Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: fluffy, draama
Paritus: Remus/Tonks
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Tonks päättää järjestää ystävänpäiväyllätyksen Remukselle.
A/N: Hyvää ystävänpäivää
Fiorellalle <3 Tämä tulee hieman myöhään, koska tämä oli yllättävän vaikea kirjoittaa vaikka minulla (mukamas!) oli tosi hyvä ja kiva idea! Toivottavasti kuitenkin kelpaa :3
Haasteet:
Salainen ystävä IVFluffy10 #3Ystävänpäiväyllätyksiä
Ystävänpäivä lähestyi, ja Tonks oli päättänyt järjestää Remukselle ihanan yllätyksellisen päivän. Ja koska hän oli kokeilunhaluinen, hän oli päättänyt kokeilla erilaisia jästien ystävänpäivätapoja, sillä velhojen ja noitien tavat olivat jo liiankin tuttuja. Ja koska Remus oli sopivasti ennen ystävänpäivää muutaman päivän työmatkalla, Tonksille jäi hyvin aikaa valmisteluihin. Hän oli päättänyt valmistaa kaikenlaista vaaleanpunaista, ja oli tehnyt paljon töitä selvittääkseen mitä kaikkea jästit tekivät ystävänpäivänä. Hän aikoi leipoa pullaa sydänkoristeluilla, valmistaa vaaleanpunaista vispipuuroa ja tehdä Remukselle hemmottelulahjakortin. Ja kaiken sen hän aikoi tehdä jästitoimin, jotta voisi sanoa oikeasti tehneensä jotain omin käsin. Sitä paitsi hän ei ollut sellaisissa loitsuissa erityisen hyvä, joten mikä voisi mennä pieleen kun hän tekisi kaiken itse käsin?
Kahta päivää ennen Remuksen paluuta Tonks päätti aloittaa parhaiten säilyvällä, eli hemmottelulahjakortilla. Sitä varten hän asteli lähimmän jästikaupungin pieneen askartelutarvikkeita myyvään kauppaan. Se itseasiassa muistutti jossain määrin velhojen pergamenttitarvikemyymäliä: joka puolella eri värisiä ja paksuisia papereita (velhoilla tietysti erilaisia ja -pituisia pergamenttikääröjä), kasoittain täyte- ja värikyniä (velhokaupoissa sulkakyniä ja mustepulloja), sekä hyvin terävän näköisiä veitsiä, joiden edessä olevasta lapusta Tonks luki niiden olevan paperiveitsiä. Hän päätti olla ottamatta ainakaan niitä, sillä saisi varmasti satutettua itseään moisilla kapistuksilla.
Tonks valitsi kaupasta muutaman eri sävyisen vaaleanpunaisen kartonkipaperin ja kolme erilaista kynää, joiden arveli olevan sopivia käyttötarkoitukseensa. Lisäksi hän osti sakset (jotka kuulemma toimivat samaan tapaan kuin leikkuuloitsu, tai ainakn niin Tonks oli ymmärtänyt), ja liimapuikon. Kotiin päästyään hän suunnitteli ensin tarkasti pergamentille, mitä kaikkea haluaisi lahjakorttiin laittaa:
- Hartiahieronta
- Ravintolaillallinen
- Valitsemasi kirja Säilä & Imupaperista
- Jäätelöannokset Qaino VahvahqollaHetken mietittyään Tonks päätti, että keksisi myöhemmin vielä muutaman kohdan lisää, sillä hänestä tuntui, ettei keksinyt mitään sopivaa hemmoteltavaa Remukselle. Mitä hän saattoi antaa ihmiselle, joka ei halunnut mitään? Niinpä Tonks päätti aloittaa itse lahjakortin askartelun. Hän leikkasi isosta vaaleanpunaisesta kartongista hieman pienemmän palan kortin pohjaksi. Jostain syystä kartongin reunasta tuli aaltoileva, mutta Tonks kohautti olkiaan ja antoi sen jäädä sellaiseksi. Oikeastaan se näytti aika hauskalta. Mutta kun Tonks siirtyi leikkaamaan hieman tummemman pinkistä kartongista koristesydämiä ja niidenkin reunat olivat aaltoilevia, hän turhautui ja heitti sakset menemään. Ehkä ei haittaisi, jos hän tekisi yhden osuuden lahjastaan taian avulla? Niinpä hän kaivoi sauvansa esiin ja käytti leikkuuloitsua saadakseen sydämiä irti toisesta kartongista. Kuten sanottua, hän ei ollut erityisen hyvä sellaisissa loitsuissa, joten osasta sydämiä tuli hieman rosoreunaisia, mutta Tonks oli niihin huomattavasti tyytyväisempi kuin saksilla leikattuihin. Hän liimasi sydämet toiselle puolelle ja lopulta hän jakoi toisen puolen kortista kuuteen osaan ohuilla kolmannesta kartongista leikatuilla suorakaiteen muotoisilla paloilla, joista muodostui nätti ruudukko. Tonks oli melko tyytyväinen työhönsä ja hän päätti antaa kortin kuivua ennen kuin kirjottaisi siihen suunnittelemansa hemmotteluaiheet.
