Title: Villi Länsi
Fandom: Prätkähiiret Marsista
Author: Mindriann & Kääpämetsä
Beta: Kääpämetsä toiminut myös beta-lukijana
Genre: Adventure, Drama, Romance
Paritus: OC/Miihkali, OC/Moto, Santtu/Vinski
Ikäraja: K11
Vastuunvapautus: Prätkähiirten hahmot kuuluvat kaikki laillisille omistajilleen. Omistan vain omat hahmoni ja tarinani. Myöskään rikastumaan en näillä teksteilläni pääse.
Summary: Lexien tilalle tulee useampikin yllätysvieras lomalle, mutta ihan pelkäksi lomailuksi reissu ei kuitenkaan mene..
A/N: Tästä ficistä on tehty ensimmäinen versio hyvin pitkän aikaa sitten, mutta päätimme käsikirjoittaa tarinan uusiksi, että kaikki hahmot olisivat sellaisia mitä he nyt meidän mielestämme ovat
Tanya istui Silver Moonin tilan päärakennuksen portailla lukemassa kirjaa ja rapsutteli samalla hajamielisesti Rufus-koiraa korvan takaa.
Hiirityttö oli jätetty talonvahdiksi siksi aikaa, kun Lexie ja Anette olivat menneet tapaamaan läheisen ison karjatilan omistajia. Naiset eivät olleet tienneet mistä tapaamisessa oli kyse, mutta he olivat luvanneet palata ennen auringonlaskua.
Tanya vilkaisi rannekelloaan, pian pitäisi mennä tekemään päivällistä ja sitten käydä katsomassa miten hevoset pärjäsivät laitumella.
Hiirityttö oli juuri nousemassa portailta, kun hän yhtäkkiä tunsi sen, että jotain oli tulossa.
Rufus nosti päätään ja katseli kiinteästi tielle päin.
Tanyakin höristi korviaan ja pian hän kuuli sen. Tietä pitkin lähestyi yksittäinen moottoriajoneuvo.
Hiirityttö nousi seisomaan ja samassa hän näki läheisen metsikön ohitse tulleen moottoripyörän, joka lähestyi tilaa.
Rufus alkoi haukkua ja pian myös Lexien toinen koira, Cissy, liittyi kerhoon.
Tanya siristi silmiään erottaakseen prätkän värit. Chicagon hiirten prätkät hän tunnisti vaikka unissaan ja Ryanin prätkä ei ollut ihan tuota mallia..
Tanya henkäisi tajutessaan, että kuljettaja oli nainen ja alkoi hymyillä leveästi.
”Krista.”
Kissanainen pysäytti pyöränsä pihan reunaan, Anetten lavamaasturin viereen ja riisui kypäränsä.
”Moikka. Saaks täällä vieras teetä? Kostukkeet toin kyllä mukanani” Krista virnisti.
”Ootko sä lomalla?” Tanya kysyi rutistettuaan kissanaista pikaisesti.
”No joo.. oon mä. Koska mulla ei oo Tahkon muistin mukaan perhettä tai muutakaan paikkaa, minne mennä kerran pari vuodessa, mä saan sitten pari kertaa lomaa ihan muuten vain. Chicagon suuntaan en tosin uskaltanu ajella, ettei lahnojen epäilykset herää..” kissanainen mutisi, hieman hämillään hiiritytön spontaanista halauksesta ja nousi sitten seisomaan, laitettuaan toki prätkän jalalle seisomaan.
”Ehkä ihan hyvä idea..” Tanya totesi ja ohjasi vieraansa sisälle. ”Lexie ja Anette on tapaamises kylillä, mutta kyllä heidän pitäis tulla ennen iltaa..”
Krista nyökkäsi ja ojensi repustaan paperipussin, jossa oli läheisen leipomon tekemiä rahkamunkkeja.
Tanya laittoi teeveden kiehumaan ja Krista katseli uteliaana ympärilleen. Kissanainen ei ollut nähnyt päärakennusta sisältä vielä kertaakaan. Hän oli ainoastaan käynyt pihassa vain pari nopeaa kertaa.
”Minne sä meinaat mennä tästä?” Tanya kysyi katettuaan kupit pöytään ja otti samalla jääkaapista uunifileen huoneenlämpöön.
”Ei totta puhuen aavistustakaan” Krista naurahti nolona. ”Mä vain lähdin ajamaan kohti länttä ja yhtäkkiä tajusin et maisemat olikin tutut.. Ja siitä se ajatus sitten lähti.”
Rufus ja Cissy olivat hetken aikaa tarkkailleet vierasta ja asettuivat sitten makaamaan keittiön sivustalle.
”Taitaa turrit olla vähän epäluuloisia mun suhteen” Krista hymähti.
”Kyl ne siitä asettuu. Et tällä kertaa sähissy niille häntä paksuna” Tanya irvaili lämpimästi hymyillen.
”Ilta on vielä nuori.. kyl mä senkin voin tehdä” Krista lupasi ja he nauroivat makeasti.
Tanya otti itselleenkin teetä ja istui alas.
”Tuota.. selviskö Rosie silloin tänne asti?” Krista kysyi varovaisesti.
”Joo ja turvallisesti takas Marsiin” Tanya hymyili. ”No.. tapahtui siinä yhtä ja toista.. Mä kerron samalla kun teen ruokaa.”
”Mä voin auttaa. Oon ollu perunateatteris viimeks intti-aikana..” Krista naurahti ja hörppäsi teensä loppuun.
Lexie venytteli hieman apukuskin penkillä, naiset olivat matkalla takaisin tilalle, ja Anette oli luvannut ajaa.
”Hei, meillä on vieras. Onks tuo Santun prätkä?” Anette huomasi vieraan kulkuneuvon.
”Ei.. ja luuletko että pojat päästäis sitä tänne yksin?” Lexie virnisti.
”Pointti” Anette myönsi ja sammutti auton.
Lexie katseli prätkää uteliaana, mutta seurasi sitten Anettea sisälle. Koirat juoksivat haukkuen naisia vastaan ja seurasivat näitä sitten keittiöön.
”Moi ja tervetuloa takaisin” Tanya tervehti. ”Perunamuusi on kohta valmista, liha on jo vetäytymässä folion alla.”
”Ainakin sä sait sen onnistumaan hyvin” Anette totesi kurkattuaan folion alle. ”Kuka meillä on kylässä?”
Krista tuli olohuoneesta keittiöön ja naiset säpsähtivät hieman.
”Hei, ei hätää. Mä oon ihan lomalla” kissanainen rauhoitteli ja nosti kädet eteensä näyttääkseen, että ei pitänyt asetta kädessään. ”Ja lomalla mä lomailen. En tee ees paperihommia.” hän naurahti hieman jännittyneesti.
Lexie ja Anette vaihtoivat epäilevän katseen, mutta sitten he istuivat pöytään.
”Haluatko jäädä pidemmäksi aikaa?” Lexie kysyi. ”Tosin, täällä ollessa ei voi maata pelkästään laakereillaan kahta viikkoa..”
”Mua ei oo oikein luotu sellaiseen hommaan” Krista myönsi nolosti hymyillen. ”Jos te vain huolitte mut tänne niin..”
”Tervetuloa Silver Mooniin sitten vain” Anette virnisti. ”Itse asiassa olikin hyvä, että tulit. Meille olis luvassa homma..”
”Millainen homma?” Tanya ja Krista kysyivät melkein yhtä aikaa.
”Syödään, kerron samalla.”
Krista ja Tanya istuivat pöytään ja katsoivat naisia odottavasti.
”Wetherosin tilan väki pyysi apua. Heidän karja pitäis viedä kesälaitumelle parinsadan kilsan päähän, mutta suurin osa ihmisistä, jotka oli hommaan värvätty, peruivat tulonsa. Ja vanha isäntä mursi lonkkansa. Sillä ei ratsasteta ainakaan tänä kesänä” Lexie kertoi. ”He siis pyysivät meiltä apua karjan siirtoon. Mukaan lähtee kyllä vakituista karjanajoporukkaa, mutta siinä hommassa ekstraratsukot ovat enemmän kuin tarpeeseen.”
