Metsä kuiski salaisuuksia Pihkan korvaan, ja Pihka lupasi pitää ne vain, jos metsä pitäisi hänenkin.
Nimi: Mitä metsä meistä kertoisi
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluff, slice of life, ripaus fantasiaa
Paritus: Pihka/Saimi
Haasteet: Fluffy10 #3, Teelusikan tunneskaala II (hellyys)
A/N: Jotain pientä ja suloista yritin kirjoittaa Fluffykymppiä edistääkseni
Mitä metsä meistä kertoisi
Sammalmatto tuntui pehmeältä paljaiden jalkojen alla. Se upotti syvälle maan poveen, kasteli varpaat viileällä sadevedellä ja kutitteli nilkkoja. Lempeä tuulenhenkäys heilutti Pihkan mekonhelmaa. Illanhämärässä näki enää vaivoin eteensä, mutta Pihka käveli varmoin askelin eteenpäin. Hän tunsi nämä puut ja pensaat, kivet ja juurakot. Hän tunsi kotinsa. Läheltä kuului mustarastaan siipien kahinaa. Metsä kuiski salaisuuksia Pihkan korvaan, ja Pihka lupasi pitää ne vain, jos metsä pitäisi hänenkin.
Saimi istui mökin portailla ja vuoli männynoksasta nuolta. Hän oli sitonut hiuksensa nahkanauhalla niskaan ja jättänyt päällyspaitansa kuistin kaiteelle. Pihka seisahtui paksun puunrungon varjoon ja katseli, miten varmoin ottein Saimi teroitti oksan päätä. Portaiden molemmin puolin paloi kaksi jätkänkynttilää, jotka kylvettivät Saimia lämpimässä valossa: se hiveli hänen paljaita käsivarsiaan ja kasvojen kovia piirteitä. Pihkan sydän hakkasi nopeammin. Uusi tuulenhenkäys pyyhkäisi aarniometsän yli, ja Saimi kohotti valpastuen päätään. Pihka hymyili ja astui valoon. Metsä saisi tämän kerran anteeksi.
"Hei", Saimi tervehti ja laski katseensa takaisin oksanpätkään. Pihka käveli Saimin luokse ja istuutui tämän vierelle. Hän katsoi tarkasti Saimin harmaansinisiä silmiä sekä pisamia, jotka aurinko oli polttanut tämän kasvoille.
"Sie tuijotat taas", Saimi sanoi.
Pihka hipaisi Saimin kurittomat hiussuortuvat tämän korvan taakse. "Olet niin kaunis. Miten voisin katsoa muualle?"
Saimi hymähti. Pihka huomasi, miten tämän toinen suupieli nyki kuitenkin ylöspäin. Hän nojasi Saimin kylkeä vasten ja silitti tämän käsivartta.
"Kävitkö kävelemäs?" Saimi kysyi.
"Kävin."
"Mitä se mettä siulle täl kertaa kertoi?"
Pihka hymyili vinosti ja painautui Saimin käsivartta vasten. "Kaikenlaista."
"Vai että kaikenlaist", Saimi toisti hiljaa. Hän laski puukon ja valmistuneen nuolen käsistään, ennen kuin kääntyi katsomaan Pihkaa. "Toin siulle tuliaisia kaupungista."
"Sinun ei pitäisi tuhlata rahojasi minuun", Pihka moitti. Saimi nosti kätensä Pihkan poskelle ja silitti häntä karhealla peukalollaan. Pihka nojasi huokaisten kosketukseen.
"Mihin muuhunkaan mie rahani tuhlaisin?" Saimi sanoi ja nousi portaalta. Sitten hän ojensi kätensä Pihkalle. "Tule."
Pihka tarttui Saimin ojennettuun käteen ja antoi tämän vetää hänet jaloilleen. Hän seurasi Saimin perässä sisälle mökkiin. Saimi oli jo sytyttänyt takkaan valkean ja pöydälle mehiläisvahasta valmistettuja kynttilöitä. Mökissä tuoksuivat paistettu liha ja kaikki Pihkan kuivaamat yrtit. Saimi istutti Pihkan makuusoppiin neulottujen peittojen alle ja haki sitten piirongin päältä pienen rasian. Hän istahti Pihkan viereen ja painoi lahjan tämän kämmenelle. Pihka kokeili peukalollaan puurasian koristeista kantta.
"Olisit sie ansainnut jotain hienompaakin, mutta tämä oli ainoa, johon miulla oli varaa", Saimi sanoi, kun Pihka avasi rasian.
"Saimi", Pihka henkäisi hiljaa. "En minä… Enhän minä voi…"
Saimi poimi kultaisen kaulaketjun rasiasta ja auttoi sen Pihkan ylle. Hän suuteli Pihkan korvantaustaa, sitten leuanviertä, sitten tämän huulia.
"Minulla ei ole ikinä ollut mitään näin hienoa", Pihka sanoi ja sormeili ketjua. "Ei sinun olisi pitänyt…"
"Totta kai miun piti", Saimi hymyili ja liu'utti Pihkan mekon olkaimet pois tämän harteilta. "Haluan pittää metänneitoni tyytyväisenä." Hän rypisti mekon kankaan Pihkan vyötärölle ja suuteli tämän paljaita solisluita. Pihkan huokaisu hukkui takkatulen rätinän alle.
"Minulla ei ole antaa sinulle mitään takaisin."
Saimi painoi Pihkan patjaa vasten. "Sie annoit miulle jo kodin."