Nimi: Jäinen sydän
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
A/N: Etsin inspiraatiota 3 kertaa kun... -haasteen edelliseltä kierrokselta ja tämä teksti päätti kirjoittaa itsensä. Tälle oli vaikea keksiä mitään mukavaa otsikkoa, joten piti sukeltaa aikoinani keräämän otsikkolistan uumeniin ja etsiä joku, joka ei tuntuisi ihan niin väärältä. Ei tämäkään se paras mahdollinen ole, mutta olkoon
En ole ficannut piiitkään aikaan, joten tunnen olevani kevyesti ruosteessa, mutta ehkä nyt taas saa aktivoiduttua enemmän kirjoittamisessa. En ole myöskään kirjoittanut mitään Bellasta
aikoihin, joten siinäkin mielessä tuntuu lähinnä, että olen kerännyt kauhean kasan ruostetta päälleni
Kerään tällä tekstillä Bellatrix Lestrangen ja tämä osallistuu myös Sataseen sanalla
085. Nainen sekä OTS20:een. Kommentteja saa aina jättää
”Mustan suvun nainen ei itke!” Druella huutaa ja läimäyttää samalla kämmenellään kipeästi tyttärensä poskea.
Isku kivistää. Bellatrix tietää sen nostavan vielä punoittavan jäljen hänen vaalealle iholleen, mutta sillä hetkellä se on hänen murheistaan viimeinen. Kurkku tuntuu kuristuvan miltei umpeen ja lapsen koko vartalo vapisee tukahdutetun tunteen voimasta. Tummissa silmissä kipinöi raivo eikä poskille juovia maalanneista kyyneleistä näy enää varjoakaan. Lapsen maailman musertava suru on korvautunut toisella tunteella, niin voimakkaalla, että se muuttaa Bellatrixin elämän vuosiksi siitä eteenpäin.
”Mustan suvun nainen ei itke”, Druella sanoo, nyt paljon aikaisempaa lempeämmällä äänellä, vaikka lämpöä siinä ei vieläkään ole.
Bellatrixille äidin sanoilla ei ole merkitystä. Hän on läksynsä oppinut ja vannoo, ettei itke enää koskaan. Punoittava jälki poskella vain vahvistaa tuota katkeraa ajatusta – ja tuolla hetkellä Bellatrix vihaa äitiään enemmän kuin ketään muuta.
*
Kädet puuskassa Bellatrix seisoo hämärän huoneen nurkassa ja kyräilee nuorinta siskoaan kulmiensa alta. Palava raivo saa silmät kirvelemään, mutta nuori nainen räpyttelee silmiään kiivaasti estääkseen polttavia kyyneliä vuotamasta yli. Häntä on nöyryytetty jo aivan riittävästi, hän ei antaisi siihen enää ainuttakaan lisäsyytä.
”Bellatrix”, Narcissa yrittää, tämän ääni värisee tukahdutetun tunteen voimasta, mutta vanhimman tyttären ilme ei horju.
”Ei”, Bellatrix äyskähtää, ”sinä olet tehnyt jo kyllin.”
Narcissa huojahtaa kuin lyötynä ja kääntää ylpeänä kasvonsa sivuun. Heistä kumpikaan ei kestä katsoa toista silmiin, molemmat aivan liian vihaisia toisilleen. Bellatrixin vihaan kuitenkin sisältyy katkera sivumaku, jolle hän ei halua antaa liikaa valtaa.
Huoneen toisella puolella Rodolphuksen katse ei hetkeksikään kirpoa Mustien vanhimmasta tyttärestä. Bellatrix kääntää huolellisesti katseensa pois sulhasestaan ja vannoo, ettei koskaan antaisi itsensä vuodattaa kyyneleitä hänen – tai kenenkään muun miehen silmien edessä. Enää koskaan hän ei antaisi mahdollisuutta siihen, että häntä nöyryytettäisiin kenenkään toimesta.
*
Bellatrix on aina pitänyt itseään vahvana, itsenäisenä naisena, jota mikään tai kukaan ei ohjaile tai hallitse. Tuo usko on pitänyt hänet jalkeilla silloinkin, kun heikompi olisi jo murtunut paineiden alla. Osa siitä on varmasti ylpeyttä, joka tulee maineikkaan sukunimen mukana, mutta osa on myös Bellatrixia itseään. Mustan perheen esikoinen on aina ollut ylpeä omasta nimestään, ylpeä verensä puhtaudesta ja siitä, mitä oikeasti merkitsee olla
Musta. Hän on aina kantanut itseään ylpeydellä ja ollut esimerkillinen tytär, vaikka mitään hän ei ole vastineeksi saanut.
Silti sinä päivänä, kun Cygnus luovuttaa hänen kätensä Rodolphukselle ja Bellatrix ottaa miehensä suvun nimen, hän joutuu nieleskelemään kyyneliä. Koko ikänsä hän on ollut Bellatrix Musta, tuo yksinkertainen nimi on ollut hänen koko maailmansa ja siitä luopuminen on kuin luopuisi minuudestaan.
Bellatrix Lestrange. Se on joku täysin vieras, nainen, joka ei salli itsensä olla heikko tai haavoittuvainen – ja siitä syystä Bellatrix ei anna kyyneltensä valua yli. Hän nielee tunteensa, hautaa ne jonnekin mielensä syvimpiin syövereihin ja vannoo olemaan palaamatta niihin enää ikinä.
”Voitte suudella morsianta.”
Solmun kiristyessä Bellatrix hymyilee tyhjin silmin, lupaa itsensä pimeydelle ja kääntää uuden sivun elämässään.
