alaotsikko: Kolme raapaletta 3 kertaa kun... haasteeseen. Sallittu
Title: Kolme Koukkujalan tärkeintä olentoa
Author: Bebe
Beta: Ancka
Rating: Sallittu
Genre: Draama
Disclaimer: Hahmot ja paikat kuuluvat Rowlinille ja enkä minä saa tästä minkäänlaista aineelista palkiota tahi hyvitystä.
A/N:
3 kertaa kun... haasteesta nappasin tämän aiheen ja tässä on tuotokseni. Kolme erilaista raapaletta, jotka ovat samalla ensimmäiset raapaleeni. Nauttikaa ja muistakaa, että aina saa kommentoida.
Sirius MustaHän oli kissa, tarkemmin sanottuna Hermionen kissa. Hänellä oli terävät kynnet ja kiiltävät hampaat, juuri sopivat rotan metsästykseen. Hän oli kissa, joka oli nähnyt pahanmaineisen Sirius Mustan ja tiesi miehen suurimman salaisuuden, mutta ei paljastanut sitä kenellekkään. Hän oli kissa, joka jahtasi Peter Piskuilania tai tarkemmin sanottuna erästä tiettyä rottaa.
Aina hänen yrityksensä torjuttiin, punatukkainen poika suojeli rakastaan tarkoin. Vaikka pojan hiukset olivat samanväriset kuin kissan turkki, he eivät silti olleet hengenheimolaisia.
Iltana eräänä rotta karkasi teille tietämättömille. Vain punainen läikkä lakanalla ja kissaa heti syytettiin. Vaikka hän kuinka yritti etsiä, ei rottaa löytynyt mistään. Silti Sirius Musta piti hänestä.
Hermione GrangerLämpimät kädet uppoutuivat punaisen turkin syövereihin. Nuo taianomaiset kädet hieroivat kohtia, joihin kissa ei itse yltänyt. Noiden pehmeiden käsien avulla oli Hermione Granger ansainnut kissansa rakkauden.
Aina öisin, kun muut rohkelikot jo nukkuivat, istuivat tyttö ja kissa oleskeluhuoneen takkatulen ääressä nauttien toisen tuomasta läheisyydestä. Joka yö tytön hellät kädet eksyivät kissan turkin syövereihin tutkimaan sen raukeaa vartaloa, etsien sitä kohtaa, joka saisi kissan kehräämään. Jokaisena yönä se kohta löytyi.
Takkatulen himmeä hehku leikitteli kissan turkilla ja varjot kertoivat salaista tarinaansa. Hiljainen tuhina, joka purkautui tytön raollaan olevien huulien välistä paljasti sen, että tarina jäi salaisuudeksi tänäkin yönä.
Ja kissa kehräsi.
HiinokkaKuoleen rotan mätkähdys pölyiselle lattialle havahdutti huoneen nurkassa makaavan Hiinokan. Rotta oli lahja Koukkujalalta, joka kävi jokaisena päivänä tämän yksinäisen olennon luona, ja jokaisella kerralla kissalla oli lahja mukanaan.
Koukkujalka ei tuonut lahjojaan pelkästään ystävällisyyden vuoksi. Omalla tavallaan kissa arvosti tuota olentoa, joka osasi nauttia lahjastaan oikeanlaisesti. Hiinokka ei kantanut rottaa pois nenäänsä nyrpistäen vaan söi sen. Kissan mielestä rotta ei voisi kokea muunlaista kohtaloa.
Koukkujalkaa ei koskaan haitannut se, ettei Hiinokalla ollut antaa sille mitään. Se istui tyytyväisenä häntäänsä huiskutellen ja katseli, kuinka rotta katosi parempiin suihin. Lopulta Hiinokka nosti katseensa kohdatakseen tuijotuksen, jossa oli kunnioitusta muttei lainkaan ystävyyttä.