Viidenneksi, tämä ei ole mikään kartano
”Mob, oletko kunnossa?” Reigen huusi ja asteli varovaisesti lasinsirujen yli hääpukuliikkeeseen. Taistelun äänet olivat lakanneet.
Mob seisoi raskaasti hengittäen keskellä sovitushuonetta. Myyjä makasi tajuttomana muutaman metrin päässä.
”Se pakeni”, Mob sanoi hengästyneenä. ”Riivaaja pakeni naisen kehosta.”
Reigen kyykistyi myyjän luokse ja testasi sormellaan, että tämä hengitti.
”Pakeni? Se tarkoittaa, ettei kyseessä ollut mikään täysin hidasälyinen yksilö. Demoni tajusi, että sinä olet voimakas”, Reigen totesi.
Sireenien ääni voimistui.
”Lähdetään”, Reigen sanoi nopeasti, ”virkavalta ei voi auttaa meitä. Kaikki vain viivästyy, jos meidät viedään kuulusteltaviksi.”
Reigen veti järkyttyneen oloisen Mobin ulos. Ihmisjoukon edessä seisoi Fumi, jolla oli yhä Reigenin harmaa puvuntakki vartalonsa peittona. Dimple leijaili aivan naisen vieressä.
”Millä sinä kuvittelit, että minä maksan hotellihuoneen?” Fumi tuhahti. ”Takintaskussasi ei ollut yhtään rahaa. Minun laukkuni jäi pukukoppiin.”
Poliisiauto kaarsi vähän matkan päähän.
”Meidän on aika poistua”, Reigen huomautti, ”tule!”
”Hei-!”
”Poliisi vie tavarasi poliisiasemalle”, Reigen sanoi nopeasti ja veti naisen ihmisjoukon läpi, ”haetaan laukku sieltä sitten, kun tilanne on vähän rauhoittunut.”
He kävelivät nopeasti hiljaiselle sivukadulle.
”Mob”, Reigen puhui hitaasti, ”aistitko mitään? Seuraako joku?”
”En”, Mob vastasi päätään hieroen, ”mutta se demoni oli vahva. Se oli omituinen… Aivan kuin se olisi ohjattu jostain etäältä sen naisen kehoon. Se oli kuin… pieni osa demonia.”
Reigenin selkäpiitä karmi.
”Asun tässä lähellä”, Reigen kertoi, ”mennään sinne toistaiseksi. Mob voi suojata paikan ja sitten… Katsotaan.”
”Minun puhelimeni jäi laukkuun”, Fumi tajusi, ”kuljettajakin varmaan ihmettelee, mitä tapahtui!”
”Soitetaan herra Tachibanalle, kunhan pääsemme sisätiloihin suojaan. Näyttää siltä, että tapaukseen liittyy oikea demoni.”
Fumi mutisi jotakin järkyttyneellä äänellä.
Reigen ohjasi heidät asuntonsa ovelle ja kaivoi avaimensa esiin.
”Älkää välittäkö sotkusta. Tämä ei ole mikään kartano.”
Reigen johdatti koko konkkaronkan pieneen asuntoonsa. Kun ovi oli suljettu, Mob kohotti kätensä ja ilmeisesti teki jotain yliluonnollista seinille.
”Simppeli sisustus”, Dimple totesi ja tiiraili ympärilleen, ”tosi kiva. Onneksi minulla ei ole hajuaistia.”
”En ole materialisti”, Reigen sanoi närkästyneesti.
Dimple tuhahti ja leijaili sängyn luokse.
”Mitä vetoa, että tyypillä on vielä perinteisiä pornolehtiä yöpöydän laatikossa.”
”Kröhöm”, Reigen kakoi kurkkuaan, ”no niin… ennen kuin soitetaan poha– eh, herra Tachibanalle, niin katsotaanpas, olisiko minulla lainata vaatteita…”
Hän käveli vaatekaapilleen.
”En todellakaan halua mitään ex-tyttöystäväsi vanhaa kolttua”, Fumi huomautti.
”Hmph… Noh, tässä on kuitenkin pyyhe”, Reigen sanoi ja viskasi naiselle kylpypyyhkeen.
”Oletko tosissasi?” Fumi parahti.
”Tylyä”, Dimple naurahti, ”laittaa nainen pukeutumaan pelkkään pyyhkeeseen.”
”Ajattelin, että haluat käydä ensin suihkussa. Minä soitan sillä aikaa poikaystävällesi”, Reigen sanoi ja veti sitten kaapista valkoisen kauluspaidan ja viskasi senkin Fumille. ”Jos käyttäydyt nätisti, saat housutkin.”
Fumi tuhahti ja marssi kylpyhuoneeseen.
”Mob”, Reigen sanoi vakavoituen ja riisui kravattinsa, ”sinun pitää mennä kotiin.”
