Käytävät kuuluvat paremmille | S | Myrtti/Draco | raapalesarja, osa 7/7

[Nyyhti]

Nimi: Käytävät kuuluvat paremmille
Genre: angst
Paritus: Murjottava Myrtti / Draco Malfoy
Ikäraja: S

Haasteet: perspektiiviä parittamiseen (angst), onnettomina elämänsä loppuun asti sekä spurttiraapale. Spurttiraapaleen inspiraatiosanoista käytetty 2. turhautua ja 4. ylimielinen.

A/N: Elämäni eka spurttiraapale ja raapalesarja, iiks! Yritän julkaista raapaleen päivässä, toivottavasti onnistuu! Paritusideasta kiitos ja kunnia sinne minne se kuuluu eli Ilomietteelle

I

Vesi kerääntyy litisemään kaakeleille, viemärin kurlutus soi taustalla. Myrtti pinoaa tornia paperinpala kerrallaan. Alimmat palat ovat vettyneet liejuksi. Torni huojuu.

”Booom”, Myrtti kähisee ja työntää tornin kumoon. Kaakeleissa kaikuu. ”Sinä hävisit! Ei, sinäpäs! Voi, räjähtävä näpäys on niin hauskaa.”

Paperit vettyvät. Lattian peittää tasainen velli. Sama leikki jatkuu vuodesta toiseen.

Joskus joku eksyy ovesta sisään. Aina Myrtissä herää toivo. Kukaan ei kuitenkaan koskaan jää. Ei, kun pyytäjä on neiti Warren: turha elämässä, turha kuolemassa, tuomittu putkenmutkaan koska käytävät kuuluvat paremmille.

Kolahdus. Askellus. Huoahdus.

Sormet tuskin erottuvat posliinista, peilistä paistavilla kasvoilla tuttu tunne. Myrtti seuraa piilosta; tällä kertaa hän ei häiritse.

[Nyyhti]

II

Seuraavalla kerralla hän puhuu.

”Kuutaikoja muka… roskaa. Silkkaa roskaa. Roskaa roskaa roskaa.”

Myrtti näkee kurtistuneet kasvot taas peilin kautta, ne heiluvat eteen ja taakse joka sanan myötä. Totta, totta, Myrtti ajattelee joka sanan kohdalla, vaikkei tiedäkään mistä on kyse.

Kolmannella kerralla hän ärisee. Nyrkki heilahtaa, kaakeliin tulee särö ja hetken päästä pala kolisee lattialle. Käsi näyttää kipeältä, mutta kyynelet eivät johdukaan siitä. Myrtti piiloutuu paremmin ja itkee yhtä hiljaa.

Neljännellä kerralla Myrtti odottaa. Hän on myöhässä. Myrtti viskelee papereita pyttyyn ja vetää vessan, tämä on tehty ennenkin, ja hetkessä lattia lainehtii. Mutta hän tulee silti, eikä edes huomaa märkiä kaavunhelmoja.

[Nyyhti]

A/N: Nyyh olen jäljessä. Ja heti kasvoi pituus 100 sanasta 150 sanaan kun tapahtuikin jotain

III

Hän saapuu joka ilta mutta joskus muulloinkin. Myrtti hylkää retkensä putkia pitkin, satunnaiset järvivierailut, keskustelut vedenväen kanssa, yksinäiset pelit keskellä lattiaa, ja mieluummin vain odottaa.

Poika on ahdistunut. Myrtti huomaa sen siitä, kuinka hän toisinaan astelee ripeästi vessaan, kiskoo oven äkkiä kiinni ja sitten rentoutuu, tärisee, kyyristyy lattialle ja vain on. Myrtti haluaa tehdä itsensä näkyväksi, lipua pojan vierelle ja sanoa, että hän ymmärtää.

Tällä kertaa poika on haronut aiemmin siistit hiuksensa pystyyn.

”Minä kuolen”, hän kuiskaa itselleen. ”Epäonnistun ja sitten kuolen.”

Etkä kuole, sinä et saa kuolla. Myrtin pitää auttaa, pitää estää poikaa kuolemasta, ja niinpä hän näyttäytyy ja sanoo: ”Et sinä epäonnistu.”

Sekunnissa poika on jalkeilla, selkä suorassa ja inhoava ilme kasvoillaan, ja uhka häälyy heidän välillään.

”Mitä sinä täällä teet?”

”Tämä on minun vessani.”

”Mutta sinä et ole ollut täällä.”

”Olenpas.”

Myrtti näkee sen pojan kasvoilla: ymmärryksen. Tiedon siitä että Myrtti on nähnyt kaiken. Poika ryntää pois.

