Joulunalle (S, Sirius/Remus)

[Vanilje]

Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Fandom: Harry Potter
Paritus: Sirius/Remus
Tyylilaji: romance, fluff, ripaus surumielisyyttä ja hurt/comfortia
Haasteet: Tonttuiluhaaste
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot ja kaiken hänelle tunnistettavasti kuuluvan. Minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.

A/N: Osallistuin tosiaan Tonttuiluhaasteeseen ja sain tehtäväkseni ilahduttaa DulzGramia pienellä (jouluisella) tekstipaketilla. Tämän kuvan inspiroimana syntyi tällainen tuotos, toivottavasti pidät! : )

Joulunalle

Vanhan ullakon lattialankut narahtavat painon alla. Sirius kävelee laatikkopinon ohi ja pyyhkäisee kädellään ylimmän päältä. Pölypilvi nousee sakeana ilmaan ja Sirius virnistää. ”Kuule Remus, sinun täytyisi siivota ullakkoasi joskus.”

Remus ei nosta katsettaan laatikosta, jota on tutkimassa. ”Saanen muistuttaa, että se on myös sinun ullakkosi.” Remus pitää pienen tauon ja naurahtaa. ”Sitä paitsi, kuka nyt oikeasti siivoaisi ullakkoaan?”

Sirius hymähtää jotakin vastaukseksi ja istuutuu Remuksen vierelle tutkimaan toista laatikkopinoa. ”Mihin sanoitkaan laittaneesi joulukoristeet?”

”Muistaakseni jonnekin tänne”, Remus vastaa osoittaen kädellään puolikasta koko ullakosta.
”Niinpä tietysti.”

Ilman täyttää vanhojen pahvilaatikoiden kahina, satunnaisten pölykerrosten aiheuttamien yskähdysten saattelemana. Aika tuntuu pysähtyvän, mutta toisaalta kumpikin palaa hetkiksi ajassa taaksepäin muistojen tulviessa esiin ullakon kätköistä. Remus löytää vanhan näköisen matkalaukun ja avaa sen. Sisällön nähtyään hän pysähtyy. Sirius kääntyy katsomaan miestään, ja huomaa tämän silmistä paistavan häivähdyksen kipua. Hän ei kuitenkaan kysy.

Remus on hetken hiljaa, mutta vetää sitten matkalaukusta esiin vanhan ja rähjäisen pehmonallen. Hänen äänensä värähtää. ”Vanhempani antoivat minulle tämän joululahjaksi Fenririn hyökkäyksen jälkeen, jotta en pelkäisi muodonmuutoksia niin paljon. Se ei ollut helppoa aikaa.”

Sirius on ensin hiljaa, mutta siirtyy sitten miehensä taakse ja kietoo kätensä tämän ympärille. Hän suutelee ja näykkäisee Remuksen kaulaa, ennen kuin kuiskaa: ”Tiedän.”

Sirius hivelee Remuksen kylkiä. Jokaisella vedolla ripaus surumielistä haikeutta varisee Remuksen harteilta. Turvalliset kädet hänen vartalollaan kertovat Remukselle, että nyt asiat ovat paremmin kuin silloin. Remus on paljon vahvempi ja rohkeampi. Lisäksi hänellä on vierellään Sirius.

Remus kääntyy suudellakseen Siriusta. Hän näykkäisee miehensä alahuulta ja virnistää. ”Kiitos.” Remus tuntee Siriuksen huulet vasten omiaan ja tietää toisenkin virnistävän. Hetki on kotoinen. Pian Sirius kuitenkin henkäisee ja saa Remuksen säpsähtämään. ”Mitä tuolla on!?”

Sirius loikkii muutaman laatikon ylitse ja vetää kahden pinon välistä esiin joulunpunaisen noidan hatun. ”Ahha! Täällä on jouluköynnöskin!”

Sirius laittaa hatun päähänsä, kietaisee köynnöksen ympärilleen kuin juhlahuiviksi ja alkaa esittää imitaatiotaan Selestina Taigorin joululaulusta ”Joulun taikaa”. Hän tanssahtelee tiensä Remuksen luokse ja kietaisee köynnöksen viettelevästi tämän niskan taakse. Remus pudistelee päätään, mutta naurahtaa. Sirius jatkaa esitystään ja Remus palaa laatikoiden pariin joulupalloja etsien.

Nalle tuijottaa kaksikkoa lempeästi matkalaukun reunalta toivottaen joulun tervetulleeksi.

[Fairy tale]

Tykkään tästä. Tuo pölyinen ullakko muistoinenn on kuvailtu kivasti. Tosiaan, kuka nyt ullakkoaan siivoaisi. Siellä kuuluukin olla pölyä ja toisinaan siellä tekee löytöjä. Tuo Remuksen nalle, joka löytyi sieltä joulun alla, on söpö yksityiskohta. Vaikka nalle herättikin ikäviä muistoja, on se silti ollut korvaamaton ja tuo viimeinen lause nostaa nallen arvoon arvaamattomaan. 

