Nimi: Ehkäisemistä
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life, fluff, slash & one-shot
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Summary: Se ei voinut millään tietää mitään hyvää.
Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Harry Potter- maailma hahmoineen ja paikkoineen kuuluu J.K. Rowlingille, minä vain lainaan hänen upeita hahmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni.
A/N: Joululahjaficci Angelinalle, toivottavasti tämä on mieleesi. Hyvää joulua!
Ehkäisemistä
Takassa oli valkea, joka rätisi iloisesti. Ikkunalaudalla olevasta radiosta soi yhtä soittoa joululauluja. Lasisella sohvapöydällä oli tyhjä lautanen ja muki, jossa punakuonoinen poro tanssahteli, sekä kolme kynttilää kauniisti aseteltuna.
Ikkunan läheisessä nurkassa seisoi ylväänä joulukuusi, joka oli koristeltu punaisella ja vihreällä. Värikkäät loistepallot leijuivat kuusen ympärillä, latvassa pieni enkeli tanssi ympyrää.
Ikkunaan oli ripustettu tuikkivat valot, takanreunukselle oli asetettu paperinen tontturivistö, joka oli ikivanha. Kirjahyllyllä oli lumisadepallo, jossa lumiukkopari luisteli pienellä jäällä ikilumisateen sataessa; pienoiskuusi, jonka alla oli kasa miniatyyrilahjoja; lasinen valkopartainen ukko, joka hohotti vartin välein, ja kivellä istuva tonttu.
Sohvan selkänojan päällä oleville nalleille oli laitettu jouluhatut, jotka koskettaessa soittivat joulun sävelmiä. Sohvan sekä molempien nojatuolien koristetyynyille oli vaihdettu jouluiset päälliset.
Seinällä kello, jonka ympärille oli kiedottu kuusenpunosta, tikitti hiljalleen eteenpäin. Se näytti puoli neljää. Päivä tuntui liian pitkältä, viime päivät olivat kuluneet vauhdilla saaden sen päivän vaikuttamaan väliinputoajalta.
”Minulla on tylsää! Kuulitko, tylsää!”
Harry kurkisti oviaukosta sohvalla röhnäävää Dracoa. ”Sinä voisit auttaa minua tiskien kanssa.”
”Haluan jotain oikeaa tekemistä”, Draco mutristi huuliaan.
”Lue jotain”, Harry ehdotti.
”Sinäkin olet tylsä”, Draco sanoi, mutta nousi kuitenkin ylös hakeakseen kirjan kirjahyllystä.
”Niin minäkin sinua”, Harry huudahti palaten tiskien pariin.
Tyytymättömänä Draco tarttui ensimmäiseen kirjaan ja palasi paikalleen. Hän otti hieman paremman asennon kuin viimeksi. Hän lukaisi kirjan takakannen ja huoahti, mutta avasi kuitenkin kirjan. Hän tuijotti ensimmäistä sivua tovin näkemättä siinä lukevia sanoja.
Ärsyyntyneenä hän heitti kirjan sohvapöydälle. Se osui mukiin, mutta onnenkantamoisesta muki ei pudonnut lattialle eikä siten särkynyt.
Draco katseli jaloissaan olevia villasukkia, jotka olivat joululahja rouva Weasleylta (”sano Molly, kultaseni”). Niissä oli kuviointina lumihiutaleita ja nilkkojen kohdilla oli hopeinen käärme, jalkapöydän kohdalla toivotettiin hyvää joulua.
Harrykin oli saanut villasukat lahjaksi. Niissä oli ollut kultaisia sekä hopeisia sieppejä. Draco ei vieläkään ollut keksinyt miksi osa siepeistä oli sen värisiä. Harry oli tajunnut heti, mutta pirulainen ei ollut vieläkään kertonut hänelle. Aikamoisen törkeää. Mutta kyllä hän saisi tietää niiden merkityksen, vaikka sitten vain huijaamalla Harryn kertomaan.