[Nyyhti]

IV

Kuluu viikko. Joka päivä Myrtti syyttää ja soimaa itseään. Hän tiesi, että hänen ei pitäisi antaa itseään ilmi, ja silti hän teki sen. Totta kai kaikki vihaavat häntä, kun hän on niin typerä, pilaa itse viimeisetkin ilon rippeet elämästään, ajaa aivan yksin kaikki pois luotaan.

Kaakeliseinät heijastavat ulinan takaisin, vettä lainehtii käytävälle saakka, ja kukaan ei välitä.

Kun poika palaa, Myrtti ei enää piiloudu. Hän häälyy lempipönttönsä yllä ja ihmettelee.

”Minä tulen tänne koska haluan olla rauhassa.” Ääni on kopea, ilme uhmaa täynnä. ”Tiedän että kukaan ei kuuntele sinua. Vaikka sanoisit mitä tahansa, kukaan ei uskoisi. Sinulla ei ole väliä.”

[Nyyhti]

V

”Se on rangaistus… Mutta minä aion näyttää niille. Olen edistynyt, ja laitan ne kärsimään, kun saan sen tehtyä.”

Myrtti nyökkäilee, vaikka poika ei katso. Sillä ei ole väliä, mitä poika väitti, sillä poika palaa, ja se on tärkeintä.

Kerta kerralta Myrtti tulee lähemmäs. Hän ei enää ole omassa vessakopissaan, vaan lojuu sen oven päällä, leijuu peilien välissä, istuu altaiden alla kämmenet poskilla, roikkuu ilmassa vain metrin päässä.

”Ei se onnistunutkaan… Ei se ikinä onnistu… Minä en ole tarpeeksi hyvä…”

”Kyllä sinä olet”, Myrtti kuiskaa.

Poika ei sano enää mitään, mutta Myrtti on huomaavinaan ettei ilmeen epätoivo ole enää yhtä syvää.

[Nyyhti]

VI

Myrtin katse hyväilee pojan kauniita kasvoja, kulmikkaita harteita, pitkiä sormia.

”Minä hankin linnun… Aion testata sillä mutta ensin täytyy saada kirous toimimaan kunnolla…”

Myrtti nyökkää, ja poika katsahtaa häneen äkkiä terävämmin.

”Mutta sinähän et tiedä mistä minä puhun?”

Myrtti pudistaa päätään, ja poika rentoutuu. Miksi Myrtti haluaisi tietää, kun sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että poika voi uskoutua vain hänelle, ja vain hän voi auttaa poikaa.

”Miksi sitten kuuntelet aina?”

Myrtti hymyilee. ”Koska olet parasta mitä minulle ikinä on tapahtunut.”

Pojan ilme muuttuu ällistyneestä inhoavaksi, ja hänen katseensa murjoo Myrttiä siihen saakka että vessan ovi sulkeutuu hänen perässään.

[Nyyhti]

A/N: Wuhuu, onnistuin spurtissa! Vaikken ihan joka päivä raapaloinutkaan. Tämän raapaleen repliikit ovat suoraan kirjasta!

VII

Toiveikas odotus, varovainen tyytyväisyys muuttuu pitkiksi tunneiksi, raskaaksi pettymykseksi. Päivät muuttuvat viikoiksi, pettymys itsesyytöksiksi. Muistot eletään uudelleen, ja kuukauden kuluttua Myrtti tietää, mitä tekisi toisin. Mutta hän ei saa tilaisuutta korjauksiin.

Vuodenaika vaihtuu. Myrtti palaa putkenmutkaan, vuodattaa surunsa vedenväelle tietäen, että hänestä tulee lammenaukion nauretuin uutinen.

Kunnes eräänä päivänä poika palaa.

Epätoivo on syventynyt paniikiksi. Poika hakee tukea lavuaarin viileydestä, puristaa sen reunoja ja tärisee, ja Myrtti häälyy vieressä. Katseen kauhu pakahduttaa, kyynelet kirvelevät sydäntä.

”Älä… Älä…” Myrtti pyytää, ”kerro mikä on vinossa… minä voin auttaa…”

”Kukaan ei voi auttaa minua.” Myrtti pudistaa päätään, mutta poika jatkaa: ”Minä en pysty siihen… en pysty… se ei toimi… ja jollen tee sitä pian… hän sanoo tappavansa minut…”

Myrtti henkäisee – ei – mutta sitten poika katsoo peiliin ja näkee jotain, ja kaaos alkaa.

