Otsikko: 1,2,3,4
Kirjoittaja: IBegToDreamAndDiffer
Kääntäjä: Kulovalkea
Oikolukija: SoturiMansikka
Ikäraja: k-11
Paritus: Tony Stark/Loki, Clint Barton/Natasha Romanoff
Genre: Romance, fluff
Fandom: MCU, The Avengers
Laulu: 1, 2, 3, 4, Plain White T’s
Disclaimer: En omista mitään, enkä hyödy taloudellisesti.
Käännökseen on saatu lupa!
“Give me more lovin' from the very start
Piece me back together when I fall apart
Tell me things you never even tell your closest friends
Make it feel good when I hurt so bad
The best that I've had, I'm so glad I found you
I love being around you”
“Okei,” Bruce sanoi viidennentoista kerran puolen tunnin sisällä. Se oli outoa, sillä yleensä Bruce ei ollut hämmästynyt mistään. Oli vaikeaa saada tohtori todella hämmentymään tai ihmettelemään mitään. Tony oli epäillyt sen liittyvän siihen, että Bruce muuttui joka toinen viikko jättimäiseksi vihreäksi olennoksi, joka tappoi superpahiksia apunaan Norjalainen jumala ja lentävän haarniskan omaava tyyppi.
”Okei?” Tony toisti. ”Mitä se tarkoittaa Brucie? Onko se okei, maksasi on kunnossa, vaikka juot kuin sieni? Vai okei, olet aivan liian terve tyypiksi, joka saa säännöllisesti turpaansa? Vai okei, katsokaas tätä valtavaa syöpäkasvainta, sinulla on korkeintaan kaksi viikkoa elinaikaa.”
Bruce kääntyi Tonyn puoleen aavistuksen huvittunut hymy kasvoillaan ja mies virnisti tälle vastaukseksi. Tony oli vuosittaisessa terveystarkastuksessaan. Bruce ei ollut saanut koulutusta toimia DM:nä, mutta hän oli matkustellut paljon ja parantanut enemmän ihmisiä, kuin kykeni muistamaan. Lisäksi kostajista tuntui paremmalta saada joku tuttu hoitamaan heitä ja katsomaan henkilökohtaisia terveyteen liittyviä dokumentteja, verrattuna johonkin SHIELDin agenttiin tökkimässä terävillä esineillä.
“Ensinnäkin,” Bruce totesi palauttaen Tonyn tämän ajatuksista, “Olet juonut vähemmän ja vähemmän siitä asti, kun sinä ja Loki aloititte.... Mitä ikinä teettekään.”
“Seurustelemaan,” Tony sanoi.
Bruce ei huomioinut häntä. ”Toiseksi pidät suhteellisen hyvää huolta itsestäsi, jos ei oteta huomioon unen vähyyttä, sekä huonoa ruokavaliota. Kolmanneksi, sinulla ei ole valtavaa syöpäkasvainta, eikä muitakaan kasvaimia, joista tietäisin.
”No sepä hyvä,” Tony letkautti. ”Miksi siis kaikki nuo ”okeit”?
”No siis…” Bruce rypisti aavistuksen otsaansa ja riisui lasinsa. Hän hieroi pikaisesti silmiään ennen, kuin jatkoi. ”Jos tähän on luottamista, olet terve kuin pukki. Itse asiassa olet terveempi, kuin pukki.”
”Eikö se ole hyvä asia?” Tony kysyi.
”Kyllä,” Bruce nyökkäsi, ”se on liian hyvää ollakseen totta ja se tässä on ongelma.”
”Terveenä olo on ongelma?” Tony kysyi. ”Hemmetti, tiesin että sinä ja Steve valehtelitte minulle. Ja Pepper myös. Se on kaikki salaliittoa!”
Bruce huokaisi, mutta oli niin tottunut Tonyn dramaattisuuteen, että ei juurikaan noteerannut sitä. ”Tony, tämä kaikki osoittaa, että olisit noin parikymppinen.”
Tony räpäytti silmiään. ”Aivan… ei, se ei voi pitää paikkaansa. Täytin pari kuukautta sitten 40.”