He olivat viettäneet jouluaaton keskenään. Aamu oli aloitettu yhteisellä kylvyllä, jossa vettä oli roiskunut reippaasti lattialle. Runsaan aamiaisen jälkeen he olivat menneet pienelle kävelylle. He olivat käyneet jästiravintolassa nauttimassa illallisen. Kotiin tultuaan he olivat antaneet toisilleen yhdet lahjat ja avanneet ne. Ennen makuuhuoneeseen suuntaamista, he olivat istuneet takan edessä ja nauttineet hehkuviiniä. Se oli ollut oikein romanttinen päivä.
Joulupäivänä he olivat käyneet heti aamusta Harryn vanhempien haudalla ja jättäneet kimpun amarylliksiä. Ron ja Hermione olivat kutsuneet heidät luokseen aamiaiselle, joten he olivat suunnanneet sinne suoraan hautausmaalta. Puolenpäivän aikaan he kaikki neljä olivat matkanneet hormiverkon kautta Kotikoloon viettämään joulua. He olivat syöneet syömistään, nauttineet hyviä juomia, jakaneet lahjat vuolaiden kiitosten kera ja pelanneet pelejä. Hieman ennen puolta yötä he olivat Harryn kanssa palanneet kotiin.
Tapaninpäivänä he olivat käyneet vierailulla Dracon vanhempien luona. Se oli ollut vastakohta Kotikolossa vietettyyn päivään, mutta ihan mukava. Isän suhtautuminen oli edelleen ollut nuivaa, mutta hänen äitinsä oli ollut onnesta soikeana. He olivat nauttineet virvokkeita, vaihtaneet keskenään lahjat (Harry oli myös antanut Narcissalle jouluruusun) ja syöneet herkullisen päivällisen.
Kaikki kolme päivää olivat kuluneet hujauksessa ja nyt… Oli välipäivä joulun ja vuoden vaihtumisen välillä. Aika tuntui matelevan ja Dracolla oli tavattoman tylsää.
Ei hän tylsistynyt ollut koko päivää sentään ollut, mutta melkein. Aamu oli sujunut ihanan verkkaisesti, he olivat Harryn kanssa viipyneet sängyssä kauan, tehneet yhdessä brunssin. Mutta päivällisen, jolloin he olivat syöneet Kotikolosta mukaansa saaneita tähteitä, kaikki oli alkanut tuntua tylsältä. Hän ei ollut edes jaksanut ihailla saamiaan lahjoja.
Harrykin vain hyöri keittiössä siivoamassa heidän päivällistään pois. Se oli todella… todella aikuismaista. Tylsästä puhumattakaan.
Muutaman hetken ajan Draco vain heilutteli jalkojaan kattoon tuijotellen, kunnes lopulta päätti nousta ja mennä keittiöön valittamaan Harrylle.
”Harry, minulla on edelleenkin tylsää”, Draco valitti.
”Oletko huomannut, että ulkona on lunta?” Harry kysyi kuivatessaan lautasta.
Draco kurtisti kulmiaan oudolle kysymykselle. ”Miten se liittyy mihinkään?”
”Voisit mennä rakentamaan lumiukon”, Harry sanoi.
”No en todellakaan, sehän on lapsellista!” Draco tuhahti.
”Sitten en voi auttaa.” Harry otti toisen lautasen kuivattavaksi.
Draco mutristi huuliaan. Katsellessaan Harryn kuivaamisurakkaa muistaen samalla kuinka oli äsken julistanut sen mielessään liian aikuismaiseksi ja tylsäksi. Lumiukon rakentaminen taasen olisi lapsellista, mutta varmasti lystikästä…
”Hyvä on. Menen tekemään lumiukkoa”, Draco myöntyi, ”mutta sinä saat tulla myös.”
”Sopii hyvin. Kuivaan vielä nämä pari lasia ja tulen sitten”, Harry nyökkäsi.
”Paranee tullakin”, Draco sanoi poistuessaan keittiöstä.
⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄
Ulkona oli ehtinyt alkaa sataa lisää lunta, hämäräkin alkoi laskeutua. Katoksessa olevat lyhdyt oli sytytetty palamaan. Ulkoseinää pitkin kiemurteli valoketju, sen valo oli sinertävää.
Lumi narskui Dracon kenkien alla, kun hän kiersi talon ympäri takapihalle, jossa koskemattomaksi muuttunut lumi odotti. Koska ei ollut suojasää, Draco otti taikasauvansa esiin saadakseen lumesta sopivaa lumiukon rakentamiseen.
Villalapasten kastuessa lumesta Draco hymisi tyytyväisenä – lumi olisi täydellistä lumiukon muovaamiseen. Hän pyöritteli käsissään olevasta lumikasasta pyöreähkön lumipallon. Kumartuen hän laski pallon koskettamaan tuoretta lunta. Askel askeleelta lunta tarttui palloon lisää saaden sen suurenemaan.
Harryn viimein tullessa ulos Draco oli saanut ensimmäisen osan lumiukosta valmiiksi. Hän oli ehtinyt aloittamaan jo keskivartalon tekemistä.
Harry katseli tovin aluillaan olevaa lumiukkoa (ja ehkä hieman myös rakkaansa söpöä takamusta) ennen kuin kouraisi itselleen kasan lunta voidakseen aloittaa pään tekemisen. Hiljaisuuden vallitessa he pyörittelivät lumipallojaan isommiksi. Harry sai pään pyöriteltyä valmiiksi vain hiukan ennen kuin Draco sai keskivartalon valmiiksi.
Taialla he nostattivat keskivartalon paikalleen. Draco taputteli sitä sieltä täältä ja varmisti sen pysyvyyden ennen kuin he nostattivat pään paikoilleen. Harry kävi nappaamassa pari risua suoraan puusta sillä väliin, kun Draco varmisti lumiukon päänkin pysyvän paikoillaan.
Muutamassa minuutissa lumiukolla oli käsinään risut, silminä kaksi kiveä (lumen alta kutsuttuna) ja suuna oli pieni punainen villalangan pätkä, jonka Draco oli repäissyt Harryn kaulahuivin yhdestä tupsusta irti. Harry oli komennettu sisälle hakemaan porkkanan nenäksi, tuikun sekä kaulahuivin sekä hassun kilisevän punaisen nutun, jota Harry nimitti tonttulakiksi.
Odotellessaan Harrya palaavaksi Draco alkoi väsätä pientä lumilyhtyä lumiukon viereen. Se näyttäisi kivalta pimeässä.
Koko lumiukon rakentaminen oli oikeastaan mukavaa, mutta Dracolla ei ollut aiettakaan sanoa siitä Harrylle. Hän ei jaksaisi tämän tietäväisen härnäävää virnettä. Se oli melkein yhtä paha kuin Hermionen tietäväinen hymy.
”Se on sitten viimeinen porkkana”, Harry ilmoitti tullessaan takaisin ulos.
”Mikä kaamea tragedia, kuinka me nyt pärjäämmekään?” Draco nappasi porkkanan ja tuikun itselleen.
”Hahaa, hyvin hauskaa”, Harry sanoi hymyillen kuitenkin yhtä kaikki.
”Minulla nyt on vain sellainen lahja.”
Harry pyöritti silmiään ja meni asettamaan tonttulakin lumiukon päähän. Se oli, tietenkin, liian pieni, joten Harryn oli suurennettava sitä enempi kuin vain hitusen.
Draco astui kauemmas lumiukosta sidottuaan kaulahuivin. ”Se näyttää oikein hyvältä, vaikka itse sanonkin.
”Niin näyttää.” Harry nyökkäsi tullessaan hänen viereensä.
”Me olemme hyvä tiimi”, Draco sanoi. ”Tosin, minähän se suuremman työn tein.”
”Teit vai?” Harry kysäisi naurua äänessään.