[Vendela]

Ajattelin aloittaa tämän vuoden kommentoimalla ensimmäiseksi tätä tekstiä sillä tämä on koko viikon kummitellut mielessäni. Jotenkin tämän nimi on ollut sellainen, että olen tahtonut lukea tämän, mutta sitten on ollut kaikkea ja seli-seli

Aivan ihana kohtaus näiden kahden elämästä! Joulukoristeiden etsiminen ullakolta voi tosiaan olla jännittävää monessa mielessä. Esiin puskee aivan yllättäen muistoja, hyviä tai huonoja ja ne on vain otettava vastaan. Minusta ajatus siitä, että Remus on saanut vanhemmiltaan nallen on todella hellyttävä. Toki se ei ole varmasti vienyt kaikkea kauhua ja pelkoa pois, mutta toivottavasti se on lohduttanut edes hieman <3 Ja onneksi nyt on Sirius joka auttaa varmaan huomattavasti paremmin kuin nalle.

Hahmot olivat tässä oikein onnistuneet. Etenkin Siriuksen energisyys ja leikkisyys tulivat kivasti esiin. Itsekin ajattelen Siriuksen usein tuollaisena duracell-pupuna joka jaksaa keskittyä aina hetken yhteen asiaan ennen kuin keksii jonkun uuden. Ja keimaileva Sirius on paras Sirius!

Kiitos tästä, olipa ihanaa aloittaa vuosi tämmöisellä palalla

Vendela

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja vielä kerran onnittelut voitosta! On ehkä hassua lukea joulusta näin kesällä, varsinkin kun istun mökin kuistilla lempeän kesätuulen syleilyssä ja kuuntelen järven liplatusta (ja mieheni polskintaa, haha), mutta jotenkin tämä teksti kuitenkin veti minua puoleensa listauksessasi. Tällä on suloinen, fluffia enteilevä nimi, ja minun teki mieli lukea Sirius/Remusta levollisen jouluisissa tunnelmissa. Tämä tarina siivittikin minut aivan joulunaikaan, ja se on ihanaa! Pieni aikamatka. ♥

”Sitä paitsi, kuka nyt oikeasti siivoaisi ullakkoaan?”

Naurahdin tälle repliikille, koska tosiaan, kuka nyt ullakkoa siivoaisi? Ullakon jotenkin kuuluu olla sellainen hämyisä, pölyn peittämä, unohdettuja tavaroita pursuileva. Siinä on ehtaa ullakkotunnelmaa, ja se tunnelma todella välittyy tästä tekstistä myös ruudun tälle puolelle. Voin oikein nähdä rönsyilevät laatikkopinot ja pölyn niiden päällä, ja voin kuulla lattialautojen narahdukset. Ihanaa.

Pidän kovasti siitä, miten miesten suhde ja sen sitoutuneisuus ilmenee pienistä asioista. Vuoropuhelun kautta lukijalle valkenee luontevasti, että kyseessä on nyt itse asiassa yhteinen ullakko, ja paljon kertoo myös se, että Remukseen viitataan Siriuksen miehenä. Olen jostain syystä aina aivan pähkinöinä siitä, jos miesparin osapuoleen oikeasti viitataan toisen miehenä, koska jotenkin se kai henkii juuri sitä sitoutuneisuutta ja elämänmittaista rakkautta, yhteiskunnan mahdollisista paineista ja odotuksista huolimatta. Tässä tapauksessa erityisen ihanaa on se, että Siriuksella ja Remuksella on toisensa, koska heidän kanssakäymisestään huokuu ymmärrystä, lohtua ja jaettuja kokemuksia. Kummallakin on takanaan vaikeita aikoja, jotka varmasti silloin tällöin puskevat esiin niin kuin nyt ullakolla joulukoristeita etsiessä, mutta he ymmärtävät ja osaavat tukea toisiaan.

Hahmot ovat ihastuttavan tunnistettavia ja luontevia. Remus koettaa keskittyä olennaiseen, kun taas Sirius imitoi Selestina Taigoria ja höpsöttelee jouluköynnöksen kanssa. Komppaan Vendelaa siinä, että minäkin kuvittelen Siriuksen usein vähän keskittymiskyvyttömänä intoilijana, joka keksii aina jonkin uuden projektin, heh.

Kiitokset tästä lämpimän jouluisesta ja lohdullisesta lukupalasta, nautin! -Walle

[Vanilje]

Fairy tale, kiva kuulla, että pidit tekstistä. Kiitoksia paljon ihanasta kommentistasi, se ilostutti minua oikein kovasti! ♥

Vendela, oi miten mieltä lämmittikään huomata, että olit aloittanut vuottasi tämän ficin parissa, iiik (pian kaksi vuotta sitten, hui, miten niin näihin kommentteihin vastaaminen on jäänyt... ). Ihanaa kuulla, että pidit lukukokemuksesta. Ajattelisin ja toivoisin itsekin, että nalle on sentään vähän lievittänyt pienen Remuksen pelkoja. Kiitos paljon ihanasta kommentistasi! ♥

Waulish, kiitoksia huimasti kattavasta kommentistasi! Ihana kuulla, että tämä on ollut kivaa luettavaa vaikka ihan kesäaikaankin! Nyt ollaankin sitten jo taas aivan joulun kynnyksellä... Ilostuin kovasti siitä, että sekä hahmot että tunnelma olivat mielestäni onnistuneet, ja että Siriuksen ja Remuksen sitoutuneisuus toisiinsa tuli sopivasti ilmi. Olen kanssasi samaa mieltä, että ullakon kuuluukin olla hiukan pölyinen ja mystinen, muistoja pursuileva paikka. Kiitoksia paljon mieltä lämmittävästä kommentistasi! ♥