Täysin juonellisesti ontto ja höperö teksti siitä, kuinka Kaarlo viettää erään iltansa ja yönsä, juopuu rakkaudesta ja hienosta viinistä ja halvasta kaljasta.
Sallittu.
Sanoja 1850.
Tätä tekstiä edeltävät nämä:
Osat I-X: En bongannut sua mistään instasta, K11
Osat XI-XVII: Hivele, sivele, kirvele, K15
Originaali10 #4
Ps. Oon niin törkeä ja itseriittoinen, että tämä on crossoveri mun omista hahmoista x))
Pps. Ajallisesti sijoittuu parin viikon taakse, kun joka paikassa oli ihan vitusti lunta.
Ppps: näitä tyyppejä pääsi finipikareissa sijoille, kiitos <33
Kaarlo x Nike
Sivussa Aarni x OlaviTYKKÄÄN SOPIVASTI LIIAN LUJAA
Kuinkahan helvetin paljon voi lunta tulla? Lumenpudottajat kisailee suojasään kanssa. Kuka ehtii eka? Sitten tulee lumiaura ja rekat, jotka rahtaavat kaiken sen korkkarikansaa häiritsevän harmaan, ruskean, keltapilkullisen massan lumenkaatopaikalle, johon se sulaa – ihan väärään paikkaan. Itämeri laimenee ja ristiveden eliöt ovat hätää kärsimässä.
Ulkkarit kysyy is this normal ja niille vastataan: ei vitussa. Musta on tullut kunnon setä sääpäiväkirja. Aina kelailemassa, et hitto on lunta, hitto on kuuma, hitto on pimeetä, hitto ku sataa. Minkä mä sille mahan, että ilmasto on pilalla? Kenkä hörppää lähes sulaa lunta ja se sulaa sukkaan. Enää onneks muutama metri niin oon himassa.
Kerttu tulee eteiskäytävässä vastaan, sillä on viinipullo kädessä, pelkästään alusvaatteet ja hämmästynyt ilme naamalla.
“Mä luulin, että meil on käty?” Kerttu tokaisee.
“Hehe, nou hätä, mä oon lähössä kyllä. Oli pakko tulla vaihtaa kledjut. Mulla on jalat jäässä.”
“En tajua, kuinka sä voit pitää itseäs aikuisena, kun kuljet tuolla kymmenen senttiä nilkoista paljaana. Ihme teini.”
Virnistän ja klikkaan nyrkkejä Kertun kanssa, sit päästän sen kutemaan Ilpon kanssa.
Nils on jo jossain rilluttelemassa, tiedä edes missä. Meillä on hyvä meno, ei koskaan mitään tapella ja ollaan saatu pidettyä itsemme itsenäisinä. Mua ei sellanen julkinen lempi oikein innosta, vaikka ei me myöskään olla mitään enää salassakaan pidetty. Sellane hyvä, normi meno ainakin mun mielestä.
Sormet eksyy hiplaamaan pääkalloa. Oon vastikään ajanu pitkästä aikaa siilin, eikä sillä tietenkään ollut mitään tekemistä sen kanssa, että Nils paljasti käyneensä kuumana mun armeijatukkaan.
Kaivan laatikosta korkeavartisen sukkaparin, sillä minähän läksyni opin. Kaveriksi tummansinisen, melkein mustan asun, jonka Nils on antanu mulle. Se on kai oikeesti jonkun aika tunnetun designerin suunnittelema, mutta mun mielestä se näyttää joltain juoksuasulta. Mut whatever, jos kerran muotipoika-Niken mielestä se on cool, nii kokeillaan.
Asettelen vielä pipon päälaelle ja vedän niskaan paksun untsikan. Noni, nyt sitä mennään.
✧✧✧
Tapaan mun vanhoja lukioaikojen frendejä ja pyörii siinä jotain uusiakin naamoja. Tarkotus on ekana etkoilla yksien himassa ja siitä siirtyy sitte keikalle yhelle klubille.
Käyn läpi kättely- ja halauskierroksen, riippuen läheisyysasteesta. Tosin yks mies tulee vaan ja ottaa reilusti halaukseen.
”Terve! Hauska tutustua, meikä on Olavi”, mies sanoo halauksesta irtautuessaan ja se on
komea. Muutaman vuoden vanhempi, solakka ja pitkä. Sillä on septum ja hiukset ulottuvat hupparin sisään.
”Moikka, Kaarlo Kokko.”