”Todellakin. Sinä teit vain pään”, Draco huomautti.
”Tuo ei ole totta, laitoin sille kädet ja nenän sekä hain porkkanan ja muut”, Harry protestoi.
”Kyllä, siinä olikin paljon hommaa. Kuinka sinä jaksoitkaan” Draco piikitteli ottaen tuikun taskustaan.
Hän nappasi lapasen pois kädestään ja laski varovasti tuikun lumilyhdyn sisälle. Nopealla taikasauvan heilautuksella hän sytytti sen sydämen palamaan. Hän katseli liekkiä tovin kiinnostuneena ennen kuin puki lapasen takaisin ja asetti viimeisen lumipallon lyhdyn huipulle.
Draco nousi pystyyn ja siinä samassa hänen niskaansa levähti jotain kylmää ja märkää, jota valui hänen takkinsa kauluksen alle. Yllättyneenä hän käännähti ympäri ja näki Harryn ympärillä leijuvan joukon lumipalloja – yhtä tämä piteli käsissään. Draco siristi silmiään, kun Harry ojensi kättään taaksepäin valmiina heittoon.
”Uskallatkin!”
”Voi, kyllä minä uskallan”, Harry lupasi.
Ja niin tämä todella teki. Lumipallo lennähti ilman halki ja rikkoutui vasten Dracon pipoa.
”Sinä senkin!” Draco huudahti ja kyykistyi kauhaisemaan lunta.
Sillä väliin Harry heitti häntä uudestaan lumipallolla. Tällä saattoi ehkä olla hieman etumatkaa, mutta vieläpä tämä tulisi katumaan lumisodan julistamistaan.
Dracon kasvoille leviävä ilkikurinen ilme sai Harryn nauramaan. Naurusta huolimatta tämä perääntyi muutamia askeleita, minkä Draco laittoi tyytyväisenä merkille väsätessään hitaasti lisää lumipalloja itselleen. Harryllekin oli tullut kiire tehdä lisää palloja ilmassa leijuvien lisäksi.
”Sinä kadut päätöstäsi heittää minua lumipallolla”, Draco lupasi noustessaan seisomaan.
Harry vilkaisi pikaisesti häneen päin. ”Niinhän sinä luulet.”
”En minä luule, minä tiedän.”
Harry onnistui väistämään ensimmäisen lumipallon, mutta toinen lumipallo osui tämän käsivarteen. Nauraen mustapää nappasi ilmasta pari omaa lumipalloaan ja tähtäsi kohti Dracoa, joka kiljahti saadessaan osuman suoraan kasvoihinsa.
”Tämä on sotaa!” Draco julisti pyyhkiessään kasvojaan. ”Saat vielä itsekin lumipesun, usko pois!”
”Jos saat minut kiinni!” Harry huudahti ja pinkaisi juoksuun.
Juokseminen lumihangessa ei ollut mitenkään erityisen helppoa, mutta se sujui Harrylta paremmin kuin Dracolta. Lumipalloja lensi edes ja takaisin molempien nuorten miesten yrittäessä saada monta osumaa toiseen ja koettaen itse välttyä osumilta. Kiljahdukset ja naurunpyrskähdykset täyttivät ilman.
He juoksivat taloa ympäri. Välillä kumpikin suojautui saadakseen tehtyä lisää lumipalloja. Niitä olisi voinut helposti taikoa syntymään jatkuvasti lisää, mutta niiden tekeminen itse oli paljon hauskempaa. Se toi myös enemmän jännitystä leikkisään lumisotaan.
Hämärän laskeutuessa pimeään loitsitut ulkovalot syttyivät palamaan valaisten melkein koko suuren pihan. Kiristyvä pakkanen ei vaikuttanut haittaavan Harrya ja Dracoa. He vain jatkoivat innokkaasti toisen tulittamista lumipalloilla.
