Amortentia • S • Albus/Gellert

[Odo]

Ficin nimi: Amortentia
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Albus/Gellert
Genre: Draama, (romantiikka)
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Sain idean, kun mietin mitä kirjoittasin Albuksesta. Lähtötilanne oli se, että haluan Gellertin keittävän taikajuomaa, ja tällaiseksi se sitten muotoutui. Harmitti kyllä, että laiskuuttani en etsinyt taikajuoman ainesosia, mutta mitäs suotta! Sainpahan sanat sopivasti 350 sanaan, joten jonkunlaiseksi raapaleeksihan tätä voi tituleerata. En ole varma, onko ullakkohuone jäänyt mieleeni canonista vai onko se jäänyt jonkun ficistä, mutta jos on, kiitos siitä ficcarille! Se vaan sopii niin täydellisesti, joten jos kyseessä on ficcarin näkemys, se on paras. Muistelen, että nimenomaan näin on.

Haasteet: 12 hahmoa, Albus Dumbledore (tammikuu), Perspektiiviä parittamiseen (ystävät)

Amortentia

Gellert oli tarkka jokaisessa yksityiskohdassa. Hän ei erehtynyt tai leikannut ainesosista milliäkään erikokoisia ja jauhetuista ainesosista tuli hienoa kuin hiekka merenrannalla. Pölyisen ullakkohuoneen Albus ja Gellert olivat puhdistaneet lattiasta kattoon, mutta hiljalleen sinne hiipi takaisin pöly ja hämähäkit tekivät paluutaan. Albus ei nähnyt Gellertiä enää niin usein, ja huone alkoi muuttua yhteisestä työtilasta takaisin unohdetuksi ullakoksi.

Taikajuoma porisi kattilassa ja Gellert sekoitti sitä ajatuksiinsa vaipuneena. Albus luki hieman sivummalla kirjaa, puuttumatta toisen tekemiseen. Se oli hiljaista yhdessäoloa, josta Albus nautti. Hän rakasti intohimoisia, kiihkeitä keskusteluja, mutta joskus hiljaisuus oli sitäkin parempaa. Albus vilkaisi syrjäsilmällä Gellertiä, jonka katse oli mietteliäs. Aurinko tulvi sisään kattoikkunasta ja sai uurteet nuoren miehen kasvoilla näyttämään syvemmiltä. He olivat vasta nuoria, mutta tänään Gellert näytti vanhemmalle kuin olikaan.

Albus ei ollut kysynyt, mitä Gellert keitteli. Hän uppoutui takaisin kirjansa pariin, joka käsitteli muodonmuutoksia. Ne olivat aina kiehtoneet Albusta, joka rakasti taikuuden monimuotoisimpia saloja. Gellert nosti kauhansa kattilasta ja nuuhkaisi taikajuomaansa. Albus näki, miten Gellert sulki silmänsä ja hengitti tuoksua, joka leijaili hitaasti Albuksenkin luokse. Vaaleanpunainen utu täytti huoneen ja sumensi Albuksen ajatukset, sillä hän vajosi hetkeksi tuoksuihin, jotka muistuttivat jostain tutusta ja tärkeästä. Siinä oli vanhojen kirjojen tuoksua, savua ja hieman jotain makeaa.

“Minun oli saatava tietää”, Gellert sanoi herättäen Albuksen, joka avasi silmänsä katsoakseen ystäväänsä, joka oli kohottanut katseensa taikajuomastaan. Gellert katsoi Albusta syvälle silmiin, ja hetken Albuksesta näytti sille, että Gellertiä pelotti. Hän ei ollut koskaan nähnyt, että Gellert pelkäisi mitään. Kun Gellert sulki kattilansa kannella, haju hiipui, mutta ei kokonaan kadonnut. Se oli ominaistuoksu, joka oli tässä huoneessa, tuoksu, joka lähti Gellertistä.

“Amortentiaa”, Albus sanoi. Palaset loksahtelivat paikoilleen, ja hän ymmärsi, mitä Gellert tarkoitti. “Minun oli saatava tietää”, eikä se ollut vain Gellert, joka nyt tiesi. Albus ymmärsi, mitä lemmenjuoman tuoksut tarkoittivat. He haistoivat vaaleanpunaisesta höyrystä toistensa ominaistuoksut, jotka olivat tehneet kotiaan heidän ullakolleen. Sinne, missä he jakoivat ajatuksensensa, tietonsa ja intohimonsa.