Olavi hymyilee ja ohjaa mut keittiöön. Siellä just pyyhkii pöytää toi yks vitun tubejulkkis. Mikä se on? Ainii,
rehntoaarni. Läppä kohtaaminen, joka mun tekis mieli wappaa Nilsille, koska sillä on ihan hillitön julkkisihastus just tohon kyseiseen jätkään. Mut en mä nyt viitti sitä jatkuvasti viesteillä pommittaa, joten antaa olla.
”Joo moikka, mä oon Aarni. Tää on mun ja Myrskyn hima. Myrsky!” Aarni sanoo ja ojentaa mulle tarjotinta, jossa on jotain herkullisen värikkäitä rullia ja mietin vaan, että mihin ihmeen oikeiden aikuisten kekkereihin Kaarina on mut kutsunut.
”Tiiän, mun kumppani kuolaa sua instassa", vastaan, Aarni häkeltyy ja Olavi naurahtaa.
”Se on valtavan yleistä", keittiöön astunut blondi huomauttaa virnistellen, ”Myrsky. Hauska tutustua.”
Mua hetken rassaa, kun en saa leimattua Myrskyä päässäni mimmiksi enkä jätkäksi ja Nike sanoisi tässä vaiheessa mulle, että lopeta tollanen, sillä ei ole mitään merkitystä.
Voi Nils. Mä oon nähnyt sen viimeksi aamulla, kun se hiipi mun huoneeseeni ja antoi pitkän ja vaativan suudelman ja mulla on sitä jo taas ikävä. Me ollaan kasvettu viimesten kuukausien aikana ihan järkyttävän kiinni toistemme ihoihin ja mieliin, joten se on aivan välttämätöntä, että meillä on sentään omat huoneet ja että me ei ihan jokasta pikkuasiaa mennä toisillemme viestittelemään.
et ikinä arvaa kenen keittiössä oon. No juu, se siitä.
en nii
Hymähdän ja lähetän sille Aarnin instasta summanmutikassa jonkun kuvan.
eihä?!
kylhä! ✧✧✧
”Mistä tunnet Kaarinan?” Olavi kysyy ja dippaa rullaa soossiin. Teen samoin ja se maistuu ihan sairaan herkulliselta. Nää
on aikuisten juhlat. Jos mä järjestäisin bileet, osaisin ostaa tarjolle sipsejä ilman dippiä.
”Se seurusteli joskus ton mun kaverin, Joskan kanssa.”
”Ainiin Joska! Mä muistan sen, suloinen tapaus.”
”Mistä sä tunnet Aarnin”, mun on pakko kysyä, koska Nike tykittää mua kännykän välityksellä kertomaan kaiken, mitä saan tietooni siitä. Olavi alkaa nauraa paljon ja leveästi.
”Voi, meillä on todella pitkä historia. Me alettiin seurustella ekan kerran, kun oltiin neljä- ja viistoista.”
”Mä luulin, että se on ton Myrskyn kanssa, vai onko?”
”Ei tietääkseni”, Olavi sanoo silmää iskien ja mulle tulee ihan nuori ja kokematon olo.
Vietnamilaiset riisirullat (näin mä opin) syötynä ja muutama pullo jotain vuoden
2015 viinejä juotuna porukka alkaa olla valmiina lähtee etenee illan seuraavaan etappiin. Oon vähäsen nousuissa mukavasta seurasta, hienosta viinistä ja halvoista kaljoista, joita vedin repusta lasin täyttöjen välissä.
Klubille ei ole Aarnilta ja Myrskyltä edes pitkä matka, mutta silti mulla on taas loskasta märät sukat. Jono keikalle on pitkä, mutta Aarni heilauttaa kättään ja porukka seuraa sitä jonon ohi. Alan tajuta Nikeä, sillä Aarnissa on oudon paljon karismaa, ilman sellasta helsinkiläistä perusylimielisyyttä. Jotain samaa, mikä tekee Nilsistäkin niin aidon ja helposti lähestyttävän.
”Löytyykö nimet listalta", poke kysyy kerralla meiltä kaikilta. Katon huolissani Kaarinaa, koska mulla ei kyllä ole.
”Aarni Rehn", Aarni Rehn sanoo, ”ja seuralaiset.”
”Jahas, joo. Tervetuloa. Mukavaa iltaa.”
Olavi naureskelee ja ohjaa mut olkapäätä koskettaen sisälle musanpauhuun.
✧✧✧
Aika kuuma muidu lähestyy mua ja mä virnuilen sille ihan reflekseistä.
Ihana. Mä oon hytkyttelemässä aika kaukana eturivistä ja toteanpahan vaan, että tää designer-juoksuasu on ihan helvetin hyvä asu bailata. Jotain sairaan hyvin hengittävää kangasta huh. Ainiin, muidu.
”Moi!” mimmi huutaa ja mä nyökkäilen sille basson tahdissa.
