Nimi: Aattoilta pitkä on
Kirjoittaja: Aelina
Ikäraja: K-11
Fandom: Originaali
Genre: Fluff
Paritus: Kaneli/Sokeri
Muuta: Raapalesarja
Haasteet: Otsikoinnin iloja, Originaali10, Genretasohaaste
Yhteenveto: Sokeri houkuttelee Kanelin juhlimaan.
A/N: Kiitos Odolle ideasta.
Aattoilta pitkä on
1
Kaneli oli helpottunut. Hän liimasi teipin viimeiseen lahjapakettiin, ja päivän työ oli tehty. Tarkemmin joulun. Seuraavan kerran hänen pitäisi huolehtia seuraavana jouluna. Hän siivosi nopeasti pöytänsä. Siistijätontut saisivat tehdä sen myöhemmin huolellisemmin. Hän oli aivan poikki suunnistaessaan huoneeseensa, kun hän unelmoi pitkistä unista ihanan pehmeässä sängyssään.
Missähän Sokeri oli? Kaneli ei ollut nähnyt häntä koko päivänä. Hän ei jaksanut vielä huolestua hänestä. Sokeri katosi välillä mutta palasi aina myöhemmin. Kaneli myönsi olevansa hieman huolissaan muista. Sokerin ideat olivat välillä.. erikoisia.
Kaneli yritti sulkea Sokerin ideat mielestään. Tällä hetkellä ainoa tärkeä idea oli nukkuminen. Kaneli vaipui uneen mielessään riisipuuro ja jouluherkut.
2
“Kaneli! Kaneli!” joku huusi. Valot räpsähtivät päälle. Kaneli veti peiton päänsä yli paeten kylmää ja valoisaa ulkomaailmaa peiton ulkopuolella.
“Minä nukun”, Kaneli murahti.
Sokeri oli armoton riuhtaistessaan peiton Kanelin päältä. Kaneli yritti tarttua siihen mutta ei ehtinyt. Sokeri nousi hänen sängylleen ja alkoi hyppiä. Kaneli väisteli häntä parhaansa mukaan.
“Olet kuin lapsi, joka on sokerihumalassa”, Kaneli ilmoitti. Sokeri vain nauroi ja heittäytyi makaamaan hänen viereensä.
“Lähelle”, Sokeri myönsi, “olen hieman saattanut maistella paikallista tonttuviiniä. Oikein hyvää tavaraa. Tontut juhlissa tarjoilivat. Tulin hakemaan sinut mukaan.”
Kanelin halusi kieltäytyä. Kuitenkin hänestä tuntui tosi huonolta idealta päästää Sokeri yksin.
“Hyvä on”, Kaneli huokaisi.
3
Tonttuja oli mielettömästi paikalla. Piha oli tulvillaan punalakkeja. Osan lakit lojuivat tosin jo eksyneinä maassa. Kaneli ei ollut koskaan ollut näissä juhlissa ennen. Tietysti hän tiesi niistä mutta hän ei tykännyt tällaisista tapahtumista. Kamalasti väkeä. Taas Sokeri oli saanut sotkettua hänet ties mihin. Kaneli myönsi paheksuvansa Sokeria ja juhlia tällä hetkellä.
Tontut kulkivat ympäriinsä punaiset mukit käsissään. Osa pelasi juomapelejä. Kaneli näki ihan uusia puolia ihmisistä. Kaneli ei tulisi maistamaan tarjoiluja, sen hän päätti. Hän olisi vesiselvä koko yön. Hänen pitäisi pitää huolta Sokerista, joka ei tajunnut omaa parastaan.
Minne Sokeri olikaan taas ehtinyt livahtaa? Kaneli kirosi hieman mielessään.
4
Kanelilla ei ollut mitään tietoa, kauanko juhlat olivat kestäneet. Meno oli mennyt melko villiksi. Osa päätyi oksentelemaan kuusikkoon ja osa häipyi kesken kaiken. Siis toisen tontun kanssa. Tekemään varmaan —
sitä. Kaneli ei oikeastaan halunnut ajatella asiaa sen pidemmälle. Häntä ei kiinnostanut muiden asiat. Ei niin pätkän vertaa.
“Maistaisit nyt vähän”, Sokeri houkutteli, “se on tosi hyvää! Et takuulla pety!”