Nyt he jakaisivat myös jotain enemmän.

“Tämä on juuri sinun tapaistasi, Gellert. Selvittää taikuuden avulla, mitä tunnet”, Albus sanoi hymyillen. Gellertin katseesta hiipui pelon häivähdys, ja tämänkin katse pehmeni. Kun Gellert sanoi, että koko maailma olisi heidän, Albus tunsi itsensä voittamattomaksi.

[Vendela]

Vau mikä idea! Huomasin tämän tuolla 12 hahmoa -ketjussa ja tulin kurkistamaan että mitä kirjoitit näistä kahdesta ja täytyy sanoa, että tämä yllätti minut ihanalla tavalla.

Koko tekstin ajan oli mukavan rento, suorastaan lepponen tunnelma kunnes tuolla loppupuolella mukaan tuli jännite joka raukesi kuitenkin täydellisesti. Ellei tämän tekstin nimi olisi viitannut lemmenjuomaan yllätys olisi voinut olla vielä tehokkaampi, mutta toisaalta oli myös mukava tietää hieman etukäteen mitä on tulossa

Hahmojen puolesta tämä oli juuri oikeanlainen. Albus lukemassa ja Gellert aktiivisempana toimijana plus vielä tuo taikajuoma vahvistuksena omille tunteille sopi hyvin. Peilaan tätäkin tekstiä syksyllä ilmestyneeseen Ihmeotukset 2-leffaan ja tämä toimii siihenkin canoniin hienosti.

Kiitos tästä piristyksestä, oli nautinto lukea!

Vendela

[Odo]

Kiitos kommentista, Vendela! Mietin kanssa, olisiko otsikon sijaan pitänyt miettiä jotain toista ratkaisua ja lopullisen liemen tulevan yllätyksenä, mutta ajattelin sitten, että käy tämä näinkin. Ja no, en keksinyt parempaakaan otsikkoa, kun ei tuo ole kovinkaan minun vahvuusaluettani. Ihana kuulla, että tykkäsit! En itse perustanut kamalasti Ihmeotukset 2 -leffasta, joten en sitä oikeastaan ajatellut kirjoittaessani, ainoastaan headcanoneitani tästä parista Potterien (ja ehkä ficcienkin) perusteella. Hassua, että se lopulta istuu siihenkin canoniin, vaikka minulle Ihmeotusten Grindelwald jäi hieman etäiseksi, vaikka ruutuaikaa olikin reilusti leffassa. Kiitoksia vielä toistamiseen nopeasta kommentoinnista.

[Crys]

Oi tykkäsin tästä! En tiiä oonko sitte lukenu vaan sellasia ficcejä, joissa on yksipuolista Albus/Gellertiä (just sillee Albuksen haikailua) vai miks mulla on tästä parituksesta vaan sellanen kuva (no onhan se kai canonissa vähän yksipuolinen säd story) Mutta oli kiva lukea tällänenkin ficci, jossa on selvästi molemminpuoleista ihastusta, vaikka sitä ei monella sanalla kuvatakaan, vaan annetatan lukijan vetää johtopäätös, tykkäsin siitä tyylillisesti. Onnistuit kyllä tässä samalla pitämään hahmot hyvin IC, että ei mennyt liian hempeilyksi, koska Gellertin voisin kyllä hyvin kuvitellakin selvittävän tunteensa taikuuden avulla. Ja tuo että Albus tunsi olonsa voittamattomaksi, kuvastaa hyvin mun käsitystä nuoresta Albuksesta, joka havitteli voimakkuutta.

Kiitos tästä!
-Crys

[Fiorella]

Hyvänen aika, miten tämä oli lyhyesti ja ytimekkäästi niin toimiva! Tykkäsin kovasti. Juuri tuollainen yhdessä kaikessa rauhassa läsnä oleminen on minusta niin ihanaa ja voin hyvin samaistua siihen, miten nuorukaisilla on hyvä olla keskenään, vaikka kumpikin puuhaa omien juttujensa parissa.