”Mooi! Röökille?” huudan sille takasin ja tiedän katsomattakin, että se seuraa. En mä mitään aio sen kanssa tehdä, mutta mä olin muutenkin menossa tupakalle ja oon hävittänyt kaikki Kaarinat ja julkkikset.
Tupakkapaikalla mun henkeni salpautuu. Ihan käsittämättömän hyvännäköisen, suorastaan aristokraattisen komean jätkän kasvot leimahtaa flekin valossa ja hymy pakottaa mun poskia.
”Huhuu?”
”Aijoo, sori. Kaarlo", vastaan, sillä otaksun sen kysyneen mun nimeä. Enää mua ei oikeestaan yhtään kiinnosta se, mutta en mä voi nyt ihan heti pyristellä poiskaan sen seurasta. En, vaikka mun silmäni kohtaskin jo jotain paljon kiinnostavampaa.
Sytkäri toimii huonosti, ravistelen ja paukuttelen sitä tolppaan, mutta mimmi tarjoaa jo tulta omastaan.
”Kiitti. Anteeks, mikä sun nimi olikaan?”
”Kaisa. Et sä kysynyt.”
”Anteeks.”
Kurkin vähän väliä ihanaa kuumista tupakkapaikan perällä, kuumista, joka ei vaan millään suo mulle katseitaan.
”No, kuka siellä nyt on?” Kaisa kysyy selvästi nyreissään.
”Mun poikaystävä", vastaan ja Kaisa tumppaa tuhahtaen puolikkaan röökinsä maahan. Painuu sisälle.
✧✧✧
Nils löytää mut baaritiskiltä ja se on niin helvetin kaunis, että mun jalat on pettää alta. Me ollaan about saman mittasia Nilsin kanssa, riippuu kengistä. Nils on pukenut todella paksupohjaiset lenkkarit, joten tänään mä katon sitä yläviistoon.
“Saanko tarjota sulle oluen?” kysyn ja Nils pyöräyttää silmiään hymyillen.
”Missä se on?” se tokaisee ja tilaa baarimikolta Heinekenin.
”Kuka?” kysyn kolmannen kysymyksen peräkkäin tässä keskustelussa, jossa tuntuu olevan monta aihetta kerrallaan.
”Rento Aarni of course. Karlos… Et kai kelannut, että mä tulin sun perseen perässä tänne?”
”En missään nimessä. Hän maksaa omansa”, sanon ja osoitan toisen lauseeni kassalle.
Nousen, otan ylikalliin olueni ja käännyn pois, vaikka se tuntuu melkein fyysisesti pahalta. Mulle tulee aina tälleen humalassa aika tiukka läheisyyden kaipuu. Mutta pakko pitää pää, muuten mä häviin ja lujaa.
Löydän Kaarinan ja Irenen. Ne on oikeesti käyneet kuuntelemassakin sitä keikkaa, eikä vaan hajoilleet ympäri baaria, tupakkapaikkaa ja tanssilavaa, kuten meitsi.
Seuraan niitä ja tää koko klubitouhu alkaa tuntua ihan sairaan absurdilta. Helvetin kallista, kauhee meteli, hirvee tungos ja kaikilla tyrkky muille näyttämisen meininki. Ollaan niin kuumia ja cooleja ja oikeesti ei vittu tässä ole mitään järkeä.
Sama muidu aiempaa tulee mua vastaan ja näyttää pitkää naamaa, kokoo ittes, mun tekis mieli sanoa, koska kännissä musta kuoriutuu vähä kusipää, mut en sano, koska jää muhun silti ripaus inhimillisyyttä.
Sitä paitsi se (Kaisa?) on tosi kaunis. Kauniita tyttöjä ei saa itkettää, muistan faijani sanoneen. Urpo äijä noin ohimennen vaan, sillä etenkään rumia tyttöjä ei saa itkettää, eikä ketään. Missäköhän Nils on?
”Ootsä ihan paska vai semisti paska?” Kaisa kysyy ja mua repeilyttää nyt aika helposti.
”Mielummin semisti”, sanon ja se tulee vahingossa ulos flirttinä, ”anna mä korvaan sen aiemman. Haluutko jotain, juomista vaikka?”
Kaisa nyökkää ja hytkyy tasaisesti pumppaavan musan tahdissa tiskille. Se on sen verran reilu, ettei tilaa mitään kolmentoista egen koktailia, vaan edullisimman kaljan ja sen mäkin otan. Kävellään pöytään, jossa on hämmästyttävää kyllä vähän vähemmän kamala meteli.
