Tarinoita teestä l kansansatu, draama, fantasia l S l oneshot

[Secu]

Nimi: Tarinoita teestä
Kirjoittaja: Secu
Fandom: originaali
Hahmot: mies, hiiri, tuuli
Genre: kansansatu, draama, fantasia, tarina tarinan sisällä
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: Hahmot maailmoineen kuuluvat minulle.
A/N: Tämä tarina on jatko-osa Hiiri joka kalasti tähtiä / Saukko joka varasti helmen -tarinalle (S), jonka saamat ihanat kommentit innostivat jatkamaan. Idea syntyi teekupillisen ääressä, kirjaimellisesti.
Toivottelen myöhäistä joulun taikaa ja mennyttä joulunaikaa tällä tekstillä Ayudaralle, jolle olen omistanut tarinassa mainitun linnun sekä koko idean tarinanaluista rohkaisuksi, Waulishille, koska hän pitää eläimistä, luonnosta ja teestä, Okaketulle, Fairy talelle ja nominalille kiitokseksi heidän kommenteistaan! ^^

Lukuiloa!



Veden sisin tummui kohti pohjaa, reunoilla se vaaleni läpikuultavammaksi ja lempeämmäksi, astian laidoilla helmeili valkoinen kehä. Hiiri kuvitteli, kuinka talven huurruttamat ruskaiset lehdet lähtivät vaeltamaan puiden oksastoilta omille teilleen ja laskeutuivat kupruiseen, koleaan, kuuran vaalentamaan maahan. Lehtien reunat haalenivat valkeiksi kun kuura asettui niille, suonet pitäytyivät tummina, muu oli läpikuultavaa, valon läpäisevää. Ne poimittiin rauhoittavin elkein ja asetettiin astiaan, jossa ne syvensivät värejään ja vahvistivat suoniensa virtoja ennen kuin ne otettiin käyttöön.

Ruutuikkunan ulkopuolella taivalluksestaan virttyneen tuulen, Liadanin, pitkä puhuriranka oli lyhentynyt, joten se kiertyi punervanruskealle puiselle ikkunanlaudalle levähtämään. Tenumiin oli ollut monien sukupolvien kulku, ja vaikka hiiren hiukkaset olivatkin köykäinen matkaseura, sen vastuu painoi. Tänään se kevenisi.
”Mikä on iltaisen opastuksesi aie?”
”Valutan tarinoita”, vastasi hiiri, Rhys nimeltään, ja varoi varisuttamasta hentoisia hiukkaskarvojaan täysikuunmuotoiseen astiaan. Sitä oli paikkailtu tähdenmuotoisilla palasilla.
 
”Mies myy tarinanvarsia läheisellä torilla”, tuuli tiesi, ääni oli jo vahvempi, ranka pidentynyt. ”Koju on somistettu kieritetyillä tähtikoristeilla ja puitteisiin on kiedottu lämmintä höyryä, jotta tarinanvarret eivät kuivu ja kylmety. Vielä eilenkään myynti ei onnistunut.”

Hiiri nyökkäsi ja jatkoi varovasti tulitikulla painelua lehden suonien nesteen valuttamiseksi astiaan, jossa kuuma vesi värjäytyi teeksi. Käytettyjä lehtiä kiitettiin ennen kuin osa niistä, erityiset ainoastaan, murustettiin astian pohjalle. Huomaamatta hiiren turkkia sirottui niiden seuraksi.

Elnar, majakanvartija, Liadan kertoi, oli näyttäytynyt sitten viime tarinan, niin oli merten tuuli virkkanut.
”Tuuli näki hänen hymynsä. Hymyn vain.”
Muruset kulhon pohjalla olivat teen tähtiä, niin huhuttiin. Mies, joka niitä poimi, muistutti kovin Elnaria, josta oli nähty kerran vain levollisesti lainehtiva hymy meren sisimmän pohjukoissa. Nyt mies tuntui jakavan meren sisintä muille omalla tavallaan.
Hiiri kurottautui astian ylle, ja ailahtelevasta teevedestä heijastuivat sen kuono sekä murut, joita se luuli majakanvartijan hymyn kuvajaiseksi, ehkä niin olikin. Teen tähtiä oli pohjalla paljon.
”Tähtiä ei enää kalasteta, ne poimitaan”, tuuli neuvoi hiiren turkin vähän varistessa innostuksesta. ”Seuraahan.”