Tässä ehkä puhutteli eniten se, miten Albus ei lainkaan pahastunut, vaikka Gellert halusi tällä tapaa vähän ovelasti ja salassa saada asioihin varmuuden. Joku muu olisi voinut vaikka loukkaantua; asioihinsa puuttumisesta, salamyhkäisyydestä tai vaikka ihan siitä, ettei toinen muka ollut varma hänen tunteistaan. Gellertin epävarmuus ja huoli oli ihanasti turhaa.

[Odo]

Crysted, oi kiitos, jos hahmot tuntuivat IC:ltä! Halusin mukaan sitä kunnianhimoa edes ripauksen, joka tuolla taustalla on noiden kahden suhteessa ja siksi loppuun tuo "voittamaton", ja Gellertin halusin toimivan nimenomaan taikuuden kautta, koska sitä se arvostaa yli kaiken. Kiitoksia paljon kommentista!

Fiorella, läsnä oleminen on kyllä ihanaa, kun voi tehdä omiaan ja silti olla. <3 Näen Gellertin ovelana hahmona, mutta halusin tuoda tietynlaista epävarmuuttakin siihen, mitä hän tuntee ja kuten Crystedille sanoin, mukaan sitä taikuuteen luottamista selvittää omia ajatuksiaan. Albuskin ymmärtää taikuuden ja sen mahtavuuden päälle, varsinkin tuossa vaiheessa, jossa se on kunnianhimoinen, etsii varjeluksia ja on löytänyt vertaisensa taikuuden tasolla. Tämä on aika soma teksti näistä, mutta tällainen syntyi. Kiitos kommentista!

Haluan tähän vielä listätä, että tätä tekstiä oli ilo kirjoittaa ja varmaan palaan parin pariin myöhemminkin!

[Nyyhti]

Jee Albusta ja Gellertiä!

Mun piti lukea tämä jo aiemmin, mutta alkutiedot eivät sitten sillä hetkellä niin houkutelleetkaan. Onneksi nyt palasin tämän pariin!

Olisin jo ilman nimeäkin aavistellut, mitä tässä keitellään ja kenrt huuruista haistetaan (xD). Kuitenkin tuo syy liemen keitolle tuli yllätyksenä, ja oli tosiaan älyttömän hyvin keksitty. Tässä oli lyhyessä ja simppelissä tekstissä sanottu vähin sanoin tosi paljon, ja tämä kuvasti täydellisesti nimenomaan näitä hahmoja. Tykkäsin hirmu paljon!

[Odo]

nominal, kiitoos!! Piti mennä katsomaan alkutiedot ja aika tylsäthän ne on. Hyvä, jos kumminkin nappasit ja piditkin vielä!!

[Dokumentti]

Tää oli tosi oivaltava! Tietenkin Gellert varmisti tunteensa liemellä, pitihän tunteille olla todisteita! Ja amortentiaa tietysti, hyvin keksitty kyllä.

Tässä oli mukavan rento tunnelma, kun Gellert työskenteli taikajuoman parissa ja Albus luki kirjaa. Sellainen seesteinen hetki, joka tuntui mukavalta lukijanakin.

Albuksesta näytti sille, että Gellertiä pelotti. Hän ei ollut koskaan nähnyt, että Gellert pelkäisi mitään. Kun Gellert sulki kattilansa kannella, haju hiipui, mutta ei kokonaan kadonnut. Se oli ominaistuoksu, joka oli tässä huoneessa, tuoksu, joka lähti Gellertistä.

“Amortentiaa”, Albus sanoi. Palaset loksahtelivat paikoilleen, ja hän ymmärsi, mitä Gellert tarkoitti. “Minun oli saatava tietää”, eikä se ollut vain Gellert, joka nyt tiesi.

Pakko lainata tää, koska tää oli yksi lempi kohdistani.
Molemmat pojat saivat tässä selvän vastauksen, vielä epävarmoille, ehkä pelottaville tunteilleen. Gellertkin varmasti juuri pelästyi tunteitaan ja sai vielä vahvistuksen niille.

Lopussa katseen pehmeys vielä kivasti sitoi tämän ficin. Kiitos siis tästä ilta lukemisesta!

[Waulish]

Vaihdokkaista hyvää päivää!