Liikettä, taikoja, Harry Potter, taistelu, verta. Veri peittää lattian, ja kun poika viedään pois, Myrtti tietää ettei hän enää koskaan palaa.

[Ilomiete]

Hoo tästähän tuli kelpo paritus 

Liikettä, taikoja, Harry Potter, taistelu, verta. Veri peittää lattian, ja kun poika viedään pois, Myrtti tietää ettei hän enää koskaan palaa.

Odotin melkee että Myrtti toivoo Dracon kuolevan vessanlattialle ja tulevan haamuna asustamaan Myrtin luo putkenmutkaan 

Tää kyllä vastas hyvin miun käsitystä siitä että (kirjassa) Myrtillä ei olis ollut hajuakaan mitä Draco puuhaa oikeasti mutta koki vaan Dracon vierailut ja nyyhkimiset samaistuttavana. Kirjassahan Myrtti sanoo näin:

"Tarkoitan että hän on herkkä, häntäkin kiusataan ja hän on yksinäinen eikä hänellä ole puhekaveria eikä hän pelkää osoittaa tunteitaan ja itkeä!" (kyllä kaivoin kohdan esiin kirjasta )


Hyvin onnistui miusta siulta raapaleetkin 

[Nyyhti]

Iik kommentti! Ei kun siis kiitos kommentista, Ilomiete!
Enpäs muuten itse kaivanut tuota osiota ollenkaan kirjasta, mutta hyvä että mielikuvani oli oikea, kun muistelin jotain tuollaista lukeneeni Jouduin tätä viimeistä raapaletta pätkimään hullun lailla (noin puolet alkuperäisestä tekstistä lähti), olisi kyllä ollut hyvä lopetus tuollainen. Aivan varmasti Myrtti olisi toivonut Dracoa kummituksena vessakaverikseen! Hän siinä sektumsempran jälkeenkin huutelee murhaa niin innoissaan

[Fairy tale]

Mukavaa kun olet tarttunut Dracon tähän tilanteeseen ja nimenomaan keskittynyt tässä tähän kylpyhuoneen/hylätyn vessan tapahtumiin. Se että kuvailet putkiston kurlutusta ja kaikuja kaakeleissa avartavat taas sitä mikä on Myrtin pääasiallinen oleskelupaikka. Mainitsit että hän vierailee välillä vedenväen luona. Eipä taida Myrtillä kovin suurta reviiriä olla. En lainkaan ihmettele, että hän jaksaa innostua murtuneestakin Dracosta ja kuunnella, tuohan se Myrtin arkeen vaihtelua.
Draco taisi olla melkein ainoa oppilas tuohon aikaa, joka tuonne vessaan ikinä meni, vaikka monet oppilaat siitä vessasta tiesivät. Dracoa ei näytä Myrtti paljoa häiritsevän tai ajatus kummituksen läsnäolosta kiusaavan.

[Nyyhti]

Kiitos paljon kommentista, Fairy tale! Myrtin reviiri on tosiaan aika minimaalinen Toisaalta myös sellainen, että tuskin kukaan eksyy häntä sinne haukkumaan. Yksinäistä taatusti on. Myrtti on kyllä niin surullinen hamo.

[Avaruuspiraatti]

Pitihän minun tulla vähän kurkkimaan, millainen sinun elämäsi ensimmäisesti spurtista ja raapalesarjasta tuli! Ja mainiota tavaraahan tämä on, oon ylpeä sinusta <3<3 Vähän harmittaa, etten tunne Pottereita paremmin, koska tuntuu, että tästä jää minulta iso osa pimentoon raapaleiden taustalla tapahtuvasta tarinasta. Minulla ei ole hajuakaan, mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu, mutta onneksi näissä oli tunnelmaa, johon ummikkokin voi tarttua Pidän siitä, miten oot kuvaillut Myrtin vessaa, kaikki mielikuvani olivat tosi eläviä ja sanavalinnat olivat minusta ihania ja osuvia. Erityisesti pidin tuosta putkenmutkasta ja viemärin kurlutuksesta.

Minun on aina käynyt kauheasti Myrttiä sääliksi. Minusta on jotenkin kauhean ikävää, että joku on kuoleman jälkeen tuomittu elämään tällä tavalla näin yksin. Vähän jo toivoin, että Draco olisi jonkun kauniin sanan sanonut Myrtille ja tehnyt hänen päivästään/elämästään himpun verran kivemman, mutta noh... kyseessä on Draco

turha elämässä, turha kuolemassa, tuomittu putkenmutkaan koska käytävät kuuluvat paremmille.