Teeveden höyrystä pystyi poimimaan tarinoita: maisemanpalasia, hahmonalkuja, irrallisia sanoja, lauseita, kappaleenpuolikkaita, otsikontapaisia. Höyrystä erkaantui omiksi usvauomikseen kannattelevimpia ideoita. Tarinanalut asetettiin tyhjälle pergamentille kasvamaan kuten kukat, parhaimmat ja vahvimmat kasvoivat valmiiksi, heikoimmat katoaisivat ja jäljelle jäisi tyhjä, hivenen kostea kohta. Ideoiden kasteluun käytettiin pisara mustetta sekoitettuna säännösteltyihin, ravittuihin höyryjuoviin. Varmimmat aatteet käyttivät höyrymustetta tarinan kirjoittamiseen, tarinat kirjoittivat itse itsensä, hitaasti. Sivuja piti muistaa vaihtaa uusiin ja kerättävä valmiit ja varttuvat talteen.

Tarinat roikkuivat pitkin asuntoa ripustetuissa langoissa, joilla kulki eriskummallinen lintu, se oli sekä kasvattaja, hoivaaja että vartija. Linnun päässä kaartui pitkin päälakea viuhkamainen harja, jonka ruskehtavien, teenväristen sulkien kärjet olivat musteesta mustuneet. Selkä oli mustavalkean kirjava, rinta sekä pää punervanruskeat. Sen kulku langoilla oli heilahtelevaa, välillä hyppelehtivää. Alkujaan lintu oli ollut väritön, mutta tehtävänsä saatuaan myös sulat olivat sen mukaisesti sävyttyneet koreiksi. Lintu imi kasteluun tarvittavan sulkiinsa, nokki niistä hellästi nokkaansa tai pyydysti varpaisiinsa oikeat määrät ja ravitsi tarinoita, samalla lintu haalistui hetkellisesti.

”Kuulisitko, miten teen vesi on tullut kuppiin?” Liadan uteli hiireltä.
”Mielelläni vedestä kuulen”, hiiri vastasi hypähdettyään langoille lintua auttamaan, musta kuono välitti musteen riittävän hyvin.

”Tässä kaupungissa ei ole aina ollut vettä. Jo iän ajan toimessa on ollut pölytehdas, paikallisten nimittämä leijumaruukki. Pölyllä on neljä lajia, joista yksi on erityisen toivottua. Kaupungin asukkaat siivoavat ja tuovat pölyt tehtaalle, jossa niistä kudotaan erilaisia lankoja, nyppyläistä, nukkaistakin toisinaan.”

”Miehen ystävä peri aikanaan pölytehtaan ja näki vettä muistuttavan heijastuman kadulla. Omistaja päätti aloittaa vedenluonnin ja luonnosteli vettä pari vuotta, kunnes se sai oikeanlaisen muodon. Omistaja valmisti pitkään kertyneestä pölystä tehtävistä langoista meren, joka yhdistäisi eri maat ja kansat. Merilangat olivat niin tiheästi toisissaan, että muodostivat kiinteää vellovaa ainetta ollen lopulta tarpeeksi vahvaa, ja se kuljetettiin tehtaalta rantaan, josta se hiljalleen kasvoi. Samaan aikaan syntyivät myös kalastajat, jotka ensimmäiset vuodet ripottelivat kelluvia lyhtyjä pinnalle ohjaamaan, majakan esimuotoja. Kerrotaan, että meren tyrskyistä, ilmaan pirstaloituvista pisaralanganpätkistä olisi yhdentynyt esituuli, jonka ensitarina kertoi kalastajasta. Vähitellen tuulet voimistuivat, niiden tarinaluonne piirtyi ominaiseksi, ja ne levisivät laajemmalle.”

”Sittemmin pölytehdas tuotti lisäksi vilttejä vietäväksi haudoille veden ääreen, jotta ne heijastuivat ylöspäin ja lämmittivät edesmenneitä helpottaen myös muistamista. Samaisilla langoilla roikkuvat nämäkin tarinat, joita myydään torilla kyläläisille ympäri vuoden, mutta on tiettyjä ruuhka-aikoja. Miehellä on kirjanpito tietynlaisia varten, pieni tarinatoimisto, paikallisemmin kaskukamari, jossa saa käydä toivomassa tarinaa.”

