Nimi: Harha-askelia
Kirjoittaja: Minä
Genre: Romance Fluffy one-shot
Ikäraja: S
Paritus: Remus Lupin/Lily Evans
Vastuuvapaaus: En omista hahmoja, enkä paikkoja
<3
Vihreä oli aina ollut kaunis väri. Remuksen mielestä tunteilleen ei voinut mitään. Oli oikeutettua rakastaa ja tulla rakastetuksi, ilman että siitä täytyy kokea syyllisyyttä. Ihastuminen Lilyyn oli alusta asti tuntunut yhdeltä isolta harha-askeleelta, jonka Remus oli kaikesta huolimatta ottanut. Kaikki oli alkanut seitsämännen vuoden alussa, muodonmuutosprojektista. Koko työskentlyn ajan Remus oli alkanut viihtyä Lilyn seurassa entistäkin paremmin. Olivathan he olleet ystäviä jo aiemminkin, mutta tyttö oli alkanut tuntua muultakin, kuin vain ystävältä jonka seurassa oli hyvä olla. Lilyn kanssa ollessaan mikään ei painanut Remuksen mieltä. Kaikki tuntui melkein täydelliseltä lukuun ottamatta, että pian olisi täysikuu. Remus ei tiennyt mitä hän sanoisi niille lukuisille oppilastovereille, jotka jatkuvasti kyselivät minne tämä oikein katosi.
Lilyn silmien vihreä oli kaunein vihreä jota Remus oli nähnyt. Se muistutti smaragdia joka Lilyn kalakorussa oli joulutanssiaisissa ollut. Hän muisti miltä Lilyn käsi hänen omassaan tuntui. Kuinka ihmisten katseet olivat hiillostaneet heitä, muttei Remus ollut voinut vähempääkään välittää. Tavallaan hän oli riskeerannut kaiken viedessään Lilyn tansseihin. Vaikka hänestä se olikin väärin, oli Remus keksinyt ystävilleen loistavan selityksen, miksi oli Lilyä tansseihin alunperin pyytänyt. Jamesin kanssa kuitenkaan tyttö ei ollut suostunut ja vihdoinkin Remus oli saanut tietää miksi. Jamesin reaktiota Remus olikin pelännyt, mutta tämä käsitti koko jutun täydellisen väärin. Jamesista oli "hyvä veto", että Lilyn ystävänä Remus varasi tämän Jamesille eikä kenelläkään muulla ollut tilaisuutta pyytää häntä tanssiaisiin. Alunperinkin Remuksella oli ollut omat tarkoitusperänsä asiaan, mutta jos pieni valhe oli hinta yhdestä taianomaisesta illasta Lilyn seurassa niin Remuksesta se ei tuntunut kauhean isolta pahalta. Parempi oli vain jos sekä hän, että James kykenivät olemaan onnellisia ilman mitään ylimääräisiä suhdesotkuja. Toisaalta Remus mietti, miksi kaikki oli pitänyt tapahtua juuri hänelle. Olisi ollut luultavaa, että ennemmin Sirius olisi joutunut hänen tilanteeseensa. Olisihan se ollut huomattavasti ikävämpää joka osa puolelle. Olivathan Remus ja James parhaita ystäviä, mutta Siriusta ja Jamesia olisi voinut kutsua jo veljeksiksi. Näiden kahden ystävyys oli huomattavasti erilainen kuin Remuksen, kumpaankaan poikaan.
Remus ei juuri koskaan tuntenut itseään yksinäiseksi. Hänellä oli kolme hyvää ystävää joihin aina pystyi tukeutumaan, tilanteessa kuin tilanteessa. Hyvien ystävien lisäksi Remuksella oli Lily. Lilyyn kykeni luottamaan asioissa joita Remus ei ollut kertonut edes parhaille ystävilleen. Lily ei nauranut, ei vähksynyt vaan kuunteli Remusta, kun hänellä oli vaikeaa. Vieläkin hän ihmetteli miten hän ei ollut aikaisemmin huomannut millainen Lily oli pohjimmiltaan. Tyttö oli aina ollut hänelle vain valvojaoppilastoveri, sekä tuttu jota sattui näkemään suuressa salissa tai käytävillä. Luultavasti Remus jonkin pelonsekaisen uskollisuuden takia ei Remus ollut rohjennut tutustua Lilyyn. James ei ollut kaikista mustasukkaisimpia ihmisiä, mutta Remus tiesi miten hän reagoisi jos joku lähestyi Lilyä. Varmastikin James olisi kironnut hänet tai keksinyt jotakin muuta hänen päänsä menoksi. Eihän se hyödyttäisi ketään jos tämä ajautuisi riitoihin Jamesin kanssa. Kelmit olisivat mennyttä, eikä heillä olisi enää mitään annettavaa Tylypahkalle.
Remus poti usein jatkuvaa syyllisyyttä heidän yöllisistä juoksuista Tylyahossa. Useita elämiä oli vaarassa tulla tuhotuksi, aivan kuin hänen elämänsä. Muutokset olivat muuttuneet entistä kivuliaammaksi Remuksen kasvettua pituutta ihmismuodossaan. Monia viikkoja muutoksen jälkeen tämän keho oli täynnä arkoja kohtia, joiden koskettaminen sattui. Ennen muutostaan Remus yritti ajatella jotakin muuta. Usein jotakin kaunista ja joka sai hänet paremmalle mielelle. usein Lily risteilikin Remuksen mieleen ja tämä muisteli tytön kauniita kasvoja, hymyä ja naurua niin kauan kun pystyi säilyttämään ajattelukykynsä. Joskus Remuksesta tuntui, että häntä todella helpotti Lilyn ajattelu. Silti Remus ei päässyt yli siitä, että mahdollisesti hän saattaisi satuttaa Lilyä ihmissutena ollessaan. Ajatus oli kauhea ja Remus vihasi itseään sen takia. Ei tämä voinut käsittää, miksi Lily edes tahtoi hänet. Lily olisi kyennyt saamaan kenet tahansa muun. Turvallisemman, komeamman ja paremman miehen joka voisi tarjota paljon enemmän.
Remus leikitteli ajatuksella maailmasta jossa kaikki olisi toisin. Häntä ei olisi purtu lapsena, eikä tämä olisi saanut tartuntaa. Koulussa hän tapaisi Lilyn, rakastuisi tähän ja he muuttaisivat Tylypahkan jälkeen yhteen. Molemmat saisivat hyvät virat ministeriöstä ja pian hän kosisi Lilyä. Kaikki tämä oli kuitenkin kaukana Remuksen ulottumattomissa. Hän oli saanut tartunnan, oman typeryytensä takia. Hän rakasti Lilyä, ja Lily häntä. Maailaman mielestä se tosin oli väärin. Hänen rakastumisensa oli riski hänen ystävyydelleen ja kaikki saattaisi olla ohi muutamassa sekunnissa. Ilta alkoi hämärtyä ja pian Remuksen pitäisi joutua, sillä tietäisi hyvää jos Voro saisi hänet kiinni käytäviltä. Remus nousi ylös vanhan tammenjuurelta ja katsoi linnaan päin. Kyllähän hän Jamesille kertoisi. Ehkä.