Dimplen suu loksahti auki. Sitten se leijaili aivan Reigenin viereen ja kuiskasi hänen korvaansa:
”Täh? Aiotko yrittää jotakin? Hiipiä suih–”
”Kello on jo aika paljon. Perheesi huolestuu”, Reigen sanoi kovaa, ”minä soitan herra Tachibanalle, joka voi varmaan lähettää jonkun hakemaan neiti Fondan.”
Mob nyökkäsi ja puki kengät takaisin jalkaansa.
”Sen demonin ei pitäisi päästä tänne.”
”Ole varovainen”, Reigen sanoi vielä. Hän tiesi hyvin, ettei hän pystyisi suojelemaan Mobia paremmin kuin tämä itse. ”Nähdään huomenna toimistolla.”
”Minä seuraan Mobia”, Dimple totesi ja leijaili ovelle, ”tämä paikka on läävä.”
Kun molemmat olivat lähteneet, Reigen valitsi kännykästään herra Tachibanan numeron. Tämä ei kuitenkaan vastannut. Rikkailla riitti kiirettä pitää itsensä rikkaina.
Yhtäkkiä asunnossa ei kuulunut muita ääniä kuin suihkun kohina.
Reigen istahti sängynlaidalle ja veti syvään henkeä. Siitä oli aikaa, kun he olivat viimeksi olleet tekemisissä näin sitkeän demonin kanssa. Ja Reigen kun oli jo ehtinyt luulla, että tämä tapaus tarkoitti helppoa rahaa.
Reigen yritti uudestaan Tachibanan numeroa, turhaan. Hän jätti tälle ääniviestin ja kaatui sängylleen selälleen. Hän sulki silmänsä.
Sitten hän havahtui kovaan paukaukseen. Ilmeisesti hän oli torkahtanut hetkeksi.
Reigen ponkaisi takaisin ylös. Fumi seisoi hänen keittonurkkauksensa edessä ja penkoi kaappeja. Hänellä oli Reigenin valkoinen kauluspaita yllään. Ei housuja. Reigen alkoi jo tottua siihen, että hän näki Fumin paljastavissa asuissa.
”Kuppinuudeleita?” Fumi pyöritteli purkkia kädessään. ”Saa luvan kelvata.”
”Tunkeilija”, Reigen sanoi kuuluvasti.
Fumi keitti vettä ja kaatoi sitä nuudelien päälle. Sitten hän nappasi laatikosta syömäpuikot, istahti keittonurkkauksen ainoalle tuolille ja risti jalkansa.
”Poikaystäväsi ei vastannut puhelimeen”, Reigen sanoi ja kellahti takaisin sängylle.
”Tiedän, koitin äsken soittaa hänelle sinun puhelimellasi”, Fumi sanoi ja imaisi nuudeleita suuhunsa. Sitten hän lisäsi: ”ja lakkaa kutsumasta häntä poikaystäväkseni.”
”Erositteko te jo vai?”
”Hän on sulhaseni”, Fumi korjasi.
Reigen nojasi kyynärpäällään sänkyä vastan ja katsoi Fumia arvioiden. Sitten hän kysyi:
”Miksi sinä haluat hänen kanssaan naimisiin?”
”Rakastan häntä”, Fumi vastasi heti.
Reigen rypisti kulmiaan.
”Oikeasti? Eikö ikäero haittaa yhtään?”
”Ei”, Fumi vastasi, ”tiesin heti, kun näin hänet, että hän on se oikea.”
Reigen huokaisi taas syvään ja risti sitten kätensä niskansa taakse.
”Vai rakkautta ensisilmäyksellä… Itse en usko siihen. Ei toisesta ihmisestä voi tietää kaikkea ensinäkemällä.”
”Ei toisesta ihmisestä voi tietää kaikkea ikinä”, Fumi huomautti.
”Totta”, Reigen sanoi ja vilkaisi Fumia. Heidän katseensa kohtasivat. Luoja, Fumilla oli kauniit silmät. Ja pitkät sääret. JA rikas sulhanen.
Ryhdistäydy, Reigen Arataka!
”Minä jään siis tänne yöksi”, Fumi ilmoitti.
”Täh?”
”En todellakaan lähde tuonne demonien sekaan. Se Mob suojasi tämän paikan. Minä pysyn siis täällä”, Fumi sanoi päättäväisesti.
Reigen huokaisi raskaasti.
”Öh, sinä saat nukkua sängyssä”, Reigen kiiruhti sanomaan ja nousi ylös, ”vaihdan vain lakanat ja etsin itselleni futonin…”
”Kiitos, Reigen”, Fumi sen sijaan yllätti.
”Eipä mitään”, Reigen mutisi ja kiiruhti etsimään puhtaita lakanoita.
Kun hän oli saanut vuodeasiat valmiiksi, hän kiiruhti pitkään kylmään suihkuun.
