia

Silloin kun hän oli ollut keräämässä elävältä jäätyneiden varpusten verta pientäkin pienemmistä raadoista Norjan vuonoilla, Mungossa oli korkeintaan pyritty hidastamaan Hermionen kuolemaa.

Pidin tästä lauseesta kahdesta syystä: ensinnäkin, elävältä jäätyneiden varpusten veri?! Wau! Se maalaa jotenkin karun kuvan ja samalla sitä ymmärtää, miksi ikitalvensulattajaa ei löydy mistä tahansa parannuskirjasta. Sen lisäksi pidän lauseesta siksi, koska siinä rinnastetaan Severuksen päättäväisyys ja Pyhän Mungon "saamattomuus". Tämä tuntuu olevan kuin esimerkki tosimaailmasta, jossa joskus todella tuntuu siltä, että auktoriteetit kohottavat hartioitaan eivätkä saa aikaiseksi muutosta, kun itsestä tuntuu siltä, että tekemällä se muutos tapahtuu.

Pidin tästäkin tekstistä todella paljon ja näitä molempia virkehaasteen tekstejä oli mukava saada kommentoida. Kiitos siis tästäkin

[Fiorella]

Nappasinpa tämän kommenttikampanjasta, kun huomasin etten ollutkaan tainnut aiemmin lukea! En kyllä tiedä miten on mennyt minulta ohi. Tämä oli nimittäin todella hieno. Tykkään Severuksesta ja tämä asetelma, jossa on selvä (tulkinnanvarainen) Severus/Hermione-paritus taustalla, tuntuu uskottavalta ja kiehtookin. Puhumattakaan ficin kauniista nimestä!

Samalla jälleen kerran ihastelen sitä, miten tähän virkehaasteeseen onnistutaan vastaamaan niin taiten, ettei siihen kiinnitä huomiota. Hyvää työtä.

Tässä oli monta sellaista kohtaa, jotka saivat ainakin minut toivomaan, että tämä olisi vain spin-off pitkään jatkikseen. Niin moni kohta olisi riittänyt jo itsessään mielenkiintoiseen ficciin, vaikka sivuutettiin vain maininnalla. Miten Hermione oli pelastanut miehen ja kuinka tämä vaivojaan säästämättä halusi korvata tätä päättymätöntä velkaa edes osittain. Jo ajatuskin jylhillä vuonoilla vaeltelevasta Kalkaroksesta... Ja entä Hermionen ja Lunan oma seikkailu pohjoisnavalla taikaeläinten parissa - siitäkin olisin ehdottomasti kuullut lisää, hyvin mielelläni! Toisaalta jo nämä kaikki pienet maininnat saavat oman mielikuvituksen liikkeelle.

Tämä oli monella tapaa hyvin kaunista luettavaa ja pidin kovasti niin ilmaisuista kuin kiintoisista yksityiskohdista ja toki tekstin tunnelmasta, joka henki odotusta ja toiveikkuutta, vaikka toivoonkin sitoutui pieni alakuloinen vire; velka, joka on tätä laatua, ei koskaan tule loppuun asti maksetuksi. (Ainakaan Severuksen mielestä.)

Kiitos tästä iltatunnelman luojasta ja mielikuvista, joita se herätti! Pidin kovasti.

[Angelina]

(sanon tän varmaan kaikesta muusta Potterista paitsi Drarrysta) mutta siis Severus on mulle ficcimaailmassa aika tuntematon ja Snarmione vielä tuntemattomampi - kyllä tästä silti viboja sai tällänen ei-shipperikin, mutta silti jotenkin koin tän enemmän sellasena Severuksen taisteluna itsensä ja velkansa kanssa, joka hänen on pakko saada maksettua.

Kuten aiemmatkin ovat sanoneet, niin tässä on ihan kauheesti hienoja yksityiskohtia ja oot tehny ihan pro-duunia tapahtumien/researchin/liemen yksityiskohtien keksimisessä ja kirjoittamisessa!

Ja silloin kun Mungon parantajat olivat riidelleet siitä, että tämä tai tuo (Severuksen mielestä naurettava) parannusehdotus saattaisi pelastaa Hermionen hengen, Severus oli jo kerännyt aineksia ikitalvensulattajaan.

Tykkäsin, että tällänen severusmaisuus tuli täältä kuitenkin esiin : D Typerät Mungon parantajat, osaa mitään...

ENITEN RAKASTIN kuitenkin tuota, että Minerva istui Severuksen sängyn vieressä hymyillen :'))) Tykkään niin kauheesti siitä ajatuksesta, että kouluvuoden aikana nää kaksi piikittelivät ja kettuilivat toisilleen huispauksesta (ja miksei mistä tahansa muustakin), joten tällänen regocnition oli ihan mahtava!

Kyllähän tähän jatkokin olisi sopinut, kun kerran velkakirjat eivät tasoissa kuitenkaan vielä ole

[Myötätuuli]

Moikka Kommenttikampanjasta!

Valitsin tämän tekstin sinulta, sillä olihan pääosassa lempihahmoni Severus. Kiva oli myös huomata vivahteita Snarmionesta, jotka mielestäni näkyivät tässä juuri sopivasti, jättäen tulkinnanvaraa lukijalle.

Tässä tekstissä oli paljon, mitä ihailla. Sanojen käyttösi oli taidokasta ja omaperäistä, kuten myös tarinan rakentaminen. Onnistuit luomaan tässä aivan oman maailman, johon uppoutua. Ikirouta suli mielestäni niin Hermionen kuin Severuksenkin ympäriltä, ainakin jossain määrin. Tässä olisi kyllä premissiä pidemmäksikin tekstiksi, mikäli ikinä haluat palata tämän pariin.

Tämä oli oikein hieno lukukokemus ja antoi ajateltavaa. Kiitos paljon tästä!