My Hero Academia: Hiipuneet kipinät, S, Kirishima/Bakugō, triplaraapale

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Hiipuneet kipinät
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: Kirishima/Bakugō
Genre: Draama, pieni angst, hurt/comfort

A/N: Alun perin tämän pätkän raakaversio putkahti osaksi Röhkön ja minun yhteisprojektia, mutta nappasin sen omille teilleen siitä katraasta. Loppujen lopuksi toiminee paremmin omana tekstinään.



***



Kaminolla vallitsi pahaenteinen hiljaisuus. Oli kuin taistelut olisivat päättyneet jo ennen kuin olisivat ehtineet alkaakaan. Kirishimaa palelsi luihin ja ytimiin saakka.

Rakennus hänen ympärillään oli kolkko ja aivan liian suuri, mutta hän tiesi suuntansa olevan oikea. Kirishima ei ollut varma, oliko hänellä ystäviä tai liittolaisia mukanaan, mutta ympärilleen vilkaistessaan hän tiedosti kulkevansa käytäviä yksin.

Kirishima juoksi minkä tärisevistä jaloistaan pääsi.

Laboratorion steriili haju sai hänet voimaan pahoin, mutta vielä hirveämmältä hänestä tuntui löytää etsimänsä hallin perältä. Bakugō makasi sidottuna metalliseen tutkimuspöytään puolitajuttomana viruen, eikä jaksanut reagoida hänen kosketukseensa säpsähdystä enempää.

"Hei, ei mitään hätää enää..." Kirishima kuiskasi. Sumea katse ei vaikuttanut tunnistavan häntä. "Mä olen ihan tässä..."

Punaruskeat silmät, joista kipinät olivat hiipuneet, painuivat kiinni uupumuksen ottaessa viimein vallan.

Tarttuessaan Bakugōn kylmännihkeään käteen Kirishima tiesi tulleensa paikalle liian myöhään. Raivon kyyneleiden kirvelivät hänen silmiään.

All for one oli saanut haluamansa.

Kirishima kavahti hereille. Hetken hän epäili huutaneensa, mutta hänen vieressään Bakugō nukkui edelleen kuin tukki. Tämä olisi takuulla herännyt, jos aihetta olisi ollut.

Kirishima silmäili selkä häneen päin lepäävää Bakugōa ja sipaisi tämän joka suuntaan sojottavia hiuksia niin hellästi, ettei sitä varmaan edes tuntenut. Eikä herättäminen ollut hänen tarkoituksenaankaan. Kaminon tapahtumien jälkeen Bakugō ei ollut saanut levättyä kunnolla vähään aikaan, mutta lähiaikoina tämän uni oli käynyt sikeämmäksi ja rauhallisemmaksi. Siitä Kirishima oli enemmän kuin hyvillään.

Kirishima kääntyi niin, että heidän selkänsä painautuivat toisiaan vasten. Se rauhoitti hänen yhä epämiellyttävän lujaa takovaa sydäntään samalla muistuttaen konkreettisesti siitä, että asiat olivat lopulta kääntyneet parhain päin.

Oli niin pahuksen lohduttavaa tietää kaiken olevan kunnossa.

[Avaruuspiraatti]

Voi voi, minä ajattelin etsiä sinun listauksesta vähän jotain kepeää ja nopeasti luettavaa hömppää, mutta jotenkin minä sitten kai ajattelin, että angst ja hurt/comfort eivät riipaisisi minuu sydämestä. Ei pitäisi ajatella ikinä mitään ja vain sokeasti luottaa, että jos kaipaa jotain kevyttä, täytyy suunnata muualle kuin angstin ja h/c:n pariin No, oli tämä silti oikein miellyttävä ja viihdyttävä lukupala kaikista sydänsuruistani huolimatta! Jotenkin sitä itse on tullut enemmän ajatelleeksi Bakugouta ja miten Kamino-tapaus vaikutti häneen, niin siinä samalla on jäänyt vähemmälle hänen ympärillään olevien hahmojen suru ja huoli. Ehkä eniten olen ajatellut tuolta kannalta Midoriyaa, kun hänet nostettiin siinä niin keskiöön (ja siis ihan syystä, koska olisihan se nyt outoa, jos päähenkilö vaihtuisi kesken animen toiseen ). Mutta on tapaus varmasti ollut Kirishimallekin vaikea. En yhtään ihmettele, että hän heräilisi keskellä yötä painajaisiin. Onneksi Bakugou sentään on jo pääsemässä pahimman järkytyksensä yli ja saa jo nukuttua paremmin. Se tekee varmasti Kirishimankin olosta helpomman.

[Maissinaksu]

Voih, angst ja h/c ovat petollinen, vaikkakin niin pahuksen viehättävä combo! Ei tätä ehkä hömpimmäksi mahdolliseksi hömpäksi osaa nimittää, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! *tarjoaa laastarin sydänsuruihin*

Monesta hahmosta saisi kyllä kaivettua esiin Kaminon tapahtumien aiheuttamia tunteita. Melkein voisi tehdä sellaisen kollaasin eri tyyppien näkökulmasta. Päällimmäisenä varmaan syyllisyys ja pelko nousisivat esiin tunnekirjosta. Midoriya-parkakin yritti kaikkensa estääkseen tapauksen, mutta epäonnistui viime hetkellä, ja siitä jos mistä heräsi paljon huolta ja voimattomuuden tunnetta. :<

Vaan kuten todettua, onneksi selkkaus päättyi onnellisesti, ja kaikki voivat keskittyä taas yhä paremmin tavalliseen arkeen! Kirishimakin on läsnä tarjoamassa tukevaa olkapäätä, mikäli (tai kun) Bakugō sellaista tarvitsee. ^^

Kiitoksia kommentista, Avaruuspiraatti! <3

- Ayu

[Larjus]

En mä tiiä pitäiskö olla jopa helpottunut siitä, että hiipuneet kipinät viittasivat (kuolevan) Bakugoun silmiin (ja onneksi pelkässä unessa), sillä mulle niistä tulee aina automaattisesti mieleen parisuhteen kipinät, ja kuten sä tiedät, mä en oikee kestä ficeissä erojuttuja tai mitään vastaavia 🙈 Ei sillä että kuoleva Bakugou olisi yhtään sen parempi vaihtoehto! Mulla kyllä oli alusta asti vahva tunne siitä, että unessa ollaan, ja siitä kiitos varsinkin kursiiville. Onneksi kaikki oli vain unta, ja Kirishima saa herätä varsin elossa olevan Bakugoun vieressä.

Kirishima silmäili selkä häneen päin lepäävää Bakugōa ja sipaisi tämän joka suuntaan sojottavia hiuksia niin hellästi, ettei sitä varmaan edes tuntenut.

:3 Awwws. Se on jännä kun ficeissä musta on niin söpöä aina, kun hahmot silittelevät toistensa hiuksia, vaikka itse en tykkää siitä, jos joku mun hiuksia hipelöisi (Kampaajakäynnit toki erikseen, mutta niissä nyt on muutenkin ihan eri tunnelma ja tarkoitus XD). Hymähdin myös maininnalle siitä, että Bakugoun tukka sojottaa joka suuntaan, mutta niinhän se tekee! Ei ole todellakaan mitkään pehmoiset kutrit kyseessä

Oli niin pahuksen lohduttavaa tietää kaiken olevan kunnossa.

😭😭😭
No on! Onneksi kaikki paha oli vain unta, ja loppu hyvin niin kaikki hyvin, eikös? Toivottavasti saa Kirishimakin vielä vähän unta ennen kuin on molempien aika herätä.