Ja niin Kaneli otti ensimmäisen hörpyn. Ja toisen. Ehkä kolmannenkin. Hän vain huomasi mukin tyhjentyneen. Pitäisi varmaan hakea lisää. Oikeastaan nämä juhlat eivät olleet ollenkaan hullummat. Kaneli huomasi nauravansa ja pilailevansa mukana. Hän oli osa tätä porukkaa. Hän oli tonttu.
5
Jossain vaiheessa sauna oli syttynyt tuleen. Kaneli ei edes ensin huomannut sitä. Lopulta jostain hänen aivoihinsa pääsi ajatus, että täällä haisi savu. Tonttuja kulki alasti pihalla. Siveellisesti he yrittivät peittää intiimejä paikkojaan, kun muut naureskelivat heille.
“Se oli Piparin vika”, yksi huusi nyrpeästi.
Osa päätti lopettaa siinä vaiheessa. Meno alkoi olla melko railakkaa. Kanelia ja Sokeria ei kuitenkaan vielä kiinnostanut kotiinlähtö. Kaneli oli huomannut Sokerin monta kertaa tuijottavan häntä ja samalla hymyilevän. Hän sai aina Sokerin rysän päältä kiinni.
“Näetkö tuon poron?” Sokeri kysyi Kanelilta. Kyllä hän sen näki. Sokeri ei edes odottanut vastausta sanoessaan: “Minulla on ihan loistava idea.”
6
Aamu alkoi sarastaa, kun Kaneli kiipesi poron vetämän reen kyytiin. Sokeri istui hänen edessään. He aikoivat peitota poikatonttujoukkueen. Jossain vaiheessa pieni epäilys oli häivähtänyt Kanelin mielessä, mutta hän tukahdutti sen tonttuviinillä.
Porukka oli harventunut kovasti sen saunaonnettomuuden jälkeen. Nyt riittäisi hyvin tilaa pienelle kilpa-ajolle. Kaneli oli aivan varma, että he voittaisivat. Erityisen varma hän oli ollut, kun Sokeri oli innoissaan tarttunut Kanelin käteen heidän juostessa poron luo.
“Oletteko te aivan varmoja?” joku tontuista kysyi.
“Mitä tässä muka tapahtuisi?” Sokeri naureskeli. “Pukki ajelee kymmenen poron vetämällä reellä, eikä koskaan tapahdu mitään!”
He lähtivät liikkeelle käskystä ja lujaa. Kaneli ei muistanut loppua.
7
“Se oli tosi tyhmästi tehty”, Pukki pauhasi heille, “teille olisi voinut sattua vaikka mitä! Olkaa iloisia, että onnistuitte murtamaan vain muutaman luun. Olisitte voineet vaikka kuolla!”
Sokerin sormet hivuttautuivat Kanelin kämmenelle ja siitä sormien lomaan. Kaneli puristi hänen kättään ja liikahti huomaamattaan muutaman sentin lähemmäs.
“Olen pahoillani”, Sokeri sanoi, “se oli minun vikani. Olin juonut liikaa ja toimin tyhmästi.” Sokeri riiputti päätään surkeasti, ja Pukki selkeästi sääli häntä hieman. Kaneli oli huomannut, että Sokerilla oli ollut kovia omantunnon tuskia Kanelin takia. Kaneli oli joutunut olemaan viikon sairaalassa, koska oli murtanut pari luuta ja saanut aivotärähdyksen.
“Saatte anteeksi”, Pukki sanoi lopulta.
8
Ilotulitteet poksahtelivat taivaalla, kun Sokeri ja Kaneli katsoivat niitä. Vuosi oli juuri vaihtunut. Korvatunturin ilotulitusesitykset olivat aina näyttäviä. He istuskelivat vierekkäin metsän reunalla ison kiven päällä omassa rauhassa.
“Minä olen pahoillani”, Sokeri sanoi säälittävällä äänellä, “se oli oikeasti tyhmä ajatus.”
“Kaikki on hyvin, ei sinun tarvitse enää pyydellä anteeksi”, Kaneli sanoi tuijottaen raketteja.
“Mutta —”, Sokeri aloitti ja katsoi Kanelia kasvot harmistuneina.
Kaneli ei antanut hänen lopettaa lausettaaan. Hän kääntyi Sokeriin päin ja antoi suukon yllättäen suoraan tämän huulille. Kumpikin jähmettyi hetkeksi. Kaneli oli hieman peloissaan Sokerin reaktiosta. Sokeri tuijotti järkyttyneenä, kunnes kumartui lähemmäs Kanelia ja veti tämän pitkään suudelmaan.
