Kylmäharjoituksia | K-11 | Hilda/Saimi | syysmasentelua

[Alice Katarina]

Author: Alice Katarina
Title: Kylmäharjoituksia
Rating: K-11
Pairing: Hilda/Saimi
Genre: Angst, femme, draama, syysmasennus
Summary: Sinä levität kätesi nauraen takissasi, joka on minun makuuni aivan liian krumeluuri – tunnut heräävän eloon pimeän ja kylmän tullessa, toisin kuin minä, jota talven ajatuskin ahdistaa.
A/N: En ole varmaan vuoteen kirjoittanut mitään, mutta lempihaasteen takia oli pakko saada taas jotain itsestä irti ja se oli ihanaa. Kiitos 12+ virkettä XV! Sanalista löytyy tekstin lopusta.

Kylmäharjoituksia

Meri on harmaa, aallot rynnivät rantaan, ja tuulessa huokuu talvi vaikka lämpötila on vielä reilusti plussan puolella. Tuijotan kolkkoa maisemaa, ja hengitän syvään. Sinä levität kätesi nauraen takissasi, joka on minun makuuni aivan liian krumeluuri – tunnut heräävän eloon pimeän ja kylmän tullessa, toisin kuin minä, jota talven ajatuskin ahdistaa.

Puiden oranssit, punaiset ja ruskeat lehdet ovat liiskautuneet asfalttiin. Silmäni vuotavat viimasta, kun yritän saada sinut lähtemään takaisin sisälle. Asetat kätesi kylkiluitteni päälle, suutelet pitkään, ja naurat perään lämpimästi.

”Vielä hetki, Hilda, katso miten voimakas meri on, voisinpa olla ameeba sen kuljetettavana.”

Minä en voi olla alistumatta, kun katson iloasi, mutta silti olen vailla samaa intoa. Sinulle kaikki tämä, luonto, meri, maailmankaikkeus ovat henki ja elämä – minulle sinä olet tärkeintä. Tuokion kuluttua tartut kohmeisilla sormillasi omiini, ja annat minun ohjata itsesi kohti kotia.

Pienen asunnon lämmössä minunkin kasvoilleni leviää hymy, vaikka sinun sanasi ovat yhä täynnä ulkoilmaa ja rajuja aaltoja, jotka saavat meidän naarmuiset parkettimme tuntumaan valjuilta. Katsot minuun virnistäen, ja asetat lapasesi hitaan tasaisesti tasolle. Takkisi tippuu maahan kenkien viereen, kauluspaitasi heität lehtikoriin krematoriomainoksen päälle ja farkkusi putoavat sulavasti makuuhuoneen ovenrakoon.

Minä tutkailen paljastunutta vartaloasi, joka saa minut unohtamaan ulkoilman ja talven – ja se on tietysti sinun päämääräsi. Rintaliiveissäsi on banaanin kuvia, ja mikä ihmeellisintä ne sopivat sinulle. Minun vaatteissani pitsikaulus tai kirkkaampi värikin tuntuu häiritsevältä, mitä sinä et suostu uskomaan ja toimitat säännöllisesti lahjapaketteja, joista paljastuu pinkkiä pitsiä ja räikeitä kuvituksia.

Näykkäiset kaulaani hiukan kiusoitellen, niin että tunnen kulmahampaasi. Energian ja intohimon täytyy olla jo DNA:ssasi, koska miten muuten saisit minutkin aina niin helposti syttymään. Pian me kumpikin olemme alastomia, painumme toisiamme vasten ja unohdamme muun.

Seksin jälkeisessä tapahtumahorisontissa minä kuvittelen meidät juomassa kuumaa glögiä alasti sängyssä tai käpertymässä sohvalle katsomaan jotain naurettavaa amerikkalaista teinielokuvaa. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan sovi sinulle, vaan iltahämärässä kiskot minutkin talon katolle. Taivas näyttää kupruilevan punaisenviolettina, mutta kylmä tuuli on sentään lauhtunut.

Nyin nopeasti pukemieni rintaliivien kaaritukea paremmin paikalleen samalla kun sinä tuijotat taivaalle ihastuneena.

”Onhan se todella hieno superkuu, Saimi”, minä tukahdutan haukotukseni, ”mutta voitaisiinko me jo palata sisälle?”

Sinä katsot minua anelevasti tarttuessasi käteeni, ja antaudun jälleen kerran, katsellaan sitten kuuta vaikka niin kauan että jäädytään.


