Author: Minä, Sekoleptikko
Beta: Word
Genre: Angst
Ikäraja: S
Pairing: Miten ikinä ymmärrät, itse ajattelen Oliver x Percy
Disclaimer: En omista mitään, Rowling omistaa Potterversumin.
A/N: Taas Oliver angstia, en ymmärrä. Pohjana tähän kai oli Avril LavignenSlipped Away biisi. Osallistuu sataseen sanalla 33. Liikaa
Enjoy
Ikävä
Nostan katseeni papereistani ja katsahdan taivaalle. Sataa. Aivan kuin minun sisälläni sinun ollessasi poissa. Niin, olet poissa, kaukana luotani, jossain mistä en voi hakea sinua takaisin. Lähdit yhtäkkiä, liian aikaisin, kertomatta. Noin vain, olet poissa. Enää en voi kuulla nauruasi, en nähdä omahyväistä hymyäsi, tuntea hengitystäsi niskassani, haistaa kanelilta ja vaniljalta tuoksuvaa olemustasi enkä voi maistaa lievää sitruunan makua huuliltasi. Tiedän että olet elossa, mutten haluaisi. Se ei auta mitään. Olet poissa, etkä tule takaisin. Ikävöin sinua, niin surkeaa kuin se onkin. Sinä et ollut minulle mitään, enkä minä sinulle. Se oli vain molemmin puolista tyydytystä, kumpikin antoi jotain ja sai jotain, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Inhosimme sitä ja kaikkea muuta, mutta taisimme vain koukuttua ja menetimme sen merkityksen. En tuntenut sinua kohtaan enää edes himoa. Mutta nyt kun olet poissa, tänään, minä ikävöin sinua. Juuri nyt, tarvitsen sinua enemmän kuin milloinkaan ennen. Tulisit takaisin.
Muistan sinut koulusta. Tapasimme vain kun jompikumpi, yleensä minä, oli masentunut. Aluksi se ei paljoa auttanut, salaiset tapaamiset jossain siivouskomerossa, joka oli täynnä hämähäkkejä ja pölyä, mutta pian aloimme nauttia siitä ja lopulta kyllästyimme siihen. Mutta jatkoimme, liian pitkään. Teimme sitä liikaa, niin pitkään ettei kumpikaan voinut enää lopettaa. Jäimme koukkuun. Saimme valtaa, se nousi päähämme. Säälittävää, että me, huippuoppilaat, jäimme koukkuun johonkin niin likaiseen ja alhaiseen.
Minulla on ikävä. Aivan liian kova ikävä.
A/N2: Kiitos lukemisesta, kommentit olisivat kivoja. Alkaa ottaan päähän, kun yli 20 lukijaa, ei yhtään kommenttia.