***
Seuraavana päivänä Tonks päätti tehdä vispipuuron, sillä se säilyisi kylmässä Remuksen paluuseen asti. Pullat olivat parhaita lämpiminä suoraan uunista, joten ne hän oli suunnitellut tekevänsä vasta vähän ennen Remuksen paluuta.
Vispipuuroa varten Tonks oli etsinyt sopivan reseptin jo aiemmin, niinpä hän laittoi ostamansa puolukat kattilaan porisemaan runsaan vesimäärän kera. Jopa itse puuron keittäminen puolukkamehuun sujui yllättävän hyvin, mutta saatuaan puuron jäähdytettyä hän huomasi, ettei hänellä ollut reseptin vaatimaa sähkövatkainta. Puuro piti vatkata puolilämpimänä - hän oli lukenut monta eri reseptiä ja vaikutti siltä, että hieman jäähtynyt puuro oli parasta vatkattavaksi - joten sähkövatkaimen löytämisellä oli hieman kiire. Sitten hänelle tuli mieleen, että Weasleyt asuivat lähellä ja Arthurilla ihan varmasti olisi säilössä myös sähkövatkain kaikkien niiden jästilaitteidensa joukossa!
Niinpä Tonks ilmiintyi Weasleyiden kotikololle ja hän sai kuin saikin lainaksi sähkövatkaimen Arthurilta. Arthur oli jopa luvannut, että se toimisi ilman pistinroisia, tai jotain sellaista, Tonks ei enää muistanut. Ilmeisesti se kuitenkin oli jotenkin paranneltu versio sähkövatkaimesta.
Tonksin päästessä kotiin puuro oli jäähtynyt juuri sopivasti ja hän pääsi heti aloittamaan sen vatkaamisen vispipuuroksi. Hän asetti vatkainosat kiinni ja alkuun vatkaaminen tuntui helpolta, mutta puuro ei tahtonut vispaantua kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi, kuten ohjeessa oli kerrottu. Se turhautti Tonksia. Lopulta hän päätti käyttää ekstranopeusnappia, jota Arthur oli kehottanut välttämään, koska ei ollut tiennyt miten sähköttätoimimisloitsu oli vaikuttanut ekstranopeuteen. Mutta eihän ne kaksi asiaa liittyneet mitenkään toisiinsa?
Tonks painoi nappia ja samassa vatkain tuntui kuin räjähtävän hänen kädessään. Tietenkään se ei kirjaimellisesti räjähtänyt, mutta sen vauhti koveni kymmenkertaiseksi, eikä Tonks pystynyt enää hallitsemaan sitä kädessäään. Kun se pääsi irti, se pyöri hetken aikaa puurokipossa ja pääsi sitten kokonaan vapaaksi. Muutamassa sekunnissa vaaleanpunaista vispipuuroa oli kaikkialla ympäri huonetta ja ennen hyytymistään Tonksin tainnutustaikaan sähkövatkain tiputti pöydältä Tonksin äidin koristeeksi tuoman kukkavaasin, joka oli ilmeisesti ollut antiikkia. Tonks poimi sähkövatkaimen lattialta, painoi sen varmuuden vuoksi kiinni käynnistysnappulasta ja nakkasi sen huoneen nurkkaan. Häntä suututti ja hän kaivoi uudestaan sauvansa esiin ja loihti kulhossa olevaan puuroon loitsun, joka sai sen koostumuksen hieman ilmavammaksi ja kuohkeammaksi. Eihän se sama asia ollut, mutta ehkäpä se ajaisi asiansa.