”Kuulostaa aika jännältä” Krista myönsi ja hymyili.
Kissanainen oli joskus luppoaikana nähnyt pari Clint Eastwoodin lännenleffaa ja pitänyt niistä kovasti.
”Mun tilan hevoset on sen verran rauhallisia, että ne varmasti pienen opettelun jälkeen sopii karjanajoon. Yhden meistä pitää kuitenkin jäädä varmistamaan, että tilan hevosilta ei lopu laitumella ruoka tai vesi. Mutta muita taloudessa majailevia koskee tämä kutsu” Lexie lopetti.
”Toimintaloma mun makuun” Krista naurahti. ”Mä oon messis!”
”M-mä myös!” Tanya hihkaisi. ”Milloin lähtö on?!!
”Päivä sovitaan myöhemmin tällä viikolla, mutta ekaks meidän pitää opettaa valikoidut hevoset sietämään painavampia varusteita. Lännensatulat ovat jykeviä siitä syystä, että niissä istutaan lähes koko valoisa aika, eivätkä ne ole millään lailla kevyitä kuten ratsastuskoulun satulat” Lexie vastasi.
Santtu oli tulostaululla kunnostamassa hiirten käyttämää radiota. Jätkät olivat painuneet hetkeksi ulos tuulettumaan ja naisella oli autuas työrauha.. mutta ei kauan.
Radio räsähti ja sitten sieltä kuului naiselle tuttu nuoren hiiren ääni.
”Miihkali kutsuu setä Motoa.”
”Moi Miihkali! Moto ei oo juuri ny mestoilla, mutta mä voin kyl välittää viestin” Santtu tervehti.
”Ai hei Santtu! Mä oon tulossa kohti Chicagoa.. ei hätää, täl kertaa ei kukaan aja takaa!” nuorukainen naurahti. ”Saisko tulostaulun ovet auki, etten mä rysähdä sua päin?”
Santtu hymähti ja meni avaamaan tulostaulun sivuun vedetttävät ovet ja hetken kuluttua Miihkali laskeutui pehmeästi alas.
”Mä sanoisin, että tuo oli teistä miespuolisista paras laskeutuminen tähän asti” Santtu totesi tervehtiessään tulokasta. ”Ootko sä lomalla?”
”No joo.. äiti ja mummi on sukulaisissa, joita ei just tee mieli tavata, joten livistin tänne” nuorukainen virnisti nolona.
Santtu kuuli jätkien olevan tulossa.
”Totta puhuen munkin tekis mieli livistää just nyt..” nainen manasi kuullessaan Vinskin energisen hihkumisen. ”Ja kauas” Santtu lisäsi, kun valkoinen hiiri keuli oven auki ja hiiret tulivat sisälle.
”Heippa kultsi! Leipis lähti hermolomalle luojan selän taakse ja torni on mäsänä tältä kuulta! Bileet irti, vai mitä?!”
”Saaks niihin ottaa sivullisetkin osaa?” Miihkali virnisti.
”Miihkali! Oi äiti, mitäs sä täällä?!” Moto tempaisi siskonpojan tiukkaan karhunhalaukseen.
”Tulin yllättään teikäläiset. Armeija lykkäs mulle loman” nuorukainen vastasi hymyillen. ”Meno Marsissa on ollu tasasta täs lähiaikoina, joten ny armeija hokas, että sen pitää joko maksaa meille ekstraa tai antaa viettää lomia..”
”Olisit ottanu rahana vaan” Turbo virnisti.
”Ja mihin mä sen olisin laittanu? Sukanvarteen vai?” Miihkali tuhisi. ”Mieluummin mä otan lomaa ja lähden Moton kans kalaan.”
”Kunnon poika” Moto pörrötti nuorukaisen hiuksia.
”Itse asiassa, loman pitäminen kuulostaa erittäin hyvältä” Santtu ilmoitti ja hiiret säpsähtivät. ”Mäkin taidan aloittaa omani ja varata junaliput Montanaan.”
”Mut kultsi..” Vinski parkaisi.
”Miks mennä junalla, ku voi myös lentää?” Miihkali ehdotti ja taputti aluksensa kylkeä. ”Mä voin käydä viemässä sut.”
Santtu mietti hetken ja nyökkäsi sitten. ”Otan mielihyvin tarjouksen vastaan. Käyn pistämässä varikon säppiin ja otan vaatetta mukaan.”
Vinski murjotti korvat luimussa, mutta otti kuitenkin naisen kyytiinsä ja he ajoivat korjaamolle.
Kun Santtu oli siistinyt korjaamon, pakannut ja lukinnut ovet, hän painoi pienen kaukosäätimen nappia ja korjaamon ympärille muodostui vahva ja näkymätön voimakenttä.
”Jos Leipis jostain syystä palaa etuajassa, teidän ei tarvi sännätä tänne hännät putkella” ihmisnainen sanoi ja ojensi kaukosäätimen Turbolle. ”Mut jos tarvitte osia, muistakaa laittaa kenttä takas aktiiviseksi.”
”Tämä selvä” Turbo vastasi ja laittoi kaukosäätimen prätkänsä pieneen säilytysrasiaan tankin viereen.
Kun hiiret ja Santtu palasivat tulostaululle, Moto ehdotti, että he kävisivät koko porukka saattamassa Santun Montanaan.
”Ei se meidän kalastusreissua viivytä ja Tanya varmasti ilahtuu nähdessään meidät” harmaa hiiri sanoi.
”Tanya?” Miihkali katsoi enoaan kysyvästi.
”Yks hiirityttö, joka asuu Santun serkun luona” Vinski vastasi. ”Tanya tupsahti sinne mahalaskun seurauksena yli kaks vuotta sitten. Alus oli Plutolaisten, muuta me ei oikein tiedetä..”
Santtu vilkaisi Turboa ja tämä nyökkäsi. Pikemminkin asia oli niin, että Tanyan menneisyydestä ei ollut paljoa puhuttu, eikä se ollut heidän asiansa paljastaa koko tarinaa Miihkalille. Tanya itse päätti, kenelle siitä kertoi.
”Juu, Tanya on meille vähän kuin lainasisko.. Ainakin se kohtelee meitä kuin isoveljinä” Turbo totesi.
”Hulluina isoveljinä...” Santtu mutisi ja hiiret nauroivat.
”No mahtuu ne prätkät kyytiin tuonne mun oman viereen, jos käydään kieppi maaseudulla” Miihkali ehdotti.
”Kaikki miehet kannelle!” Vinski tokaisi vähän entiseen tyyliinsä.
”Ja muut kannen alle..”
Lexie ja Anette olivat nakittaneet Tanyan ja Kristan maalaamaan hevosten aitauksia ja tallin ikkunan karmeja. Melkein viimeisillä ikkunoilla, Krista oli saanut maalatessaan harmillisesti puoli ämpärillistä maalia niskaansa. Kissanaisen turkki, vaatteet ja hiukset olivat yltä päältä valkoisen maalin peitossa. Vaikka Kristakin pystyi jo nauramaan asialle, yritti Tanya parhaansa vielä lohduttaa häntä.
”Vaatteet saattavat olla piloilla, mutta tarpeeksi kun hankaa niin hiukset ja karvasi luulisi olevan pelastettavissa..” hiirityttö kikatti ja kantoi kädessään melkein tyhjää maalisankoa.
”Toivottavasti. Kapiset puolikaljut kissat eivät varsinaisesti ole useimpien mielestä kovin söpö näky.” Krista nauroi takaisin.
”Jos menee karvojen ajeluksi, nii mä voisin hommata sulle vielä kuonokopan. Sanotaan, että se voi olla tarttuvaa, jos pääset puremaan.” Tanya hekotti pidellen vatsaansa ja pyyhkäisi silmäkulmaansa.