”Niinpä,” Bruce myönteli. ”Viime vuonna kuntosi osoitti selvästi sinun olevan 39-vuotias mies, joka juo hieman liian paljon ja syö epäterveellisesti. Olit pääosin terve, mutta verenpaineesi ja kolesterolisi olivat liian korkeat. Lisäksi maksasi oli hieman vaurioitunut. Nyt se kaikki on poissa.”
”Okei,” Tony sanoi rypistäen kulmiaan miettiväisenä.
”Et nyt näytä käsittävän,” Bruce huokaisi. Hän istui takaisin alas ja pyöräytti tuolinsa katsoakseen Tonya kasvoihin. Tämä istui yhdellä sairaalasängyistä, jotka hän oli ostanut kun kostajat olivat muuttaneet Stark Toweriin.
”Nämä tulokset eivät yksinkertaisesti näytä, että olisit vain muuttanut ruokavaliotasi, alkanut syömään terveellisemmin, lopettanut juomisen yms. Ne osoittavat, ettei sinulla koskaan olisi ollutkaan noita ongelmia.”
Tony vain räpäytti silmiään.
”Lisäksi otin muutaman skannauksen koko kehostasi,” Bruce jatkoi. ”Luusi ovat vahvemmat kuin koskaan-ainakin jos aikaisempiin terveystietoihisi on uskominen. Mitään merkkejä luiden murtamisesta ei ole näkyvissä, eikä muistakaan leikkauksista jos kaarireaktoriasi ei lasketa. Jopa sydämesi osoittaa merkkejä parantumisesta. Merkkejä, jotka ovat luonnollisina täysin mahdottomia normaalille ihmiselle.”
”Joten… mitä? Väitätkö, että joku on syöttänyt minulle jotain parantamisrohtoja?”
”Veressäsi tai kudoksissasi, tai oikeastaan missään muuallakaan ei ole merkkejä, jotka tukisivat sitä,” Bruce myönsi. ”Ainakaan mitään, mitä laitteesi, tai JARVIS olisivat saaneet selville.”
”Hmm,” Tony mutisi. Voisiko Exremis saada aikaan tällaista?”
“Uskon, että jopa sinä huomaisit, jos joku piikittäisi päivittäin kehoosi tuntematonta kemikaalia,” Bruce vastasi. ”Ja ennen kuin kysyt, ei, kehossasi ei ole mitään Extremikseen viittaavaa. Tai mitään muutakaan kemikaalia, jos ei lasketa särkylääkettä, jonka otit ennen tarkastusta päänsärkyysi.”
”Okei,” Tony prosessoi hämmentyneenä kuulemaansa. ”Joten mitä siis sanot? Ensimmäistä kertaa elämässäni pyydän jotakuta selittämään selkeämmin minulle.”
Bruce pyöräytti silmiään, mutta vastasi. ”Periaatteessa tämä osoittaa, että mitään terveydellisesti pahaa ei koskaan ole tapahtunut sinulle lukuun ottamatta reaktoria rinnassasi. Sinulla on edelleen arpia sen ympärillä ja sydämesi ei ole yhtä terve, kuin vaikka Steven. Lisäksi sinulla on edelleen joitain arpia vanhoista taisteluista ja lapsuuden onnettomuuksista. Kaikki muu on kuitenkin poissa. Oikeassa jalassasi ei näy edes pientä merkkiä siitä, kun mursit sen 23-vuotiaana. Puhumattakaan lukuisista murtumista, joita olet saanut rautamieheksi tulemisen jälkeen. Vaikka lääkäri voi laittaa luun päät takaisin yhteen ja ne kasvavat umpeen, jäljelle jää aina pieni jälki. Paitsi, että jälkeä ei enää ole.”
