hahmot: Basil, Volmari ja Solaris
maaginen fiklet tutustumisesta ja juna-asemasta <3
ikäraja: SMatkalippuvihko ja kukkaviuhka
500 sanaa
Useimmiten Basil ei kiinnittänyt asiakkaisiinsa huomiota. Muisti hän ehkä iltaisin, jos joku oli ollut ilkeä tai maiskuttanut kamalan kovaan ääneen tai haissut pahalta.
Asema oli pieni, mutta melko vilkas. Siinä oli viihtyisä odotushuone, välipala-automaatteja ja oranssit penkit, joissa ei ollut mitään mähmää tai syötyjä purukumeja. Se oli kuule hyvinpidetty juna-asema. Se oli Basilin asema.
”Hyvää iltapäivää, saisiko olla matkalippuja unelmien reissuille, virvokkeita, taikka postimerkkejä?” Basil lausui tervehdyksensä asiakkaalleen.
”Matkalippu, kiitos. Koko matka päärautatieasemalle asti. Voinko ostaa myös Helsingin sisäisen päivälipun teiltä?”
”Se todellakin passaa, mulla on niitä tuolla. Siellä käytetään elektronisia kortteja, mä lataan sulle, hetkinen, yksi päivä”, Basil sanoi kynsillään tiskin ikkunalasia vasten koputellen. Hän katsoi tarkasti asiakastaan ja tiesi, ettei unohtaisi sitä.
Basil pakeni takahuoneeseen posket hohkaten. Hän kaiveli erästä pahvilaatikkoa, sitten toista.
Missä vitussa ne on..! ”Solaris! Ootko siirtänyt stadin kortit johonkin?” Basil huusi ja palasi pahoitellen tiskin luokse.
”Mä toin ne tänne", Solaris, Basilin assari, sanoi ja avasi vetolaatikon kassakoneen vieressä. Basil tuhahti ja heilautti kättään hätistäen Solariksen kauemmas.
Kaikkea sitä huvittuneella katseella seurannut asiakas yskäisi nyrkkiinsä ja luki rannekelloaan.
”Sulla on aikaa", Basil henkäisi, ”juna pysähtyy tällä asemalla vartin päästä."
Asiakas nyökkäsi hurmaavasti hymyillen ja Basil työnsi vapisevilla sormillaan kaulallaan roikkuvan avaimen kassakoneen lukkoon ja väänsi. Lukon sisälmykset raksuivat ja Basil asetti ladattavan kortin sille sopivaan koloon. Ruudulla luki, että mitä laitetaan ja Basilin sormi näpäytti, että vuorokauden verran voimaanastuvaksi, kiitos.
Junaliput olivat sentään niitä perinteisiä tavallisia pahvisia. Niitä oli lippuvihkoissa myyntiä varten revittäväksi ja konduktöörin rei'itettäväksi.
”Laita niitä kaksi, paluulippu samalla, kato", asiakas pyysi pilkettä reilusti silmissään, ”toimiiko teillä mobiilimaksu?”
”Toimii", Basil vastasi kireästi, laski kaksi junalippua tiskille ja huultaan purren muisteli, kuinka se mobiilinen maksu toimikaan. Solaris oli palannut hänen taakseen ja heilautti pienellä sormensa liikkeellä ohjekirjasta oikean sivun auki Basilille.
Aseta mobiililaite lukijan ylle, hyväksy maksu kirjatuksi. ”Sol, mikä lukija?” Basil kysyi kuiskaten ja huomasi, että asiakas vilkuili taas rannekelloaan. Solariksen sormet tekivät monimutkaisemman liikesarjan ja pieni musta laite siirtyi hyllyltä Basilin eteen.
Katsos, kaikki nämä kaupungista levinneet modernit hullutukset olivat Basilille rasite, joita hän vähän tavasta vaan vastusti, eikä ollut vaivautunut itse opiskelemaan niitä. Mutta juuri tätä asiakasta Basil jostain syystä tahtoi palvella itse.
Asiakkaan hymy ei vain haipunut, vaikka käynti asemalla oli ollut varsinaista säätöä.
Kassakoneen ruudulle ilmiintyi teksti:
maksu hyväksytty, toimesta Volmarin. ”Kiitos, no, pian se juna jo tuleekin", Basil sopersi.
”Nähdään, Basil", Volmari toivotti ja kääntyi kontollaan.
Sinne hävisivät pitkät jalat, oljenvaalea tukka, kärsivällinen kuumis, jolla täyteläiset hymyhuulet ja palanen Basilin järkeä.
Taakse jäivät purrut huulet, asematyöntekijä, jonka olkaa naputteli assistentti virnistellen ja tietäväisenä.
”Sehän flirttaili sulle!” Solaris sanoi innoissaan.
”Ei tuonlaiset koskaan flirttaa munlaisille.”
Kului joitain päiviä, kunnes Basil näki Volmarin taas. Matkalainen seisoi matkalaukkunsa kanssa radan toisella puolella ja viilensi kasvojaan kukkakuvioisella viuhkalla. Volmari huomasi Basilin, hymyili ja hyppäsi raiteille. Basil kirkaisi ettei saa, mutta Volmari vain pudisteli päätään ja heilutteli viuhkaansa ja matkalaukkuaan. Radanylitys kävi äkkiä, eikä junia ollut tulossa lähiaikoina, mutta oli
kiellettyä kävellä raiteilla.
“Pitäisi ostaa matkalippuja”, Volmari sanoi ja tonki laukkuaan.
“Joko taas?”
“Jokin syy oli keksittävä, että saisin jutella sulle jälleen.”