”Heheh! Sovitaan sitten niin, jos liotus ja hankaus ei auta.” Krista nyppäsi päällyspaitansa päältään, joka oli kaikista eniten maalin peitossa ja työnsi sen saman tien roskasäiliöön. ”Mun on varmaan paras mennä heti pesulle, ennen kun tää tökötti ehtii kokonaan kuivaa kiinni.”
”Totta. Huikkaatko mennessäs Lexielle, et mä meen vielä hetkeksi pellolle harjoittelemaan lassoamista Pascalin kanssa.”
”Selvä homma.” kissanainen huikkasi ja lähti kohti taloa.
Lexie oli tekemässä ostoslistaa tarvittavista tavaroista Anetten kanssa keittiössä. Anette tyrskähti naurusta, mutta Lexien ilme oli huolestunut.
”Mitä tapahtu?!” tummahiuksinen nainen kysyi ihmeissään.
”Kiukkunen maalipurkki se vaan… Ei mitään vakavaa.”
”Vaatteet varmaan menee kaikki roskiin…” Lexie murehti käsi suun edessä.
”Hei ei mitää hätää! Mä voin huoletta pitää näitä, jos vielä maalataan.” Krista taputti maalitahroissa olevia farkkujaan. ”Mut mä meen liottaan itseeni suihkuun.”
Krista nousi jo pari ensimmäistä askelmaa, kun muisti, mitä hänen piti sanoa naisille.
”Taps käski kertoa, että harjoittelee lasson käyttöä Pascalilla.”
Anette hymähti iloisena.
”Se innostu aiheesta tosissaan...”
Miihkalin aluksella matka taittui nopeasti. Santtu istui pelkääjän penkissä antamassa nuorelle hiirimiehelle ajo-ohjeita serkkunsa tilalle. Maisemat muuttuivat pikkuhiljaa enemmän vihreiksi ja vuoristoisiksi. Eikä aikaakaan, kun hiiret jo näkivät tutun Silver Moonin tilan. Miihkali parkkeerasi aluksen Turbon ja Santun ohjeiden mukaan talon taakse, jossa kasvusto piilotti sitä muiden katseilta.
Hiiret seurasivat Santtua ensin talon pihaan ja siitä sisälle. Koirat juoksivat heitä vastaan ja haukkuivat heille tervehdykseksi. Lexie ja Anette kurkistivat hämmentyneinä eteiseen. Tanyalle koirat eivät haukkuisi tuolla tavalla.
”Santtu!!” Lexie ryntäsi nopeasti halaamaan ”Serkkuseni! Olisit varoittanut!”
”Päätin lähdöstä aika yllättäen.” Santtu nauroi ja rutisti serkkuaan takaisin ”Meinasin soittaa junasta, mutta nää päätti lähteä heittämään mua avaruusaluksella.”
”Avaruusaluksella? Mistä juuri te sellaisen löysitte?”
”Se on mun siskon pojun alus. Täs on Miihkali” Moto laski kätensä Miihkalin hartioille ja esitteli hänet ”Poika tuli juuri parahiksi Marsista käymään visiitillä.”
Naiset hymyilivät Miihkalille lämpimästi.
”Teidän pitäis käydä tapaamassa Tanyaa. Hänestäkin olisi varmasti mukava tutustua suunnilleen ikäisiinsä marsilaishiiriin.” Anette tuumasi.
”Missä tyttö muuten on?” Turbo ihmetteli ja kurkkasi nopeasti ovensuusta olohuoneeseen ”Yleensä tyttö ehtii aina ensimmäisenä meitä vastaan, ku tullaan maisemiin.”
”Aitauksessa, harjoittelee Pascalin kanssa.” Lexie huikkasi.
”Sit me kai suunnataan sinne seuraavaksi.” Moto totesi ja ohjasti veljenpoikansa myös etunenässä takaisin ulos.
Tanya kutsui Pascalin pellolta ja valjasti sen. Hän kietoi narun rullalle ja kiinnitti sen lännensatulaan. Satulat ja muut varusteet Lexie oli saanut karjatilalta lainaan harjoittelua varten.
Pascal tuntui olevan myös innoissaan uudesta tehtävästään karjapaimenen ratsuna. Tanya ratsasti harjoitusalueelle, johon he olivat tehneet Kristan kanssa lassottavaksi tarkoitettuja maalitauluja. Hän oli ennättänyt harjoittelemaan lasson käyttöä jo edellisenä päivänä, mutta pikkuhiljaa hän alkoi saada sihdinkin onnistumaan. Tanya hihkui itsekseen onnistuessaan. Kun vihdoin hän onnistui saamaan onnistuneesti kaikki maalitaulut vuoron perään lassottua, hiirityttö tuuletti tyytyväisenä.
Samassa aidan vierestä hänelle hurrattiin ja taputettiin myös.
Hiirityttö punastui valtavasti. Hän ei ollut huomannut, että oli saanut yleisöä. Hän yllättyi vielä enemmän huomatessaan, ketkä hänelle hurrasivat. Riemu valtasi Tanyan ja hän unohti ujostelunsa, kun hän tunnisti hänen ’veljensä’ suoraan Chicagosta. Tanya laukkasi Pascalilla aitauksen luokse ja laskeutui nopeasti sen selästä.
”Hei, pikkusysteri!” Turbo rutisti hiirityttöä ensimmäisenä.
”Mistä te tänne näin yhtäkkiä ilmestyitte?!”
”Tultii avaruusaluksella.” Moto rutisti seuraavaksi tyttöä vasemmassa kainalossaan ja kääntyi ympäri. Tanyan silmät laajenivat pyöreiksi, kun hän näki ehkä häntä itseään vähän vanhemman pojan.
”Tää täs on mun siskonpoju, Miihkali!” Moto esittelee pojan ylpeänä ”Se tuli mua morjestaan Chicagoon ja Santtu oli aikeissa lähteä tänne, niin me käytii heittää se. Alus on tuol talon takana piilossa katseilta”
Tanya hymyili ujosti.
”Hei..”
Miihkali nielaisi miltein kuuluvasti, muttei ehtinyt sanoa mitään, kun Vinski jo kailotti hänen päälleen.
”Mikä tän länkkärileikin tarkoitus on?”
Tanya terävöityi nopeasti ja kääntyi Vinskin puoleen.
”Naapuritilalta pyydettiin apua karjanajoon, kun heidän vakituisista ajajista osa peruikin tulonsa viime metreillä. Me ollaan lähdössä porukkaan mukaan” Tanya vastasi ja rapsutti hellästi Pascalin päätä, kun hevonen laski sen melkein kiinni hänen kylkeensä.
”Kuulostaa nastalta” Santtu naurahti. ”Mä voisin lähteä kans, olis ainakin vaihtelua, kun lomalle tänne tulin.”
”Hei, mekin voitais jäädä?!” Vinski ehdotti innoissaan.
”En mä tiedä, Vinsentti.. Meidänhän piti hengata Miihkalin kans?” Moto taputti siskonpoikaansa olalle.
”Ja ajo tehdään hevosilla, ei prätkillä..” Tanya virnisti. ”Sarvipäät saattais pelästyä ja tankkausmahdollisuutta ei erämaassa ole..”
”Kyyyyyllä se mulle käy.” Miihkali vastasi pohdiskellen ”Jos reissu on kerran erämaan halki, kai sieltä kalapaikkoja löytyy..?”
Pienen hiljaisuuden jälkeen Vinski käy tönimässä poikaa kyynärpäällään.
”Niin, riippuen tietenkin siitä mitä kalastaa..?”
”Hekoheko..”
”Eli päätös on yksimielinen?” Turbo teki parhaansa mukaan yhteenvedon.
Muut vastasivat myöntävästi.
”Selvä, eli enää tarvii käydä kysymässä saadaanko ylipäätään jäädä avuksi.” kullanruskea hiiri hymähti ja nosti lasejaan paremmin nenälle.
