Minä muistan, muistatko sinä?, K11, raapalesarja 5/5 , ihmeotukset, Lisko/Tina

[maw]

Nimi: Minä muistan, muistatko sinä?
Kirjoittaja: maw
Fandom: Ihmeotukset
Paritus: Lisko/Tina
Ikäraja: K11
Genre: fluffy
A/N: Kyseessä olisi ensimmäinen raapalesarjani, johon on tulossa 5 osaa. Aika fluffyista muistelua Liskolta ja Tinalta luvassa. Toivottavasti tykkäätte!

Minä muistan, muistatko sinä?

1.
 ”Minä muistan sen vielä kuin eilisen”, sanon sinulle. ”Niin, minkä muistat?”, kysyt haroen sekaista hiuspehkoasi. ”Sen, kun sinä viimein uskalsit suudella minua”, sanon ja punastut. Katsot minua niin kuin silloin, vaikka aikaa on kulunut paljon.
 ”Silloin oli sota, minä luulin että olit kuollut, joka paikka oli täynnä ruumiita. Ja kun minä näin sinut seisommassa keskellä sitä hävitystä, juoksin suoraan syliisi ja painoin huuleni huulillesi. Sinä maistuit sodalta ja epävarmuudelta. Lopetit suudelman hämmästyneenä ja puristit minut takkisi suojiin. Silloin minä tiesin, että se oli paikka, jossa minun kuului olla”, lopetan ja sinä suutelet minua pehmeämmin kuin koskaan ja olen taas kotonani.

[maw]

A/N: No niin, toinen osa olisi nyt sitten tässä. Tivottavasti pidätte!

2.
 ”Minä muistan sen hetken vieläkin”, sanot kun istun sylissäsi lukemassa. ”Sen hetken, kun kerroit olevasi raskaana. Tulit luokseni ja olit jokseenkin pelokas. Katsoit minua ja sanoit aivan hiljaa asiasi, häpeillen. Minä säikähdin, sitä mitä olin mennyt tekemään, sillä en ollut varma halusitko sinä sitä. Otin sinut kuitenkin vasten paitaani ja sinä itkit hiljaa. Minä pelkäsin. Suukotin sinua otsalle ja toivoin että haluaisit pitää hänet, vaikka emme vielä olleet naimisissa. Kun vihdoin nostit pääsi, kysyit minulta, että häpeänkö minä sinua. Vastasin, etten häpeä…” Sitten minä keskeytän sinut: ”Lisko-kulta, se on ollutta ja mennyttä” Ja kun yrität sanoa jotakin, suutelen sinut hiljaiseksi.

[maw]

A/N: Kolmas osa tulisitten kirjoiteltua tuossa eilen ja tännehän sen sain vasta tänään laitettua, mutta pidemmittä puheitta mennään asiaan.

3.
 ”Minä muistan sinun yrityksesi kosia”, sanon sinulle. ”Se oli niin vaivalloista, ja juuri siksi niin kaunista. Minä olin raskaana ja sinulla oli kiire. Sinä änkytit niin kauan, kunnes minun oli pakko auttaa sinua. Se oli kuitenkin kaunein paikka koskaan, katto ja Lontoon siluetti taustalla”, muistelen ja sitten sinä keskeytät minut.
 ”Tina, tule tänne”, sinä sanot ja levität käsiäsi. Minä kömmin syliisi ja sinä suukotat minua. Paitasi tuoksuu sinulta, se on pehmeää puuvillaa, ja ajattelen, etten ole ansainnut tätä onnea.
 ”Haluatko, että kosin uudestaan, et-et-että t-t-teen sen pa-paremmin?”, kysyt suloisesti.
”En minä halua, se oli täydellinen sillä tavalla kuin sinä teit”

[maw]

A/N: Toiseksi viimeinen osa tuli raapusteltua tuossa viikonloppuna, kun satoi niin paljon ettei ulkoilmastakaan voinut nauttia. Tänään sitten muistin sen tänne finiinkin julkaista. Toivottavasti tykkäätte!

4.
”Muistatko sen kesäisen päivän Skotlannissa, kun aurinko paistoi kirkkaasti?”, sinä kysyt. ”Muistan, sen kuinka sinä istutit minut siihen vanhaan keinuun ja työnsit vauhtia, minä olin lähes taivaassa. Ja sitten sinä painoit huulesi niskaani ja sait tuhannet solut räjähtämään ihollani”, sanon katsoen edelleen niin komeita kasvojasi. ”Ruoho oli niin pehmeää, kun me kaaduimme maahan suudelmien voimasta”, muistelet. ”Ja oli niin lämmintä, että vaatteita oli sopivaa vähentää. Se oli kaunista”, sanon ja punastut taas.
 ”Kun me jälkeenpäin makasimme katsellen tähtitaivasta vieretysten ja kun kotimatkalla kiedoit takkisi kylmille hartioilleni, ajattelin että tämä oli elämäni paras päivä”, sanon ja sinä vedät minut lämpimään syliisi.

[maw]

A/N: Viimeistä kertaa tämän mini sarjan parissa. Hauskaa on ollut haastaessa aivoja sadan sanan tavoitteisiin ( ja kyllä myös ärsyttävää!). MUtta nyt viimeisen kerran tämän parissa: Olkaa hyvä, toivottavasti tykkäätte!


5.
”Minä muistan meidän häämme”, sanon sinulle pyöritellen hiuksiasi sormieni välissä. ”Kaikki katsoivat vatsaani, joka oli alkanut pyöristymään. Olin yrittänyt saada kaikin loitsuin sen näyttämään pienemmältä, mutten onnistuneesti. Ihmiset halveksivat minua”, sanon lohduttomasti. ”Minä en halveksinut. Ja kaikki, jotka halveksivat olivat väärässä. Se oli meidän molempien syy”, sanot ja silität poskeani. ”Se oli silti hyvä päivä”, sanon ja kaivaudun syvemmälle syliisi.
 Sinä olet parasta, mitä minulla on, sinä olet minun aurinkoni.
”Lisko”, sanon.
”Mmm”, sinä vastaat.
”Minä rakastan sinua”, sanon sinulle ja sinä suukotat päätäni.
”Minäkin rakastan sinua”, sinä sanot ja se kaikki mikä, on ollut sisällämme jo vuosia, pääsee ulos.