Muut ovat jo samaa hehkuttaneet, mutta hehkutanpa minäkin: tämä teksti on ihastuttavan seesteinen! Kauniin ja rauhallisen kuvailun ansiosta tuntuu kuin itsekin olisi tuolla ullakkohuoneessa, hieman pölyisessä ja hämähäkinseittisessä mutta kuitenkin kodikkaassa. Kirjan sivut ehkä viistävät toisiaan rauhoittavasti Albuksen lukiessa, ja Gellertin padassa kenties porisee hieman. Tällaiset vaitonaiset mutta kuitenkin kahdestaan vietetyt hetket ovat minusta kultaakin kalliimpia, voi että!

Amortentiaa on hyödynnetty tässä tekstissä todella ovelasti selvittämään Albuksen ja Gellertin väliset tunteet ja niiden molemminpuolisuus. Ne selviävät paitsi lukijalle, myös hahmoille. Mainio ja tyydyttävä ratkaisu! Erityisesti minuun vetoaa se, kuinka Albus vaistoaa Gellertin katseessa ensimmäistä kertaa pelkoa. On helppo uskoa, että peloton Gellertkin on epävarma tällaisten suurten tunteiden äärellä. Rakkaus voi olla pelottava asia! Gellertin hahmoon sopii jotenkin hyvin myös se, että hän selvittää Albuksen tunteet juuri liemen avulla. Kovin suora tunteista puhuminen ei ehkä istuisi tähän pariin.

Kiitoksia tästä kauniista tarinasta, pidin! -Walle

[Odo]

Dokumentti ja Waulish, teidän kommenttien pariin oli ilo palata!  Uskalsinpa lukea itsekin tekstin ja kuten sanoitte, tässähän oli oikein mukava tunnelma ja pidin tuosta "loppuratkaisusta", joten kiva kuulla, että tämä ficci on ihastuttanut teitäkin. Pahoittelut toooosi viivästyneestä vastauksesta, mutta kommentteihin on onneksi aina kivaa palata, vaikka vähän nolottaisikin vastata hirmuisesti myöhässä. Kiitos! ♥

[Hopearausku]

Jihihii, tämäpäs oli suloinen ficci! Albus/Gellertiä ei finissä liiemmin ole, joten oli ihanaa spotata tällainen heti Godrickin notkon ensimmäiseltä sivulta ♥ Komppailen muita kommentoijia, tässä oli kivan rauhallinen tunnelma ja molemmat hahmot olivat ihan omia itsejään. Hetki oli vangittu tähän tekstiin ihan hirvittävän nätisti, tällaista fiilistelyä voisin lukea loputtomasti

He olivat vasta nuoria, mutta tänään Gellert näytti vanhemmalle kuin olikaan.

On kivaa, että jo tässä tekstin alkuvaiheessa lukija saa pohtia, mihinköhän teksti etenee ja miksi Gellert näyttää huolestuneelta (itse ainakin käsitin tässä vanhannäköisyyden huolien merkiksi) juuri tänään. Rakkauden pelko loi myös syvyyttä tähän tekstiin, tykkäsin!

Siis oikein ihana ja toimiva kokonaisuus, tällaisia tekstejä tarvitaan ehdottomasti lisää tälle paritukselle. c:

[Felia]

Oi, onnistuinpas nappaamaan söpöä luettavaa näin aamun kuluksi!

Tämä teksti on tuolla nimellään kummitellut jo jonkun aikaa ja nyt sitten viimein päädyin lukemaan tämän. Onneksi päädyin, sillä tästä tuli lämmin fiilis. Olin monesti vielä pohdiskellut tuota nimen tarkoitusta - taikajuomien nimet ei ole mitenkään erityisemmin Potter-maailmasta jääneet mieleen - ja arvelinkin, että sillä saattaisi olla jotain tekemistä rakkauden kanssa. Ja niinhän sillä lopulta olikin.

Aluksi tosin hieman huoletti, mitä se Gellert oikein keittelee ja mietiskelee, mutta selvisihän se lopulta. Lemmenjuomaa tunteiden selvitykseen - aika kätevää. Toki, jos ei ole varma toisen osapuolen tunteista ja haluaa hoitaa sen ilman suoraa kysymystä, niin helpointahan se kai lemmenjuoman avulla on.

