Ficin nimi: Julkinen salaisuus
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Mukana: Dekusquad, taustalla KiriBaku
Genre: Kepeä draama, slice of life
Summary: “Aikamoinen esitys heti aamuvarhain”, tuhahti Iida lasejaan puhdistaen.
A/N: Osallistuu haasteeseen Teelusikan tunneskaala (vaivaantuneisuus).
***
Izuku oli juuri vastaamaisillaan Urarakan kysymykseen, kun unenpöpperöinen Kirishima laahusti asuntolan keittiötilaan yövaatteissaan ja hiukset joka suuntaan harittaen.
“Huomentapäivää...” punapää toivotti silmät yhä ummessa, ja vaikka näky itsessään oli herttaisella tavalla hölmö, suurimman huomion vei eräs ihan toinen asia. Izukun tavoin muut samassa pöydässä istuvat iskostivat huomionsa paitaan Kirishiman yllä. Se oli musta T-paita, jonka etumusta koristi valkoinen pääkallo.
Se paita kuului jollekulle ihan toiselle.
“Hmh? Miksi te olette niin hiljaa...?” Kirishima kummasteli väsymyksensä alta, muttei saanut vastausta soivasta hiljaisuudesta. Samassa he kaikki hätkähtivät tömistäviä askelia, jotka kuuluivat käytävän varrelta ja lähestyivät uhkaavasti keittiötä.
Izuku huomasi pidättävänsä hengitystään, kun paidaton Kacchan marssi sanaakaan sanomatta ja luokkatovereihinsa vilkaisematta Kirishiman luo ja nykäisi tämän ronskisti mukaansa hyvä ettei kantaen punapään keittiöstä. Muutaman sekunnin päästä Kirishima tupsahti jälleen keittiöön yllään tällä kertaa tuttu punainen Crimson Riot -paitansa. Tämän perässä keittiöön lampsi hiljaista äreyttä uhkuva Kacchan omassa pääkallopaidassaan. Izuku vastasi epähuomiossa punaruskeiden silmien murhaavaan katseeseen ja tiesi saman tien rauhallisen aamun olevan mennyttä.
“Mitä oikein möllötät siinä, ryönänörtti?” Kacchan ärisi aamukäheällä äänellään ja olisi luultavasti paiskannut banaanin hänen suuntaansa, ellei Kirishima olisi pelastanut tilannetta.
“Et nyt aloita heti aamusta, ääliö...” Kirishima mumisi näyttäen yhä siltä kuin olisi ollut vähintään puoliksi unten mailla.
“Mä aloitan tasan silloin, kun huvittaa!” Kacchan murisi takaisin.
“Mmm, niin niin”, Kirishima tokaisi, eikä Kacchan Izukun ällistykseksi reagoinut mitenkään osakseen saamiinsa nuutuneisiin tuuppaisuihin. Jos Izuku olisi tehnyt jotain samanlaista, hänestä olisi tuota pikaa jäänyt jäljelle pelkkä savuava läntti. “Nappaa nyt siitä jotain murkinaa ja mehöööhhöööööööh...”
“Käsi suun eteen, kun haukotellaan, moskaturpa!” Kacchan tyrkkäsi kätensä Kirishiman suulle, sieppasi pari hedelmää mukaansa ja paineli kämmenpohjat kipinöiden keittiöstä. Kirishima poimi itsekin pari hedelmää ja kääntyi vielä luokkatovereitaan kohti ennen kuin tassutteli käytävälle Kacchanin perässä.
“Jep, ööh... Nähdään tunnilla!” Kirishima toivotti hilpeästi ja jätti jälkeensä vaivaantuneisuuden, jollaista Izuku ei ollut kokenut aikapäiviin.
“Sepä oli kiintoisaa”, hänen vieressään istuva Todoroki kommentoi tyynesti.
“Aikamoinen esitys heti aamuvarhain”, tuhahti Iida lasejaan puhdistaen.
“Ovat kuin vanha aviopari”, sanoi vuorostaan Tsuyu.
“Jotenkin kamalan veikeää”, Uraraka tirskahti ja kääntyi Izukua kohti. “Tiesitkö sinä tuosta, Deku-kun?”
“M-minä vai? En sitten yhtään!” Izuku kiirehti sanomaan. “Tiennyt mitä siis...?”
Muut vilkaisivat häntä näyttäen siltä kuin eivät välttämättä olisi halunneet selittää hänelle kädestä pitäen jotain, mikä hänen olisi kai ollut suotuisaa panna itse merkille jo hyvä tovi sitten.
“Sitä kai sanotaan julkiseksi salaisuudeksi”, Todoroki sanoi teekuppinsa takaa.
“N-niin kai”, Izuku hymähti hieman eksyneesti. Ehkä heidän luokallaan todella oli yksi sellainen.