“Eli mitä, luuni ovat maagisesti parantuneet?” Tony vitsaili. Brucen silmät kuitenkin laajenivat ja Tony tajusi, että taikuus olisi sittenkin voinut parantaa ne. Bruce oli myös Thorin lääkäri, sekä Lokin siitä saakka, kun jumala oli tavallaan vaihtanut puolta. Bruce kommentoi aina sitä, kuinka nopeasti ja perusteellisesti Loki ja Thor parantuivat. Loki osasi parantaa itseään taikuudella ja tekikin aina niin. Liittäen murtuneita luita yhteen jättämättä jälkeäkään murtumasta tunnin jälkeen. Jopa Thor, vaikka olikin surkea taikuudessa, parantui paljon tehokkaammin, kuin yksikään ihminen.
“Helvetti,” Tony kuiskasi suu auki hämmästyksestä.
“Niinpä, helvetti,” Bruce myönteli. Normaalisti Tony olisi nauranut Brucen kiroilulle, mutta nyt hän oli ymmärtämästään liian hämmentynyt.
“Et kai tarkoita, että…” Tonyn ääni hiipui ja Bruce kohautti olkiaan.
”Me kaikki tiedämme mitä hän tuntee sinua kohtaan, Tony,” lääkäri sanoi. ”Hän on parantanut sinua ennenkin, kysymättäkin. Toisten täytyy anoa häntä parantamaan heidät tai antaa jotain vastalahjaksi. Sinun täytyy vain vinkaista kivusta ja hän on vierelläsi työntämässä taikuutta kehoosi.”
”Mutta… mutta tämä on erilaista. On eri asia parantaa minut, kun olen loukkaantunut taistelussa. Eikö jokin tällainen veisi aikaa?”
”Olettaisin niin,” Bruce sanoi. En ole asiantuntija taikuudessa, mutta tiedän omasta kokemuksesta parantavan taikuuden sattuvan.”
”Totta,” Tony myönteli. Luun napsauttaminen paikalleen, jopa taikuudella, sattui helvetisti.
”Kaikkien ongelmien parantaminen luistasi, lihaksistasi ja maksastasi… jos se tapahtuisi kerralla, huomaisit sen kyllä,” Bruce jatkoi. ”Mutta ehkä Loki teki sitä päivittäin, mahdollisesti sinun nukkuessasi? Korjasi luun sieltä, paransi palan maksaasi täältä… en totta puhuen usko, että edes heräisit. Et mihinkään niin pieneen.”
”Joten… Loki on parantanut minua päivittäin, kuinka kauan? Vuoden?” Tony kysyi.
Bruce nyökkäsi. ”Edellinen terveystarkastuksesi kävi järkeen. Tämä? Ei niinkään.”
”Helvetti,” Tony toisti ja hieroi silmiään. ”Miksi Loki tekisi sellaista?”
”Oikeasti?” Bruce nauroi ja nosti sitten kulmiaan yllättyneenä, kun Tony katsoi häntä vakavasti. ”Tony, se tyyppi on täysin rakastunut sinuun. Kaikki tietävät sen. Hän ei välttämättä sano sitä, mutta se tapa jolla hän katsoo sinua?” Tony tuijotti häntä. ”Et voi olla yllättynyt,” Bruce purskahti uudestaan nauruun. ”Me näemme myös, miten sinä katsot häntä. Me vain oletimme, että pitäisit sellaiset asiat… no, yksityisenä.”
”Öm… en oikeastaan,” Tony myönsi. Hän tiesi rakastavansa Lokia, mutta hän ja jumala eivät koskaan olleet sanoneet mitään sellaista toisilleen. Oli tosin ollut aikoja, jolloin Tony oli ajatellut molempien tuntevan samoin; kun toinen oli loukkaantunut tai he olivat kietoutuneet toisiinsa sängyssä, jopa kun he pitivät Harry vitun Potter-maratoneja.
Voi hyvä Jumala, hän ja Loki rakastivat toisiaan. Tony Stark oli terveellisessä, rakastavassa suhteessa toisen miehen kanssa. Joka sattui jopa olemaan hemmetin norjalainen jumala. Miehen, joka oli yrittänyt vallata maailman vain kaksi vuotta sitten.
”Vau,” Bruce hymisi, ”Olet todella hidas.”
”Pää kiinni,” Tony marisi. ”Tiesin miten tunsin, mutta miten helvetissä olisin voinut tietää Lokin tuntevan samoin?”