Tästä huokui sellainen ihanan rauhallinen fiilis. Oli selkeää, että kaksikko nauttii toistensa seurasta myös hiljaisuuden vallitessa ja kumpikin omia askareitaan tekemässä. Sehän on parasta - että voi olla samassa tilassa yhdessä, mutta tehdä eri juttuja ja silti tuntea olonsa hyväksi. Ai että, hymyilen täällä nyt sydän lämpimänä. Tämä oli ihana, suuret kiitokset! ♥

[Odo]

Hopearausku ja Felia, kiitos teille kommenteistanne! Ihana kuulla, että tämä oli suloinen ja söpö, että olen tavoittanut lempeän ja rauhallisen tunnelman (jos oikein ymmärsin!), mikä oli tarkoituksenikin (muistaakseni)! Kiva kuulla, että olette tykänneet ja Hopearauskun tapaan olen samaa mieltä, että tämä paritus kyllä ansaitsisi enemmänkin edustusta Finissä. Taikajuomat ovat minusta oikein jännittäviä, että niistä oli kivaa kirjoittaa ficci ja miksei tulevaisuudessa useampikin, koska ... ne vaan on! Amortentialla leikittely tässä ficissä tuntui luontelevalta, onhan se hyvin vaarallinenkin väärissä käsissä, mutta myös lempeä, kertomassa, ketä rakastaa (tavallaan ainakin, kun haju muistuttaa tunteiden kohdetta)!

Suuret kiitokset molemmille, ihanaa, että piditte ja täällä nämä kommentit oli yhä odottamassa! Minulla on pieni (ihana) urakka vastailla saatuihin kommentteihin, osaan vuosiakin myöhässä, toisiin "vain" tällaiset kuukausia (ja vuoden) myöhemmin.

[mursuhilleri]

Mun oli pakko tulla lukemaan tämä kun näin tän yks ilta sun listauksessa. Tää paritus on yks mun suosikeista, ja tästä löytyy kuitenkin tosi vähän ficcejä, mikä on harmi. Joten pyrin aina lukemaan kaikki mihin törmään!

Pölyisen ullakkohuoneen Albus ja Gellert olivat puhdistaneet lattiasta kattoon, mutta hiljalleen sinne hiipi takaisin pöly ja hämähäkit tekivät paluutaan.

Tää oli musta ihana kohta, ihana ajatus, että kaverukset ovat yhdessä siivonneet ullakkohuoneen yhteiseksi tilakseen. Mustakin näille kahdelle kuuluu tuo pölyinen ullakkohuone, jossa viettävät aikansa yhdessä, mutta kuten sanoit A/N:ssä, niin en minäkään tiedä, onko tuo canonia vai oonko lukenut sen jostain ficistä Joka tapauksessa tuo on ihan täydellinen paikka tälle parivaljakolle.

Tässä oli ihana lempeä tunnelma, musta tässä oli parasta tuo, että pojat nauttivat yhdessäolosta tehden kumpikin omia juttujaan. Käy täysin järkeen, että Albus lukee mielellään kirjaa, kun Gellert taas sekoittelee taikajuomaa. Voin kuvitella erittäin hyvin, että Gellert on se käytännönläheisempi näistä kahdesta.

Musta on ihan nerokas ajatus, että Gellert haluaa todisteen tunteilleen tuon taikajuoman kautta. Ehkä tällaiset tunteet ovat ihan uusia hänelle, eikä hän siis osaa niitä itse tunnistaa, joten haluaa sitten tällä tavoin varmistaa ne.

He haistoivat vaaleanpunaisesta höyrystä toistensa ominaistuoksut, jotka olivat tehneet kotiaan heidän ullakolleen. Sinne, missä he jakoivat ajatuksensensa, tietonsa ja intohimonsa.

Ah, tämä <3 Tää on tosi kauniisti sanottu.

Kaiken kaikkiaan tää oli ihana, tunnelmallinen ja nerokas pieni ficci, kiitos tästä <3

[Lyra]

Mursis linkkasi tämän mulle, kun pyytelin kommentoitavaa ja oi että kun olen iloissani että linkkasi, koska muuten tämä olisi saattanut mennä aivan ohi ja olisin jäänyt tämän lukukokemuksen vajaaksi elämästä. Pidin ihan super paljon alusta, jossa kerrottiin että Albus ja Gellert on yhdessä siivonneet ullakon omaksi tilakseen, mutta samalla että he ovat viime aikoina viettäneet siellä niin vähän aikaa että pöly ja hämähäkit olivat jälleen palaamassa. Oli kyseessä sitten se että he ovat jo erkaantumassa toisistaan tai sitten se että heillä on käsittelemättömiä tunteita toisiaan kohtaan eivätkä siksi enää vietä niin paljon aikaa toistensa seurassa, pidin joka tapauksessa kovasti tavasta jolla se oli ilmaistu.