Sanalista:

Spoiler: näytä

1. meri
2. kolkko
3. krumeluuri
4. oranssi
5. vuotaa
6. kylkiluu
7. ameeba
8. vailla
9. henki
10. tuokio
11. naarmuinen
12. tasainen
13. krematorio
14. tutkailla
15. banaani
16. toimittaa
17. kulmahammas
18. DNA / koodi
19. kumpikin
20. tapahtumahorisontti / horisontti
21. iltahämärä
22. kupruilla
23. kaarituki
24. superkuu
25. antautua

[Ingrid]

Hei Alice Katarina. ♥ Valitsin sinut ja sinun tekstisi ihailuni kohteeksi Ihailijakaarti -haasteessa, joten pääset lukemaan minulta vielä useita kommentteja kirjoittamiisi teksteihin. Valitsin sinut erityisesti siitä syystä, että kirjoitat ihanaa femmeä ja sinulla on jotenkin niin omanlainen kirjoitustyylisi, jossa on pehmeyttä, arkista kauneutta ja paljon tunteita.

Tänään on ollut jo tosi kylmä, sateinen ja kaikin puolin syksyinen päivä, joten tämän tekstin pariin tuntui mukavalta heittäytyä nyt iltahämärällä. Ihastun tähän tekstiin aina uudelleen ja uudelleen, ja olen lukenut sen jo useampaankin kertaan. Joka kerta äimistyn siitä, kuinka upean tarinan olet punonut valmiiksi valituista sanoista - tämä teksti soljuu eteenpäin niin kauniisti ja vaivatta, etten olisi varmasti osannut arvata, että tämä osallistuu valituilla sanoilla virkehaasteeseen, jos et olisi sitä alkutiedoissa maininnut. Pidän tässä erityisesti alun käsinkosketeltavasta syksyn tunnusta sekä meren pauhusta ja aalloista. ♥ Kotoisaan asunnon lämpöön siirtyessä voi miltei aistia tuulessa paleltuneiden sormenpäiden ja nenän nipistelyn.

Hildasta huokuu jollakin tavalla talvinen hiljaisuus ja tyyneys, vaikka hän kesäsielulta vaikuttaakin. Saimi puolestaan on täynnä kevättä aurinkoisine hymyineen, huolettomine ajatuksineen ja lempeine nauruineen. Hän on myös kujeilevan viekoitteleva, mikä sai hymyn minunkin huulilleni - mikä oiva idea lähteä vielä tumman yötaivaan alle talon katolle yhteisen intiimin hetken jälkeen! Tykkään kovasti siitä, kuinka kaksi toisistaan poikkeavaa sielua ovat tässä kauniissa harmoniassa ja täydentävät toisiaan.

Katsellaan sitten kuuta vaikka niin kauan että jäädytään.

Tässä on jotakin todella söpöä ja aitoa, pidin tästä lopetuksesta mielettömästi!

Oli ihanaa unohtua hetkeksi tämän tekstin maailmaan - kiitän kovin. ♥

Ingrid

[Larjus]

Tää olikin hyvää lukemista nyt marraskuulle, koska syksy ei todellakaan ole mun juttu. Ei varsinaista syysmasennusta mutta kyllä tää pimeys ja märkyys ja lakastuminen vaikuttaa itseen passivoivasti. Mutta toisin kuin Hilda tässä, mä kyllä ihan odotan talvea (nimenomaan talvea, jolloin on lunta - en semmosta syksyn pidennystä jollainen oli pari vuotta sitten...). Lumi ja pakkaset kun tois vähän valoisuutta ja veis märkyydenkin mennessään.

Minä en voi olla alistumatta, kun katson iloasi,

Tää oli nätisti kirjoitettu :3 Ja niihhän se helposti menee, että vaikka se oman rakkaan into ei tarttuisikaan, haluaa mahdollisuuden sille suoda ja sitten vaikka itse vähän kärsii siinä sivussa. Itselle tärkeiden ihmisten takia voi tehdä ainakin pieniä uhrauksia. Niinhän se meni sitten tämän lopussakin

On kyllä hauska, että vaikka tässä ollaankin jo kylmässä syksyssä ja sen kolkkoudessa, tunnelma hohkaa lämpöä :3 Ja onhan tässä paikoitellen ihan kuumakin meininki, vaikka ikärajan mukaisesti maltillisesti kerrottuna. Voi kyllä helposti kuvitella, mitä kaikkea vällyjen välissä onkaan mahdollisesti tapahtunut 😏 Oikein kiva kokonaisuus tämä fici, sellaista kylmyyden ja lämmön välillä pallottelua. Vastakohta-asettelut on aina toimivia.

+ Banaanikuvioiset rintsikat oli söpö yksityiskohta