***
Seuraavana aamuna Tonks heräsi aikaisin, jotta ehtisi kohottaa ja leipoa pullat ennen Remuksen kotiinpaluuta. Hän aloitti taikinasta murentamalla hiivan lämmitettyyn maitoon. Koska hän halusi olla varma, että pullat nousisivat ja niistä tulisi oikein maukkaita, hän laittoi hiivaa vähän enemmän kuin mitä ohjeessa luki. Sitten hän lisäsi jauhot ja sokerin taikinaan ja jätti taikinan kohoamaan lämpimään vesihauteeseen.
Kun taikina oli kohonnut kolminkertaiseksi ja Tonks oli tyytyväinen näkemäänsä, hän pyöritti taikinasta monta pellillistä täydellisen (no, ainakin melkein) pyöreitä pullia. Ja kun hän laittoi ne uuniin, hän lausui salaa pienen loitsun, jonka kuuluisi kohottaa pullia vielä hieman lisää. Pullien paistuessa hän päätti ottaa lämpimän kylvyn - olihan mukavampi olla kylvynraikas Remuksen tullessa kotiin.
Kun Tonks käveli takaisin keittiöön, siellä haisi. Hän nyrpisti nenäänsä ja otti muutaman juoksuaskeleen uunille. Hän voihkaisi suureen ääneen. Pullat olivat kohonneet niin paljon, että ne täyttivät koko uunin ja olivat alkaneet palaa uunin vastuksia vasten, ja pian koko keittiö kärysi harmaata savua. Tonks syöksyi sulkemaan uunin ja avaamaan uunin luukun, jotta savu haihtuisi kun uuni (ja pullat) jäähtyisivät.
Ja samalla hetkellä kotiovi kolahti auki.
“Eih!” Tonks voihkaisi tajutessaan, että Remus oli ehtinyt tulla kotiin, eikä hänellä ollut valmiina kaikkea mitä piti. Lisäksi keittiö oli tumman savun peitossa eikä hän ollut ehtinyt siivota edellisen päivän vispipuurokatastrofiakaan. Ja kun hän vilkaisi pöydällä odottavaa hemmottelulahjakorttia, hän huomasi, ettei ollut muistanut kirjoittaa sitä loppuun.
“Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?” Remus kysyi haistaessaan käryn. Hän asteli sisään ja keittiöön, jossa Tonks istui pää käsiin haudattuna keittiön pöydän ääressä.
“Yritin järjestää sinulle yllätystä”, Tonks sanoi lannistuneena ja hänen äänestään kuulsi pettymys. Hän oli itkun partaalla.
Remus katseli ympärilleen, avasi keittiön ikkunan ja kävi avaamassa toisen olohuoneesta. Hän heilautti taikasauvaansa ja suurin osa tummasta savusta katosi ja samalla vispipuuronjäänteen seiniltä ja lattialta putsaantuivat. Hän heilautti taikasauvaansa uudestaan ja Tonksin äidin sisustusvaasi palasi paikalleen ehjänä. Kolmannella heilautuksella uunissa olleet pullat katosivat ja kohta uuni kiilsi puhtauttaan kuin uusi. Kaiken sen jälkeen Remus istuutui Tonksin viereen ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
“Kiitos kun olet muistanut, rakas. Mutta ehkäpä ensi kerralla jätät yllätykset minulle?” Remus tokaisi silmäkulmassa pilke, jollaista hänen kasvoillaan ei usein näkynyt. Tonks hymyili vaisusti ja nyökkäsi.
“Hyvää ystävänpäivää, Tonks”, Remus toivotti ja antoi Tonksille suukon otsalle.