Luen todella harvoin Albus/Gellerttejä yhdessä tai erikseen, koska en pidä Albuksesta aikuisena, mutta näin nuorena hänestä ei onneksi välity samanlaista kuvaa kuin vanhempana, tässä oli selvästi sellaista kaipausta ja nuoren ihmisen iloa, jota nuorilla rakastuneilla yleensä onkin. Se että Albus nauttii hiljaisesta yhteisestä ajasta, oli myös musta todella hyvä yksityiskohta. Tottakai välillä on ihanaa keskustella ja tehdä asioita yhdessä, mutta välillä on myös tärkeää, että voi vain olla yhdessä ja tehdä omia asioitaan.

Amortentian käyttäminen tunteiden selvittämiseen oli samaan aikaan todella söpöä, mutta tavallaan myös ehkä vihjasi siitä mikä Albuksen ja Gellertin suhteessa myöhemmin menee pieleen. Gellert ei osaa tunnistaa rakkautta itsestään ja ehkä ei osaa myöskään rakastaa ilman että hänelle kerrotaan mitä hänen pitää tehdä. Lopussa kun Gellert kertoo että koko maailma on heidän, Albus selkeästi ajattelee rakastuneen silmin, mutta Gellertillä on ehkä mielessään jo jotain muuta.

Jotenkin onnistuin kääntämään tämän kaikesta söpöydestä siihen katkeraan lopputulokseen, johon tässä väistämättä päädytään, mutta kaikesta huolimatta nautin tästä lukukokemuksesta hurjasti. kiitos kovasti sinulle ja mursikselle myös tästä suosituksesta <3

[Hurrikaani]

Nostan hattua Lyralle joka oli kommentoinut niin osui tämä omaankin silmään. Oon tässä ittekin nyt halunnut lukea enemmänkin tällä parituksella kun päädyin tuon ff100 pariin juuri Albus ja Gellert parituksella. XD

Tää oli jotenkin ihana ja symppis, semmoinen sopivan lyhykäinen mutta samaan aikaan tosi valaiseva. Jotenkin tässä hahmot on ihan omia itsejään, ja tosi luontevia. Ah.

Kiitos ihanasta pienestä ficistä, kirjoita ihmeessä lisää tämmöisiä. :3

Lähetetty minun M2006C3LG laitteesta Tapatalkilla

[Odo]

Kiitokset kommenteistanne mursuhilleri (sekä Lyralle linkkaamisesta!), Lyra ja Hurrikaani <3 Musta on ihanaa, että tämä ficci kerää yhä kommentteja, vaikka alkaahan tälläkin hiljalleen olemaan ikää. Olen kuitenkin merkinnyt tämän yhdeksi omista suosikeistani listauksessa, joten ihanaa kuulla teidän viihtyneen. Tykkäsin myös Lyran tulkinnoista, miten tässä on kuitenkin myös omanlaistaan katkeruutta! En muista, miten itse ajattelin, mutta ihana nähdä teidän tunnelmia tämän kanssa, että löytyy katkeruutta ja suloisuutta. Pieneksi ficiksi tällä on paikka omassa sydämessä, että jee, kiitos teille. <3

[Larjus]

Olipas tällä ficillä kiva idea! Onhan se Amorentiakin yksi tapa saada selkoa tunteista, jos ei niitä itse osaa jäsennellä ja sisäistää 😅 Albus tässä sanoo, että se tyyli on Gellertille hyvin ominainen, ja itsekin ajattelen samaa. Miksipä sitä suoraan kysyä itseltään ja vähän tutkiskella tunteitaan kun voi tehdä asiat vaikeamman kautta 😂 Tai ehkä se onkin noin helpompaa.

Se oli hiljaista yhdessäoloa, josta Albus nautti.