”Narulla roikkuu tyhjä pergamentti erillään muista. Onko se miehen?” hiiri uteli tuulen kertomaa miettiessään.
”Siksi olemme täällä. Viivytään yön yli.”

Kului yö, ja miehen pergamentille oli ilmaantunut tarinanalku, vielä haalea ja ohut, mutta se tummuisi kyllä, leviäisi, sanottuisi. Musteen joukossa oli muutama tuhkanvärinen karva, tarina oli lempeästä puhalluksesta vähän kallellaan, mutta se oikenisi.

”Nyt mies saa muiden tarinoita, teen tähtien tuotoksia, myytyä tuntiessaan omansa”, hiiri päätteli.
”Niin. Sen löytyminen vain vei tovin, tarinoita ja alkuja kun on niin runsaasti.”

Niin hiiri ja tuuli, jotka hiljan jatkoivat taivaltaan, saivat osansa tarinassa.

[Nyyhti]

Olen niiin otettu, että kommentit innostivat kirjoittamaan jatkoa! Tuli jotenkin supermegahyvä mieli, kun sai kuulla, että on itse onnistunut kommentilla ilahduttamaan jotakuta ja sitten saa vastineeksi tällaisen jatko-ilahdutuksen, haha, jos tässä on järkeä, mutta siis aww ihanaa <3<3

Tässä oli heti alusta lähtien hieman samaa tunnelmaa kuin edellisessä, mutta toisessa kappaleessa siihen oikein syöksyttiin vauhdilla. Puhuriranka, monen sukupolven matka, hiiren kevyet hiukkaset, tarinoiden valuttaminen - oioi! Tämä oli vähintäänkin yhtä ihana kuin se ensimmäinen - saatoin jopa hitusen enemmän pitää tästä, ihan vain koska näin kirjoittajana tarinat ovat rakkautta <3

Rakastin tosiaan noita tarinoita, niiden kuvailua ja sitä, miten niistä kerättiin alkuja, jos halusi löytää tietyn niin se piti etsiä, ja sitten hiiren ja linnun hellässä huomassa niitä sai kasvatettua. Saatoin nähdä tämän tilanteen jatkuvasti mielessäni: rauhallinen hiiri jossain pienessä mökissään valuttamassa tarinoita, awww en kestä. Myös tuo vettä koskeva tarina oli aivan ihana, kun omistaja alkoi luonnostella vettä. Tämä sinun maailmasi on niin omanlaisensa ja erilainen ja herttaisen sadunomainen, ettei ole tosikaan.

Tässä tekstissä parasta on ehdottomasti tunnelma ja kokonaisuus, mutta lainaan silti ihanan pätkän:

Teeveden höyrystä pystyi poimimaan tarinoita: maisemanpalasia, hahmonalkuja, irrallisia sanoja, lauseita, kappaleenpuolikkaita, otsikontapaisia.

Tämäkin nimenomaan näin kirjoittamista harrastavan näkökulmasta oli jotain aivan ihanaa - vaikka en edes juurikaan juo teetä Täytyy varmaan alkaa litkiä enemmänkin, ihan vain näitä etsiäkseni.

[Okakettu]

Olen niiin otettu, että kommentit innostivat kirjoittamaan jatkoa! Tuli jotenkin supermegahyvä mieli, kun sai kuulla, että on itse onnistunut kommentilla ilahduttamaan jotakuta ja sitten saa vastineeksi tällaisen jatko-ilahdutuksen, haha, jos tässä on järkeä, mutta siis aww ihanaa <3<3

Nominal ilmaisi asian niin osuvasti, että lainaan häntä, ajattelen aivan samoin. Oli ylipäätään todella ilahduttavaa saada aiempaan tekstiin jatkoa, ja sitten vielä tällaisella omistuksella! Mitä hienoin päivän piristys, varsinkin kun tämä teksti jatkaa todella kauniisti ensimmäisen teemoja, syventäen niitä entisestään. Lukiessa tulee olo, että tässä on lyhyeksi tekstiksi ihan hirmuisesti erilaisia kerroksia, joita miettiä. Pidin jälleen suunnattomasti tarina tarinan sisällä -elementistä ja siitä miten sitä tässä käsittelit, sellainen jännä konkretia sekoittui jälleen kiehtovasti fantasian kanssa (tarinoiden valuttaminen, hiiren ja tuulen tulo osaksi tarinaa, ym). Vettä koskeva tarina oli todellakin ihana, ja ylipäätään tässä oli vaikka mitä yksityiskohtia, joihin tarttua. Myös teen merkityksestä pidin todella paljon, se sopi tähän todella hyvin.