”Olisit voinut kysyä minulta,” Bruce sanoi. ”Tai Natashalta. Steveltä. Thorilta. Helvetti, jopa Clint tiesi. Lyön vetoa, että Asgardin kuningas ja kuningatar tietävät myös. Ja Pepper. Sekä yleensäkin ihmiset.”
”Vihaan sinua tällä hetkellä,” Tony julisti. ”Se siitä, me emme enää ole tiedekamuja!”
Bruce laski käden rinnalleen ja veti kasvoilleen loukkaantuneen ilmeen. ”Olen syvästi loukkaantunut.”
Tony läpsäisi tämän kättä, mutta Bruce vain naurahti. Hän laittoi lasinsa takaisin ja pyörähti tietokoneen ääreen tallentaen Tonyn tulokset. ”Haluat ehkä keskustella tästä Lokin kanssa,” hän sanoi kääntymättä. ”Koska vaikuttaa siltä, että hän on yrittänyt pitää sinut hengissä. Jos hän parantaa sinua näin hyvin, elät luultavasti 120-vuotiaaksi, mahdollisesti pidempäänkin.”
”Niin,” Tony mutisi ja liukui alas sängyltä. Bruce vilkutti puolihuolimattomasti, mutta Tony ei vaivautunut sanomaan mitään. Hän lähti sairaalasiivestä ja astui hissiin. ”JARVIS, missä Loki on?”
”Yhteisötilassa katsomassa elokuvaa agentti Romanoffin ja agentti Bartonin kanssa,” JARVIS vastasi.
”Vie minut sinne.” Tony seisoi hiljaisuudessa hissin matkatessa ylöspäin ja astui ulos ovien avauduttua.
Tonyn katse pyyhki laivastonsiniset seinät, valkoisen maton ja suuret ikkunat, joista näkyi New Yorkin katot. Olohuoneen pääosa oli askel alempana, upotettuna lattiaan. Suuri televisio oli tummalla seinällä, jota ympäröivät kirjoilla, elokuvilla ja kuvilla täytetyt hyllyt.
Joka puolella oli sohvia ja nojatuoleja. Clint ja Natasha olivat vallanneet ikkunaan osoittavan sohvan, kun taas Loki oli suoristanut itsensä yhdelle suoraan television edessä olevalle minisohvalle. Hän oli pukeutunut löysiin, harmaisiin housuihin ja yhteen Tonyn bändipaidoista. Se sai aina Tonyn sydämen hypähtämään ilosta. Ei ollut olemassa mitään seksikkäämpää, kuin Loki Tonyn vaatteissa, varsinkin kun paidan koko ei ollut täysin oikea.
Lokin hiukset olivat sotkuisilla ruskeilla laineilla, jotka laskeutuivat tämän kasvoille ja hartioille. Kirkkanvihreät silmät olivat nauliintuneet televisioon. He katsoivat Skyfallia, sillä Clint ja Natasha huvittivat itseään valittamalla aseista ja siitä, miten he pysäyttäisivät pahiksen tehokkaammin. Loki säesti, miten hän entisenä superpahiksena valtaisi maailman.
Se loppui aina siihen, että Clint heitti popkornia tai sipsejä päin Lokia, joka taas käytti taikaa muuttaakseen Clintin hiukset sinisen, vihreän ja oranssin eri sävyihin. Clint kantoi aina ylpeänä uutta hiusväriään ja työskenteli sitten Lokin kanssa muuttaakseen Tonyn, Steven ja Brucen hiukset saman sävyisiksi.
Loki kuuli Tonyn astuvan huoneeseen ennen kumpaakaan agenttia ja hymyili hänelle pienesti. Kenelle tahansa muulle se olisi ollut virnistys. Vaikka Loki ja Tony olivat olleet yhdessä jo vuoden ja vain vähän vähemmän aikaa tämä oli asunut tornissa, oli hän silti varautunut kostajien seurassa. Tai ainakin muiden, kuin Tonyn.
”Aiomme katsoa uudestaan aikaisemmat James Bondit,” Loki sanoi saaden Clintin ja Natashan kääntämään päitään nähdäkseen kenelle jumala puhui. ”Tahtoisitko liittyä seuraan?”