Ohittaessaan lumiukon Draco nappasi taikasauvansa esille saatuaan idean. Kulmiaan kurtistaen Harry pysähtyi paikoilleen, mikä oli pienoinen virhe. Niin hän oli helppo maalitaulu, varsinkin kun Draco loitsi lumipallonsa lentämään sateena häntä kohti.
”Hei! Sinä huijaat!” Harry huudahti saadessaan monia osumia.
”Lumisodassa kaikki on sallittua”, Draco ilmoitti virnistellen tyytyväisesti.
”Vai niin. Rumaa peliä voi pelata muutkin.” Harry pudottautui polvilleen.
Muutamat lumipallot tipahtivat hänen päälleen toisinaan, suurin osa lensi kuitenkin ohi. Harry ei kuitenkaan välittänyt saamistaan osumistaan. Hän otti oman taikasauvansa taskustaan ja taikaa apuna käyttäen alkoi kasata isoa kasaa lunta.
Draco siristeli silmiään epäileväisenä. Kun Harryn aikomus selvisi hänelle, häntä kylmäsi rahtusen.
”Et sinä voi noin tehdä”, Draco sanoi perääntyessään.
”Lumisodassa on kaikki sallittua, niinhän sinä juuri sanoit”, Harry lausui.
”Tuo ei ole”, Draco väitti vastaan katsoessaan miten lumikasa muotoutui suureksi lumipalloksi.
”Kaikki, Draco, kaikki.”
Harry nousi ylös ja liitti valmiina olevat lumipallonsa juuri tekemäänsä suureen lumipalloon. Se leijui kevyen oloisena mustapään yläpuolella, mutta Draco oli varma sen painavuudesta. Sitä hän ei halunnut saada päällensä.
”Harry, et sinä voisi”, Draco sanoi pysyen liikkeessä.
”Oletko aivan varma?” Harryn äänessä oli pilkahdus ilkikurisuutta.
”Oi voi.”
Dracosta oli parempi olla kääntymättä. Hän piti katseensa tiiviisti suuressa lumipallossa, joka liikkui Harryn mukana eteenpäin. Uhkaava tunnelma sai hänet harkitsemaan jonkin hölmön lupaamista Harrylle – kuten että hän voisi hoitaa tiskaamisen kuukauden ajan, ilman taikoja. Hän kuitenkin nielaisi sanat alas ennen kuin ne ehtivät karata ilmoille. Harry olisi nauranut, jos hän olisi alkanut anelemaan. Ja luihuiset eivät annelleet, ei edes entiset!
Harryn pirullinen ilme oli hyvin intensiivinen ja… no, se oli hyvin kuumottavaa, mikä sai Dracon harkitsemaan tilanteelta pelastautumista viettelemällä. Paitsi että siinä saattaisi silti käydä huonosti – Harry voisi unohtaa koko jättipallon ja se voisi hyvinkin putoa heidän päällensä. Ja sen Draco todellakin halusi välttää.
Perääntyminen ja piilopaikan löytäminen oli kaikkein parhain vaihtoehto. Askel askeleelta Draco yritti kauemmas, mutta Harry harppoi suurin askelin saavuttaen häntä nopeasti. Hän riisti katseensa lumipallosta vilkaistakseen Harrya nopeasti. Tämä ei aikoisi luovuttaa ennen kuin saisi heitettyä häntä jättipalollaan.
Draco nopeutti hieman vauhtiaan. Hän oli täysin keskittynyt Harryn luomaan suureen lumipalloon, minkä vuoksi hän ei ollut huomannut omien lumipallojensa jääneen paikoillensa leijumaan, pari palloa oli tipahtanut jo maahan. Ne tosin olivat niin pieniä, ettei niistä olisi mitään hyötyä Harryn isoa lumipalloa vastaan.
Draco henkäisi yllättyneesti, kun hän kompastui johonkin päätyen kuppikeikkaa selälleen makaamaan. Harry oli pian hänen luonaan virnistellen typerästi. Naurun hohotuskin karkasi tämän huulilta.