Tanya lupasi käydä riisumassa Pascalin varusteet ja seurata heitä sitten talolle.
Hiiret marssivat jonona sisälle, kun päätös Montanaan jäämisestä oli tehty. Lexie katsoi nöyränä hänen eteensä kävellyttä ryhmää naurahtaen.
”Jahas. Mitäs pojat rikkoi?”
”Ei me mitään tällä kertaa.. Me vaan mietittiin sopisiko tilan valtiattarelle, jos mekin lähdettäis auttamaan karjanajossa?” Turbo kysyi herrasmiesmäisesti.
Lexietä nauratti valtavasti koko ryhmän nöyryys.
”Ilman muuta.” hän sai sanottua naurun lomasta ”Pari päivää tässä vielä menee, että päästään matkaan. Ottakaa huoneet vaan yläkerrasta ensimmäisestä oikealla alkaen.”
Hiiret suuntasivat yhdessä yläkertaan. Vinski säntäsi käytävän päässä olevaan huoneeseen, jonka tiesi olevan isompi. Muut valitsivat huoneet ovi kerrallaan ja menivät tutkimaan niitä pikaisesti. Motolle jäi käytävän ensimmäinen ovi. Hän avasi sen ja samassa huomasi sen olevan jo varattu..
Krista pyörähti nopeasti ympäri kietaistakseen pyyhkeensä paremmin ympärilleen.
”Hei!!!”
”A-a-a-anteeksi!!” Moton suu jäi änkyttämisen jälkeen hieman auki. Kissanainen oli pyyhkeestä päätellen juuri tullut suihkusta ja oli valitsemassa uusia vaatteita ylleen. Moto ymmärsi vihdoin käännähtää nopeasti ympäri ja yritti olla katsomatta vähäpukeista neitokaista. Krista hymähti huvittuneesti ja alkoi kaivaa vaatteitaan laukusta.
”Kiva nähdä suakin, iso kaveri.”
”E-ei todellakaan ollut tarkoitus häiritä… Lexie sanoi, että tää huone on tyhjä, jajaja mun oli tarkoitus majoittua tänne!”
”Ai..” Krista naurahti ”Tais Lexie unohtaa mainita, et oon täällä.”
”Kieltämättä tuli hieman yllätyksenä...”
”No ehkä Lexie katsoo sulle uuden, tyhjän huoneen.”
”Niin... Ehkä… Joo…” Moto totesi omituisena ja astui ulos huoneesta.
Krista jäi huoneeseen nauraen pudistamaan päätään.
Muut olivat jo palanneet alakertaan odottamaan mahdollista suunnitelmaa tehtävistä töistä. Yllättäen Turbo huomasi pihalla ylimääräisen moottoripyörän. Se näytti jotenkin epämääräisen tutulta.
”Lexie? Kenen prätkä tos pihalla on?”
Ennen kuin Lexie ehti hänelle vastamaan, portaita alaspäin rientävä Moto tekee sen hänen puolestaan.
”Se on Kristan.” Harmaa hiiri sanoi hajamielisesti.
”Mitä? Onko Kristakin täällä?” Turbo kohotti kulmiaan hämmästyneesti.
”Joo… On…” Moto käveli takaisin keittiöön Lexien luo ”Oli tosiaan mun huone tavallaan jo varattu…” hiirimies sanoi nolona.
Lexie peitti naurun tyrskähdyksen kädellään.
”Voi reppanaa.. Mitä näit?”
Samassa Krista pyrähti viimeiset portaat alas pukeutuneena. Hänen hiuksensa olivat vielä kosteat suihkun jäljiltä.
”Joo, taitais olla raukalle terapia paikallaan.” kissanainen virnisti ilkikurisesti.
Vinski keinui tuolillaan ja yltyi hyräilemään: ”Hmmhmmhmm…On mulla sulle pikkuinen salaisuus… Alaston nainen on mulle asia uus…”
Moto tyrkkäsi hänet kumoon selälleen lattialle.
Tanya tuli sisälle ja katsoi lattialla makaavaa hiirimiestä pitkään. ”Sä taidat saada keinutuolistakin vaarallisen stuntin aikaiseksi, jos vaan haluat..” hiirityttö mutisi ja nosti kädet lanteilleen.
”Se on ihan stuntti koko jätkä ilman mitään tuolejakin..” Turbo totesi virnistäen. ”Noh, me jäätiin pidemmäksi aikaa.. Olisko jotain tekemistä ennen päivällistä?” kullanruskea hiiri kääntyi Lexien puoleen.
Lexie mietti hetken.
”Eipä juuri mitään tällä hetkellä. Mä lähden kohta karjapaimenten tapaamiseen sopimaan lähdöstä ja muusta. Mutta kaupassa pitää käydä ja valmistaa ruokaa tälle sakille, kun kerran teitä tulikin kylään näin moni” tummahiuksinen nainen vastasi. ”Mä käyn tarkastamassa hevoset, kun tuun kokouksesta.”
”Mä voin hoitaa köökin” Santtu lupasi. ”Mut mä varmaan tarvitsen aineksia, josta voi tehdä ruokaa.”
”Mä voin lähteä kauppaan.. Tarviin tosin kyydin ja kantoapua, kun meitä on näin monta” Tanya sanoi.
”Tehdääns eka kauppalista. Saat mun luottokortin maksuvälineeksi samalla” Lexie johdatti Santun ja Tanyan keittiöön.
Hiiret ja Krista totesivat viisaimmaksi siirtyä ulos. Hiiret kävivät hakemassa prätkänsä aluksesta ja kun Anette löysi varastosta isoja pressuja, he piilottivat aluksen suojaan niiden alle.
”Miten te uskalsitte tänne jäädä? Kuis Leipis?” Krista kyseli hiiriltä kun auttoi aluksen peittämisessä.
”Leipis pääs ryhtileirille Plutoon ja sen alaiset hajaantu hetkeks kuka minnekin. Ei ne ainakaan pariin viikkoon mitään tee” Moto vastasi. ”Santtu laittoi varikon ylle voimakentän, eli vaikka Rasvis vähän yrittäiskin törttöillä, sen pitäis pysyä pystyssä.”
”Kuulostaa hyvältä” kissanainen hymyili, kun he palasivat takaisin pihan puolelle.
Samassa Tanya tuli portaita alas olkalaukku ja kypärä mukanaan.
”Onko kenenkään prätkäs sivuvaunua? Mun ostoslista on varmaan puolen kilsan pituinen ja ostokset saattaa painaa sitä mukaa” hiirityttö virnisti joukolle.
”Löytyy kyllä!” Miihkali ilmoitti heti.
”Sama täältä” Turbo myönsi. ”Lähdetäänkö kolmeen pekkaan?”
Miihkali näytti siltä kuin vuosisadan kalasaalis olisi päässyt koukusta karkuun, kun Tanya kiipesi tottuneesti kullanruskean hiiren taakse.
Lexie ja Anette kävelivät autolle kun kolmikko oli lähtenyt matkaan.
”Yrittäkää olla rikkomatta mitään” nainen huiskautti kättään ennen kuin kaarsi pois pihasta.
”Kuten kuulitte. Ottakaa hetki rauhassa” Santtu istui portaille kahvimuki käsissään. ”Huomenna varmaan saadaan tehdä töitä sitten vähän enemmän.”
Kaupasta tuli mukaan niin paljon ruokatavaraa, että ostoskassit täyttivät Turbon ja osittain Miihkalin prätkän sivuvaunut kokonaan.
”Hmm.. Santulle on sattunu suunnittelumoka” kullanruskea hiiri totesi. ”Sivuvaunu on just siinä kohdas missä takana istujan jalat on.”
”Ok.. Pääsenkö sitten sun kyydis?” Tanya katsoi kysyvästi Miihkalia.
”Joo! Tottakai, ilman muuta!” nuorukainen henkäisi.
Kun Tanya palautti ostoskärryt, Turbo virnisti nuoremmalleen: ”Ilme peruslukemille, solttupoika.”