Kului yö, ja miehen pergamentille oli ilmaantunut tarinanalku, vielä haalea ja ohut, mutta se tummuisi kyllä, leviäisi, sanottuisi. Musteen joukossa oli muutama tuhkanvärinen karva, tarina oli lempeästä puhalluksesta vähän kallellaan, mutta se oikenisi.

Miten kaunis mielikuva tästä syntyikään, kallellaan oleva tarina odottamassa oikenemista! <3 Kiitos hirmuisesti lukukokemuksesta ja omistuksesta, oli todella mukava palata tämän tarinan maailmaan pariin.

[Fairy tale]

Mieltäni lämmittää, että kommentit ovat saaneet sinut kirjoittamaan lisää ja että oma kommenttini on ollut niistä yksi.
Tämä sukelsi heti siihen samaan sadunomaisuuteen ja sanojen monipuoliseen ja ihanaan käyttöön, mitä edeltävä osansa. Sinä sitten osaat "leikkiä sanoilla" kuten tässä. 
Saat piirrettyä lukijan mieleen kuvia, kuten noista kelluvista lyhdyistä, jotka ovat majakan esikuvia ja kasvaneet edeltäjistään majakoiksi. Ja tuo että tuuli tulee lepäämään ikkunalaudalle. Ja paljon paljon muita kohtia, joita on mielenkiintoista jäädä oikein katsomaan, kun se lukiessa tulee vastaan.
Pölytehdas. Maisemanpalasia. "Valutan tarinoita."

Kiitos ja oikein mukavaa alkanutta vuotta.

[Secu]

(Olen aivan liian myöhässä kommenttivastausteni kanssa mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan?)

Nyyhti, ihana kuulla että tarinani ilahdutti sinua tälläkin kertaa ja tein sinut iloiseksi tällä tarinalla ylipäätään! Olen mielissäni, että mielestäsi tunnelma säilyi tässä tarinassa samana. Tuota tarinoiden syntyä ja kehittymistä teestä oli hauskaa miettiä, mahtavaa, että se innosti sinua harkitsemaan teen juonnin aloittamista ja pidit siitä kirjoittajana. Olen aika visuaalinen kirjoittaja, joten on aina palkitsevaa kuulla, että lukija näkee tekstin mielessään ikään kuin elokuvana ja että mielikuva täsmää omani kanssa. Kiitos paljon kehuista tämän maailman osalta, arvostan sanojasi ja ne antavat rohkeutta jatkaa tämän maailman kehittelyä, kun tiedän olevani menossa oikeaan suuntaan!

Okakettu, mahtavaa, että piristin päivääsi ja että mielestäsi tämä tarina jatkaa ensimmäisen teemoja ja syventää niitä - en ajatellut sitä tietoisesti kirjoittaessa, mutta niin taitaa olla, kuten sanoit, kiitos tästä huomiosta! Toivottavasti yksityiskohtia ja kerroksia ei ollut makuusi liikaa. Hienoa, että pidit tässäkin tarina tarinan sisällä -elementistä ja että teen merkitys tuli tässä selväksi Haa, ihanaa, että löysit lainattavaksi tuon lopun kohtauksen, sillä olin siitä vähän epävarma, tosi kiva, että pidit siitä noin paljon! Kiitos!

Fairy Tale, visuaalisena kirjoittajana yritän pyrkiä luomaan elokuvamaisen lukukokemuksen, joten on ihana kuulla, että onnistuin siinä ja mieleesi nousi kuvia lukiessa ja että jäit katselemaan eri kohtia tarinassa, kertoo siitä, että onnistuin siinä, mitä tavoittelin tämän tarinan suhteen eivätkä elementit olleet liian korkealentoisia tai vaikeatajuisia Kiitos paljon kommentistasi!