Lisäksi tiskillä joutuu yleensä odottamaan kahviaan ja siinä ehtii jutustella baristan kanssakin.
Hahaa, tää selvensikin mulle itsellenikin aika näpsästi, mikä kahvila-AUssa ehkä silittää mua niin pahasti vastakarvaan -- inhoan tuollaisia tilanteita ihan IRL, koska prkl mä haluan olla rauhassa enkä länkyttää joutavuuksia vieraiden ihmisten kanssa, ja kun sitten monet lempparihahmot ovat minuakin epäsosiaalisempia ja estoisia persläpiä, niin eihän tuollaisesta mitään tule
Ennemmin ne vaihtaisi kahvilaa (tai työpaikkaa, jos sattuvat olemaan siellä tiskin toisella puolella). Tykkään monesti sellaisista paritusdynamiikoista, että hahmot ovat ainakin näennäisesti kovasti erilaisia luonteeltaan, mutta niillä on canoninkin puitteissa joku yhteinen missio, ja sitä kautta sitten joutuu tutustumaan toiseen ja opettelemaan tulemaan toimeen. En mä sano, etteikö se kahvilaympäristökin voisi toimia tapaamispaikkana, mutta monesti kuvioiden pehmentyessä sillä tavalla pienemmiksi ja normaalimmaksi, sieltä katoaa jotain hyvin olennaista siitä, miksi minä alunperin parituksesta kiinnostuin. Canonin tarjoamat paritusten backstoryt on mulle tärkeitä, koska mun mielessäni ne shipit rakentuu niin vahvasti henkilökemioiden lisäksi myös tietyistä tilanteista ja taustoista.
Oon lukenut muutamia tosi hyviä nykyaika-AU-ficcejä, jopa siita coffee shopistakin, ja parhaimmillaan niissä on onnistuttu pitämään mukana se hahmojen extremiys sekä tietty häiriintyneisyys. Tykkään hahmoista, jotka on vähän övereitä. Se on viihdyttävää ja tarjoaa suuria tunne-elämyksiä. Modernin arkitodellisuuden tilanteet taas ei suurimmilta osin jaksa mua kiinnostaa enää viihteessä. Pidän kyllä siitä, että voin tunnistaa omia piirteitäni tai probleemiani hahmoista, joten ehkä vaan haluan pitää ne fantsu-maailmoissa riittävän etäällä itsestäni. Ja sitten kun poistetaan se fantsu-konteksti, siirrytään helposti jo liiankin arkisten mielenterveys- ja parisuhdeongelmien äärelle, ja sitä en vaan kestä.
Joissain noissa urheilu-anime-fandomeissa luen huomattavasti suuremmalla innolla esim. jotain yliopisto-AU:ita, joissa hahmot tutustuvat eri tavalla kuin alkuperäisteoksessa, koska silloin asiat ei muutu silleen todellisuuksien tasolla niin paljon, eskapismi-pisteet pysyy samoina
Omega/Beta/Alpha-ficcejä oli kyllä pienesti olemassa ennen Teen Wolfia
Joo, HP:ssa ainakin on ollut näitä viboja jo pitkään, omassa lukemistossani kansainvälisillä kentillä olen nauttinut jo pienen ikuisuuden siitä, kun Remus Lupin pistää dominoiden <3 Supernaturalilla on kans ollut tosi suuri vaikutus siihen, että omegaverse on levinnyt niin laajalle ja siitä on kadonnut se suoranainen ihmissusi-aspekti. Tai no en tiedä, onko sitä koskaan ollutkaan tässä nimenomaisessa AUssa ollutkaan, Teen Wolfissa ne lykantropiat nyt kuitenkin kuuluu jo canoniinkin.