”Um… joo, toki,” Tony sanoi ja siirtyi peremmälle huoneeseen. Hän asettui istumaan Lokin viereen, joka piti kättään ylhäällä odottaen Tonyn asettuvan makuulle viereensä. Tony jäätyi ja tuijotti alas miestä-jumalaa-, joka oli päättänyt, että Tony Stark oli tämän ajan ja läheisyyden arvoinen.
”Anthony?” Loki kysyi kohottaen toista tummaa kulmakarvaansa.
”Olet parantanut minua,” Tony möläytti. Okei, ei ehkä hienovaraisin tapa tuoda aihe esille, eikä oikea aika tai paikka. Hehän eivät olleet kaksin, mutta Tony ei ollut tunnettu hienovaraisuudestaan.
Lokin silmät laajenivat ja hän nousi nopeasti istumaan haroen hiuksiaan korvansa taakse. ”Ou,” hän sanoi. ”En ollut varma huomaisivatko Bannerin koneet muutoksia.”
”No, ne huomasivat,” Tony sanoi.
”Ymmärrän,” Loki vastasi. ”Ja… miltä se tuntuu sinusta?”
Vau, Loki kysyi hänen tunteistaan. Kumpikaan ei ollut kovin hyvä ilmaisemaan itseään tai puhumaan tunteistaan, mutta silti oltiin tässä tilanteessa. Suhde todella oli muuttanut molempia parempaan suuntaan. Se oli ihme.
”Minä… öm…” Tony epäröi ja oli epämääräisesti tietoinen Clintin ja Natashan katseista, jotka liikkuivat edestakaisin miesten välillä kuin tennismatsissa. Ainoastaan Clint tunki edelleen popkornia suuhunsa, joten tilanne muistutti enemmän hyvää draama-showta. ”En tiedä,” Tony myönsi hitaasti.
”Et tiedä?” Loki kysyi kohottaen jälleen kulmiaan.
”Niin,” Tony sanoi. ”Sillä en ole varma mitä tarkoitat.”
Loki räpäytti silmiään. ”Pahoin pelkään, että en nyt ymmärrä.”
”No… miksi?” Tony kysyi. ”Miksi olet parantanut minua? Ja vielä salaa. Miksi kaikki se vaiva vain muutaman vanhan vamman parantamiseksi?”
Loki nuolaisi huuliaan, mutta ei sanonut mitään, joten Tony jatkoi.
”Yrititkö tehdä minusta vahvemman tai jotain?” Tony kysyi.
”En… aivan,” Loki sanoi hitaasti.
“Miksi sitten?” Tony kysyi tuntien itsensä ärsyyntyneeksi ja ällistyneeksi ja muutenkin vain liian… tunteelliseksi. “Koska minulla on teoria, mutta en tahdo sanoa sitä, jos et tunnekaan samoin.”
“Tunne samoin?” Loki toisti.
“Tämä on parempaa, kuin Days of our lives,” Clint kuiskasi.
“Sinulla on ongelmia,” Natasha kuiskasi yhtä pehmeästi.
“Joo,” Tony sanoi sivuuttaen tiimitoverinsa. “Koska jos sanot, mitä luulen sinun sanoneen, ja mitä Bruce ja ilmeisesti kaikki muut tietävät olen ihan helvetin onnellinen. Mutta jos et, niin tahdon vain tietää miksi teit niin.”
Loki räpäytti jälleen näyttäen kauttaaltaan hämmentyneeltä. “Anthony, en ole sanonut mitään. Saatan olla mestari sanoissa, mutta koen tämän keskustelun seuraamisen erittäin vaikeaksi.”
“Minä myös,” Clint myönsi, mutta kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota.
Tony hengähti syvään ja laski kätensä lanteilleen. Okei, hänen täytyi sanoa se. Se oli okei, Tony todellakin pystyisi siihen. Hänhän oli vittu supersankari! Hän pystyisi varmasti kertomaan miehelle, jonka kanssa seurusteli, että oli mahdollisesti, luultavasti täysin rakastunut tähän.
