Nimi: Puoliverisen prinssin päiväkirja
Kirjoittaja: Pipe
Tyylilaji: Draama
Fandom: Harry Potter, mahdollisesti myös mun mielikuvituksen tuomia hahmoja mukana.
Ikäsuositus: S
Vastuuvapautus: Rowling kaikki jotka tunnette tässä olevan ja muun olemassa olevan jonka tunnette, mut mä vain leikin ja maustan.
Lukijalle: Ficci osallistuu Yhtyeen tuotanto II.seen. Nimellä Kahlittu Kirjaan.
________________________________________
Osa 1:
Ensimmäinen syyskuuta -71:
Mä aloitin tänään Tylypahkassa kouluni. Ensimmäistä päivää velhomaalimassa pitkästä aikaa, tämä on vain ihan uskomatonta. En voi ymmärtää, et miten äiti on voinut vaihtaa tämän kaiken upeuden siihen jästitouhuun ja jaksaa isän kanssa riitelyä. Kai se kuitenkin rakastaa isää, en tiedä miksi muuten ne olisivat yhdessä. Ajattelin, että kun mä pääsen pois, mä en enää koskaan vilkaisekaan jästimaalimaan päin. Se ainoa syy, mitä mä tarvitsin jästimaailmassa, on nyt mun mukana täällä; Lily Evans.
Lily Evansista puheenollen, siitä mä voisin jatkaa vaikka kuinka ja kauan, mutta ihmettelet päiväkirjani varmaan sitä, että miksi mä kirjoitan tätä kirjaa. Siihen syynä on isä. Isä pakotti ja vannotti mut kirjoittamaan tätä kirjaa, etten vain unohtaisi mun jästipuolta, tai "ihmispuolta" niinkuin isä sitä kutsuu. Isä loukkaantui äidille jo siitä, kun äiti kehtasi haukkua isää "jästiksi". Isä ajatteli siis jästin tarkoittavan idioottia, kuten se varmaan jästimaailmassa onkin. En ole halunnut perehtyä jästimaailmaan, koska se ei mua kiinnosta. Ihan tarpeeksi on ollut kestämissä näissäkin kymmenessä vuodessa, mitä olen joutunut jästimaailmassa kasvamaan.
Velhomaalimassa on ollut kivaa. Mä olen saanut paljon uusia ystäviä, mun omasta tuvastani; luihuisesta. Tosin, olisin kyllä todella paljon ihmetellyt jos jonnekin muualle olisin joutunut. Harmittavaa kyllä on se, että Lily lajiteltiin rohkelikkoon. Kaiken lisäksi se löysi sieltä ystäväkseen aivan järkyttäviä idiootteja, jotka ottivat mut jo junassa silmätikukseen. Ääliö-Potter ja verenpetturi-Musta.
Toivon vahvasti, että tämä kahden tuvan välillä ravaaminen ei vaikuta mun ja Lilyn väleihin. Lily nyt on oma ihana itsensä. En tosin ole varma, miten mun uudet luokkatoverit suhtautuu Lilyyn. Mut Lily on Lily, eikä se muuksi muutu. Mä olen aina rakastanut Lilyn räiskyvää luonnetta. Ja sitä, että se on aina ollut heikompien puolella.
Opettajista en vielä osaa sanoa mitään, mutta meidän tupajohtaja Kuhnusarvio vaikuttaa todella mahtavalta tyypiltä. Kaiken lisäksi, se opettaa meille yhtä maailman parhaimmista oppiaineista, eli Liemiä. Ehkä mä opin vielä jossain vaiheessa myrkyttämään Potterin ja ajamaan Verenperruri-Mustan hulluuteen pimeyden voimilta suojautumisessa.
Mutta mä jatkan mun kuulumisia toisella kertaa, kun mulla on jotain uutta kerrottavaa. Nähdään päiväkirja.