Joo tommonen on ihan parasta! Mäki tykkään ja arvostan sitä, että läheistensä kanssa voi myös olla "yhdessä yksin", että kumpikin puuhaa omiaan eikä oikeestaan ees vuorovaikuteta. Silti se toisen läsänäolo siinä hetkessä on tärkeää.

Tykkäsin paitsi koko ficistä erityisesti myös tuosta lopusta. Siitä tuli jotenkin niin vapautunut ja voimaantunut olo Tässähän alkaa melkein tuntea itsensäkin voittamattomaksi!

[Meldis]

Aivan ihana idea ficille! Albuksen ja Gellertin suhteessa on niin paljon näkökulmia, joten joka kerta jännä nähdä, miten kirjoittaja keksii kuvata heitä. Otsikko lupasi söpöilyä ja kyllähän lopussa oli sitäkin vähän, mutta tykkäsin, miten mukana oli sellaista epävarmuutta ja pientä synkkyyttä, joka on lähtemätöntä Albuksen ja Gellertin väleissä. Se tuntui jo heti alkuun, kun he olivat siivonneet ullakon yhdessä, mutta se oli alkanut pölyttyä uudelleen, kun Albus ei ollut nähnyt Gellertiä. Tuntui juuri siltä, että alkuun he olivat olleet hullaantuneita toisistaan, mutta sitten Gellert oli säikähtänyt tunteitaan, jotka voisivat hänestä olla haitaksi omille suunnitelmilleen. Minusta ullakolla tulevaisuuden suunnittelu kuulostaa siltä, mitä jokainen teini voisi tehdä kohdatessaan uuden, kiinnostavan tuttavuuden. Ihanaa, että tässäkin sait Albuksen ja Gellertin tuntumaan vielä teini-ikäisiltä, aikeenaan tehdä suuria ja muuttaa maailmaa. ^^

Ja siis siitä huolimatta, että tässä tuntui hieman heidän suhteensa synkkä varjo, rakastin, miten Albus kuvaili, että hänestä oli ihanaa olla vain hiljaisuudessa Gellertin kanssa, vaikka innokas höpöttäminen oli hauskaa sekin. Tuntui, että Albus tosiaan rakasti tehdä ihan mitä vain Gellertin kanssa, mutta se, että se saattoivat vain olla, kertoi, että he olivat löytäneet yhteyden ja olivat todella samalla aaltopituudella. Eikä Albuksella oikein ollut tarvetta kysellä, mitä Gellert oikein touhusi.

“Tämä on juuri sinun tapaistasi, Gellert. Selvittää taikuuden avulla, mitä tunnet”, Albus sanoi hymyillen.

Ahh ja miten söpö olikaan syy, miksi Gellert keitteli lientä. Olen samaa mieltä Albuksen kanssa ja Gellertin toiminta oli hänelle hyvin ominaista, eikä hän tosiaan voisi luottaa vain omiin tunteisiinsa. Minä aina ajattelen, että vaikka koskaan ei ihan saada varmuutta asiasta, Gellert oikeasti rakasti Albusta ja minusta on ihanaa, että kirjoitit tämän juuri niin. Gellertillä vain oli sen lisäksi muitakin pyrkimyksiä, mutta ei se tarkoita, etteikö hän olisi voinut samalla rakastua Albukseen. Tuo hetki, kun molemmat tajuavat, mitä on tapahtunut, miltä liemi tuoksuu ja mitä se tarkoittaa, oli kaunis. Hirveän pieni hetki tavallaan, että Albus vain haistaa jotain tuttua ja se äkkiä mullistaa kaiken. Ihanaa myös, miten heidän ei tarvinnut puhua juuri, että he kumpikin tajuaisivat, miltä liemi toiselle tuoksui. Jännä, miten näinkin lyhyessä ficissä onnistuit tuomaan ilmi hahmojen monimutkaista suhdetta ja tuntui, että ehdin lyhyessä ajassa olla kunnon vuoristoradassa, joka onneksi melko herttaisiin tunnelmiin jäikin. Yritän nyt unohtaa, mihin tämä kaikki vääjäämättä johtaa ja miettiä ainoastaan, miten söpö kuvaus tämä kaiken kaikkiaan oli, Gellert keittelemässä Amortentiaa, jotta saisi varmuuden, että on rakastunut Albukseen. Hih. <3
Kiitos tästä! ^^