Miihkali mulkaisi vanhempaa hiirtä, mutta samassa Tanya palasi ja sanallinen vastahyökkäys piti jättää toiseen kertaan.
Kohteliaasti nuorukainen auttoi hiiritytön taakseen ja lähti edeltä ajamaan kohti tilaa kohti. Onneksi Tanya ei nähnyt hänen voitonriemuista ilmettään kypärän visiirin läpi.
Takaisin tilalle päästyään Turbo ja Miihkali kantoivat ruokaostokset sisälle, Tanyan aukoessa ovia heidän edellään. Muut istuskelivat olohuoneessa. Lexie ja Anettekin olivat ennättäneet takaisin kokouksesta. Anette ja Santtu nousivat ylös ja menivät auttamaan Tanyaa purkamaan ruoka-aineita pussista kaappeihin. Turbo ja Miihkali siirtyivät naisten tieltä olohuoneeseen muiden luo.
”Mikäs tääl on meininki?” Turbo kysyi ennen kuin rojahti tyhjäksi jääneeseen nojatuoliin. Miihkali tyytyi nojaamaan sohvan käsinojaan paikkojen puutteessa.
”Kokouksessa päästiin aika nopeesti yksimielisyyteen, milloin lähtö on. Se tapahtuu ylihuomenna heti kun aurinko on noussut. Eli aamulla noin kello kuusi” Lexie vastasi. ”Me siis ratsastetaan täältä Wetherosin tilalle ja sieltä otetaan lauma haltuun.”
”Kuinkas yöpymispuoli?” Moto kysyi.
”Leiriytymispaikat on sovittu matkalle valmiiksi ja tilalta joku tuo isolla autolla ruoat ja leiriytymisvarusteet sinne. Eli me kuljetetaan vain kevyet kantamukset, vettä ja sellaista. Ja aseet” Lexie vastasi.
”Aseet..?” Tanya kysyi nielaisten.
”Erämaassa ei olla pelkästään me. Karjaa uhkaavat paitsi sääolosuhteet, niin myös villieläimet. Siksi myös yöllä on vahtivuoroja ja valvoneet saavat jäädä nukkumaan kun muut jatkaa eteenpäin ja ottavat muut sitten kiinni päivän aikana, kun heräävät” Lexie vastasi. ”Yksin ei kuitenkaan tarvitse vahtia, kun lauma on monisatapäinen. Ja vahtijan on hallittava myös aseet. Karjan ja itsensä suojelemiseksi niitä on lupa käyttää.”
”Selvä se. Oliks muuta?” Krista oli sulkenut selailemansa lehden ja heitti sen takaisin sohvapöydälle.
”Nooo.. Sellainen pieni asia, että me joudutaan varmasti tiivistämään täällä näissä huonejärjestelyissä.. Mä tiedän luvanneeni teille omat huoneet yläkerrasta kaikille, mut tilanne on se, että meille tulee punkkaamaan osa paimenista lähtöön asti…” Lexie selitti puoliksi huolestuneena, että hänelle suutahdettaisiin.
”Eli tiivistetään?” Krista hymähti ”Eikö sopu sijaa anna?” Hän katsoi muita kysyvästi ja he kohauttelivat hartioitaan.
Samassa Tanya palasi olohuoneeseen.
”Santtu voi jakaa huoneen mun kans. Mä voin nukkua mun sohvalla, kun siihen paremmin mahdun.”
”Tsot tsot. Älä luulekaan. Sinä asut täällä. Me ollaan vain vieraisilla. Tottakai sinä nukut omassa huoneessas omassa sängyssäs.” Vinski totesi kumman ritarillisesti, hämmästyttäen kovasti kanssa olijat. Kunnes hetken hiljaisuuden jälkeen hän jatkoi ”Mä voin jakaa sänkyni Santun kanssa!”
Santtu naurahti teennäisesti keittiössä ja huikkasi takaisin.
”Voi kiitos, urhea ritarini.”
”Ei tässä mitään, söpöliini.”
”No entäpä, jos me jaetaan Santun kanssa?” Krista ehdotti saaden vastaukseksi kiukkuisen mulkaisun tuhahduksen kera valkoisen hiiren suunnasta.
”No en mä yksinkää voi kämpätä jos meidän pitää kerran tiivistää!” kissanainen tiuskaisi takaisin.
”Eli kuka haluaa siihen sitten toiseksi?!” Lexie huudahti väliin, ennen kuin Santun huoneesta ehdittäisiin saada suurempaa kädenvääntöä aikaan.
Kaikki alkoivat kiivaasti käydä läpi toistaiseksi ilman huone kaveria olevia vieraita. Lopulta kaikki katsoivat yksimielisesti Motoon.
”Minäkö sitten vai?!” harmaa hiiri älähti hieman kireänä.
”No hei! Tää yks neiti Marsissa haistais varmaan galaksien päähän, jos jakaisin punkkani jonkun muun kanssa...” Turbo naurahti väkinäisesti.
”Ja Miihkali on vasta päässy eroon yövalosta. Ei sitä vielä voi samaan petiin päästää naisten kans” Vinski vinoili pirullisesti. Miihkali jo pörhisti rintaansa ja oli aikeissa sivaltaa jotain takaisin, mutta Lexie tuli tälläkin kertaa väliin.
”Sopiiko se sulle Krista?”
”Ei mulle oo väliä..” Krista kohautti olkiaan. Lexie oli varma siitä, että oli nähnyt kissanaisen huulen hieman nykivän ylöspäin.
”Entäpä Moto?”
”No, jos Kristalle se on okei..” Harmaa hiiri raapi hajamielisesti niskaansa.
”Selvä. Eli viimeisen huoneen jakavat vielä Miihkali ja Turbo..” Lexie totesi ääneen ja nojasi hetken tuolissaan taaksepäin. ”Onko kysyttävää?”
Joukko mietti hetken, mutta kun mitään ei tullut mieleen, Santtu ja Lexie lähtivät keittiöön valmistamaan päivällistä.
”Tsot, tsot. Eipäs karata” Anette ilmoitti hiirille ja pysäytti nämä. ”Teiltä tais unohtua yks tärkee juttu.. Reissu tehdään kauramoottoreilla. Kuinkas moni teistä osaa käsitellä hevosia?”
Tanya virnisti itsevarmana Anetten vieressä.
”Taitaa olla se taito vähän hakusessa..” Miihkali myönsi nolona.
”Selkis. Seuratkaa. Hevoskäsittelyn pikakurssi odottaa” vaalea ihmisnainen ilmoitti ja vihelsi Rufuksen mukaansa.
Kun porukka oli päässyt sen aitauksen sisäpuolelle, missä suurin osa hevosista oli, Anette päästi pitkän vihellyssarjan. Rufus ampaisi kohti hevosia haukkuen ja hyvin taitavasti koira ajoi hevoset Anetten luokse.
”Noh, aloitetaankin ihan perusteista” Anette totesi, kun hevoset olivat pysähtyneet heistä vähän matkan päähän. ”Tässä on riimuja. Otatte jokainen yhden ja laitatte sen hevosen päähän, mä näytän miten. Sitten harjaatte hevoset ja tarkistatte niiden kaviot.”
Nainen mulkaisi oppilaitaan, kun kuuli marinaa Vinskin suunnalta.
”Hevonen on teidän työparinne ja apurinne erämaassa. On siis teidän asianne huolehtia, että sillä on kaikki hyvin. Eli teidän pitää osata tarkistaa kaviot ja tarvittaessa poistaa kivet ja muut roskat. Lexie on toki mukananne, mutta hän ei ehdi paimentaa teitä koko aikaa” Anette totesi ja ojensi hiirille riimut.
Sitten Anette ja Tanya alkoivat näyttää mallia, miten ne laitettiin hevosten päähän ja sen jälkeen he neuvoivat, että hevoset sidottaisiin aidan luo harjausta varten.
Kaikki valitsivat omat hevosensa.