”Tämä se sun kumppanis?” Aarni kysyy mun vierestä, mistä ja millon lie siihen ilmiintynyt. Kaisa tuhahtaa ja mä yritän muodostaa ajatuksista ääneen sanottavaksi kelpaavia sanoja.
“Ei se ole. Tämä on Kaisa, jonka kanssa kävin tupakalla ja nyt ollaan tässä kaljalla”, sanon ja musta tuntuu, että se oli ihan diplomaattinen vastaus. Ainakin Kaisan kaunis suu hymyilee taas vähän. Se vaikuttaa kaikessa kiukuttelussaankin ihan hyvältä tyypiltä, voisin ottaa sen mun kaverikseni. Mun kaikki kaverit on mimmejä jostain syystä. No siis ei ihan kaikki, Nils ei ole tyttö. Missä se jätkä on?
“Vai niin”, Aarni sanoo ja siemailee valkoviiniään kulmiensa alta mua katsellen. Se arvioi mua ja mun toimintaa, ihan syystä kai.
“Onko hyvä ilta?” kysyn Aarnilta ja se kohauttaa olkiaan.
“En mä oikein viihdy tälläsissä paikoissa. Jotenkin sitä vaan silti aina päätyy... Ihan, ku se olis pakollista...” Aarni puhelee ja mä fiilaan sitä täysillä. Kaisa jatkaa keskustelua myötäillen, mutta Aarnin katse nousee mun taakse ja hämmentynyt hymy valaisee sen kasvot. Käännän päätäni ja tiedän jo.
“Hei beibi”, Nike sanoo viileesti, kun mun sisälmykset sulaa. Kaisa naurahtaa epäuskoisesti, mutta ei sille nyt voi enää selittää. Olisin voinut tutustua, mutta en mä mahda itselleni Nilsin edessä mitään.
“Okei, no
tämä on”, Aarni toteaa liikuttuneesti hymyillen ja mä vaan puren huuleni verille.
“Siis mä oon halunnut tavata!” Nike virnuilee ja istuu Aarnin viereen ja halaa sitä tiukasti. Ei mua. Nils vetelee hupparinsa naruista ja sanoo: “Iltaa! Tässä näkyy Nils Mikkelsen, Tanskan vahvistus Helsingille.”
“Hei vaan”, Aarni naurahtaa ja mua alkaa harmittaa, niinku aina jos Nils innostuu mistä tahansa muusta, kuin musta. Vittu en kestä tätä tunteellista ja humalaista päätäni.
Keskityn Kaisaan, joka on vain tuijotellut ihan masiksissa mun räiskyvän puoliskoni lesoa meininkiä. Hörppään muka vahingossa sen olutlasista ja Kaisa kiljahtaa, että hei!
“Ai sori”, nauran ja saan elävöitettyä Kaisan hymystä haipuneet kasvot.
"Mikä tää teijän juttu on? Ootko ton kanssa vai onko se teijän läppä?” Kaisa kysyy suoraan ja mä nieleskelen ja vilkuilen Nilsiä, että kuunteleeko se. Ei vittu tietenkään.
“Kattoo nyt”, sanon ja virnistelen.
Nike keskeyttää huomiollaan Aarnin valelun kuin seinään ja laskee Heinekeninsä vähän turhan kovaa kopauttaen metallipöydälle.
“Me ei puhuttu onko meillä avoin suhde, mutta mä raahaan sut himaan, Karlos, jos toi jatkuu”, Nils sanoo tiukasti ja mä pakahdun. Ja mä oon hävinnyt tän pelin. Taas. Nils voittaa mut aina aina aina.
✧✧✧
Bussi on täynnä nuokkuvia ja humalaisia ja pahanhajuisia ihmisiä ja mä olen yksi niistä. Nojaan päätäni Nilsin olkapäähän ja se on kietonut vasemman kätensä tarpeeksi varmasti mun ympärille.
“Miksi sun piti sekoilla?” Nils naurahtaa ja nostaa kätensä mun olkapäältä niskan kautta mun siilitukkaan.
“Sä pidit siitä”, mutisen ja silmät vaipuu kiinni, kun Niken sormet tuntuu mun päänahalla niin hyvältä. Hedari on jo tulossa ja laskut ja darraankaan ei ole enää montaa tuntia, mutta viileät ja vahvat sormet hierovat niskaa ja korvien takaa.
“Oliko se edes sun mielestä todella kuuma se, typykkä?”
“Oli. Oliko ihanaa tavata Aarni Rehn livenä?”
“Siis sano oikeesti, kumpi oli sun mielestä enemmän kuuma, se vai se?”
“Aarni vai Kaisa? No
sinä. Aina sinä.”
“Tykkään susta sopivasti liian lujaa”, Nike mutisee ohimolleni.