“Selvä,” Tony nyökkäsi. “Voin sanoa sen. Olen aikuinen mies ja selvillä tunteitteni kanssa.”
Natasha tuhahti ja jopa Clint kikatti. Loki mulkaisi näitä lyhyesti, ennen kuin siirsi katseensa takaisin Tonyyn.
”Minä… tuota,” Tony selvitti kurkkuaan. ”Minä vain sanon sen, okei? Ja sinun ei tarvitse sanoa sitä takaisin, jos et tunne niin. En tahdo sellaista. Jos sinusta tuntuu, että voisit tuntea niin tulevaisuudessa, kerro minulle. Jos taas et, niin selviän kyllä.”
”Anthony-” Loki aloitti, mutta Tony keskeytti hänet.
”Rakastan sinua.”
Hiljaisuus laskeutui huoneeseen lukuunottamatta Natashaa, joka mutisi, ”vihdoin,” ja Clintiä, joka pudotti popkornikulhonsa. Lokin suu loksahti auki, silmät selällään hän vain… tuijotti.
”Joo,” Tony sanoi, kun hänestä alkoi tuntua, että hiljaisuus oli venynyt tarpeeksi pitkäksi. ”Olen täysin rakastunut sinuun. Kuten Thor on rakastunut Janeen, vain parempaa, koska olemme me. Kuten parit, jotka ovat olleet naimisissa 40 vuotta rakastavat toisiaan. Kuten Clint rakastaa Angry birdsin pelaamista.”
”Enkä rakasta,” Clint mutisi.
”Tahdon kasvaa vanhaksi kanssasi,” Tony jatkoi, ”ja herätä joka aamu vierestäsi, ja panna sinua päivittäin jokaisella avoimella tasolla Stark Towerissa.”
”Yäk,” Clint murahti ja Natasha mutisi myötäillen.
”Tahdon olla kanssasi, öh… ikuisesti,” Tony sanoi, vaikka se kuulostikin vitun imelältä. Se oli tosin täysin totta. ”Ja jos et tunne samoin, se on okei. Tarkoitan että se on syvältä, mutta olen iso poika, kestän sen kyllä. Mutta katsos se, että parannat minua päivittäin ja teet minusta terveemmän ja vahvemman, saa minut ajattelemaan, että saatat rakastaa minua myös. Ehkä tahdot viettää kanssani enemmän aikaa, useampia vuosia. Jos siis tunnet samoin niin, no nyt olisi hyvä hetki kertoa, jotta en ole ainoa joka tekee itsestään pellen BlackHawkin edessä.”
”Me suosimme Clintashaa,” Natasha myönsi ja Clint nyökkäsi innostuneesti. Loki ja Tony eivät kuitenkaan huomanneet sitä, heidän silmänsä olivat nauliintuneet toisiinsa.
Hiljaisuus laskeutui jälleen; Tony ja Loki tuijottivat toisiaan, Clint ja Natasha odottivat.
Vihdoin Loki nousi, lainapaita kohosi paljastaen kalpeat lanteet ja osan vatsasta. Tony ei kuitenkaan katsonut, kuten hän normaalisti olisi tehnyt. Sen sijaan hän piti katseensa Lokin silmissä.
”Minä…” Loki sanoi hitaasti, ääni aavistuksen käheänä. ”Kuten hyvin tiedät, en ole hyvä tunteiden ilmaisussa.” Tony nyökkäsi. ”Mutta olet oikeassa siinä, että olen parantanut sinua saadakseni… viettää enemmän aikaa kanssasi. Olet kuolevainen ja omaat siten aivan liian lyhyen elämänkaaren, ja… haluan vain enemmän aikaa.”
”Koska…?” Tony kysyi. Loki huokaisi turhautuneena. ”Et pääse noin helpolla,” Tony sanoi.
”Minä… tuota,” Loki aloitti ja rypisti otsaansa. Jumala risti kätensä rinnalleen puolustavasti. ”Rakastan sinua myös,” hän mutisi.