Moto käveli rauhallisen ison ja vahvan työhevosen viereen ja taputti tätä varovasti kaulasta. Hevonen hörähti mielissään.
”Luulen, että te tuutte hyvin toimeen Ringon kanssa! Se on kiltti poika.” Anette hymyili heille.
Vinski päätti luonnollisesti haluavansa tallin nopeimman hevosen. Tanya osoitti hänelle vaalean lämminverisen.
”Freddy on ehdottomasti meidän nopein.. Se on kyllä myös toisaalta aikamoinen hassuttelija..” Tanya taputti hevosta. Vinski oli tyytyväinen kuulemaansa.
Turbo ja Miihkali saivat ratsuikseen malli ratsastuskouluhevoset Mistron ja Kellyn. Santulle valittiin hänen puolestaan luottoratsu Phoebe.
Krista oli kiinnittänyt huomionsa selvästi lämminveriseen tammaan ryhmän ulkopuolella. Hän käveli päättäväisenä sen luokse.
”Krista.. mä vähän luulen, että sä haluat vaihtaa.. Brooke on meidän tallin kovapäisin ja pukittelevin nainen.. Se ei oikein sovi ensikertalaisille” Anette sanoi varovaisesti, kun Krista oli laittamassa riimuaan tummanruskean tamman päähän. ”Sillä on myös ikävä tapa näykkiä..”
Krista sai juuri ajoissa sormet pois hevosen hampaiden tieltä ja nappasi tätä tiukasti riimusta, katsoen hevosta syvälle silmiin.
”Älä. Kuule. Luulekaan” kissanainen sanoi matalalla, hyvin uhkaavalla äänellä.
Anette kohotti kulmiaan, kun Krista talutti Brooken aidan luo ja sitoi sen kiinni ennen harjauksen aloittamista.
”Taisipa Brooke löytää kesyttäjänsä..” vaalea ihmisnainen naurahti, kun Brooke hörisi kissanaiselle ystävällisesti ja sieti jopa otsaharjan siistimisen.
Tanya näytti hiirille ja Kristalle mitä harjaa käytettiin mihinkin ja pyysi sitten kaikki katsomaan Miihkalin hevosen luo, miten kaviot tarkastetaan.
”Tässä hommassa on paras olla rauhallinen ja vaikka jutella samalla” hiirityttö sanoi. ”Hevoset vaistoo paljon asioita, kun ne on.. saaliseläimiä?” hiirittytö vilkaisi kysyvästi Anettea, hän ei ollut varma oliko sanamuoto oikea.
Ihmisnainen nyökkäsi. ”Hevosilla on syvällä geeneissä paeta vihollista ennemmin kuin taistella vastaan. Ne tarkkailevat ympäristöä koko ajan ja luottavat toistensa vaistoihin. Eli jos tulemme alueelle, jolla eläimet alkavat käyttäytyä levottomasti, oletus on, että siellä on jotain. Susia tai puumia.”
Tanya näytti yhden kavion puhdistuksen ja sitten hiiret saivat kokeilla sitä omilla hevosillaan.
”Eiköhän tämä riitä. Kaverit alkavat olla jo väsyneitä, eivätkä jaksa keskittyä käyttäytymään nätisti” Anette naurahti, kun sekä Vinskin, että Kristan hevoset olivat vähällä tönäistä heidät nurin. ”Päästäkää ne irti ja lähdetään katsomaan mitä hyvää tänään on tarjolla. Huomenna sitten näytän loppujen varusteiden käytön ja pääsette ratsastamaan.”
”Mä käyn tarkastamassa vesipisteen, tuun sitten perässä sisälle” Tanya vastasi ja loikkasi pehmeästi läheisen kiven päältä Pascalin selkään.
”Siis niillä voi ratsastaa ilman varusteitakin?” Vinski katsoi hiiritytön menoa.
”Jos osaa ja hevonen on kiltti. Pascal on ollut melkein koko ajan Tanyan vastuulla täällä ja tykkää ekstrahuomiosta ja makupaloista” Anette naurahti. ”Ei Pascal oo mun koskaan ratsastaa sillä ilman satulaa, Tanya on ainoa poikkeus.”
Hiiret ja Krista palasivat käsienpesun jälkeen olohuoneeseen odottamaan päivällistä ja pian Tanyakin liittyi heidän seuraansa.
”Laitumella kaikki hyvin” hiirityttö huikkasi keittiöön ja istui sitten sohvalle Miihkalin viereen. ”Mitä muuten Rosielle ja Ryanille kuuluu?”
”Pääsivät ilman ongelmia takas Marsiin, holokameran nauha on ny Galaksienvälisen Tuomioistuimen hallussa ja jatko on vielä auki” Miihkali vastasi, hän oli saanut lyhyen selonteon Motolta kaksikon vierailusta Maassa. ”Mut en kyl haluais olla Camembertin housuissa juuri nyt.. Ja siks toisekseen, kuolisin hajuun...”
Muut purskahtivat kovaan nauruun ja samassa Santtu kutsui jengin syömään.
Ruuan päälle osa ryhmästä yritti katsoa televisiota, mutta ruuan painuttua jäseniin todettiin yksimielisesti, että on aika painella pehkuihin. Santtu seurasi Vinskiä samaan huoneeseen muka turhautuneena, vaikka oikeasti hänen huulillaan käväisi pieni hymy, kun kukaan ei huomannut.
Tanya nousi ylös nojatuolista venytellen. Turbo sekoitti tämän hiuksia ohi mennessään.
”Öitä, pikkusysteri.”
”Öitä” Tanya haukotteli syvään.
Pienen hetken mietittyään myös Miihkali toivotti hiiritytölle hiljaa hyvät yöt. Tanya vastasi kuiskaten vienosti takaisin.
”Öitä..”
Miihkali poistui Turbon perässä yläkertaan. Tanya hipsi omaan huoneeseensa alakerrassa.
Moto nielaisi huomaamattomasti. Krista oli mennyt jo aikaisemmin edeltä yläkertaan. Huoneen ovella Moto mietti hetken, ennen kuin koputti hiljaa oveen. Hän avasi sen raolleen.
”Ei ole tällä kertaa alastomia naisia?” Hiirimies naurahti väkinäisesti.
”Ei ole ei. Sisään vain sieltä.” Krista huikkasi huoneen kylpyhuoneesta, jossa hän oli pesemässä hampaitaan. Moto astui jännittyneenä huoneeseen. Hieman kiusaantuneena hän riisui panssareitaan vapaaseen nojatuoliin ja istahti lopulta sängylle. Nopeasti hänen katseensa osui yöpöydällä olevaan valokuvaan. Moto nosti kuvan varovasti käteensä. Kuvassa oli oletettavasti Krista perheensä kanssa. Ilmeisesti kuva on otettu ennen Kristan komennusta Maassa. Dale oli ainakin kasvanut kovasti valokuvan ottamisesta. Kylpyhuoneen ovi narahti hiirimiehen takana ja hän kääntyi kysyäkseen kuvasta.
”On nää sun… Säääääret..?” Valokuva oli tipahtaa Moton kädestä, mutta hän ehtii nappaamaan sen takaisin otteeseensa. Krista oli pukeutuneena vain hänelle liian isoon valkoiseen t-paitaan.
”Älä nyt. Maassa on niin paljon lämpimämpää kuin Cereksessä, että mä läkähdyn. Normaalisti nukkuisin ilkosillaan...” Krista henkäisi viettelevästi ja siveli reittään. Moto oli pudota sängyltä. Kissanainen kikatti ja hypähti istumaan sängylle.
”Okei, en nukkuisi. Pysy housuissas, muskelihiiri.”
Moto yskäisi merkitsevästi ja kokosi hetken ajatuksiaan.
”Niin.. Sitä meinasin, että onks nää sun porukat?” Hän saa lopulta kysytyksi.
Kristakin vakavoitui ja katsoi kuvaa hiirimiehen käsissä.