Tyytymättömänä Draco mutristi suutaan ja vei jalkansa vaihvikkaan Harryn luo niin, että sai vedettyä jalat tämän alta. Harry älähti mätkähtäessään suoran Dracon päälle. Platinapää haukkoi happea äkeissään – hän ei ollut ajatellut Harryn kamppaamista täysin loppuun.
Harry nousi käsiensä varaan. Hämmentynyt ilme oli vaihtunut takaisin ilkikuriseen. Draco vilkaisi heidän yläpuolelleen – ja kyllä, suuri lumipallo leijui täysin heidän yläpuolellaan.
Hän nielaisi pienesti Harryn tuijottaessa häntä intensiivisesti. Se ei voinut millään tietää mitään hyvää.
Dracon kermanvaaleat kasvot hehkuivat punaisina pakkasesta ja ulkona riehumisesta. Näky oli lumoava ja sai Harryn nuolaisemaan huuliaan.
”Tiedän mitä sinä mietit”, Draco sanoi.
”Tuskinpa”, Harry epäili.
”Kyllä tiedän! Uskallatkin tehdä sen, Potter, niin saat kärsiä!” Dracon äänessä oli hiven epätoivoa.
Harry virnisti leveästi. ”Niinkö luulet, Potter?”
Draco ei ehtinyt reagoida, kun Harry syöksähti äkisti alemmas ja… suuteli häntä. Ei suurta lumipalloa päälle vaan suudelma, joka oli oikein mukava. Mukava ja laiska, mutta turhan nopeasti ohi.
”Ah”, Draco sanoi.
”Aavistitko tämän?” Harry kuulosti turhankin omahyväiseltä.
Draco sivuutti kysymyksen täysin. ”En minä ole Potter.”
”Vielä. Neljän päivän päästä olet.”
”Paitsi jos tipautat tuon pallon päälleni. Sitten saat etsiä uuden tulevan herra Potterin”, Draco
tokaisi.
”Lupaat vain”, Harry sanoi nauraen, mutta vakavoitui sitten. ”Onko sinun kylmä?”
”No nyt kun kysyit, niin kyllä tässä alkaa kylmä tulla lumessa maatessa. Vaatteet alkavat kastua”, Draco kertoi.
Harry kampesi itsensä pystyyn ja kumartui nostamaan Dracon syliinsä. Draco henkäisi ja kietoi kätensä Harryn kaulan ympärille, kun tämä alkoi astella kohti ulko-ovea. Heidän takanaan suuri lumipallo rämähti maahan.
⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄⛄
Myöhemmin illalla he makailivat sohvalla sylikkäin huovan alla. Takassa tuli loimusi iloisesti rätisten. Kello lähenteli puolta yötä.
”Tajuathan sinä”, Draco sanoi äkisti, ”että olet onnekas saadessasi minut muutaman päivän päästä aviomieheksesi.”
”Tietenkin, enkä minä muita haluaisikaan miehekseni. Kukaan ei ole kuten sinä, sinä olet ainutlaatuinen.”
Kehu sai pienen punan kohoamaan Dracon poskille. ”En minäkään haluaisi ketään muuta kuin sinut – en vaikka olisit tiputtanut sen lumipallon päälleni.”
”Nyt sitten sanot sen.”
Draco muksaisi hellästi Harrya käsivarteen. ”Hölmö.”
”Sinun hölmösi”, Harry sanoi hellästi.
”Niinhän sinä olet.” Draco huokaisi teatraalisesti.
Nauraen Harry suuteli rakasta platinapäätään. Draco henkäisi pehmeästi Harryn livauttaessa kielen hänen suuhunsa. Toisen rakastavaisessa syleilyssä oleminen oli kaikkein paras tapa ehkäistä tylsyyttä. Vaikka olihan lumiukon rakentaminen ja lumisotakin ollut oiva keino puolustautua tylsyyttä vastaan, mutta sitä Draco ei ikinä myöntäisi Harrylle. Joku roti sitäkin oli oltava.
