Tervehdys Kommenttikampanjasta!
Valitsin tämän tarinan, koska tämän lämminhenkinen nimi vetosi minuun ja halusin lukea jotain jouluista ja perhekeskeistä. Tämä osoittautuikin ihastuttavaksi joululukupalaksi, joka sai minut tyynelle ja iloiselle mielelle! Luen niin kovin mielelläni Molly/Arthuria, sillä heidän välisensä suhde on kaunis ja lämmin ja kestänyt vuosien varrella monia kolhuja kuitenkaan särkymättä. Minusta on mukavaa lukea suurperheen vilinästä ja vilskeestä, mutta nautin kyllä kovasti myös syventymisestä tähän aikaan, jolloin vasta toinen perheen lapsista syntyy. Tämä tarina tavoittaa minusta jotenkin tosi hyvin sen, miksi Mollylla ja Arthurilla kenties on lopulta niin monta lasta - he rakastavat paitsi toisiaan, myös joka ikistä lapsistaan. Se välittyy tässä ihanasti, kun Arthur pientä Charlieta ensimmäistä kertaa syleillessään miettii, onko isäksi tuleminen joka kerta yhtä sykähdyttävää.
Arthurin ja Mollyn välisen suhteen lämmöstä ja huolenpidosta kertoo myös se, miten Arthur tuntuu alussa sanattomasti vaistoavan, että Mollya painaa jokin. Arthur selvästi tuntee vaimonsa perin pohjin, kun tietää, että parin viikon kotitonttuapulaiset olisivat iso helpotus jouluhälinän keskellä, vaikka Molly yleensä tykkääkin pitää langat omissa käsissään ja puuhata kaiken itse! Voin hyvin kuvitella, että Molly tomerana ja aikaansaavana ihmisenä on tottunut järjestämään juhlan kuin juhlan omin käsin, mutta viimeisillään raskaana ollessaan ei hänkään ymmärrettävästi kaikkeen pysty. Siksipä Arthurin yllätys on hyvin ajateltu ja ihastuttava!
Voin vain kuvitella Mollyn helpotuksen, kun hän saapuu jouluksi kotiin sairaalasta ja isossa talossa tuoksuukin puhtaus ja ruoka. Minusta on muuten niin samaistuttavaa, miten Molly haistaa puhtauden, koska puhtaus todellakin tuoksuu eikä melkein mikään ole ihanampaa kuin puhdas ja siisti koti. ♥
On hauskaa lukea myös pikku-Billin touhuista. Hän elää jännittäviä aikoja, kun saa seurakseen pikkuveljen, vaikkei veljestä vielä hetkeen varsinaiseksi leikkiseuraksi olekaan. Olet mielestäni onnistunut kirjoittamaan pienen lapsen tosi realistisesti! Hymyilin monille Billin ihanille, lapsenmielisille jutuille, kuten tälle:
”Ei se osaa leikkiä”, Bill totesi ja naurahti vähän.
Niin suloisen suoraviivainen toteamus, juuri lapselle ominainen! Pakko muuten hihkua, miten hauskaa ja sopivaa on, että Charlie saa ensimmäiseksi joululahjakseen juuri lohikäärmepehmolelun. Taikamaailmassa tuntuu muutenkin tapahtuvan paljon tällaisia mielenkiintoisia sattumia, joten Billin lahjasta tuli minulle ihan Potter-fiilikset. Niin kuin tietysti koko tästä tarinasta, koska hahmot ja tapahtumapaikat ovat niin rakkaita ja tuttuja ja ne kuvaillaan tässä tarinassa elävästi ja uskottavasti.
Kiitoksia paljon tästä lempeästä perhetarinasta, tykkäsin!
-Walle