”Joo.. Dalen muistatkin. Mut sit täs on mun äiti, ja mun isä.” Krista osoitti kuvasta hymyillen haikeasti.
Moto katsoi kuvaa hetken ja ojensi sen sitten takaisin omistajalleen.
”Näytät paljon äidiltäs..”
”Ai.. Kiitos... Kai...” Krista hymähti ja katsoi itsekin kuvaa hetken ”Olis varmaan pitänyt olla vähemmän isän tyttö, niin meidän perhe vois olla edelleen yhdessä…”
Hän huokaisi syvään ja laittoi kuvan omalle puolelleen yöpöydälle.
”Vai isän tyttö?” Moto naurahti.
”Pääsikö yllättämään?” Krista tyrskähti ”Äiti ei varsinaisesti hyppinyt riemusta, kun isä on pökännyt mut ajamaa jo moottorikelkkaa ja mönkijää heti kun kädet yltivät juuri ja juuri sarviin. Ja muistan ikuisesti sen sodan mikä syntyi porukoiden välille, kun äidille selvis meidän yhteiset aseharrastukset…”
”Nooo.. Se selittää asian jos toisenkin..”
Krista hymähti haikeasti.
”Ikävöit varmasti?” Moto kysyi varovasti.
”Tottakai…” Kissanainen kietoi kätensä tiukasti ympärilleen, hänen silmiinsä nousi kyyneliä, eikä hän mahtanut asialle mitään. ”Mä en nää mun oman pojan kasvavan… Ihan vaan koska mä en handlaa normaali duuneja… Ja siks päädyin tänne…”
Moto mietti pienen hetken ja kietoi sitten kätensä niiskuttavan naisen ympärille. Kristakin kietoi kätensä miehen ympärille ja antoi hänen lämpimän halauksensa lohduttaa itseään.
”Tiedäkkö. Mun harmaaturkkinen äitini tapaa sanoa, että kaikella on tarkoituksensa.”
”Ainiin.. Sinä olit puolestas mamman poika.” Krista tyrskähti hiirimiehen syleilyssä jo huomattavasti paremmalla mielin ”Minkäs tarkoituksen sä tälle etapille näät?”
”Nooo.. Tahkon bisnekset vois luistaa turhan mukavasti ilman sua.. Rosie olis voinu päästä jo hengestään, jos et olis ollut sitä löytämässä ekana.. Tai vaikkapa, et me ei oltas koskaan välttämättä tavattu..?” Moto hymyili ja pyyhkäisi viimeisiä kyyneliä Kristan poskelta.
”Olis jäänyt hitonmoiset sääret näkemättä.” Kissanainen virnisti hänelle vastaukseksi ilkikurisesti.
”Kieltämättä kauniiden säärien top vitonen voisi olla hyvin erilainen tällä hetkellä..” Moto letkautti takaisin.
”Vai oikein top 5! Olempa imarreltu.” Krista perääntyi muka suutahtaneena.
”Hei, en mä sanonu mille sijalle päädyit!” Moto naurahti ja nojautui eteenpäin suukottamaan naista nopeasti otsalle. Sitten hän nousi ja meni myös käymään kylpyhuoneessa.
Krista hämmentyi hetkeksi otsan suukosta ja jäi katsomaan pää kallellaan miehen perään hymyillen. Hän tajusi terästäytyä vasta Moton jo tullessa takaisin. Krista heitti peittoa ylleen ja Moto sammutti valot huoneesta. Hiirimies vielä nopeasti riisui farkkunsa ja kömpi sitten sänkyyn peiton alle. Krista ujutti sormensa peiton alta ja tarttui Motoa kädestä. Mies rutisti hänen kättään takaisin.
Ei aikakaan, kun he kumpikin nukkuivat sikeää unta..
Aikaisin seuraavana aamuna Anette johdatti oppilaansa taas laitumelle. Nyt heistä jokainen kantoi ratsastusvarusteita, isoa ja kohtuullisen painoista lännensatulaa ja tukevia suitsia.
”Luulis että hevosilla ratkeais selkä tän ja ratsastajan kantamiseen” Vinski totesi ja laski satulan naisen ohjeiden mukaan aitauksen päälle.
”Jos sinun pitäisi kantaa jotain selässäsi, mille osalle selkää laskisit kuorman?” Anette kysyi. ”Lantion kohtaan, vyötärölle vai hartioille?”
”Hartioille tietty!” valkoinen hiiri hihkaisi.
”Sitähän minäkin” Anette hymähti. ”Hevosilla vahvin kohta on heti hartioiden takana. Eli siinä, missä ratsastaja istuu. Satulaa ja ratsastajaa ei koskaan laiteta liian keskelle selkää, koska no.. se olisi kohtalokasta hevosen selälle ja toisekseen, hevonen ei tykkäisi siitä ollenkaan. Työhevosillakin varusteet lasketaan rintakehän ja hartioiden ympärille, koska siinä on hevosen suurin vetämisvoima.”
Tällä kertaa Tanya hoiti Rufuksen käskyttämisen ja hevoset laukkasivat joukon läheisyyteen.
”Ja sitten itse asiaan. Nyt valjastetaan ratsut ja mä opetan teille perusteet. Erämaassa te ette mene lujaa kuin siinä tapauksessa, että lauma vauhkoontuu ja ne pitää ajaa uudestaan kokoon. Muuten mennään reipasta hevosen käyntivauhtia, niin koko porukka jaksaa paremmin päiväetapit. Iltapäivällä onkin sitten luvassa varusteiden huolto ja opetus on mun osalta siinä. Lexie ja Tanya hoitaa sitten tien päällä tapahtuvan perehdytyksen.”
”Etkö sä tuu ollenkaan mukaan?” Santtu kysyi hieman ihmeissään.
”Jonkun täytyy pitää huolta tilalle jäävistä hevosista, ihan täysin omillaan ne ei pärjää viikkoa” Anette vastasi olkiaan kohauttaen. ”Me vedettiin Lexien kans pitkää tikkua ja mä hävisin. Tai voitin, miten asiaa nyt katsoo..”
”Voitit” Santtu totesi ja naiset tyrskähtivät hieman, kun Vinski unohti ohjeista huolimatta kiristää satulan kunnolla tiukalle ja selkään yrittäessään valkoinen hiiri liukui satulan mukana hevosen vatsan alle.
Kun hiiret ja Krista olivat päässeet hevosten selkään, Anette aloitti lyhyen ratsastustunnin, joka käsitteli pääosin hevosen ohjaamista ja käskyjen antoa.
”Suitset ovat kiinni hevosen päässä ja suussa. Miettikää miltä teistä tuntuu, jos joku repisi teitä suupielestä ja yrittäisi saada teitä kääntymään. Kääntämiskäskyn voi antaa myös jaloilla ja omalla asennolla” vaalea ihmisnainen ohjeisti.
Kun käsittely alkoi sujua, Anette nyökkäsi Tanyalle ja hiirityttö kiipesi Pascalin selkään.
”Selvä. Ny saatte kokeilla taitojanne. Ottakaa mut kiinni” hiirityttö virnisti, käänsi Pascalin kohti aitauksen avointa osaa. ”Hi-jah!”
Suuri ruuna ampaisi matkaan kuin raketti ja hetken yrittämisen jälkeen hiiret ja Krista saivat hevoset matkaan.
Anette kääntyi katsomaan kuullessaan ison auton ajavan pihaan ja huiskautti kättään. Heillä yöpyvät cowboyt olivat saapuneet hevosineen.
Kun nuoremmat miehistä ottivat hevoset trailerista, vanhin heistä käveli Anetten luo ja katseli hiirten ja Kristan paluuta aitauksen luo.
”Tässäkö he sitten ovat?” mies kysyi hieman kähisevällä äänellä ja mitteli ratsastajia tarkasti.
”Jep. Ota tai jätä” vaalea nainen naurahti.
”Kai se on pakko” äijä murahti, sylkäisi maahan ja käveli sitten päärakennuksen ovelle tervehtimään Lexietä.
