Todoroki herää Hosu Cityn tapahtumien jälkeen sairaalassa painajaisiin.
Nimi: Painajaisia
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: My Hero Academia
Hahmot: Todoroki ja Midoriya (hienoisia viitteitä Tododekuun)
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Sanamäärä: 582
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat My Hero Academian luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: Tododeku on ihan minun lempiparitus BnHA:sta! Sain tähän fikkiin idean pari päivää sitten ja - ihme ja kumma - sain sen myös kirjoitettua ihan luettavaksi fikiksi asti. Oli kyllä vallan mukavaa viimeinkin paneutua tähän parivaljakkoon ja noin muutenkin päästä kirjoittamaan lempihahmostani Todorokista <3
Painajaisia
"Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että turvaudut voimaasi liikaa?"
Veitsen terä välähtää pimeässä. Hän tuntee viiltävää kipua vasemmassa olkavarressaan ja lamaantuu paikoilleen. Poskelle lentää veripisaroita. Huimaa. Stainin silmissä on hullun katse, ja hän yrittää käyttää tultaan, mutta mitään ei tapahdu.
Vasen käsi tipahtaa hervottomana hänen jalkoihinsa.
"Se tekee sinusta varomattoman taistelijan, Endeavorin poika."Shoto säpsähti hereille. Oli hiljaista. Hän kuuli vain omat, raskaat hengenvetonsa ja sydämentykytyksen korvissaan. Lakana tuntui kostealta. Shoto pyyhki hikistä otsaansa ja räpytti silmiään hämärässä. Vasenta kättä jomotti ja sen ympärille kääritty side tuntui liian kireältä, mutta se oli siinä, toimintavalmiina. Shoto hengähti huojentuneena ja antoi käden valahtaa takaisin vierelleen.
"Todoroki-kun?"
Shoto käänsi päätään. Midoriya istui viereisellä sairaalasängyllä ja katsoi häntä huolestuneena. Midoriyan kännykkä valaisi tämän kasvot kelmeällä valonkajolla.
"Oletko kunnossa?" Midoriya kuiskasi. Hän ei ehkä halunnut herättää vastakkaisella sänkyrivillä nukkuvaa Iidaa.
Shoto nielaisi kuivaan kurkkuunsa ja käänsi katseensa takaisin kattoon. "Olen." Hän näki silmäkulmastaan, että Midoriya jatkoi tuijottamista, ja kun tämä ei missään vaiheessa kääntänyt päätään, oli Shoton viimein pakko nousta istumaan.
"Olen kunnossa, Midoriya", hän vakuutti ja katsoi tämän syliin jäänyttä kännykkää. "Mitä sinä katsot?"
Midoriya katsoi alas kuin olisi jo unohtanut koko videon. "Ah", hän ähkäisi ja raaputti niskaansa. "Se ei ole mitään ihmeellistä…"
Shoto heitti jalkansa sängynreunan yli ja nousi seisomaan. Midoriya näytti vähän hermoilevan, kun hän istahti tämän sängylle.
"Sinun ei pitäisi liikkua kauheasti, Todoroki-kun…"
"Onko tuo All Might?" Shoto siirsi keskustelun takaisin videoon. Midoriya poimi kännykän taas käteensä ja näytti Shotolle pientä ruutua.
"Olen nähnyt tämän klipin joskus aiemminkin", Shoto hymähti. "Tästä on jo monta vuotta aikaa." Hän oli toivonut, että Midoriya intoutuisi puhumaan All Mightista, mutta tämä oli jäänyt taas tuijottamaan häntä sillä onnettoman huolestuneella katseella, joka teki Shoton olosta vain kurjemman.
"Midoriya…" hän huokaisi ja hieroi kulmaansa. "Minä en –"
"Ymmärrän kyllä, jos et halua puhua siitä", Midoriya keskeytti hänet. "Mutta… minä…" Hän kohautti alakuloisen näköisenä olkiaan. "Minä en ole ollut välttämättä tarpeeksi ystävieni tukena. Minusta tuntuu, että sen takia me päädyimmekin tähän pisteeseen… Haluaisin sinun vain tietävän, että mikä tahansa sinun mieltäsi painaa, voit siitä kyllä minulle kertoa. Tai eihän sinun välttämättä ole pakko juuri
minulle kertoa, mutta… mutta minä nyt satun olemaan tässä ja…" Hän ynähti epämääräisesti ja käänsi punoittavat kasvonsa toisaalle. Shoto hymähti. Midoriyan sinnikkyys oli ihailtavaa.
"Minä mietin usein, miltä tuntuisi elää ilman vasenta puoltani", hän sanoi ja tarkasteli taas siteisiin käärittyä kättään. "Haaveilin siitä, että joku päivä pääsisin siitä kokonaan eroon. Mutta eilen…" Hän hengitti syvään. "Stain melkein leikkasi käteni irti ja minä pelästyin. En olisi koskaan uskonut, että pelkäisin menettäväni vasemman käteni, mutta silti… Se ei ole ollut koskaan täysin osa minua, mutta ajatus sen menettämisestä tuntui siinä hetkessä silti yhtä kamalalta kuin oikeankin käteni."
"Tuo ei ole totta, Todoroki-kun. Se on ollut aina osa sinua, ihan yhtä lailla kuin tämäkin", Midoriya sanoi ja laski kätensä Shoton oikealle ranteelle. Shoto katsoi Midoriyan sormia, sitten tämän kasvoja. Midoriya hymyili hänelle kannustavasti ja päästi sitten hänen kädestään irti. Hetki oli nopeasti ohi, mutta Shotoa hymyilytti silti.
"Haluaisitko katsoa tämän kanssani? Voin laittaa sen takaisin alkuun."
Shoto nyökkäsi. Midoriya painoi olkansa hänen olkaansa vasten ja he katsoivat videon ilman ääniä. Välillä Shoto vilkuili vastapäätä nukkuvan Iidan kasvoja, mutta tämä hengitteli rauhallisesti ja näytti levolliselta. Se oli hyvä, ainakin joku heistä kolmesta sai nukutuksi. Silloin Shoto tajusi, ettei hän ollut kysynyt Midoriyalta, miksi tämä oli vielä hereillä. Ehkä Midoriyan jalka vaivasi tai ehkä tämäkin oli nähnyt painajaisia. Kun hän käänsi päätään kysyäkseen asiasta, hän huomasi Midoriyan kuitenkin jo vaipuneen uneen. Hän sulki videon ja pujahti vähin äänin takaisin omaan sänkyynsä, ennen kuin itsekin vahingossa nukahtaisi.
