Title Sikuriina
Rating S
Fandom Multifandom
Pairing Ronja Ryövärintytär / Peppi Pitkätossu
Disclaimer Hahmot ja miljöö kuuluvat Astrid Lindgrenille.
A/N Tämä on luonnollisesti sinulle, Arte. ♥ Sain tähän inspiraation tänään Ruotsin kauniista saaristosta ja vanhasta punaiseksi maalatusta puuveneestä. Tämä osallistuu Kesäfestiin sanoilla hiekka, puhuri, viltti, kaivata ja raskas.
Ronja oli veistänyt puuveneen.
Hän oli rehkinyt sen parissa kuukauden päivät aamuhämärästä iltamyöhään ja jopa nukkunut lyhyeksi jääneet yönsä venevalkaman suuren koivun alla vaivainen viltti pehmusteenaan. Ajatus veneen veistämisestä oli nimittäin ollut yllättävä päähänpisto, jonka Ronja kuitenkin päättäväisenä naisena oli halunnut valmistuvan Pepin syntymäpäiväksi.
Vene oli nimetty Sikuriinaksi ja se tuoksui vielä tuoreelta tervalta, kun Peppi istahti sen keulaan. Ronja, jonka otsalla kiilsi muutama hikikarpalo ja jonka tummaan takkutukkaankin oli hiekan lisäksi tarttunut kuivunutta tervaa, ponkaisi vauhtia penkalta ja niin Sikuriina liukui vedenpintaa rikkoen kohti järvenselkää.
Pienen lahden jäätyä taakse alkoi tuuli keinutella venettä kevyesti ja matalat vaahtopäät löivät laiskasti sen laitoja. Lempeä puhuri leikitteli Pepin punaisilla hiuksilla, kun hän kampesi itsensä aivan veneen nokkaan istumaan kurotellakseen sormillaan viilentävään veteen.
Ronja souti heitä verkkaisesti kauemmas valkamasta kohti aavempia vesiä.
"Oletko varma, ettet tahdo kokeilla onkimista?" hän sitten kysyi veden muuttuessa tummemmaksi ja vilkaisi olkansa yli veneen keulassa istuskelevaa, omiin ajatuksiinsa unohtunutta Peppiä.
Soutamisen ohessa ryövärintytär siemaisi kuksastaan auringossa aavistuksen lämmennyttä mallasta ja antoi katseensa levätä etäällä kohoavassa Matiaksenmetsässä, jonka mahtavat kuusirivistöt järvenselältä tiirailtuna vaikuttivat suorastaan pikkuriikkisiltä.
Lopulta jalkansa laidan yli heittänyt Peppi pudisteli päätään vakavana.
"Äh, enpä taida. Viimeksi kiskoin vahingossa isäni veneeseen hirvittävän raskaan pyöriäisen ja hän suuttui kamalasti", hän irvisti. Sitä kalastusretkeä niin Peppi kuin kapteeni Efraimkaan eivät olleet jääneet kaipaamaan.
Ronjaa nauratti - moisia tuskin Matiaksenmetsän kupeessa lepäävässä järvessä uiskenteli, toisin kuin Kurrekurredut -saaren vesillä, mutta Peppi tehköön kuten tahtoi.
"Hyvä on sitten, mutta sinä saat kyllä vuorostasi paistaa meille illallisen mikäli minun koukkuuni jotakin sattuu tarttumaan", ryövärintytär virnisti ja huitaisi airon lavalla aimo annoksen vettä Pepin auringossa palaneille poskille.
