CSI: Ja hetken kaikki oli hyvin | S | Nick/Warrick | raapale

[liljankukka]

Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: S
Fandom: CSI: Crime Scene Investigation

Varoitukset! Spoilaa kakkoskauden yhdeksännettätoista jaksoa, Stalker (S2E19).

A/N: Rupesin tässä lomalla katsomaan jälleen kerran CSI:tä läpi ja muistin taas, kuinka paljon näitä kahta shippaan <3

Ja hetken kaikki oli hyvin

Warrick säpsähti hereille kuullessaan ääniä vessasta. Nick oli jälleen herännyt, eikä hänen pyynnöistään huolimatta ollut herättänyt häntä. Warrick oli huolissaan tämän mielenterveydestä viikko sitten tapahtuneen jutun takia.

”Sinä heräsit”, Nick kuiskasi kömpiessään takaisin sänkyyn.

”Niin sinäkin”, Warrick kuiskasi takaisin, silitti toisen poskea ja antoi suukon suulle.

”Näin taas unta siitä...” Nick kuiskasi hiljaa, Warrick puristi tämän kämmentä vasten omaansa ja suuteli otsaa.

”Nigelistäkö? Ja aseesta?” Warrick kysyi, enimmäkseen vain varmistuakseen.

”Ja Jane Gallowaystä”, Nick kuiskasi entistä hiljempaa.

Warrick tiesi Nickin syyttävän itseään siitä, että Nigel Crane tappoi Jane Gallowayn. Tämä oli nähnyt lukuisia painajaisia useita kertoja, eikä Warrick tiennyt kuinka auttaa rakastaan.

”Se ei ollut sinun syytäsi Nick”, Warrick sanoi lujasti, suuteli toisen kaulaa ja puristi kättä.

”Mutta Nigel sanoi, e-että hän tap-tappoi Janen, koska h-hän olisi t-tullut meidän väliimme”, Nick sanoi, kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan ja Warrickin sydämeen sattui.

”Voi Nicky”, Warrick kuiskasi ja silitti toisen poskea.

”Suutele minua”, Nick sanoi. ”Ole kiltti.”

Warrick katsoi rakastaan silmiin, kietoi kätensä tämän ympäri ja viimein painoi huulensa tämän omille. Nickin huulet olivat pehmeät, lämpimät ja maistuivat minttupastilleilta. Warrickista tuntui kuin hänen sydämensä olisi räjähtämäisillään onnesta.

”Minä rakastan sinua”, Warrick kuiskasi, kun he viimein irrottautuivat suudelmastaan.

Nick painoi otsansa vasten Warrickin omaa, ”Niin minäkin sinua”, ja suuteli tätä uudelleen ja uudelleen.

[summerblue]

Tässä kiinnitti huomion ensimmäiseksi fandom. Olen kovan luokan CSI:NY-fani, mutta muut eivät ole niin tuttuja, joten ensimmäiseksi piti googlata, että minkä näköisiä nämä hahmot ovat

Tämä oli tosi herttainen. En tiedä onko se hassu sana, kun tässä on kuitenkin selkeästi taustalla traumaattinen tapaus, mutta se oli joka tapauksessa ensimmäinen adjektiivi, joka tuli mieleen. Pidän kovasti tällaisista lyhyistä ficeistä. Vaikka tässäkään ei paljon tekstiä ollut, tarina jäi silti päähän pyörimään ja mietitytti, että mitä jatkossa kävisi.

Kiitos tästä!

[Avaruuspiraatti]

Minäkin tulin tämän lukemaan ihan vain, koska CSI on fandom, josta en kuuna päivänä olisi pienenä kuvitellut lukevani fanifiktiota. Ei kyllä sillä, että pienenä olisin edes tiennyt, mitä fanifiktio on Minulle kaikista CSI-sarjoista CSI Miami on se rakkain, mutta olen myös aimo kasan jaksoja katsonut tästä alkuperäisestä sarjasta. Voi hyvinkin olla, että olen nähnyt jakson, johon tämä fikki viittaa, mutta nyt se ei kyllä muistu mieleeni. Siksi minun oli ehkä vaikea samaistua Nickin ahdistuneisiin fiiliksiin lukiessani, kun en tiennyt, mitä Nickin, Nigelin ja Janen välillä on käynyt ja mitä nuo kaksi ovat Nickille merkinneet. Warrick on ihana, kun on heti tukemassa Nickiä ja vetämässä tämän pois ikävistä aatoksista. Ymmärrän kyllä hyvin, miksei Nick Warrickia ollut herättänyt, vaikka Warrick sitä oli pyytänyt. Kuka nyt haluaisi tahallaan huolestuttaa?

