Kaikki mitä jo olet l S l unta ja alitajuntaa

[Ricolette]

Ikäraja: S
Pienen pieni etydiharjoitus (kuva).

Kaikki mitä jo olet

Illan ja yön rajamaa on kalteva pinta kohti unta. Ei se ole sellainen raja, johon yksi valtio loppuu ja toinen alkaa. Täällä ei ole vartijoita tai tullivirkailijoita, täällä et tarvitse passia sillä pääset rajan yli ilmankin. Katsohan: valonsäteet törmäävät pimeään. On yö.

Voit unohtaa senkin miltä maailma näyttää kun on valoisaa ja edessä päivän askareet. Täällä ei ole kiire, täällä ei ole muistettavien asioiden loputonta listaa ja rutiinien rytmiä. Voit sulkea silmäsi. Haparoida eteenpäin märällä nurmella, askel kerrallaan poispäin siitä kuka olet, kohti – niin, mitä?

            Kohti sitä kaikkea

                               mitä voit olla
                               mitä olet jo, tai olit, joskus aiemmin, pikkulapsena tai viikko sitten
                               mitä et vielä osaa kuvitellakaan
                               mitä et tahdo olla, mitä et edes ajattelisi ellet yö toisensa jälkeen näkisi unta siitä kun

Hämmennät tähtitaivaan alla muhennosta, kaksi kierrosta myötäpäivään, yksi vastapäivään. Padassa on kunnianhimosi, empatiakykysi, iltapäiväruuhkan kirosanat, ne nyt ainakin. Siellä on kauppakuitteja ja tutkintotodistuksia ja eriparisukkia. Siellä on riitoja jotka päättivät rakkauksia, epävarmuuksia jotka estivät toisia edes alkamasta. Siellä on tämänkin illan kitkeräksi hautunut vihreä tee.

Ja pimeys ympärilläsi on tuttu ja lämmin, ja linnunrata ylläsi on yhtä lailla osa sinua kuin kauppakuititkin, ja sinä hämmennät, hämmennät,

ihan kuin joskus voisi tulla valmista.

[Sokerisiipi]

Oi, tämä oli ihana! Kaunis, unenomainen ja tunnelmallinen pieni teksti. Tässä oli juuri sellaista maagista, todellisuuksien välistä fiilistä, ja pidin kovasti tämän vertaiskuvallisuudesta ja syvistä totuuksista. Kerronta oli lempeää ja toteavaa, aivan kuin olisi lukenut iltasadun. Pidin siitä, miten arkiset yksityiskohdat (tullivirkailijat, kauppakuitit, eriparisukat) yhdistyivät kosmisiin yksityiskohtiin (tähtiin ja linnunrataan) ja kiteyttivät juuri sen, mitä unet ja ihmismieli voivat olla yhtä aikaa. Lopetus tiivistikin upeasti sen, kuinka loputonta kehitys ja kasvu on eikä kukaan ole koskaan "valmis", mutta onneksi ei tarvitse ollakaan Kiitos tästä, pidin kovasti!

[Ricolette]

Kiitos, Sokerisiipi! "Kuin olisi lukenut iltasadun", miten kauniisti sanottu! Arjen ja maailmankaikkeuden yhdistäminen tuntuu olleen teksteissäni viime aikoina pinnalla, tosi ihanaa että pidit siitä tässä.

[Sisilja]

Hei mitä! Katselin viestihistoriaasi (mulle on joskus väitetty, että kukaan ei kahlaa läpi ihmisten viestejä, mutta siis, mä teen sitä kyllä toisinaan enkä suostu uskomaan olevani ainoa), ja löysin sieltä tällaisen aarteen! Tätä tekstiä ei ole sun listauksessa! :O Koen oloni nyt vähän huijatuksi, luulin että sun listaus on kattava! Tästä hämmennyksestäni saat palkkioksi tosi randomin kommentin!