”Mitä sanoit?” Tony kysyi yrittäen kuulostaa kiusoittelevalta. Vaikutelman pilasi valtava hymy, joka nousi tämän kasvoille.
Loki pyöräytti silmiään, mutta hymyili tahtomattaankin. ”Rakastan sinua myös, sinä sietämätön hölmö,” hän sanoi vihdoin niin lujaa, että Natasha ja Clintkin kuulivat sen selvästi.
”Niin rakastat,” Tony säteili. ”Ja minä rakastan sinua myös.”
”Selvästi,” Loki sanoi rauhallisesti. Hän naurahti, kun Tony yhtäkkiä syöksyi päin jumalaa ja veti tämän luitamurskaavaan halaukseen. Loki kietoi kätensä Tonyn ympärille puristaen tiukasti, samalla kun hän vei kasvonsa Tonyn hiuksiin hengittäen syvään.
”Olisit vain kertonut minulle,” Tony mutisi Lokin niskaan.
”Huolimatta siitä mitä muut uskovat, en nauti ajatusten lukemisesta,” Loki vastasi. ”Enkä koskaan pettäisi luottamustasi tekemällä niin.”
”Helvetti,” Tony nauroi, ”Me todella olemme kieroutuneita.”
”Parhaalla mahdollisella tavalla,” Loki myönsi.
Tony nauroi jälleen ja rutisti Lokia lujasti ennen, kuin suoristautui. Hän virnisti jekkuilijalle, joka hymyili hänelle. Tony nojautui eteenpäin ja antoi Lokille pehmeän suudelman, joka oli täynnä rakkautta ja kiintymystä, sekä muita hempeitä tunteita, joita rakastuneet ihmiset tunsivat. He olivat vaihtaneet samanlaisia suudelmia kuukausia, Tony todella oli hidas.
”Joten,” Tony sanoi heidän erottuaan. ”Tahdotko todella katsoa James Bondia, vai…?”
Loki kohotti kulmakarvaansa virneen levitessä tämän kasvoille. ”Mitä muuta sinulla oli mielessä?”
Tony nojautui eteenpäin kuiskatakseen tämän korvaan ja Loki värähti. Kun heidän silmänsä jälleen kohtasivat, Lokin olivat tummemmat ja Tony virnuili mielipuolisesti. ”Olen korjaava tilanteen,” Loki sanoi, ennen kuin kiersi kätensä Tonyn ympärille ja teleporttasi heidät pois kullan ja vihreän välähdyksessä.
Clint ja Natasha räpäyttivät silmiään katsoen kohtaa, josta he olivat kadonneet. Jousimies vilkaisi tyttöystäväänsä. ”Se oli kiusallista.”
”Mutta viihdyttävää,” Natasha sanoi, toisen agentin nyökytellessä. ”Toivottavasti JARVIS kuvasi tämän, koska se oli kultaa.”
”Meidän pitäisi soittaa Stevelle, Brucelle ja Thorille,” Clint sanoi. ”Helvetti, Janelle ja Darcylle myös!”
”Ja Pepperille,” Natasha sanoi ja nousi seisomaan. ”Minä teen popkornin.”
Clint nauroi ja Natasha hymyili, molempien erotessa omille teilleen saadakseen yhtäkkiset juhlat järjestettyä.
Kaikki kostajat, mukaanlukien CEO, tiedemies ja assistentti olivat kiitollisia siitä, että Tonyn kattohuoneisto oli neljä kerrosta yhteistilojen yläpuolella. Miehet eivät nimittäin poistuneet makuuhuoneestaan kolmeen päivään.
Vaikka he olivat iloisia siitä, että kaksi idioottia olivat viimein tajunneet sen, minkä muut olivat huomanneet jo aikoja sitten, he eivät halunneet kuulla sitä, kiitos vain kovasti.
“There's only one thing to do, three words for you
I love you
There's only one way to say those three words
And that's what I'll do
I love you”
– 1, 2, 3, 4 [Tom Higgenson]
Loppu
A/N: Eka käännösfikki, joten palaute on toivottua! Tämä on ollut tosi kauan valmiina, mutta en jostain syystä ole saanut julkaistua.