Kiitoksia tästä! Olipa hauska käväistä vanhan suosikkisarjan parissa, vaikka tässä nyt ei ketään murhattukaan

[Waulish]

Hyvää yötä Kommenttikampanjasta!

Uskaltauduin tämän fikin nappaamaan, vaikkei fandom olekaan tuttu (olen yksittäisiä jaksoja ehkä joskus sivusilmällä katsonut, mutta en voi väittää tietäväni mitään näistä hahmoista tai heidän taustoistaan). Minun on Avaruuspiraatin tavoin hieman vaikea samaistua Nickin kokemaan tunnekuohuun, kun Nigelin ja Janen kytköksiä Nickiin ei avata enempää, mutta tarinasta välittyy kuitenkin se kaikkein tärkein: Nick on selvästikin kohdannut jotain ikävää, jotain mikä saa hänet syyttämään itseään, näkemään painajaisia ja heräilemään öisin. Pistää miettimään, miten hurjan rankkaa rikostutkijan työn täytyy toisinaan olla, varsinkin jos on omat tunteet pelissä.

Onneksi Nickillä kuitenkin on Warrick, joka ei säti häntä yöllisestä heräämisestä vaan suhtautuu ihanan ymmärtäväisesti ja on tukena. Warrick ilmeisesti tietää ainakin pääpiirteittäin, mitä Nick on joutunut käymään läpi, ja voisin kuvitella sen helpottavan Nickin oloa, kun on joku, joka tietää ja jolle voi puhua. Toivottavasti he yhdessä selviävät eteenpäin.

Oikein mukava pieni iltapala, kiitoksia! -Walle

[tellie]

Iltaa kommenttikampanjasta.

Oli pakko tarttua koska CSI Katsoin männävuosina sarjaa paljonkin, silloiset kaikki jaksot. Nyt on tietysti tullut lisää sen jälkeen.

Nick ja Warrick ovat siis hyvässä muistissa, mutta tämä nimenomainen jakso ei niinkään. Sehän sinänsä on lukijan häpeä - ff on siinä kohdasta haastava tekstilaji, että jos ei selitä muistamaton on sekaisin, mutta jos selittää, muistava kyllästyy. Fani oletusarvoisesti muistaa, joten mielestäni selittämättömyys on hyvinkin perusteltua.

Anygayz, minun(kin?) on hieman hankala saada tekstistä otetta. En usko, että vika on niinkään hatarassa muistissani/selittämättömyydessä, mutta minulle tekstinpätkä näyttäytyy kovin siirappisena, tavallaan liian täydellisenä rakkautena ja välittämisenä.

Tyylillisellä tasolla teksti iskee minuun huomattavasti paremmin ja tulee mieleen, että tätä olisi ollut mukava lukea ehkä pidempänäkin settinä. Olisi ollut lääniä säröille ja ongelmille. Teksti etenee toimivasti, ei töki, ei ylikuvaile. Sujuu.

[Odo]

Hyppäsin vähän villisti tämän ficin pariin spoilervaroituksesta huolimatta ja ajattelin, että tässä saattaisi tarvita enemmän taustatietoja kuin minulla onkaan. Lopulta en koe, että olisin ollut sen enempää hukassa kuin originaalinkaan kanssa, vaikka ficci varmasti antaa enemmän mainitun jakson katsoneelle. Kuitenkin mielestäsi avasit tässä jo sitä, miksi se aiheutti haittaa mielenterveydelle ja miksi murhasta kannettiin syyllisyyttä "turhaan".

Tässä oli kiva rikosdraama taustalla, joka kiehtoi. Kuten CSI-ficissä kuuluukin olla! (En ole itseasiassa ennen lukenutkaan fandomista, mutta kerta se on ensimmäinenkin.) Fluffiakin oli, omaan makuun lopussa ehkä liiaksikin, mutta olihan se nyt siitä huolimatta oikein herttaista, että rakkautta tunnustettiin ja se oli molemminpuolista. Vähän vei ajatuksia pois synkemmästä osuudesta, mutta taisi olla ficin tarkoituskin otsikosta päätellen.

Siitä voidaan myös miettiä, että sanotaan hetken. Jatkuivatko ongelmat ja mitä painajaisista seurasi myöhemmin, jos asiat olivat hetken aikaa hyvin. Herätti siis ajatuksia itse otsikkokin, joten pisteet siitä sitten, vaikka saatoin tulkita sen metsään.