Tämä kohta oli minusta jotenkin erityisen harmittava. Ääh, haluaisin vain antaa pienelle Myrtille halin tai vaikka pelata sen kanssa jotain ;--; Ehkä tämä Myrtin yksinäisyys jollain tasolla myös koskettaa minua siksi, että tuollaiset lainaukseen nostamani asiat ovat juttuja, joita itse vähän pelkään.

Kiitoksia tästä lukupalasta, pidin kovasti!

[kaaos]

Heippu! Kommenttikampanjasta viimein, hei. Hauskaa, että tämä tuli valmiiksi tässä välissä. Luin ensin pari kappaletta ja äsken loppuun.

Oli hauska matka takaisin noihin tilanteisiin. Vaikka pottereiden lukemisesta mulla alkaa olla jo todella kauan, tuntui canonin kanssa yhteensopivalta. Tää on niitä kohtia joossa vihasin Harryä x) voi pieni Draco. Ei ihme kyllä, että Myrtti häneen niin viehtyi.

Kauniita, sopivan täyteläisiä kappaleita nämä osat. Eläväistä ja uskottavaa kuvailua. Viemärikummitus-Myrtti, niin traaginen hahmo, sopi hyvin tutkia näiden välejä. Samaa paljon Myrtissä ja Dracossa :--*

Kiitos!

[Nyyhti]

Avaruuspiraatti, kiva kun tulit kurkkimaan!! Joo, taustarina jäi tässä kyllä täysin avaamatta, mutta toisaalta se jäi aukeamatta myös Myrtille, että sikäli sait lukea tämän ainakin hänen näkökulmastaan Kivaa että tunnelmaa löytyi taustoista huolimatta! Myrtti on tosiaan hirmu säälittävä hahmo, ja minusta hänet on kuvattu kirjoissa tosi julmasti - ja tavallaan siksi juuri hyvin, koska Harry ja muut osallistuvat siihen Myrtin syrjintään siinä missä muutkin Suurkiitokset kommentista!

kaaos, jee sainpas kommentin sitten koko sarjasta! Canonin kanssa yhteensopivuuteen pyrinkin, joten mukavaa että tuntui sopivan! Kiitos paljon kauniista sanoistasi ja ihanasta kommentista

[Winga]

Minä tykkään Myrtistä niin paljon ja minä rakastan niin paljon että ihmiset kirjottaa Myrtistä. Tämä on minusta ihan hirveän osuva kuvaus Myrtistä ja Dracosta ja minusta on ymmärrettävää että Myrtti, minun rakas Myrttiraukka, tykästyy Dracoon, jolla ei ole muitakaan, muutakaan.

Olen kauhean surullinen, tässäkin, Myrtin puolesta, kun Draco on vähän julma, ja sitten myös Dracon takia, koska tilanne on mikä on. Voi heitä, voi heitä.

Dracon sietäisi arvostaa Myrttiä enemmän, kun tämä yrittää, yrittää auttaa mutta olla sekaantumatta, eikä välitä. Ihan sama mikä Dracon tilanne, he ovat samankaltaisia.

On niin suruisaa miten tämä loppuu, ja miten se kirjassa loppuu. Heillä varmasti olisi ollut paljon yhteistä, jos vain aikaa olisi ollut enemmän.

Kiitos tästä, tykkäsin kovasti!

[Nyyhti]

Voi kiitos aivan ihanasta kommentista, Winga!! Piristi huomattavasti päivääni. Hirmu kiva kuulla, että tämä oli mielestäsi osuva kuvaus

[Simma]

Voi kuinka tää oli nätti ja herkkä kuvaus Myrtistä ja Dracosta! En ole tainnut aiemmin edes lukea Myrtistä mitään, siitä kirjoitetaan aika harvoin fikkejä, vaikka tavallaan hän on hyvinkin mielenkiintoinen hahmo!

Kuten jo aikaisemmat kommentoijat ovat sanoneet samaa, myös miua kävi kovasti sääliksi Myrtin kohtalo (niin tässä fikissä kuin kirjoissakin). On tosi kurjaa, ettei kukaan käynyt koskaan tapaamassa Myrttiä, vaikka moni varmasti tiesi sen olemassa olosta. Eivät ilmeisesti edes opettajat olleet tarpeeksi kiinnostuneita että olisivat käyneet juttelemassa, tai sitten edes toiset haamut. Ja tosiaan, kirjoissakin mm. Harryn jengi käyttäytyi yleensä myös tosi ilkeäsävyisesti Myrttiä kohtaan, en ole oikeastaan koskaan edes miettinyt sitä, miten hyväksyttävää Myrtin syrjintä kirjassa oli!