”Kukas tuo käppänä oli?” Vinski kysyi.
”Teidän pomonne karjanajon ajan. William on ajanut karjaa lähes yhtä kauan kuin on osannut puhua, joten kunnioitusta kehiin” Anette vastasi.
”Okei, okei..” Vinski mutisi nolona.
Kun hevoset oli riisuttu varusteista, porukka seurasi Anettea tallin seinustalle, jossa oli telineet satuloille ja suitsille.
”Ny saatte vapaata aikaa lounaaseen asti, sitten käydään varusteiden huolto läpi ja koulutus oli siinä” Anette ilmoitti ja meni sitten tervehtimään nuorempia lehmäpaimenia pienemmän aitauksen luo, jonne nämä olivat päästäneet hevosensa.
”Ja ny se äijä menee tutkimaan meidän hevoset” Vinski mutisi tarkkaillessaan vanhemman miehen menoa.
”No, jos hän on tehnyt tätä kauan, niin hän osaa arvioida paremmin pärjääkö ratsut erämaassa..” Moto totesi sovittelevasti.
”Vois silti kysyä luvan.. musta tuo on aika törkee.. AUTS!”
Valkoinen hiiri pyörähti ympäri saatuaan riimunnarusta napakan iskun takaraivoon, mutta pysähtyi kun näki takanaan Tanyan.
”Joko riittäis tuo toisten mollaaminen?” hiirityttö kysyi hiljaisella, tärisevällä äänellä.
”E-en mä mitään..” Vinski aloitti, mutta hiirityttö heitti pitelemänsä riimun toisen jalkoihin ja marssi poispäin.
Anette katsoi Tanyan perään uteliaana ja tuli sitten porukan luo.
”Okei, mitä sä oikein sanoit? Vaatii aika paljon saada Tanya hermostumaan noin..”
”Vinski vain esitti epäluottamuslauseen Williamia kohtaan..” Moto vastasi. ”Ei kyl hajuakaan miks Tanya siitä noin veti pultit..”
Anette puri huultaan ja mietti hetken.
”Jotenkin se liittyy Williamiin.. Mies on käynyt täällä muutaman kerran, viime kesänä hän ja Lexie kävivät hevoskauppoja ja kun Tanya kuuli miehen puhuvan, hän oli kuin aaveen nähnyt.. Mut ilmeisesti aave ei oo mikään kovin pelottava, kun hän on valmis puolustamaan sitä..” vaalea ihmisnainen totesi hiljaa. ”Anna hänen jähdytellä tunteitaan hetki, pyydä anteeksi, vaikka lounaan jälkeen.”
Tanya kiipesi laitumen aidalle istumaan ja pyyhki kyyneleitä äkäisellä liikkeellä pois silmistään. Hiirityttö säpsähti, kun Pascal tuli lähelle ja rapsutti hevosen otsaharjaa hellästi.
William käveli hevosten luota hiiritytön viereen.
”Ootko sä tulossa karjanajoon?” mies kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Joo.. oon mä” Tanya vastasi, hieman epävarmana siitä mitä mieltä mies oli ajatuksesta.
”Hyvä. Mun ei tarvi siis kattoa aivan koko porukan perään. Naudoissa on jo tarpeeksi tekemistä” mies murahti, kiipesi aidan yli ja päärakennuksen ovesta sisään.
Tanya hymähti. William oli kuulemma aina ollut jyrkkä mielipiteissään, mutta jos hän koki jonkin asian luotettavaksi, hän myös näytti sen. Omalla, jäyhällä tavallaan.
”Kaikki ok?” Krista kysyi varovaisesti tullessaan nojaamaan aitaan hiiritytön viereen.
”Joo.. sori se äskeinen..” Tanya mutisi hiljaa.
”Ei se mua haittaa, Vinski kyl ansaitsee silloin tällöin kurinpalautusta” kissanainen naurahti. ”Mut voisitko valaista mikä siinä oli homman nimi..? Sä ja William ette vaikuta kavereilta, mutta..”
Tanya pyyhkäisi hiuksiaan pois otsalta ja mietti hetken.
”Mä.. en muista Marsista paljoa.. Enkä perheestäni.. mutta Williamilla ja.. mun isällä.. oli samanlainen ääni.. Mä en muista isästä paljoa, mutta hänen äänensä..” hiiritytön ääni sortui ja Tanya pyyhki vain hetken hiljaa silmiään kuiviksi.
Krista kosketti varovaisesti tämän hartiaa ja mietti hetken mitä sanoisi.
Hetken niiskutuksen jälkeen Tanya rauhottui ja kun Lexie huusi porukan syömään, hiirityttö kävi nopeasti pyytämässä Vinskiltä anteeksi riimun heittoaan.
”No olis se voinu osua parempaankin paikkaan. Täräys antenneihin mojahtaa aika mukavasti” valkoinen hiiri virnuili ja pörrötti hellästi Tanyan hiuksia.
”Ai kokemuksen syvä rintaääni puhuu?” Turbo huikkasi pöydän toiselta puolen.
”Heh heh..” Vinski irvisti ja muu pöytäseurue nauroi.
Aluksi Wetherosin tilan vakituiset karjanajajat olivat hieman varuillaan hiirten ja Kristan suhteen, mutta pian sekalainen seurakunta oli selvästi hyväksytty mukaan porukkaan.
William tuli Anetten ja Tanyan perässä tarkistamaan varusteiden huollon opetuksen ja vaikka mies oli Vinskin mielestä turhantarkka nipottaja, tämän neuvoista oli kuitenkin hyötyä.
”Sä et ole lähdössä?” Will kysyi Anettelta kun varusteet oli huollettu lähtökuntoon ja laitettu tarvikehuoneeseen odottamaan huomista.
”En. Jonkun pitää jäädä huolehtimaan lopuista hevosista. Mä kyselen kuulumisia teidän tarvike- ja ruokakuljetuksen kautta” vaalea nainen vastasi.
Vanhempi mies nyökkäsi ja korjasi hattunsa asentoa.
”Sulla olikin huomenna ikävämpi vuosipäivä..”
Anette nyökkäsi. ”Joo.. mä en oo silloin mitään huippuseuraa..”
”Harmi se juttu.. Carloa parempaa hevosmiestä mä en oo tähän mennes tavannu.. ja Aaron tais olla isänsä kopio” William totesi, yskähti ja taputti naista hartialle ennen kuin meni sisälle päärakennukseen.
Anette huokaisi huomatessaan hiirten ja Kristan kysyvät katseet ja pudisti hymyillen päätään.
”Mistä te puhuitte?” Vinski kysyi ensimmäisenä, vähät välittäen Moton ja Turbon hiljentämisyrityksistä.
”Huomenna tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun mun mies Carlo ja meidän poika Aaron kuolivat tulipalossa” Anette vastasi arkisesti ja osoitti heinälatoa kohti.
Ladon vieressä näkyi isoja, litteitä kiviä. Rakennuksen peruskiviä.
”Carlo työskenteli Lexien vanhemmille ja me asuttiin täs tiluksilla.. Mä olin silloin tapaamas mun vanhempia naapuri osavaltiossa.. Tuli levisi sähkökaapin oikosulusta ja.. noh, arvaatte varmaan loput..” Anetten ääni värähti hieman ja nopein askelin nainen lähti kohti keittiötä.
Vinski raapi nolona korvaansa.
”Ihan kaikkea ei tarttis kysyä, veikka” Turbo tokaisi.
”Sori, sori..” valkoinen hiiri mutisi korvat luimussa ja vilkaisi Tanyaa. ”Sä tiesit?”
Tanya kohautti hartioitaan. ”Yleensä Anette lähtee pariks yöks reissuun näinä päivinä, että saa olla rauhassa muistojensa kanssa.. ei se mikään valtionsalaisuus oo, mutta ei tulimuurahaistenkaan kekoa kannata sorkkia silkasta uteliaisuudesta..”