Mua viehätti tässä jo otsikon perässä oleva vihje "unta ja alitajuntaa", kaksi ihan mun suosikkijuttua! Tässä oli todellakin unenomainen tunnelma, unenomainen ja ääretön, tuli tunne että unen universumi jatkuu loputtomiin, ja silti samaan aikaan yhden ihmisen maailma on pienenpieni keitos ihmisen ikiomassa padassa.

Vangitseva ajatus lähteä unessa poispäin itsestä ja siitä kuka on, kohti jotain muuta. Ah, mun sydäntä viilsi ahdistavasti tuo viimeinen mahdollisuus, nähdä uudestaan ja uudestaan unta siitä, mitä ei tahdo olla, ja ettei sitä sellaista "minää" edes ajattelisi, ellei olisi pakotettu näkemään siitä unta! Uuuhhhh. Siistiä. Hirveetä. Koukuttavaa!

Padassa on kunnianhimosi, empatiakykysi, iltapäiväruuhkan kirosanat, ne nyt ainakin.

Tämä oli mun suosikkikohtani, vaikka toisaalta jäin kovasti miettimään noita uniminän tuomia mahdollisuuksia (ja mahdottomuuksia!). Mut. Iltapäiväruuhkan kirosanat! Ne nyt ainakin!! Tykkään siitä, että ne kirosanat saavat paljon tilaa tuossa virkkeessä, vaikka niitä edeltää niinkin mahtipontiset asiat kuin kunnianhimo ja empatiakyky. Toisaalta vahvoja voivat olla kirosanatkin. Jee!

ja sinä hämmennät, hämmennät,

ihan kuin joskus voisi tulla valmista.

Niin tyylikäs loppu! Valmista ei tule, mutta silti pitää hämmentää! Voi juku! Miten voi lause olla näin lopullinen vaikka se juuri myöntää, ettei loppua ole näkyvissä. Tykkään!

Tällä tekstillä oli myös iskevä ja erittäin houkutteleva otsikko! Tosi onnistunut etydiharjoitus, nää on niin selvästi sun juttu! Kiitos, tämä oli ihana lukukokemus! (:

[flawless]

Olipas tämä nätti ja tunnelmallinen! Tässä oli samaan aikaan sekä taianomainen että arkinen tunnelma, mikä oli tosi kiva yhdistelmä; taianomaisuus ehkä tuli unien maailman kautta, ja arkisuus taas konkreettisten arjen asioiden kautta. Olitkin kuvaillut arjen olemusta mielestäni tosi kivasti tuossa kohdassa, jossa puhutaan muhennoksen hämmentämisestä. Erityisesti siitä jäi mieleen kohta, jossa sanottiin linnunradan ylläsi olevan yhtä lailla osa sinua kuin kauppakuititkin, se oli tosi kiva oivallus. Pidin myös siitä miten tässä käsiteltiin keskeneräisyyttä ja olemassaoloa, sitä mahdollisuuksien rajatonta määrää ja ainaista keskeneräisyyttä. Toisaalta se on ajatuksena pelottava ja ahdistavakin, toisaalta lempeä ja rauhoittava, ja tässä tekstissä mukavasti pukattiin lukijaa niiden kivojen ajatusten ja tulkintojen äärelle. Kaunis kokonaisuus, kiitos!

[Ricolette]

Sisilja, täytyy kyllä sanoa, että hieraisin kerran jos toisenkin silmiäni nähdessäni tämän tekstin saaneen kommentteja! Tämä on jäänyt ficcilistalta pois varmaan lähinnä siksi, että tämä tuntui niin pikaiselta sormiharjoitukselta. Arvostan kyllä kovasti että kaivoit tämän finin uumenista kommentoitavaksi! Ihanaa, että jaoit ajatuksiasi tästä, kiitos!

Kiitos kommentistasi, flawless! Ihanaa, että pidit tästä ja tämän tunnelmasta. Varsinkin oli kiva kuulla, että pidit keskeneräisyyden käsittelystä, ja että teksti ikään kuin lempeästi ohjasi sen ajattelun äärelle.