Miusta oot hienosti saanut tosi paljon tunnetta mukaan jokaiseen raapaleeseen, ja vaikka fikki koostuukin useasta pienestä tekstistä, on tarina silti hyvin yhtenäinen ja kokonaisuus toimii tosi hyvin. Loppu on tietenkin tosi surullinen (no siis olihan se tietty odotettavissa, bongasin tän fikin kuitenkin tuolta onnettomina elämänsä loppuun asti -haasteesta) mutta ei pelkästään siksi että Myrtti joutui seuraamaan Harryn ja Dracon taistelua jonka tuloksena verinen Draco kannettiin pois ja jonka jälkeen Draco tuskin koskaan enää vieraili Myrtin luona. Oletan että Myrtti kuvitteli Dracon kuolleen eikä kukaan varmaankaan koskaan käynyt kertomassa Myrtille siitä, että Draco jäi henkiin ja on edelleen elossa. Siellä se parka suree toisinaan sitä "kuollutta poikaa" istuessaan putkenmutkassa, vaikka samaan aikaan tämä kuollut poika on hyvinkin elävänä jossain ihan muualla.

Kaikkiaan tykkäsin tästä ihan hurjasti, kiitos paljon!

[Nyyhti]

Simma, paljon kiitoksia kommentista! Myrtistä tosiaan sietäisi kirjoittaa enemmänkin. Olen itsekin vasta hiljattain tajunnut, kuinka pahasti syrjitty hän kirjoissa on, ja kuinka ihan kaikki osallistuvat siihen Ei ihmekään, että hän ulisee siellä vessassa yksikseen. Kirjassahan Myrtti alkaa vielä huutaa jotain sellaista, että murha vessassa, joten taatusti hän ajatteli Harryn tappaneen Dracon. Mistä sitä tietää, ehkä hän jopa luuli, että Harry oli se, jota Draco koko ajan pelkäsi. Kommenttisi oli älyttömän ihana, kiitos vielä!

[hiddenben]

Tämä raapalesarja oli ihan huippu! Muistaakseni ensimmäinen lukemani Myrtti-ficci – ja eihän Myrtti ole yhtään niin tylsä hahmo kuin mitä ehkä olen aina ajatellut. Minusta erityisen hienoa tässä tarinassa on se, että Myrtti saa hahmona jonkinlaista syvyyttä ja kontekstia, minkä avulla aaveesta tulee... elävä Mutta samalla (ja tämä tässä on se hieno juttu) Myrtin elämä on kovin yksinkertaista, mitäänsanomatonta ja vailla seurauksia, että hän onkin hahmona erittäin tyypillinen Myrtti. Toisin sanoen teet hahmosta elävän, mutta kovin aavemaisella ja myrttimäisellä tavalla.

Erityisen paljon nautin Myrtin elämästä kertovista yksityiskohdista. Putkenmutkasta, järvivierailuista, kuinka tyttöjen vessa todella on Myrtin koti ja tämä tietää siitä kaiken. Kuinka tässä tarinassa ollaan selkeästi Myrtin kotona, niin hassulta kuin se tuntuukin, ja Draco on siellä vierailulla uudelleen ja uudelleen (tietämättä olevansa vieras) – olen todella iloinen, että löysin tämän tarinan!

Ja jos vielä vähän Myrtistä: pidän siitä, miten aaveen ihastus Dracoon on niin teinimäistä, niin sokeaa, ja tuntuu perustuvan vain siihen, että joku kuka tahansa viettää aikaa tytön vessassa. Kunhan Draco vain jatkaa vessassa vierailua, Myrtin ihastus miehenalkuun on ikuista, aivan sama, mitä Draco tekee, sanoo tai tuntee.

En tiedä, antaako tämä kommentti kauheasti mitään Tiivistäen voisin kai sanoa, että olet onnistunut todella hyvin Myrtin hahmon kuvailemisessa ja tilanteen luomisessa. Valitsemasi yksityiskohdat, jotka kertovat Myrtin elämästä, ovat todella onnistuneita ja tätä ficciä oli juuri siksi mukava lukea. Kiitos oikein paljon tästä

[Nyyhti]

hiddenben, suurkiitos kommentistasi, se oli aivan ihana ja ehdottomasti antoi minulle paljon! Huvitti tuo, että Myrtistä tuli tavallaan elävä Mutta ihan mahtavaa, että olit sitä mieltä, ja että samalla hän on kuitenkin myös teinimäinen ja tyypillinen Myrtti. Tosi ihanaa, että päädyit lukemaan tämän, ja kiitos vielä kommentistasi!